Yritin selvittää kirkolta, että mitä tietoja minusta on tallennettuna kirkon ja sen seurakuntien tietokantoihin.
Vastaus oli, että seurakunnan jäsenellä on oikeus tarkistaa tietonsa kerran vuodessa maksutta.
Kuulemma minulla (kirkosta eronneena) ei ole mahdollisuutta tarkistaa, mitä tietoja minusta on jäänyt kirkon tietokantoihin. Ne ovat kuulemma jotain historiatietoja.
"Aina jää tiedot rekisteriin siltä ajalta, jonka on ollut jonkun seurakunnan jäsenenä."
Eikös suomen lain mukaan kaikki ole oikeutettuja saamaan tiedon siitä, mitä tietoja itsestä on tallennettuna erinäisiin tietokantoihin. Tätä kysyin myös heiltä, eikä vastausta annettu.
Mitä mieltä olette asiasta?
Kirkosta eronneen henkilötiedot
big_banggggg
372495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
tiedot, mutta palvelu ei ole enää maksutonta, kun et enää ole kirkon jäsen.
Sitä maksua sopii sitten periä joltain muulta, koska minä en ainakaan ole itse koskaan liittynyt kirkon jäseneksi, mutta itse piti sieltä kuitenkin erota, kun liittäjä ei tehnyt sitä. Kertoivat. että täysi-ikäisen pitää itse erota, eikä sitä voi tehdä hänen puolestaan kukaan muu ... omituista.
Kirkollapa tietenkin on ihan omat muusta yhteiskunnasta poikkeavat säännöt. Voin minä tietenkin liittyä muutamaksi päiväksi jäseneksi, niin saan taas uudelleen kokea sen ilontunteen eroamisesta.
maksaako tarkistus vai ei. "Rekisterinpitäjä saa periä tietojen antamisesta korvauksen vain, jos siitä, kun asianomainen edellisen kerran sai tarkastettavakseen rekisterin tiedot, on kulunut vähemmän kuin yksi vuosi. Perittävän korvauksen tulee olla kohtuullinen eikä se saa ylittää tiedon antamisesta aiheutuvia välittömiä kustannuksia." http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990523
maksullisia. Kirkon perimät maksut ovat olleet siviilirekisterimaksuja pienempiä. Nykyään virkatodistuksia tai väestörekisteriotteita käytetään enää aniharvoin. Kyllä tiedot saa, mutta se maksaa.
Minä kyllä tarkoitin kirkon rekisteriin merkittyjen tietojeni tarkistamista. Eiköhän se vastaa maksuista, joka on minut sinne rekisteröinyt ilman lupaani, jos kirkko ei noudata Suomen lakia.
"26 § Tarkastusoikeus Jokaisella on salassapitosäännösten estämättä oikeus tiedon etsimiseksi tarpeelliset seikat ilmoitettuaan saada tietää, mitä häntä koskevia tietoja henkilörekisteriin on talletettu tai, ettei rekisterissä ole häntä koskevia tietoja. Rekisterinpitäjän on samalla ilmoitettava rekisteröidylle rekisterin säännönmukaiset tietolähteet sekä, mihin rekisterin tietoja käytetään ja säännönmukaisesti luovutetaan. Silloin kun on kysymys 31 §:ssä tarkoitetusta automatisoidusta päätöksestä, rekisteröidyllä on oikeus saada tieto myös tietojen automaattiseen käsittelyyn liittyvistä toimintaperiaatteista. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990523
Tuo 26 § on noin, mutta ei riitä. Nimittäin 27 § mukaan "Edellä 26 §:ssä tarkoitettua tarkastusoikeutta ei ole, jos - - rekisterissä olevia henkilötietoja käytetään yksinomaan historiallista tai tieteellistä tutkimusta taikka tilastointia varten - -" Lisäksi en ole ihan varma siitä, kuka tässä on rekisterin pitäjä. Uskontokunta on väestötieto, jota ylläpitää VRK. Muistaakseni nykytilanne on sellainen, että kirkolla on ikäänkuin oma rekisteri, jossa on linkki VRK:n tietoihin ja sitten nämä "toimitukset", molemmilla valtionkirkoilla kaste ja evluteilla konfirmaatio. Tätä säädettiin 1999, mutta lakiin tuli siirtymäaika jota vielä jatkettiin.
