Olen katolilainen ja asun Ruotsissa, ja meillä kirkkoherra on useaan kertaan korostanut sitä saarnoissaan ja muutenkin, että me katolilaiset emme saa eristyä yhteiskunnasta vaan meidän on elettävä yhteiskunnsa katolilaisina, omalla elämällämme ja suullamme todistamme ylösnoussuta Kristusta.
OK, hyvä juttu, itse yritän elää juuri tuon periaatteen mukaan. Mutta miksi kirkko on sitten täysin yhteiskunnan ulkopuolella? Tämähän on lahkolaisuuden merkki. Lahkot eristäytyvät ja elävät omassa maailmassaan keskenään. Ortodoksisissa maissa kirkko ja valtio toimivat yhdessä, symbiossa. Katolinen kirkko eristyy enemmän ja enemmän maailmasta jättämällä ihmisten elämää koskevat kysymykset täysin poliitikkojen ja teknokraattien käsiin, jotka niitä eivät osaa hoitaa. Mistään muusta ei puhuta ja oteta kantaa kuin tähän ainaiseen aborttikysymykseen ja ehkäisyyn. (En tällä ole mitenkään abortin enkä ehkäisyn puolesta.) Eikö kirkko osaa ottaa kantaa mihinkään muuhun kuin seksuaalisuuteen ja siihen liittyviin kysymyksiin? Missä on kirkon sosiaalinen paatos?
Kirkon sosiaalinen paatos huono
Ei yhteiskunnasta eristynyt...
5373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ottaahan Kirkko kantaa moneen muuhunkin asiaan, mutta mediaa ne eivät kiinnosta. Kirkon sosiaaliopetuksesta löytyy paljon tietoa netistä, sen kun vain hakee. Media julkaisee vain sellaisia paavin kannanottoja, jotka liittyvät lisääntymiseen, ja jotka irrotetaan erilleen asiayhteydestä, niin että se voidaan esittää mahdollisimman huonossa valossa. Minusta on kuitenkin hyvä, etteivät valtiovalta ja Kirkko elä täydessä symbioosissa. Aiempinahan vuosisatoina valtioiden ja Kirkon suhde oli läheisempi, ja vielä tänä päivänäkin Kirkkoa syytetään valloitussodista ja veritöistä.
"Minusta on kuitenkin hyvä, etteivät valtiovalta ja Kirkko elä täydessä symbioosissa. Aiempinahan vuosisatoina valtioiden ja Kirkon suhde oli läheisempi, ja vielä tänä päivänäkin Kirkkoa syytetään valloitussodista ja veritöistä." Ei minusta tämä täydellinen pesäeron tekeminenkään kirkon ja valtion välillä ei ole oikein. Kyllä kirkon ja valtion pitäisi olla jollain tavalla yhteistyössä päätöksenteossa. Ovathan ne molemmat Jumalan asettamia instituutioita. Mutta kirkon tulee tietysti olla hyvä esimerkki valtiovallalle elämällä moraalisesti ja kaikin tavoin oikein.
tuolainen symbioosi ei oikein käy tänne pakanalliseen Pohjolaan. Ensinnäkin sen takia koska valtiovalta edustaa maallistuneisuutta ja ateismia, eikä se todellakaan ole kiinnostunut kristillisistä arvoista. Toiseksi suuriosa pohjoismaiden asukkaista on pakanallisia protestantteja. Kolmanneksi pohjoismaat eivät todellakaan edusta Jumalan asettamaa instituutiota, ne erosivat siitä lutherilaisuuden tullessa valtion uskonnoksi 1500-1600-luvuilla.
Kirkko on kyllä aikojen kuluessa lausunut paljonkin mitä moninaisimmista asioista, jotka liittyvät ihmiseen yhteiskunnan jäsenenä. Näistä asioista ei kuitenkaan viime vuosina ole meillä puhuttu juuri mitään. Paatos on upeaa mutta vaimeaa. Paavillinen oikeudenmukaisuuden ja rauhan neuvosto julkaisi v. 2004 kokoomateoksen Compendium of the Social Doctrine of the Church, joka sisältää tiiviin mutta kattavan katsauksen kirkon sosiaaliopetukseen. Tässä on pääotsikoita teoksesta: Chapter I: God´s plan of love for humanity Chapter II: The church´s mission and social doctrine Chapter III: The human person and human rights Chapter IV: Principles of the church´s social doctrine 1. Meaning and unity 2. The principle of the common good 3. The universal destination of goods 4. The principle of subsidiarity 5. Participation 6. The principle of solidarity 7. The fundamental values of social life 8. The way of love Chapter V: The family, the vital cell of society Chapter VI: Human work Chapter VII: Economic life Chapter VIII: The political community Chapter IX: The international community Chapter X: Safeguarding the environment Chapter XI: The promotion of peace Chapter XII: Social doctrine and ecclesial action 1. Pastoral action in the social field 2. Social doctrine and the commitment of the lay faithful Teoksen englanninkielisessä laitoksessa on 525 sivua. Otin tuohon edelle alalukujen nimiä vain parista pääluvusta (IV ja XII) ihan esimerkeiksi. Kaikki pääluvut sisältävät kuitenkin hyvin monipuolista ja painavaa tekstiä. Olisi varmaan kovasti suotavaa, että teos tulisi laajasti tunnetuksi tässäkin hiippakunnassa.
Voisiko kirkon sosiaaliopista saada Fidekseen vaikka kirjoitussarjaa? Noista asioista ei paljon pidetä ääntä ainakaan meidän hiippakunnassa.