Otetaanpa vaihteeksi aiheeksi ihan palstan aiheeseen liittyvä asia. Vuosina 1919-1931 maassamme oli voimassa alkoholin myynnin ja valmistuksen kieltävä laki. Kaipa sen nauttiminenkin oli kielletty.
Ainoa puolue, joka jo alkuvaiheessa vastusti surkeaa lakia oli Ruotsalainen kansanpuolue. Lopultahan sitä vastustivat kutakuinkin kaikki joitakuita aitosuomalaisuuden läpitunkemia maalaisliittolaisia lukuunottamatta.
RKP sankarina - osa I
Tapio.Rautalapio
25733
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Historiaa tuntemattauskallan väittää, että RKP:llä oli ruotsinkielisten tai ruotsin kielen etu kyseessä, ei järki, koska järkeä RKP:llä ei ole eikä varmasti ole koskaan ollut. RKP:llä on järjen tilalla uskonto nimeltä ruotsalaisuus. Jos taas RKP on joskus tehnyt jotain järkevää, tapahtui se ensimmäisen ja viimeisen kerran noin 90 vuotta sitten:-))
"Historiaa tuntemattauskallan väittää, että RKP:llä oli ruotsinkielisten tai ruotsin kielen etu kyseessä, ei järki, koska järkeä RKP:llä ei ole eikä varmasti ole koskaan ollut. RKP:llä on järjen tilalla uskonto nimeltä ruotsalaisuus. " Varsin uskottava ja paljastava asenne. Arvelisinkin, että netti fennous vaatii mielenlaatua, jossa usko ohittaa kaiken muun. Toki kommenttisi on muutenkin rehellinen: historiaa et tunne.
Peruskoulun alkamisesta: Millä päätöksillä pakkoruotsi tuli peruskouluun? Onko dokumentteja? Olen kuullut, että RKP pakotti kepun Johannes Virolaisen ottamaan pakkoruotsin peruskouluun 69 tai 70, uhkaamalla hallituksesta lähdöllä ja saattamisella maan asiat sekasortoon. Jossain Jyväskylässä olleessa kokouksessa. Onko totta? Jos on, miten oli mahdollista, että suomenkielisiä kohdeltiin sillä tavalla? Englannin kielihän olisi tietenkin pitänyt olla kaikille jo silloin ja muut kielet valinnaisia. Nyt meillä on pakkoruotsi , jolla ei tee mitään.Vain RKP:n eduksi. Asiaa on käsitelty väitöskirjassa Lappalainen, Antti Peruskoulun opetussuunnitelman syntyprosessi ja peruskouluopetuksen johtamisjärjestelmän muotoutuminen. - Helsinki, 1985. - (Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos. Tutkimuksia ; 28), jonka lähdeviitteet myös ovat hyödylliset ja kansanomaisemmin rinnakkaisteoksessa Lappalainen, Antti Kamppailu peruskoulusta. - 1985. Peruskoulun puitelakia, johon määräykset kieltenopetuksesta sisältyvät, käsiteltiin eduskunnassa vuosina 1967-1968. Rafael Paasion hallituksen ((6 SDP, 5 Kesk, 3 SKDL ja 1 TPSL) esityksessä, jonka opetusministeri R. H. Oittinen toi eduskunnalle 21.4.1967 torjuttiin ajatus kahdesta pakollisesta kielestä pedagogisin perustein. Pääsääntöisenä pakollisena kielenä olisi englanti. Lähetekeskustelussa ja sivistysvaliokunnan pyytämissä asiantuntijalausunnoissa toisaalta kuitenkin tähdennettiin pakollisen ruotsin kielen tärkeyttä. Sivistysvaliokunta äänesti asiasta joulukuussa 1967, jolloin hallituksen esittämä yksi pakollinen kieli voitti hallituspuolueiden äänin 10-7. Jo helmikuussa 1967 RKP oli ottanut kantaa asiaa. Tällä taholla katsottiin, että yhden kielen järjestelmä saattaisi ruotsinkieliset koululaiset eriarvoiseen asemaan, koska heidän olisi olosuhteiden pakosta joka tapauksessa opiskeltava maan enemmistökieltä kun suomenkieliset voisivat keskittyä maailmankieleen. Eduskunnan perustuslakivaliokunnassa RKP:n edustajat vaativat lain käsittelyä perustuslain säätämisjärjestyksessä, mikä kanta jäi vähemmistöön. Asia sai julkisuudessa suuren huomion ja liittyi mm. silloin käymässä olevaan presidentinvaalikeskusteluun. Monet suomalaiset kulttuurihenkilöt puolustivat ruotsin kielen opetusta (mm. Helsingin yliopiston kansleri Paavo Ravila ja ylipormestari Lauri Aho Senaatintorin uudenvuoden puheessaan). Viimein myös presidentti (ja presidenttiehdokas) Urho Kekkonen antoi heille merkittävää sivustatukea puhuessaan RKP:n vaalitilaisuudessa 10.1.1968. Presidentinvaalien yhteydessä myös maan hallitus päätettiin panna uusiksi, ja RKP:lle tarjoutui mahdollisuus tulla mukaan hallitukseen. Puolueen puheenjohtaja Jan-Magnus Jansson ja sihteeri Patrik Lilius saivat ilmeisen vastahakoisen puolueväen hallitukseen menon taakse asettamalla ehdoksi kahden kielen opetuksen säilyttämisen. Uudessa Mauno Koiviston hallituksessa (6 SDP, 5 Kesk, 3 SKDL, 1 TPSL, 1 RKP) opetusministerinä oli Johannes Virolainen, joka oli pontevasti kahden kielen opettamisen kannalla. Tämä näkemys kirjattiin myös hallitusohjelmaan ja asian käsittely eduskunnassa alkoi uudelleen. Sivistysvaliokunnan uudessa äänestyksessä 13.3.1968 yhden kielen puolustajat voittivat 11-6, mutta kahden kielen puolesta äänesti nyt myös kaikkien hallituspuolueiden edustajia. Seuraavassa vaiheessa asiaa ryhtyi käsittelemään uuden hallituksen asettama ministerivaliokunta, johon kuuluivat Virolainen (Kesk), Grels Teir (RKP) ja Anna-Liisa Tiekso (SKDL). Työryhmä päätyi kompromissiin, jonka mukaan pääsääntöisesti kaikki opiskelivat kahta kieltä joskin huonosti ensimmäisessä kielessä menestyneillä olisi ollut mahdollisuus saada vapautus toisesta. Hallituspuolueiden päättävissä elimissä ja eduskuntaryhmissä mielipiteet asiasta jakautuivat, mutta kussakin enemmistö onnistuttiin taivuttamaan kahden kielen kannalle. Oppositiopuolueista kokoomusta mm. taivutteli keskeisten kaupan ja teollisuuden järjestöjen kirjelmä, jossa vaadittiin talouselämän etujen vuoksi kahden pakollisen kielen opetusta. Suuri valiokunta päätyi hallituksen ajaman kahden kielen taakse tiukan väittelyn jälkeen. Vaikka eduskunnan lopullisessa käsittelyssä vielä esitettiin vastaväitteitä, voitti hallituksen ajama kahden kielen sisältämä lakiesitys lopullisessa äänestyksessä 21.5.1968 taakseen 137 ääntä. Antti Lappalainen arvioi käytyä kiistaa niin, että pedagogiset näkökannat hävisivät kulttuuri- ja puoluepoliittisille näkökannoille. Voittanut puoli korosti pohjoismaista suuntautumista, perinnettä ja maan virallista kaksikielisyyttä. Mitään muuta RKP:n painostuksen muotoa Lappalainen ei tunne kuin hallitukseen osallistumisen tai osallistumattomuuden, mikä lienee normaali politiikan tekemisen tapa. Uusi pääministeri Koivisto tarvitsi hallituksensa parlamentaarisen voiman lisäämistä mm. varmistaakseen tulopoliittiseen ratkaisuun liittyvän valtuuslain hyväksymisen eduskunnassa (näin Juhani Suomi teoksessaan "Taistelu puolueettomuudesta", s. 33). Toisaalta voi ajatella, että nimenomaan Keskustapuolue näki mielellään RKP:n hallituksessa, vahvistihan se porvarillista panosta sosialistienemmistöisessä valtioneuvostossa aikana jolloin eduskunta oli vasemmistoenemmistöinen. Kielikiistaa epäilemättä myös seurattiin Ruotsissa, mm. Ruotsin kouluylihallituksen pääjohtaja seurasi asian kolmatta käsittelyä eduskunnan lehterillä. Virolainen on useissa kirjoissaan selittänyt omaa kantaansa, perusteellisimmin kai kirjassa Kolmas elämä / Kyllikki Virolainen ja Virolainen. - Porvoo, 1998. Koulukaupungissaan monikielisessä Viipurissa hän oli yhteydessä moniin ruotsikielisiin ikätovereihin ja opiskeluvuosinaan Helsingissä hän vierasti yliopiston kiihkeätä kielitaistelua. Myöhemmin hän kertoo ottaneensa oppia entiseltä suomalaisuuspolitiikolta presidentti Paasikiveltä, jota vielä oli arvostellut ruotsalaisalueiden suojelemisesta karjalaisen siirtoväen asuttamisen vuosina sodan jälkeen. Paasikivi oli presidenttinä pitänyt äärimmäisen tärkeänä pohjoismaisten yhteyksien vaalimista ja sen yhtenä ehtona ruotsin kielen laajaa osaamista. Virolaisen mukaan Paasikiven kielipoliittinen testamentti oli: "Älkää heikentäkö ruotsin kielen asemaa kouluissa. Jos sen virheen teette, pelkään että kouluihimme tulee toinen vieras kieli eikä se varmasti ole espanja!" Huomattakoon, että Viljo Ripatin mukaan myös Virolaisen vastapeluri R.H. Oittinen niin ikään pohjoismaisten yhteyksien vaalijana oli alkuaan ajatellut, että ainoa pakollinen kieli olisi ruotsi (s. 256-257 teoksessa "R.H.Oittinen : työväen sivistäjästä koulun uudistajaksi". - 1992). Muuta kirjallisuutta aiheesta (joka nyt ei ole ulottuvillani) Peruskoulu : synty, kehittyminen ja tulevaisuus / Urho Somerkivi. - Vantaa, 1982. Svenska folkpartiet 5 : 1956-1970 / Göran von Bonsdorf, Henrik Ekberg. - Helsingfors, 1997.
Ei Tapio osaa lukea ajatuksella noin pitkiä fakta tekstejä. Joten ihan Tapiota varten vähän lyhyempiä kiitos.
vaan perustuu siihen, miten RKP tänä päivänä toimii. Mene terapiaan. Sinulla on nettifenno- sekä Tala-fiksaatio.
Toki netti fennous vaatii myös asiaanliittymättömien tekstimassojen spämmäystä keskustelupalstoille.
kieltävät ja Rkp puolustaa sen myyntiä ja käyttöä.
"Niinhän se on nuuskankin kanssa, että muut puolueet kieltävät ja Rkp puolustaa sen myyntiä ja käyttöä. " Sanos muuta. Miksihän muut puolueet muuttivat mielensä kieltolain aikana?
1) Ylioppilaspakkoruotsin poistaminen 2004 2) Lounais-Sipoon liittäminen Helsinkiin 3) Poliisipiiriuudistus 4) Kihlakuntauudistus 5) 100 virkamiestä Vaasasta Seinäjoelle 6) Kokkola Oulun ELY-keskukseen 7) Tuleva maistraattiuudistus 8) Valtion toimintojen alueellistaminen 9) Eduskunnan äänikynnys 10) Kuntauudistus 11) RKP vuotaa kokoomukseen (ja PerusSuomalaisiin) 12) EU-parlamenttipaikan todennäköinen menettäminen 13) Virkamiehet eivät osaa virkamiespakkoruotsia 14) Katukuvasta katoaa ruotsin kieli 15) Suomenruotsalaiset pienenevä vähemmistö 16) RKP profiloituu nuuskapuolueeksi. (Helsingin Sanomat) Näillä on todellista merkitystä. Niin myös sillä, että keskustan, kokoomuksen, vihreiden ja perussuomalaisten nuoret vaativat nyt pakkoruotsin poistamista. Puhumattakaan Suomen Lukiolaisten Liitosta (yli 50.000 jäsentä)!
