Maalaisliitto-kepun ongelma on pitkään ollut ristiriita perusolemuksen: rahan lahjoittaminen maanomistajille julkista varoista, ja mediajulkisuuteen sopivan "naaman" valinnassa.
Maalaisliitto kepun todelliset johtajat ovat MTK:ssa ja heitä on nykyisessä ministeriryhmässä suhmuroimassa. Heitä ei kuitenkaan voi päästää julkisuuteen korkeimpaan profiiliin, sillä esim. Anttila tai Hyssälä ilmaisevat jo olemuksellaan aivan liian selvästi, mitä MTK-kepu todella on.
Monet muistavat, miten Ahon pressakampanjasta MTK-Kepun naamat poistettiin tykkänään. Tyhmempi jo kyseli, miksi he eivät asetu Ahon tueksi, kun tosiasiassa heidän esiintymisensä olisi kaatanut Ahon nikkaroimat imagot siltarumppun ja tukiaisiin.
Johannes Virolaisen jälkeen ei todellista johtajaa ole ollut. Nyt on jo pitänyt kaivaa haudasta Kekkonen, kun nykyisten kepu-satraappien naama ei kelpaa lehtiin eikä tv:hen.
Kekkonen on sikäli kätevä ja vaaraton naamio, ettei vainaa tule valittamaan kun hänen piikkiinsä maksetut konsultit kirjoittavat vaalilauseita, joita nykyjohtajat eivät ole kyenneet tuottamaan eivätkä edes uskottavasti esittämään.
Kekkonen on toisaalta paradoksaalinen keulakuva, sillä hän on samaa kepulle kuin muumioitu Lenin mauseleumissaan oli neuvostoliitolle. Neuvostoliitto romahti, jo olisi korkea aika Maalisliiton seurata suurta ja ikuista ystäväänsä, jonka nimeen Kekkonen vannoi ja vannoi - sisäpoliittinen ketunhäntä kainalossa.
Johtajuuskriisi
MTK-Kepun krooninen ongelma
282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mutta mikä se on, siitäpä saisi vinon pinon väitöksiä vaikka "viisaustieteen lääkäriksi inttämiseen". Maatalon pojasta kaupunkiin kulkeutuneena näen asiat vähän toisin. Kepu ja Vanhanen ajavat mielestäni varsin hyvin maaseudun asiaa, mutta on pirullinen määrä kampittajia omissaan. Mitähän esim. se jyskäläinen kansakoulunope, superministerin minipainos, nykyään korkokengissään ja homehtuneessa tubeessaan puuhailee? Urkin mantteli voi olla vähän iso ja Pikku-Pietarin kapakankin jokin hörähtänyt ehti polttamaan, ettei idän haarapääskyistäkään kansanedustajan liksoilla ja ministerin edustustilillä nyt isoja apuja. Ja ihan väärä perikaverikin tuo kokomusta, mutta sen arvelkoon kukin itse. Työtä tehdään niin kuokan kuin sorvin ääressä, ei optioilla pelaamalla tai kuponkeja leikkelemällä. Mutta vakka kantensa jne... Lähdin jo persuksiin, mutta neuvoksi jääneille. Viskelkää niitä kampittajia vain vähemmäksi, eiköhän siitä.
SAK-demarien ongelma on pitkään ollut ristiriita perusolemuksen: rahan lahjoittaminen ja ottaminen ryssijäpuolueelle jäsenistön varoista, ja mediajulkisuuteen sopivan "naaman" valinnassa. SAK-Demun todelliset johtajat ovat SAK:n AY-juntassa ja heitä osa nykyisessä eduskunnassa suhmuroimassa. O. W. Kuusinen on sikäli kätevä ja vaaraton naamio, ettei vainaa tule valittamaan kun hänen piikkiinsä maksetut konsultit kirjoittavat vaalilauseita, joita nykyjohtajat eivät ole kyenneet tuottamaan eivätkä edes uskottavasti esittämään. O. W. Kuusinen on toisaalta paradoksaalinen keulakuva, sillä hän on samaa demuille kuin muumioitu Lenin mauseleumissaan oli neuvostoliitolle. Neuvostoliitto romahti, jo olisi korkea aika demareiden seurata suurta ja ikuista ystäväänsä, jonka nimeen O. W. Kuusinen vannoi ja vannoi - sisäpoliittinen ketunhäntä kainalossa.