Kirkko käyttää tallennettua tietoa kasteesta ja konfirmaatiosta, jos henkilö haluaa liittyä takaisin kirkkoon. Että ei tarvitse kastaa uudestaan ja konfirmoida uudestaan. Silloin ne eivät ole pelkästään tutkimusta tai tilastointia varten, vaan niitä saatetaan käyttää henkilön asioinnin kannalta. Kyllä yksilöivät tiedot ainakin pitäisi poistaa. Kyllä minä sen ymmärrän että halutaan säilyttää tilastotieto muodossa syntyi ja kastettiin niin ja niin monta poikaa ja tyttöä, mutta ei niiden ole kai tarpeen olla yksilöiviä tietoja...
Tietosuojavaltuutettu voisi ottaa asiaan kantaa. Minun nähdäkseni tiedot on luovutettava, riippumatta siitä oletko jäsen vai et. Jos sinusta jotain tietoja on rekisterissä, silloin sinä olet rekisteröity henkilö, ja sinulla on oikeus tarkastaa tiedot lain mukaan jota Kössönöm siteerasi viestissään.
mutta ei missään sanota, että sen pitää olla maksutonta. Miksei ap tarkista tietojaan väestörekisteristä? Sinnehän hänen tietonsa on siirretty. Kirkko hoitaa enää vain vanhojen tietojen rekisteriä, tekee sukuselvityksiä esim perunkirjoituksia varten. Muuten kaikki rekisteritiedot ovat väestörekisterissä, myös kirkkoon kuuluvien osalta.
perunkirjoituksia varten pitää hakea ne tiedot seurakunnista, miksi niitä ei saa väestörekisteristä? Kysehän oli nyt aloittajan tapauksessa siitä, että hän halusi tietää mitä tietoja hänestä on SEURAKUNNAN rekisterissä. Ja ne tiedot seurakunta joutuu lain mukaan antamaan.
miespuolinen. Luulisi, että ymmärtäisit tämän asian sen perusteella. Sen takia, ettei miehellä ole lehtolapsia jokaisessa seurakunnassa, missä on ollut kirjoilla. Kysymyksessä on siis perillisten selville saaminen. Virkatodistus otetaan siis jokaisesta seurakunnasta, missä on asunut. Seurakunnan rekisterissä on virkatodistustietojen lisäksi vain tiedot kastepäivästä, kummeista ja konfirmaatiopäivästä,(mikäli henkilö on osallistunut konfirmaatioon).
Kyse oli nimenomaan siitä että mitä tietoja kirkon ylläpitämään henkilörekisteriin on talletettu asianomaisesta. Tietosuojalain mukaan rekisterinpitäjällä on velvollisuus ilmoittaa kelle tahansa kysyjälle mitä tietoja rekisteriin on talletettu hänestä. Kysyjää kiinnostaa tietää että mitä tietoja rekisterissä on, ja mihin tarkoitukseen niitä käytetään. Kysymys on hyvin perusteltu, koska mitään tietoja ei toki pitäisi olla, jos kirkosta on eronnut, ja jäsenyys on siten päättynyt. Eli asiakassuhde kirkkoon on päättynyt, jolloin mitään asiakastietoja ei tarvitsisi enää säilyttää. Väestörekisterihän ne henkilötiedot pitää tallessa nykyisin, eivät seurakunnat. Kirkon ei tulisi säilyttää mitään vanhentuneita tietoja kirkosta eronneista henkilöistä.
"Kirkon ei tulisi säilyttää mitään vanhentuneita tietoja kirkosta eronneista henkilöistä." - Appivanhempani olivat molemmat eronneet kirkosta aikoja sitten, mutta miksi kummassa heidän tietonsa piti hakea kaikista mahdollisista seurakunnista, joissa he olivat elämänsä aikana olleet.
Jos on kyse perunkirjoituksista, niin miksi ne vainajan kaikki tiedot eivät ole väestörekisterissä, vaan niitä pitää hakea joka seurakunnasta erikseen?
