1. Lait, jotka kieltävät jonkin aineen tai jonkin palvelun, ovat oleellisesti erilaisia kuin muut rikoslait. Ne kriminalisoivat molempien osapuolien tahtoon perustuvan teon, eivät niinkään vain toisen osapuolen tahtoon perustuvaa tekoa, joita ovat murha, raiskaus, varkaus tai petos. Tästä seuraa se, että vain toisen osapuolen tahtoon perustuvissa teoissa "uhri" hakeutuu viranomaisten luokse ja toimii yhteistyössä heidän kanssaan, ja vastaavasti hän välttää viranomaisia ja haittaa heidän työtään, kun kyse on kieltolain rikkomisesta. Jos pelkäämme, että kielletyn aineen vaikutuksen alaisena ihmiset aiheuttavat muille vaaraa normaalia todennäköisemmin, kieltolait auttavat vain, jos ne vähentävät kielletyn aineen käyttöä. Kieltolakien historiasta löytyy merkittävästi todistusaineistoa siitä, että näin ei ole käynyt.
2. Kieltolain mahdollistavat aineen tai palvelun suhteen monopolin rikollisjoukoille, jotka ovat ahneita ja välttelevät vastuuta ja velvollisuuksia.
3. Ainoa toimiva jakelujärjestelmä kielletyille aineille on pyramidimainen verkostomarkkinointi. Se on ainoa järjestelmä, jonka avulla kukin osanottaja voi olla tekemisissä mahdollisimman harvan informatin kanssa, mikä lisää heidän turvallisuuttaan. Pyramidijärjestelmä on tehokas malli sekä laillisille että laittomille tuotteille.
4. Laittomien aineiden myynnistä saatu voitto määräytyy ensisijaisesti valvonnan ja rangaistusjärjestelmän aiheuttamien riskien mukaan. Mitä tehokkaampaa valvonta on sitä korkeammaksi hinta tulee ja sitä sitä houkuttelevampaa myynti on.
5. Ellei esim. kannabiksen kieltävää lakia olisi, sen luonnollinen hintataso olisi luultavasti kahvia tai teetä halvempi, koska näiden tuotteiden kohdalla sato saadaan seitsemän vuoden kuluttua istuttamisesta, kun kannabiksesta saadaan satoa joka vuosi. Sadonkorjuun ja valmistamisen kustannukset ovat luultavasti samaa tasoa. Laadukas musta tee maksaa 0,025 euroa/gramma, ja vastapaahdettu kahvi noin 0,1 euroa/gramma. Marjuanan hinta Euroopassa on säilynyt vakaasti noin viidessä eurossa/gramma. Tämä merkitsee sitä, että voittoprosentti vähintään 20000 - 50000 prosenttia. Kiellettyjen tuotteiden, erityisesti kannabiksen, myynti on tuottoisampaa kuin minkään muun tuotteen myynti.
6. Verkostomarkkinoinnin pyramidissa jokainen jäsen vastaa seuraavaksi alemman tason jäsenten värväämisestä. Laillisten tuotteiden ollessa kyseessä mahdollisuus edustussuhteen katoamiselle hillitsee laittomuuksien tekemistä. Laittomien tuotteiden kohdalla ainoa riski on kiinnijäämisriski, ja nuorten ja muiden haavoittuvien ryhmien värväämisestä on etua. Juuri heidät me haluamme pitää kaikkein eniten pitää erossa näistä aineista.
7. Mitä väkevämpää aine on, sitä vaikeampaa on huomata sen varastoiminen tai kuljettaminen, ja sitä vaarallisempaa se on käyttäjälle. Koska laittomien tuotteiden ollessa kyseessä laadunvalvontaa ei ole, tuotteen jatkaminen on helpompaa, mikä lisää vaaroja entisestään.
8. Jos aineiden kieltäminen olisi mahdollista, silloinhan vankilat vartioituine muureineen, kontrolloituine sisään- ja uloskäynteineen ja satunnaisine tarkastuksineen pystyisivät poistamaan niiden tuonnin, jakelun ja käytön. Koko maailmassa vankilat ovat täynnä kiellettyjä aineita. Jos emme saa pidettyä niitä poissa edes vankiloista, miten voimme kuvitella pitävämme ne poissa vapaammista yhteisöistä?
9. Lait, joita on mahdotonta valvoa, tuovat laille huonon maineen, luovat pohjan korruptiolle ja aiheuttavat ongelmia, joita on vaikea kuvitella tässä ja nyt.
Lisää aiheesta www.hppry.org
2. Kieltolain mahdollistavat aineen tai palvelun suhteen monopolin rikollisjoukoille, jotka ovat ahneita ja välttelevät vastuuta ja velvollisuuksia.
3. Ainoa toimiva jakelujärjestelmä kielletyille aineille on pyramidimainen verkostomarkkinointi. Se on ainoa järjestelmä, jonka avulla kukin osanottaja voi olla tekemisissä mahdollisimman harvan informatin kanssa, mikä lisää heidän turvallisuuttaan. Pyramidijärjestelmä on tehokas malli sekä laillisille että laittomille tuotteille.
