Aina puhutaan panssaritaktiikasta ja Von Guderianista sen kehittäjänä.
Kertokaa viisaat, mitä se käytännössä on. Mieluummin havainnollistavin piirrustuksin.
Panssaritaktiikka?
Kertokaa viisaat
201821
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tässä muutamia G:n innovaatioita. -Puhtaasti panssarivaunuihin ja moottoroituun jalkaväkeen ja tykistöön perustuvat iskuvoimat. -Sodankäynnin tähtääminen toisen kykyyn käydä sotaa, ei sotavoimaan itseensä. Nuo taas johtivat uusiin innovaatioihin: aloitekyvyn rohkaiseminen myös alemmissa komentoasteissa. Viestintä- ja myös tiedustelujärjestelmien painottaminen. -Maataisteluilmavoimat.
Eikö yksi näistä innovaatioista ole, että hyökkäyksen tulee edetä veden lailla? Eli hakien aina heikointa kohtaa etenemiselle, jättäen puolustuspesäkkeet saarretuiksi. Israelin armeija on tämän taktiikan ominut saksalaisilta.
Sodankäynnissä ei ole tekijänoikeuksia. Enintään ensimmäinen menestyksekäs sovellus ja niillekin voidaan löytää edeltäjiä.
Israel on omaksunut taistelutaktiikkansa puna-armeijalta, ainakin jos jälkiä on katsominen. Muutenkin taitaa tuo politiikka olla vähän stalinilaista tekoa, koska Israel on alueen ylivoimaisesti vihatuin valtio. Enkä yhtään ihmettele sen siviileihin kohdistuneen raa´an terrorin vuoksi.
Panssariprikaatin kouluttamana (tosin jääkäripuolella) muistan taisteluvaunujen iskeneen aina ryppäinä painopistesuunnassa metsässä etenevien jääkärien suojaamana. Jääkärien ja taisteluvaunujen hyökätessä myös korohoro ja kuljetusvaunut oli sijoitettu tulikantaan. Mukana liikkuva korohoro ampui vihollisen puolustusryhmitystä yhdessä tyksitön kanssa. Kuljetusvaunut ryhmitettiin siten, että liikuttava ura hyökkäävien jääkäreiden takana oli raskaiden ja keveiden konekiväärien tulen alla. Komppanian varapäällikkö toi aina sitten reput ja kuljetusvaunut murtoalueelle, kun aika oli kypsä ja varautui tietenkin toimimaan joka suuntaan (periaatteess . Tuli ja liike, nopeus. Siinä kai se oli. Panssarijoukoilla on kolme tapaa käydä sotaa: hyökkäys, hyökkäys ja hyökkäys. Venäläinen panssaritaktiikka perustuu vaunujen massamaiseen käyttöön ja todella rajuun keskittämiseen. Suomalainen taktiikka hyödyntää rikkonaisessa maastossa miehistön ammattitaitoa. Maaston tarjoama suoja pyritään käyttämään mahdollisimman tehokkaasti. Sattuneesta syystä: miehiä ja vaunuja on vähän. Hienosäätöä tulee siitä, miten taistellaan ja liikutaan pimeällä/kaupungissa/aukealla/uralla/maastossa. Kritiikkiä on annettu siitä, että nyky-Suomessa liian pieniä panssariosastoja on ripoteltu jalkaväkiyhtymien (valmiusprikaatit) tueksi. Vielä 1990-luvulla meillä oli liikekannalle pantavana kaksi erillistä panssariprikaatia 8keskitetty käyttö). Kalusto kuitenkin vanheni (T-72). Ensimmäisessä maailmansodassa taktiikka oli ryömiä jalkamiesten mukana avoimissa rintamahyökkäyksissä. Toisen maailmansodan historiaa: Vaikka sodan alussa Ranskalla ja Englannilla olikin enemmän panssarivaunuja kuin saksalaisilla, saksalaisten toiminta oli liittoutuneita tehokkaampaa. Liittoutuneiden panssarivaunut oli hajautettu ja niiden polttoainehuolto oli heikompi. Saksalaisilla panssarivaunut toimivat erillisinä yksiköinä jalkaväen tukena. Saksalaiset keskittivät panssarivaunut yhtenäisiksi nyrkeiksi, jotka tekivät läpimurron hyökkäyksen painopisteessä (Schwerpunkt). Jalkaväki seurasi panssareiden perässä. Tämä osoittautui toimivaksi taktiikaksi, ja on periaatteessa yhä tänäänkin panssarisodan perustaktiikka. Neuvostoliitossakin saksalaiset menestyivät paremmalla panssarikurilla vaikka kalusto oli heikompaa kuin vastapuolella jo vuonna 1941. Vuonna 1943 saksalaiset olivat jo taktiikassakin saavutettu kalustosta puhumattakaan. Yhdysvaltalaiset yksiköt olivat keskeisiltä osiltaan panssaroitujaa Irakin molemmissa sodissa. Ne hallitsivat aukeita ja ilmavoimat olivat huolehtineet hyvissä ajoin vastapuolen aktiviteetin pois. Bagdad vallattiin panssariarmeijalla. Erinomaisen hyvin täydennelty katsaus menneeseen, nykypäivään ja tulevaisuuden näköaloihin on tuossa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Panssarivaunu
Kaikilla saksalaisilla ei ole tuota Von-titteliä. Der Schnelle Heinzilla ei myöskään. Von Mansteinilla sen sijaan oli.
