Kirkkoon kuuluminen ja siihen liittyminen
ovat useimmiten hyvin julkinen asia,
kastetut lapset kuulutetaan useimmiten kirkollisissa ilmoituksissa ja jumalanpalveluksissa.
Eroakirkosta.fi palvelu harjoittaa oikotietä
kirkosta eroamiseen, mutta vaikenee täysin
eroajan omaan elämään liittyvistä lupauksista.
Nyt kirkossa eroaminen pidetään salaisena asiana, edes seurakunnan työntekijät eivät yleensä tiedä kuka on myöhemmällä iällä eronnut kirkosta!
Esitetyistä toiveista huolimatta eroakirkosta -foorumi ei vielä ilmoita mitenkään eroamisen yhteisöllisiä ja elämänhistoriaan liittyviä vaikutuksia kirkosta eroajalle.
Seuraavat asiat tulisi kirkosta eroavan ihmisen
lukea, miettiä ja ajatella:
- Mahdollisesti omana konfirmaatiopäivänä
annettu lupaus omasta uskonelämästä tulisi ajatella ja perua tuo lupaus
- Mahdollisesti oman lapsen kastehetkellä annettu
lupaus lapsen kristillisestä kasvatuksesta yhdessä seurakunnan kanssa tulisi ajatella, tiedostaa ja perua
- Kristillisen kasvattajan suhde omiin kummilapsiin ja heidän kristilliseen kasvatukseensa tulisi yhtä lailla miettiä ja perua
- Eroajan tulisi miettiä suhtautumisensa siihen
ajatukseen, että seurakunta on lunastettujen ihmisten yhteisö ja mitä ero siitä merkitsee.
- Eroajan tulisi selkeästi ilmoittaa tahtonsa siihen, että saako hänen haudallaan suorittaa mitään hartautta, muutoin omaiset rikkoavat
asiaan liittyvää lainsäädäntöä
Eroakirkosta-sivusto vaikenee täysin näistä
kristillisen elämän suhteen annetuista sitoumuksista. He tarjoavat toimintamallia,
missä yhteisöön kiinnittynyttä ihmistä houkutellaan lähtemään siitä salaa ja
'yön pimeydessä' niin että kukaan ei huomaisi
lähtöä ennen kuin se on jo tehty.
Haloo - millä tasolla on vapaa-ajattelun logiikka!
Kirkkoon liittyminen on julkinen tapahtuma
ainakin lapsen osalta, miksi siis eroaminen tapahtuu nykyisin kasvottomasti ja sikäli salaa?
porsaanreikiä käytetään kun niitä on tarjolla
Timo Suutari - Kuhmon kirkkoherra
- Mielenkiintoista, että ainoa peruste uskonelämän vierauden suhteen nettisivustolla on kolminaisuusoppiin liittyvät vanhat lausumat.
Siellähän voisi olla raamatunjaegenerattori, joka
viikottain antaisi Uuden Tetamentin jakeen, jota lukija voisi koetella, että onko se kestävä elämänohje vai ei. Nyt te otatte mittapuuksi vain kirkolliskokousten lausumia, mutta ette päätuotta eli Jumalan Sanaa ja Kristusta syntien sovittajaa
Vastuunpakoilua!
timous
321113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
>> - Mahdollisesti omana konfirmaatiopäivänä annettu lupaus omasta uskonelämästä tulisi ajatella ja perua tuo lupaus > - Mahdollisesti oman lapsen kastehetkellä annettu lupaus lapsen kristillisestä kasvatuksesta yhdessä seurakunnan kanssa tulisi ajatella, tiedostaa ja perua > - Kristillisen kasvattajan suhde omiin kummilapsiin ja heidän kristilliseen kasvatukseensa tulisi yhtä lailla miettiä ja perua > - Eroajan tulisi miettiä suhtautumisensa siihen ajatukseen, että seurakunta on lunastettujen ihmisten yhteisö ja mitä ero siitä merkitsee. > - Eroajan tulisi selkeästi ilmoittaa tahtonsa siihen, että saako hänen haudallaan suorittaa mitään hartautta, muutoin omaiset rikkoavat asiaan liittyvää lainsäädäntöä > Kirkkoon liittyminen on julkinen tapahtuma ainakin lapsen osalta, miksi siis eroaminen tapahtuu nykyisin kasvottomasti ja sikäli salaa?