4. Laittomien aineiden myynnistä saatu voitto määräytyy ensisijaisesti valvonnan ja rangaistusjärjestelmän aiheuttamien riskien mukaan. Mitä tehokkaampaa valvonta on sitä korkeammaksi hinta tulee ja sitä sitä houkuttelevampaa myynti on.
5. Ellei esim. kannabiksen kieltävää lakia olisi, sen luonnollinen hintataso olisi luultavasti kahvia tai teetä halvempi, koska näiden tuotteiden kohdalla sato saadaan seitsemän vuoden kuluttua istuttamisesta, kun kannabiksesta saadaan satoa joka vuosi. Sadonkorjuun ja valmistamisen kustannukset ovat luultavasti samaa tasoa. Laadukas musta tee maksaa 0,025 euroa/gramma, ja vastapaahdettu kahvi noin 0,1 euroa/gramma. Marjuanan hinta Euroopassa on säilynyt vakaasti noin viidessä eurossa/gramma. Tämä merkitsee sitä, että voittoprosentti vähintään 20000 - 50000 prosenttia. Kiellettyjen tuotteiden, erityisesti kannabiksen, myynti on tuottoisampaa kuin minkään muun tuotteen myynti.
6. Verkostomarkkinoinnin pyramidissa jokainen jäsen vastaa seuraavaksi alemman tason jäsenten värväämisestä. Laillisten tuotteiden ollessa kyseessä mahdollisuus edustussuhteen katoamiselle hillitsee laittomuuksien tekemistä. Laittomien tuotteiden kohdalla ainoa riski on kiinnijäämisriski, ja nuorten ja muiden haavoittuvien ryhmien värväämisestä on etua. Juuri heidät me haluamme pitää kaikkein eniten pitää erossa näistä aineista.
7. Mitä väkevämpää aine on, sitä vaikeampaa on huomata sen varastoiminen tai kuljettaminen, ja sitä vaarallisempaa se on käyttäjälle. Koska laittomien tuotteiden ollessa kyseessä laadunvalvontaa ei ole, tuotteen jatkaminen on helpompaa, mikä lisää vaaroja entisestään.
8. Jos aineiden kieltäminen olisi mahdollista, silloinhan vankilat vartioituine muureineen, kontrolloituine sisään- ja uloskäynteineen ja satunnaisine tarkastuksineen pystyisivät poistamaan niiden tuonnin, jakelun ja käytön. Koko maailmassa vankilat ovat täynnä kiellettyjä aineita. Jos emme saa pidettyä niitä poissa edes vankiloista, miten voimme kuvitella pitävämme ne poissa vapaammista yhteisöistä?
9. Lait, joita on mahdotonta valvoa, tuovat laille huonon maineen, luovat pohjan korruptiolle ja aiheuttavat ongelmia, joita on vaikea kuvitella tässä ja nyt.
Lisää aiheesta www.hppry.org
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hollannissa hyväksytyn teorian mukaan johon haittoja vähentävä politiikka perustuu, päihdeongelmia on kahdenlaisia, ensinnäkin yksittäisten typerysten aiheuttamia ongelmia (esim. jos riehuu kännissä ja aiheuttaa haittaa) ja näihin ovat syyllisiä käyttäjät itse, osittain tosin myös päättäjät jotka ovat laatineet päihdepolitiikkaa mentaliteetilla "tappakaa toisenne viinalla, perkele", sen sijaan että yksilön annettaisiin valita hänelle parhaiten sopiva päihdekäyttäytymisen muoto. Nämä ovat ns. ensisijaisia ongelmia. Myös suorat terveydelliset haitat, päihdekuolemat yms, luetaan enimmäkseen ensisijaisiin ongelmiin.
Laajemmat yhteiskunnalliset ongelmat sen sijaan ovat aina päättäjien vastuulla. He olettavat että sellainen utopia olisi realistinen, että kaikki vain kiltisti olisivat käyttämättä muita päihteitä paitsi tupakkaa, kahvia ja alkoholia. Päättäjien sekoilusta ja toilailusta puolestaan seuraa mm. päihdekulttuurin raaistuminen sen sijaan että yhteiskuntaan syntyisi hyväksytty ja haittoja kontrolloiva päihdekulttuuri, sekä kaikenlaista rakenteellista mädäntyneistyyttä (järjestäytynyttä rikollisuutta, korruptiota, käyttäjien syrjäytymistä ja eristäytymistä ja sitä kautta yleisen pahoinvoinnin voimakasta kasvua joka näkyy kasvaneina terveydenhoitokuluina ja heikentyneenä työkykynä, jne). Nämä ovat toissijaisia ongelmia, jotka johtuvat vääränlaisesta päihdepolitiikasta. Liiallinen toissijaisten ongelmien määrä osoittaa että kontrollia pitäisi löysentää.
Löytyi vielä lähdeviite, jossa selitetään päihteiden käytön jaottelua ensisijaisiin ja toissijaisiin:
http://www.cedro-uva.org/lib/cohen.drugs.ii.html
Kannattaa tietenkin lukea koko dokumentti, Drugs as a social construct:
http://www.cedro-uva.org/lib/cohen.drugs.toc.html