Vahvan markan vaalijat

Rontti Akka kirjoitti:

Tähän alkuun lainaus Mielipidepankin kirjoituksesta: "Vahvan markan vaalijat osasivat kuitenkin nähdä devalvaation seuraukset etukäteen, mikä on kunniaksi heille." Suomessa ei ole koskaan ollut vahvan markan vaalijoita. Siksi tuo Mielipidepankin lausuma on väärä. Kiinteän markan vaalijoita toki oli. Malliesimerkiksi sopii Mauno Koivisto. Kiinteän markan vaalijat eivät kuitenkaan nähneet toimintansa seurauksia etukäteen. Toki he oivalsivat, mitä devalvaatiosta aiheutuu. Heidän olisi kuitenkin pitänyt oivaltaa, mitä kiinteän markan politiikasta aiheutuu. Ulkomaisen lainanoton vapauttaminen yritystoiminnassa 1986 johti valuuttainvaasioon Suomeen. Kansantalouteen tulvi rahaa ja sitä myös riemulla laitettiin palamaan. Valuuttainvaasioon reagoitiin korottamalla kotimaista korkoa, ja kun koron nostaminen ei hillinnyt kulutuskysyntää, asiaa ihmeteltiin suureen ääneen. Valuuttaluotto tuli täten entistä houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi. Markan ulkoista arvon pystyi kuvaamaan vaakasuoralla viivalla. Tässä on keskeinen kohta: valuuttainvaasion olisi pitänyt johtaa markan ulkoisen arvon vahvistumiseen, mutta kurssista pidettiin jääräpäisesti kiinni. Vankassa noususuhdateessa käytännössä devalvoitiin. Rahan määrän lisääntyminen johti luonnollisesti kustannuksien nousuun. Kuvaava esimerkki oli se, että rakennustyömailla Helsingissä maksettiin apumiehille 100 markan tuntipalkkoja. 17 euroa tunnissa ei ole vieläkään huono palkka ammattitaitoiselle kirvesmiehelle. Jos länsisaksalainen yritys oli valmis ostamaan 30 d-markalla tavaraa Suomesta, suomalainen yritys saattoi saada siitä 100 markkaa (valuuttakurssi 3.33). Jos markan olisi annettu vahvistua, olisi tuo d-rahamäärä voinut vastata 90 markkaa. Suomalaiset ulkomaankaupasta tulonsa saavat yritykset olisivat tällöin automaattisesti joutuneet huolehtimaan hintakilpailukyvystään. Tämä automatiikka ei kuitenkaan toiminut kiinteän markan vaalijoiden tahtotilasta johtuen. Ylikuumentuminen 1980-luvun lopulla käy selkeästi ilmi esimerkiksi asuntorakentamisesta. Vielä 1990 aloitettiin lähes 70000 asunnon rakentaminen. Tätä sopii verrata vuoden 2006 arvoon 33000. Ylikuumentumista kuvaa myös lähes 180000 myytyä uutta autoa 1989 ja noin 150000 vuonna 1990. Korkein lukema laman jälkeen taitaa olla myös noin 150000. Markan ulkoista arvoa yritettiin vuonna 1991 puolustaa saksalaisella tuella, mutta saksalaisten usko lopahti alkuunsa. Sisäisestä devalvaatiosta, tosiasisallisesti palkkojen alentamisesta, ei pystytty edes keskustelemaan. Markan ulkoisen arvon alentaminen toteutettiin pakon edessä. Esko Ahon virheeksi voidaan laskea devalvaation viivästyttäminen kuudella kuukaudella. Holkerin synnit olivat verrattomasti suuremmat. Voidaan todeta, että Suomi oli Cajanderin hallituksen jäljiltä valmistautuneempi sotaan kuin Holkerin hallituksen jäljiltä lamaan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä