Minulla on diagnoosina paniikkihäiriö, ollut jo n. 15 vuotta. Olen alkanut epäillä, että jos sittenkin olisi jotain neurologista, kun kohtaukset on voimakkaita epätodellisuusoloja. Ensimmäinen kohtaus oli todella omituinen: en huomannut epätodellista oloani ennenkuin "heräsin" siitä. Epätodellisuus ikään kuin "kuoriutui" päästä alkaen pois kehostani. Sitten säikähdin kauheasti, että mikä se oikein oli. Jälkeen päin olin ihan sekaisin, laitoin mm. hammasharjaan jotain ihovoidetta jne.
Myöhemmin on ollut myös rajuja "poissaolokohtauksia", mutta olen ollut kuitenkin koko ajan tietoinen tapahtuvasta. Olo on kuin olisi yhtäkkiä jossain unimaailmassa. Erittäin pelottavaa, koska tunne on hyvin voimakas, ei siis mikään lievästi outo olo vaan..
Kommentteja?
Kuulostaako epi-kohtaukselta
epätietoinen...
161154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
eihän paniikkihäiriössä tapahdu tuollaista. Ehkä sinulla on myös epilepsia. eihän paniikkihäiriö poista silti muita sairauksia. ei pitäisi kaikkea lähteä tulkitsemaan sen kautta. käy jututtamassa lääkäriä.
Silloin aikanaan nuorena otettiin kahdestikin aivosähkökäyrä: eka kerralla niinku olis jotain ollu jossain ohimolohkossa, mutta sitten sanoivat että se olikin vaan joku vika laitteissa tms; toisella kerralla ei sitte ollu mitään. Reilu vuosi sitten kävin uudestaan samassa tutkimuksessa ja ei näkynyt mitään poikkeavaa. Mutta olen ymmärtänyt, että ei välttämättä aina tuossa tutkimuksessa näykään, vaikka jotain olisi. Olen parhaillaan (myös) neurologin hoidossa, hän diagnosoi minulle migreenin ja jonkun hermoyliherkkyystilan.. Pitäisi kokeilla Topimaxia seuraavaksi. Pelottaa sivuvaikutukset.
Ymmärtääkseni poissaolokohtaukset johtuvat enimmäkseen häiriöistä ohimolohkossa. Jospa silloin aikanaan otetussa eeg:ssä todettu häiriö ei johtunutkaan mistään teknisestä viasta, vaan ohimolohkossa ihan oikeasti tapahtui jotain ylimääräistä. Olen sairastanut epiä parikymmentä vuotta. Kohtaukset ovat olleet poissaolokohtauksia ja syy niihin on/oli oikeassa ohimolohkossa. (Leikkauksen jälkeen ei ole kohtauksia tullut.) Aina häiriöitä ei tosiaankaan tule eeg:ssä näkyviin. Näin oli minullakin monta kertaa. Nyt, kun alat syömään Topimaxia pääset mahdollisesti oikein hoikkaan rantakuntoon! ;) Itse nimittäin laihduin jopa liikaa sen lääkkeen myötä. Epiin se ei auttanut, joten järkevintä oli lopettaa se. Olin kauhean näköinen. Nyt tilanne on, ikävä kyllä, korjaantunut liiankin "hyvin"... Sen puolesta voisin Topia syödä taas vähän. ;D Siis oikeasti: toivon, että Topimax auttaa ja kummalliset olot katoavat. Ne eivät ole ollenkaan mukavia, vaan enemmänkin ahdistavia. Varaudu suun kuivumiseen laihtumisen lisäksi (ruokahalu mahdollisesti vähenee/katoaa). Aurinkoista kevättä kaikesta huolimatta! :)
Oudot tuntemukset ja epätodellinen olo on ollu mulle hyvin tuttuja usean vuoden ajan. Välillä tuntemuksia enemmän välillä vähemmän. Aina itsekkin mietin, että onko tää nyt epilepsiaa vai paniikkikohtaus vai mitä... Useammin luultavasti omalla kohdallani on ollu kyse paniikkihäiriöstä, vaikka epilepsiaa sairastankin.
Kyllähän minullakin varmasti on tuo paniikkihäiriö. Mietin vaan , että mistä tämä "sairausvyyhti" on saanut alkunsa ja olisiko eri hoidolla tullut parempia tuloksia. Juuri nuo ihan ensimmäiset kohtaukset mietityttää, kun ne ei oikein sovi paniikkikohtauksen kriteereihin..
kyseinen sairaus n. 30 v, oireisto laaja. Ja ei todellakaan ole mitään epiä, ilman muutahan esim. epi, kuten moni muukin sairaus, on suljettu pois.