Mistäs sitten saa tiedon niiden lapsista, jotka eivät ole ikinä kuuluneet mihinkään seurakuntaan, mutta ovat kuitenkin noudattaneet lisääntymiskäskyä?
seurakunnasta otetaan virkatodistus, jos on kyse miespuolisesta henkilöstä. Ilmeisesti ennen entisiä vaimoja ja ex-vaimon huoltoon jääneitä lapsia tai au-lapsia ei ollut tapana merkitä miehen väestörekisteritietoihin, jos tämä muutti toiseen seurakuntaan. Olen joskus ottanut omasta miehestäni virkatodistuksebn eikä siinä ole kuin nykyisen vaimon ja alaikäisten lastemme nimet, Entisen vaimon ja lapsen nimet saa edellisestä seurakunnasta. Vanhoja väestörekisteritietoja EI ole siirretty väestörekisteriin. Siellä on vain uudet tiedot. Siksi kansankirkot joutuvat vielä pitkään toimimaan rekisteriviranomaisina. Muun muassa tästä syystä maksetaan valtionapaua evlut ja ortodoksiselle kirkoille yhteisöverotuloista. Ei se suinkaan ole mikään pelkkä hautautoimiavustus niin kuin täällä luullaan. Väestörekisterin hoitoa varten seurakunnat, pienetkin, joutuvat vielä nykyisinkin palkkaamaan kanslistin.
siirtää osaksi väestötietojärjestelmää. "seurakunnasta otetaan virkatodistus, jos on kyse miespuolisesta henkilöstä." - Ei tuo pidä paikkaansa. Anopistani jouduttiin myös hakemaan perukirjoituksia varten seurakunnista virkatodistuksia.
Entäs sitten ne lapset, joiden isästä ei ole mitään tietoa? Meidän kulmilla tehdään vielä perunkirjoituksia myös naisten jälkeen.
"...heidän tietonsa piti hakea kaikista mahdollisista seurakunnista, joissa he olivat elämänsä aikana olleet." Ilmeisesti tarkoitit, että heistä haettiin tiedot niistä seurakunnista, joiden jäseniä he olivat olleet. Mutta jos he muuttivat sen jälkeen kun he olivat eronneet kirkosta, sitten varmaankin haitte tiedot maistraatista, koska uuden paikkakunnan seurakunnalla ei ollut mitään tietoa appivanhemmistasi. Mun ymmärtääkseni periaate on, että perunkirjoitusta varten ihmisen melkein koko eliniän ajalta (onkohan se 15- vuotiaasta eteenpäin) täytyy pyytää todistus siltä viranomaiselta, joka kulloinkin on hoitanut vainajan rekisteriasioita. Olen ymmärtänyt, että tämän menettelyn tarkoitus on varmistaa, että perunkirjoituksessa huomioidaan kaikki vainajan lapset. Aikaisemmin väestökirjanpito oli paikallista, eivätkä henkilön kaikki vanhat tiedot automaattisesti siirtyneet uudelle rekisteriviranomaiselle. En tiedä, siirtyykö nytkään välttämättä automaattisesti tieto esim. kotoa jo pois muuttaneista lapsista tai lapsesta, joka on annettu adoptioon tms. Mitenkähän sinne nykyisin merkitään, jos mies on tunnustanut jonkun lapsen, vaikka hänellä ei ole mitään virallista suhdetta lapsen äitiin? Joo, tämä tietojen kysely aikaisemmista seurakunnista on varmaan ohimenevä käytäntö eli loppuu sitten, kun yhtenäisen väestökirjanpidon käyttöönotosta on kulunut toistasataa vuotta... "Kirkon ei tulisi säilyttää mitään vanhentuneita tietoja kirkosta eronneista henkilöistä." Suomen seurakunnissa on seurakuntalaisten rekisteritietoja 1500-luvulta lähtien, siellä kirjoissa ne pysyvät.
henkilö, joka haluaa tietää mitä hänestä on kirkon rekisteritiedoissa, ei sitä tietoa saa? Appivanhempani olivat elämänsä aikan kirkon jäseniä ollessaan muuttaneet usein, kuten ennen tehtiin, eli työn perässä. "Mitenkähän sinne nykyisin merkitään, jos mies on tunnustanut jonkun lapsen, vaikka hänellä ei ole mitään virallista suhdetta lapsen äitiin?" - Toki siitä tieto on väestörekisterissä.