taktiikka. 1. Hyökkäys on kuin ontelokranaatti, joka läpäisee vihollisen puolustuslinjan. 2. Läpimurron jälkeen aukosta ajavat yhteenkootut panssarijoukot ja niitä tukevat kaikkiin sotahaaroihin kuuluvat joukot, kuten it, pst, tykistö, motorisoitu jalkaväki. 3. Nopeasti syvälle etenvä panssaridivisioonan molemmille sivustoille muodostetaan jalkaväellä puoplustusllinjat, joidenm avulla saadaaan huoltoyhteydet pidettyä avoinna. 4. Panssarikiiloja tukevat tehokkaasti ilmavoimat, jotka hoitavat tiedustelun sekä maataistelukoneilla, kuten stuka syöksypommittajat, tuhoavat vastustajan pst. 5. Holellisen tiedustelu n avulla voidaan vastustajan vastaiskut lyösä. Johtaminen on joustavaa ja käskyt annetaan tehtäväpohjaisesti, jolloin upseeri voi päättää miten, ja milloin saadun tehtävän suorittaa. Esim vallatkaa kylä, ei esim. vallatkaa kylä pohjoisestaa käsin. 6. Vihollisen saartaminen. Vastustajan viesti ja huoltoyhteydet katkaistaan. Ilmavoimien iskujen avulla aiheutetaan sekaannusta. Epäjärjetyksessä oleva vihollinen pakotetaan ahdinkoon ja taistelutahdon romtamisen jälkeen se antautuu jalkaväellä. Taktiikan vahvuus: Suuret voitot alivoimalla Taktiikan heikkous ja havoittuvuus Taktiikka edellyttää ilmaherruutta. Sivustoja vastaan tehtävä vastaisku saattaa katkaista panssarikärjen huooltoyhteyden. Suomalaisten puolustustaktiikkaan kuului usein vihollisen panssarikärjen päästäminen selustaan ja sitten katkaisemalla sen huoltoyhteydet.
Tuli mieleeni, että tuohon kaavaan tuli Irakissa vuonna 2003 lisää oikeastaan vain toiminnan tehostunut monitorointi: tieto liikkuu nopeasti ja simultaaniset muutokset ovat mahdollisia. Tiedon kulku taistelukentällä on avainasemassa! Periaatteessa yksittäisillä taistelijoillakin voi olla mikrofoni kypärässä. Johtaminen ei parhaimmillaan ole kovin jäykkää ja hierarkkista vaan melko isoillakin yksiköillä on määrättyä toiminnan vapautta tilainteiden muuttuessa. Tavoite tietenkin on lyöty lukkoon.
Seuraavassa videossa se on esitetty tarkkaan. http://www.youtube.com/watch?v=eJ74HakQZTo "Keihään kärki" etenee ja levittää edessään kulkuaukon. Perässä tulee huoltopylväs jatkuvana virtana, joka tuetaan seinistään joukoilla. Käytävä on pidettävä auki, jotta keihään kärjen huolto on jatkuvasti varmistettu. Keihään kärki muodostui panssareista ja syöksypommittajista ja eteni käsittämättömällä nopeudella. Kaikki puolustus oli tuomittu häviämään uuden keihään kärjen tehokkuuden johdosta.
oli sormi suussa. Stalingradissa sitten nähtiin miten keihäälle voipi käydä kun vastapuolella on tarpeeksi romua ja ukkoja.
Pnssaritaktiikkaa kehitettiin Saksan lisäksi ainakin Englannissa, Ranskassa, USA:ssa ja NL:ssa. Kullakin maalla oli omat sovelluksensa. Heinz Guderian on tunnetuimpia ja menstyksellisimpiä panssaritaktikkoja. Hän ei ollut aatelinen, joten ei von-etuliitettä. Guderianin ydinajatus oli häikäilemätön eteneminen painopistesuunnassa ja ylivoiman keskittäminen suppealle alueelle sivustoista väittämättä. Perusajatus oli "lorauksittain, ei tipoittain" tai "räimikää, älkää näpertäkö". Siis koko panssarivoima kerralla käyttöön ja kaikki peliin.
Eipä ainakaan Kannaksella 1944 osattu edes lorauttaa! Ehkä kuitenkin 25.6.1944 kokeiltiin lorauttaa Portinhoikassa, mutta vastaan sattui Lehväslaiho omalla T-34:llaan ja teki selvää ainakin 5:sta vihollisvaunusta. Lopulta naapuri lähti karkuun hyläten useita, jopa käynnissä olleita, T-34/85 panssareitaan!
Täällä on lisää Reino Lehväslaihosta: http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/author&id=94&cat= Kunniamerkit: Vapaudenristi, 4 lk, 1944 Psv. tuhoojamerkki, 5 kpl, T 34/85 "SOTKAT" Panssarisotaa 1941-1944, WSOY 1958 Edellisen uusintapainos haastettulun keralla: Reino Lehväslaiho: Panssarisotaa, 2003 Jatkosodan vuosina Laguksen joukkojen panssariprikaati saavutti melkeinpä tarunomaisen maineen. Vaikka tiedettiin, että tappiot panssarivaunumiesten keskuudessa olivat suuret, näihin joukkoihin oli aina eniten pyrkijöitä, etupäässä nuoria innostuneita vapaaehtoisia. Panssarisotaa on sotakirjallisuutemme ensimmäinen kuvaus tämän prikaatin vaiheista Tuulusjoen ylityksestä lähtien Saksan Lapin-joukkojen häätöön saakka. Se kertoo totisesta sodasta, yksinäisyydestä, kuolemasta, velvollisuudentunnosta ja taisteluista, jotka vaativat suuria uhreja. Panssarisodan laki on säälimätön: vaikka miehet ja vaunut vaihtuvat, sota jatkuu. Reino Lehväslaiho osallistui jatkosotaan alusta loppuun panssarivaunumiehenä, vaununjohtajana ja joukkueenjohtajana. Kolmenkymmenen seitsemän julkaistun teoksen isänä hän on suomalaisena sotakirjailijana täysin omassa luokassaan. Teokseen sisältyy sotakamreeri Lehväslaihon harvinainen haastattelu. Sotkalla sodassa, WSOY 2002 http://fi.wikipedia.org/wiki/Reino_Lehväslaiho
Tokassa sodassa keskittäen. Kiiloina puolustuksesta sisään ja kauas selustaan mellastamaan. Toimi niinkauan kuin oli mitä keskittää. Aika riskistrategia jos viholaisella on massaa ja amitsuunia millä tuhota niitä orpoja kiiloja.
välttää ekan sodan Verdun-Somme -tyyppisiä vuosikausien paikallaan jumittavia ampumakilpailuja.
Epäonnistunut yritys katkaista perääntymistie päätyi sumppuun maantielle. http://cybersoturi.net/wp-content/uploads/2007/12/tali.jpg Tienhaaranniemelle päässeet panssarit olisivat katkaisseet suomalaisten yhteyden sisämaahan.
...kaartindivisioonat hyökkäsivät po. opin mukaisesti, ja olivat jäädä Laguksen suunnittelemaan pussiin. Vain ruotsalaisten kieltäytyminen käsketystä hyökkäyksestä kohti Talinmyllyä pelasti puna-armeijan täydelliseltä pussitukselta. Kyllä rantaruotsalaiset sitten hyökkäsivät: 60-vuotta myöhemmin ja silloinkin vain Åke Lindmannin elokuvassa.
Vuorokauden joukkojaan uudelleen järjestellen puna-armeija jatkoi hyökkäystään. Ensin venäläiset yrittivät kolme kertaa Kivisillansalmen yli tienhaaran kaupunginosaan. Puolustus kesti. Painostus siirtyi nyt Viipurin itäpuolelle, jossa VKT-linja taipui, mutta ei murtunut. Ensin Talin alueella ja sitten Portinhoikan kautta Ihantalan kirkonkylässä käytiin pohjoismaiden suurin taistelu. Kahden viikon äärimmäisten ponnistusten jälkeen torjuntavoitto näytti varmalta. Torjuntavoitot saavutettiin myös Viipurin lahdella ja Vuosalmella. Ilomantsissa tuhottiin kaksi neuvostodivisioonaa.
Älä sotke 10.D millään lailla Tali-Ihantalan tapahtumiin. Savonjousen 10.D eli entinen Sihvon 10.D laski hiippareitaan. Sen vajaita pataljoonia tosin ajettiin kuorma-autoilla ensihätään Kivisalmelle kun Viipuri meni ja 20.Pr hajosi. http://fi.wikipedia.org/wiki/Talin-Ihantalan_taistelu
Onpas melkoisia visioita panssaritouhuista tässäkin keskustelussa. Panssaritaktiikkahan riippuu aina mitä on käytössä. 90 -luvulla vaunumiehenä kun olin koulutus oli että mentiin puskia pitkin puskajussit edessä ja sivuilla mahdollisimman piilossa (mitä sellaisella mötikällä nyt pystyy piilossa menemään) ettei vihollisen ilmavoimat saa tuhottua hetsilleen ja yritetään saada senverran vaunuja painopistealueelle että jonkinmoinen vastaisku saataisiin aikaiseksi. Meidän armeijan vaunuilla ja huollolla ei todellakaan lähdetä rymistelemään satojen kilometrien syöksyjä. Jenkit tekee mitä tekee.