Vai vuotaa RKP Perussuomalaisiin. Tala alkaa jo ylittää itsensäkin.
Mutta nettifennojen virtuaalisessa kielisodassa ei oikean elämän säännöt päde.
Luuletko sinä saatanan lahopää, että se on mukava tietää että vitun ahvenanmaalaiset kieltäytyivät linnoittamasta ja puollustamasta Ahvenanmaata Suomen kanssa. Ruotsi oli myös puollustusliittoa vastaan. Maxim Litvinov sanoi, että Neuvostoliitolle käy vrsin hyvin Ahvenanmaan linnoittaminen ja se, että Suomi puollustaa Ahvenanmaata Saksan uhkaa vastaan. Tämä tapahtui siis vielä ennen Ruotsin ja ahvenanmaalaisten juonitteluja. Tottakai se Ruotsille oli mukava kun Molotov korvasi Maxim Litvinovin.
"Luuletko sinä saatanan lahopää, että se on mukava tietää että vitun ahvenanmaalaiset kieltäytyivät linnoittamasta ja puollustamasta Ahvenanmaata Suomen kanssa." Milloin ja missä ahvenanmaalaiset mahtoivat kieltäytyä? Ei sillä, että osaisit sitä sanoa, mutta jotenkin on hauska kysäistä.
Ennen talvisotaa vuosina 1938-1939
No, ei olis.
Kysy venäläisiltä, ruotsalaisilta ja saksalaisilta jos et minua usko.
"Kysy venäläisiltä, ruotsalaisilta ja saksalaisilta jos et minua usko." Kysymys oli kansainvälisestä sopimuksesta. Enpä usko, että ahvenanmaalaisilla oli asiaan yhtään mitään sanomista. Ahvenanmaan saaristo oli neutralisoitu ja demilitarisoitu lokakuussa 1921 kymmenen maan - Ruotsin, Suomen, Tanskan, Viron, Latvian, Puolan, Ranskan, Italian, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Saksan - solmimalla sopimuksella. Sopimus kielsi hyökkäämästä Ahvenanmaalle, käyttämästä Ahvenanmaata tukikohtana hyökätessä muualle ja rakentamasta sotilaallisia laitteita alueelle. Kerro lisää. Jos osaat, siis.
Naapurimaan (Ruotsi)kantti ei kestänyt, muuten linnoittaminen olisi tapahtunut. vrt. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000129&posting=22000000043505554
Miten tuo liittyy edellä esitettyyn väitteeseen, että ahvenanmaalaiset kieltäytyivät linnoittamasta Ahvenanmaata?
Ei mitenkään muuten, kuin ettei siitä asiasta tarvitse enempää väitellä. Minä kyllä voin myöntää tosi asiat.
riippuvuutta aiheuttavia aineita.
Onko tietoa montako hienoisto säätyläistä hukkui tähän murhaavaan kansan tautiin?Se olisi kauheaa jos joku muu kuin märkänäppylä (finni) olisi siihen joutunut!
"Onko tietoa montako hienoisto säätyläistä hukkui tähän murhaavaan kansan tautiin?Se olisi kauheaa jos joku muu kuin märkänäppylä (finni) olisi siihen joutunut!" Kirjoitat niin paksulla netti fennon murteella, etten valitettavasti ymmärrä viestisi sisältöä. Osaisiko joku kääntää?
sinä limainen pieneliö pilaat koko suomen maineen, koska olen onnistunut saamaan muutamia ulkomaalaisia lukemaan näitä fiilejä , tietenkin käännösteni jälkeen, och hör och häpna, jag översätter ärligt, ej som ni gör översättningar, efter egen behov och nytta ?
"en osaa sitä kääntää mutta nenääsi osaan vääntää sinä limainen pieneliö pilaat koko suomen maineen, koska olen onnistunut saamaan muutamia ulkomaalaisia lukemaan näitä fiilejä , tietenkin käännösteni jälkeen, och hör och häpna, jag översätter ärligt, ej som ni gör översättningar, efter egen behov och nytta ? " Huomaan, että lisäsit itse kysymysmerkin väitteeseesi rehellisistä käännöksistäsi. Norjalaisilleko kääntelet?