Minulla on aika vastaavia oireita. Hoidettiin ensin vuosia epilepsiana ja kokeiltiin hmm... neljää lääkettä, mikään ei tehonnut. Sitten vaihdettiin diagnoosi paniikkihäiriöksi ja otettiin psyykelääkkeet käyttöön. Taas mentiin vuosia ilman mitään tehoa. Sen jälkeen kokeiltiin taas epilepsia lääkkeitä, itse asiassa yhtä samaa mitä oli kokeiltu jo alun alkaen, ja se jumakiuta tehosi! Sairautta ei yleensä voida määritellä pelkkien oireiden perusteella, vaikka etenkin maallikot tykkäävät diagnooseja tehdäkin niiden perusteella. Ratkaisevaa on lääkevaste, koska sairaus vastaa siihen sopivaan lääkkeeseen, jonka jälkeen diagnoosi on yleensä helppo tehdä. Minun sairauteni paljastui lopulta epilepsiaksi, vaikka siinä meni vuosia. En ole ikinä saanut kouristus- tai tajuttomuuskohtausta, en ole lainkaan vilkkuvaloherkkä, uni- sekä valve-EEG:n tulokset ovat aina olleet normaalit, aivojen rakenteessa ei ole mitään vikaa, suvussani ei ole lainkaan epilepsiaa, en ole ikinä lyönyt päätäni kovaa ja niin edelleen. Ja silti se oli epilepsia. Kehoitan hakeutumaan asiantuntevalle neurologille ja ryhtymään hakemaan sairautesi luonnetta. On aivan turha kärvistellä lääkkeiden kanssa, jotka eivät tehoa. Silloin on joko diagnosoinnissa, lääkevalinnassa tai -annostuksessa vikaa. Asiantunteva neurologi etsii niin kauan, että apu löytyy. Valitettavasti paskojakin lääkäreitä on, jotka tyytyvät "ei mihinkään".
kofeiinia, poista se elämästäsi täydellisesti, oireet katoavat erittäin todennäköisesti alle puolessa vuodessa täysin. Oireesi alkavat olla jo lähellä psykoottisuutta.
lainkaan kofeiinia. Itse olen enemmän kallellaan tuon depersonalisaatiohäiriön puoleen, mitä näihin epätodellisuusoloihin tulee. En usko, että tämä on psykoottista; mutta toisaalta mistäs tuota varmaksi tietää. Neuroleptejäkin on kokeiltu ja tekivät olon aivan kauheaksi, että tiedä sitten...
kahvia, energiajuomia, teetä, vihreää teetä, kolajuomia, suklaata tai yhtään mitään kofeiinin muodoista, kokeile luontaistuotteita. E-Epa on erittäin hyvä aivosolujen toiminnan kannalta ja sen on todettu auttavan useissa erilaisissa psyyken ongelmissa.
Olen tällä palstalla complex-partial nikillä. Olen se sama hoitsu, jonka kanssa olemme keskustelleet psykooseiden ja kofeiinin yhteyksistä. Maailma on pieni paikka. Nettimaailma nähtävästi vielä pienempi!
ja minua näkee monella foorumilla, koska kofeiini aiheuttaa huomattavan monia kroonisia oiretiloja vaikuttamalla aivojen keskeisimpiin välittäjäaineisiin ja aiheuttamalla aivovaurioita. Kun vika on päässä, voivat oireet esiintyä missä tahansa.
Mulla diagnosoitiin paniikkihäiriö poissaolokohtausten takia. Kunnes sain ensimmäisen tajuttomuus-kouristuskohtauksen. Epilepsiaahan se oli, vaikka psykiatri olisi sanonut mitä. Epilepsia on jatkunut poissaolokohtausten muodossa, lääkityksen myötä tajuttomuus-kouristuskohtauksia ei ole ONNEKSI tullut enää!
Minua hoidettiin vuosia paniikkihäiriödiagnoosilla. Loppujen lopuksi minulla diagnostisoitiin sitten mainitsemani epilepsian muoto. Oireesi kuulostavat minun mielestäni partiaalisilta kohtauksiltä. Oireet minulla ovat partiellissa kohtauksessa samantyyppisiä. En tosin ole neurologi, vaan ihan sairaanhoitaja psykiatrisessa hoitotyössä. En ole kyllä aivan tuollaisia oireita tavannut ns. peruspaniikkihäiriössä. Mielestäni sinun kannattaisi ottaa yhteyttä hoitavaan lääkäriisi ja yrittää saada lähete neurologian poliklinikalle. Muista! Älä säikähdä kommenttiani. Raskas sairaushan tämä on, mutta käyn töissä, olen perheellinen ja kyllä niitä hyviä jaksojakin löytyy. Onneksi en enää saa GTK-kohtauksia eli generalisoituvia toonis-kloonisia. Vanhalta nimeltään Grand Maleja.
Olen parhaillaan neurologin hoidossa, koska tuntui etten saanut mitään apua tuolta psykiatrian puolelta. Juuri aloitettiin Topimax-lääkitys. En kiistä sitä, etteikö minulle olisi näiden vuosien aikana kehittynyt paniikkihäiriö ja muita psyyken vaivoja - ihan varmasti on! Pohdin vaan sitä mistä tämä kaikki sai alkunsa, ja mikä se ihan "perimmäinen" sairaus mahtaa kohdallani olla. Tosiaan 3 kertaa on otettu aivosähkökäyrä (joista ekalla kerralla oli jotain mikä todettiin kuitenkin laitteen aiheuttamaksi tms) eikä siis tutkimusten puolesta todisteita epilepsiasta.
EEG:ssa irritatiivista toimintaa kohtausten välillä. Mikäli muistan oikein, oli ohimolohkon alueella näkynyt kerran jotain. siis sinulla. Tuo kyllä tukisi partiaalista epioirehdintaa. No, en ole neurologi enkä tee/saa/kykene tekemään diagnoosia.