En vaan tiedä, miksi ketjun aloittaja ei saanut haluamaansa tietoa - tai mitä tietoa ihan täsmälleen hän on edes pyytänyt. Tulipa vielä mieleen sukuselvityksistä: tiedän parikin henkilöä, jotka yhtäkkiä aikuisena ovat saaneet tietää, että heillä onkin sisko tai veli, josta he eivät ole koskaan tienneet. Isä tai äiti on salannut asian. Muistan kuulleeni, että näitä yllätyksiä joskus ilmenee myös perunkirjoitusten yhteydessä. Jotain tällaisia tilanteita varten perunkirjoitusta varten pyydetään todistukset kaikilta mahdollisilta rekisterinpitäjiltä vainajan elämän varrelta.
siviilirekisteristä tai vanhoissa tapauksissa ehkä myös uskonnollisten yhdyskuntien rekistereistä, mikäli niiden tietoja ei ole jo siirretty väestöreksiteriin. Suomessa on ollut siviilirekisteri vuodesta 1923, jolloin tuli sallituksi olla kuulumatta mihinkään uskontokuntaan. Eriuskolaislaki oli säädetty jo aikaisemmin, 1880-luvulla, mutta aluksi se koski vain protestanttisia kirkkoja. Alunperin kaikilla uskonnollisilla yhdyskunnilla oli oikeus antaa virkatodistuksia. 1970-luvulla uskonnolisten yhdyskuntien jäsenet siirrettiin siviilirekisteriin, joka samalla muutti nimensä väestörekisteriksi. Vain luterilaiselle ja ortodoksiselle kirkolle jäi toistaiseksi oikeus toimia rekisteriviranomaisina ja antaa jäsenilleen virkatodistuksia. Kestänee aikansa ennen kuin kaikki rekisteröintitehtävät on poistettu kansankirkoiltamme.
näitä tietoja pyydetään ja tarvitaan varsinkin perunkirjoituksia varten. Mutta siksi olisikin parasta, että nämä kaikki vanhatkin rekisterit olisivat samassa tietokannassa. Kummastuttaa että tätä ei ole saatu aikaseksi. Tiedän itse kuolemantapausten jälkeen mikä paperisota siitä syntyy. Mieletön määrä valtakirjoja ja selvityksiä kaikesta mahdollisesta. Kenen etu se muka on, että omainen joutuu hakemaan ja maksamaan kaikista lappusista erikseen? Omaisen kuoleman jälkeinen paperien selvittely on erittäin hankalaa puuhaa.
aivan erityisesti! Koska kansankirkkomme joutuvat toimimaan vielä joitakin vuosikymmeniä (ehkä jopa 50 vuotta) rekisteriviranomaisina, valtio antaa niille avustusta yhteisöverotuloista. Kirkkojen saama valtionapu on siis tarkoitettu mm tämän tehtävän hoitoa varten, eikä vain hautaustoimikuluihin, niin kuin tällä palstalla on erheellisesti esitetty. Kuluu vielä vuosikymmeniä ennen kuin kaikki kansankirkkojemme yhteiskunnalliset tehtävät on siirretty yhteiskunnalle. Sen jälkeen evlut ja ortodoksisen kirkon saama valtionapu voidaan lakkauttaa, hautaustoimilaki kumota. Pelkäänpä, että silloin uskontokuntiin rekisteröitymättömät jäävät huonoon asemaan esim hautaustoimen suhteen, koska eivät ole järejestäytyneitä.
"Kuluu vielä vuosikymmeniä ennen kuin kaikki kansankirkkojemme yhteiskunnalliset tehtävät on siirretty yhteiskunnalle. Sen jälkeen evlut ja ortodoksisen kirkon saama valtionapu voidaan lakkauttaa, hautaustoimilaki kumota." - Ei sen pitäisi viedä vuosikymmeniä aikaa. Kyllä ne tiedot on siirrettävissä väestötietokantaan, jos vaan tahtoa löytyy. "Pelkäänpä, että silloin uskontokuntiin rekisteröitymättömät jäävät huonoon asemaan esim hautaustoimen suhteen, koska eivät ole järejestäytyneitä." - Miten niin?
tietysti, että järjestäytymättömät "uskonnottomat" jäävät tyhjän päälle, koska kunnat tai valtio eivät tietenkään ota hautaustointa hoitaakseen, vaan se pysyy uskontokunnilla. Kun kirkosta eronneet eivät ole järjestäytyneet, niin minne heidät haudataan ja mikä taho huolehtii heidän hautausmaistaan? Vapaa-ajattelijat ovat huuhaa-järjestö, joka ei millään tavalla kiinnosta uskonnottomien enemmistöä.
