Uskovalle kielillä puhuminen on yhtä totta kuin pienelle lapselle Joulupukki. Ei ole tieteelliseltä kannalta syytä lähteä kyseenalaistamaan tätä yksilöllistä tai yhteisöllistä totuutta. Päin vastoin kyseinen yksilöllinen maailma ja sosiaaliset erillismaailmat (yhteiskunnasta katsottuna) ovat hyvinkin mielenkiintoinen tutkimuskohde. Yhteisön arvojen ja todellisuuskäsitysten omaksumisen tutkimisesta olisi hyötyä kaikilla sosiaalitieteen aloilla, vaikkapa organisaatiotutkimuksessa.
Uskovien kannalta ilmiöt ovat totta ja se on merkitsevää. Uuden maailmankuvan ja moraalin omaksuminen on monelle ihmiselle pelastus. Toisaalta, lapsien pakkososiaalistaminen yhteisön jäsenten muovaamaan todellisuuteen voi tuottaa melkoisia tragedioita. Voidaanko olla varmoja, että pyhä henki johtaa seurakuntaa, vai kenties vanhemmiston ja muiden keskeisten sanan tulkkien (usein näkymätön) valtapeli?
Eräs merkittävimmistä kysymyksistä esimerkiksi kielillä puhumista tutkittaessa on, suostuvatko uskovat siihen, että heidät tai heidän hegelliset tuotoksensa otetaan tutkimuskohteeksi. Jos suostuvat, saadaanko aineisto kerättyä, vai jäävätkö tutkittavat täyttymättä pyhällä hengellä tietäessään olevansa tutkimuskohteena?
Sosiaalitieteellinen tutkimus on varmasti ulottumassa myös helluntaimaailmaan. Oletko valmis? Tiede on mahdollisuus uskoville, sitä voi käyttää hyväksi myös uskon asioiden edistämiseen. Huomaa, että tieteelliset totuudet ovat osittain sosiaalisesti määritettyjä, kuten uskovienkin. Kumpikaan totuus ei saavuta Jumalaa, vaikka moni haluaa niin uskoakin.
Uskovien kannalta ilmiöt ovat totta ja se on merkitsevää. Uuden maailmankuvan ja moraalin omaksuminen on monelle ihmiselle pelastus. Toisaalta, lapsien pakkososiaalistaminen yhteisön jäsenten muovaamaan todellisuuteen voi tuottaa melkoisia tragedioita. Voidaanko olla varmoja, että pyhä henki johtaa seurakuntaa, vai kenties vanhemmiston ja muiden keskeisten sanan tulkkien (usein näkymätön) valtapeli?
Eräs merkittävimmistä kysymyksistä esimerkiksi kielillä puhumista tutkittaessa on, suostuvatko uskovat siihen, että heidät tai heidän hegelliset tuotoksensa otetaan tutkimuskohteeksi. Jos suostuvat, saadaanko aineisto kerättyä, vai jäävätkö tutkittavat täyttymättä pyhällä hengellä tietäessään olevansa tutkimuskohteena?
Sosiaalitieteellinen tutkimus on varmasti ulottumassa myös helluntaimaailmaan. Oletko valmis? Tiede on mahdollisuus uskoville, sitä voi käyttää hyväksi myös uskon asioiden edistämiseen. Huomaa, että tieteelliset totuudet ovat osittain sosiaalisesti määritettyjä, kuten uskovienkin. Kumpikaan totuus ei saavuta Jumalaa, vaikka moni haluaa niin uskoakin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Åbo Akademin uskontotieteen professori Nils G. Holm väitteli Uppsalassa 1970-l. helluntailaisten kielilläpuhumisesta uskontopsykologian näkökulmasta (Tjungotal och andedop). Lisäksi Nils G. Holm on käsitellyt ilmiötä muissakin uskontopsykologisissa kirjoituksissaan. Ehkäpä kannattaisi lukea nuo tutkimukset. Osa niistä on ruotsiksi, osa englanniksi. Hjalmar Sundénin rooliteoria on myös aika mielenkiintoinen tässä yhteydessä.
Asenteesi on hieman epätieteellinen ja herjaava: "Uskoville kielillä puhuminen on yhtä totta kuin pienelle lapselle joulupukki". Mielestäni kielilläpuhumista ei voi verrata joulupukkiin. Uskovaisen maailman todellisuudessa kielilläpuhumisella on paljon sosiaalisia ja psykologisia funktioita. Joulupukki taas on satuhahmo, johon uskominen ei liity mitenkään lapsillakaan eksistenssiin, ellei sitten ole valveutuneita ja usko Pyhän Nikolaukseen ja hänen ihmeitä tekevään pukkiinsa.
Sinä lähdet näköjään siitä, että kielilläpuhuminen muodostaisi sosiaalisen erillismaailman. Se on jo ennakkoehto ja samalla tutkimustulos. Näin et voi toimia. Tai voit, mutta tutkimuksesi on jo lähtökohdiltaan harhassa. Kuvaat enemmänkin omaa mielenmaisemaasi kuin uskovaisen (homo religiosus) todellisuutta.
Sosiaalipsykologisessa tutkimuksessa tutkitaan eri kysymyksiä kuin vaikkapa kielitieteessä. Sosiaalipsykologinen tutkimus tuskin pyrkii selvittämään, onko "kielilläpuhumisessa" kysymys olemassaolevasta kielestä vai epämääräisestä älämölööstä.
Nils G. Holmin kysymyksenasettelu oli melko pitkälti nimenomaan sosiaalipsykologista nimenomaan Hjalmar Sundénin vaikutuksesta. Tuohon kysymyksenasetteluun ei kuulunut sen selvittäminen, että onko glossolaliassa kysymys olemassaolevasta kielestä vai epämääräisestä älämölööstä. Itse asiassa ko. kysymys saattaa kuulua vain filologeille, uskontotieteellisessä ja teologisessa tutkimuksessa se on vieras.
Joulupukki on hyvin todellinen niiden lasten maailmassa, joiden kanssa olen itse tekemisissä päivittäin. Kyse ei ole herjaamisesta. Myös Joulupukilla on merkittäviä sosiaalisia ja psykologisia funktioita lasten elämässä.
Yksittäistutkimukset kolmen vuosikymmenen takaa eivät tarkoita, että sosiaalitieteissä olisi kartoitettu kielilläpuhuminen tai yhteisön sosiaalinen todellisuus kattavasti. Yhteisölliset sosiaaliset todellisuudet ovat muuttuvia, sillä niitä rakentavat ja ylläpitävät ihmiset vaihtuvat ja muuttuvat. Lisäksi sosiaaliset todellisuudet ovat voimakkaasti paikkaan sidottuja. Kieli on sosiaalisen todellisuuden rakentamisen instrumentti.
Kielillä puhuminen liittyy yhteiskunnallisesta todellisuudesta poikkeavien yhteisöjen todellisuuteen. Sosiaalisen erillistodellisuuden mahdollinen ja todennäköinen olemassaolo on erään laadullisen menetelmäopin (diskurssianalyysi) taustaolettamuksista.
Huomaan, että olet oppinut hienoja sanoja ja kritisoit rohkeasti. Hyvä!