Tuolla logiikalla voisi kysyä ihan mistä tahansa ihmiseloon kuuluvasta vaikkapa että, oletteko uskovaiset ajatelleet, että hoidatte itse synnytyksenne, peruskoulutuksenne, rautatienne, kaavoituksenne ja sen hautaustoimenne. Yhteiskunta ei niitä maksa. Yhteiskunta palvelee muita ihmisiä kuin uskovia. Miltäs se sitten tuntuisi?
miten yritit asiaa selvittää. Puhelimitse vai miten? Ajattelin itsekin ottaa selvää tiedoistani seurakunnasta, johon minut joskus liitettiin.
Helsingin yliopiston webmaililla josta käy hyvin ilmi, että kysyjä on oikea henkilö. Eikä tähän luottamuspulaan edes vedottu. [email protected] Tuon osoitteen sain jostain muusta osoitteesta kysymällä.
Mormonithan kastavat omia jäseniään esi-isiensä tms. puolesta, siis elävät ihmiset toimivat kuolleiden edustajina kasteella. Niin jos Vapaa-ajattelijat laittaisivat jotain vastaavaa pystyyn. Kirkosta eronneet voisivat vaatia esi-isiensä nimien poistamista kirkonkirjoista. Näin saataisiin tuhottua pala suomalaista historiaa.
Eiköhän kaikille riitä se että oma historia puhdistetaan, kun ei ole sitä rikosrekisteriä eli merkintöjä kirkonkirjoissa. Kukaan ei ole vielä toistaiseksi vakavissaan ehdottanut että pitäisi esivanhempien kirkkohistoriaan liittyä, eikä siinä olisi mitään järkeäkään. Eihän kukaan voi päättää kuin omista asioistaan. Turha tätä asiaa nyt on ruveta mormonien huuhaaseremonioihin vertaamaan. Kyse on ihan oikeasta asiasta joka koskee henkilötietojen säilyttämistä ja sitä että miksi kirkko on henkilörekisterin pitäjänä kieltäytynyt luovuttamasta henkilöä koskevia tietoja, vaikka henkilötietolaissa selvästi sanotaan että tiedot on luovutettava. Samoin sanotaan sekin että henkilön pyynnöstä vanhentuneet tiedot on poistettava.
"Eikös suomen lain mukaan kaikki ole oikeutettuja saamaan tiedon siitä, mitä tietoja itsestä on tallennettuna erinäisiin tietokantoihin. Tätä kysyin myös heiltä, eikä vastausta annettu." Jäin miettimään, että henkilörekisterilaissa voi olla erityismääräyksiä rekisteritiedoista, jotka on kerätty ennen lain voimaantuloa. Suurin osa sinua koskevasta tiedosta todennäköisesti on ajalta ennen lain voimaantuloa. Lakitekstin alussa on varmaankin kirjattuna lain soveltamisala. Luulen (mutta saatan olla väärässäkin), että historiatiedot tarkoittavat tietoja, jotka on merkitty ei-ajantasalla oleviksi. Luulisin, että kun olet eronnut kirkosta, sen jälkeen sinua koskevat tiedot ovat historiatietoja ja seurakunnan kannalta ne ovat periaatteessa verrannollisia menneitten vuosisatojen henkilöiden tietoihin.
kyseessä olisikin vanhentunutta tietoa, koskee se minua enkä voi ymmärtää, miksi he eivät meinaa tätä tietoa minulle antaa.
koska kuoltuasi heidän on kuitenkin ne tiedot annettava perunkirjoitusta varten, jos olet joskus kirkon jäsen ollut. Tuolle tiedon eväämiselle ei ole laillista perustetta.
Miten sopikaan nyt puhuttavaan aiheeseen lokakuussa 2010!