Vauvan kirkkoon liittämisessä on kysymys nimenomaan isän ja äidin tahdosta, lisäksi kummit ovat samoilla linjoilla onnellinen se, joka ei vanhempiaan siitä moiti
Niinpä. Valitettavan harva tulee kirkkoon liittyneeksi oma-aloitteisesti ja omasta tahdostaan. Useimmiten kirkkoonliittymispäätöksen on tehnyt joku muu heidän puolestaan. Kuka siihen nyt vapaaehtoisesti liittyisikään, kysyy tämä tarkkailija.
Periaatteessa kirkon kantahan on se että vahinko tapahtui jo lapsikasteessa: lapsi otettiin seurakunnan jäseneksi, eikä voi kasteen voimaa (ja sen mukanaan tuomia kristillisiä velvoitteita) enää paeta. Milloin ihmisellä on lupa kääntyä väärältä tieltä? Milloin lupa ajatella itse? Montako kristillistä valhetta pitää läpikäydä vain tavan vuoksi "kun kerran muutkin" vaikka ei itse usko.
Jo on sitten kirkossakin herätty, että ihmiset eivät enää uskokaan raamatun satuihin. Että oikein kirkkoherra tuli tänne palstalle vetoamaan kirkosta eroajiin. Mitenkähän se kirkon lupaus siitä iankaikkisesta elämästä mahtaa toteutua? Kirkon iankaikkisuus käsite taitaa olla samanlainen kuin hautojen ainaishoidot, jotka ihan vaan yksipuolisesti irtisanottiin. Suurta huijausta kaikki!
Nimenomaan päin vastoin. Kenenkään ei tarvitse joutua miettimään sitä, miksi kirkko uhkailee seurakunnan olevan "lunastettujen ihmisten yhteisö" tai muuta vastaavaa. Kaikki esittämäsi argumentit kuuluvat sarjaan kirkon yhteiskunnallinen painostus. Eli kirkkoon pitää mukamas kuulua, koska muuten seuraa jotain negatiivista. Se on ihan höpöä, mitään negatiivista ei seuraa eroamisesta. Kirkko on kohdentanut sanomansa ovelasti ja "uskosta luopujia" syyllistetään tehokkaasti. Moni pysyykin sen takia kiltisti maksamassa tämän organisaation veroja, koska tehokkaasti pelotellaan mm. kuoleman jälkeisellä ikävällä kohtalolla. Eroakirkosta.fi tarjoaa juuri sen, mitä tämän päivän ihminen tarvitsee: helpon tavan vapautua negatiivisen uskonnollisuuden taakasta. Kun erosin, olin jälleen oma itseni ja pystyin hengittämään. Saman ovat kokeneet jo tuhannet ja taas tuhannet eronneet.
Hyvät argumentit tässä ed. viestissä, joten vastailen: kirjoitin lähinnä iltayön huvikseni, koska en ole nähnyt todellista keskustelua eroakirkosta.fi:n olemattoman vähäsanaisista ja yksipuolisista sivustolla tarjotuistsa kirkostaeroamisen 'bonuseduista' Olen yhä sitä mieltä, että elämässä lausutut lupaukset tulisi rehellisesti käsitellä kun eroaa kirkosta - onneksi yksi mies näin jo näkyi ylläolevassa tekevän En väitä sitä, etteikö kirkkoon kuulumaton voi olla täysivaltainen taivasten valtakunnan kansalainen, mutta suomalaisen kristillisen yhteisön täysivaltainen jäsen hän ei enää silloin halua olla, sillä saa olla omat seurauksensa lähinnä tässä ajassa, iankaikkisuuden ratkaisee sitten isommat voimat ja usko yhdessä. "Uskonto sitoo ihmistä ja evankeliumi vapauttaa" Itselläni ja monella muulla se vapauttaa kantamaan vastuuta ja sitoutumaan toisiin ihmisiin juuri kotimaan kirkon kautta hyvin yöterveisin Timo S
taivasten valtakunnan kansalaisuudesta, sitä kun ei ole olemassakaan. Eikä ole kadotustakaan, eikö olekin kiva juttu?
kukaan ei jaksa analysoida menneiden sukupolvien voimanlähdettä kun he uskolla ja rakkaudella rakensivat Suomenmaan meille kaikille ja nuoremmat pitävät kunnia-asianaan nimittää hyvää ja ahkeraa elämää saduksi vaikka eivät tiedä miksi itse eläisivät tai tekisivät mitään kestäväää tai hyvää surullista se on.,
kirkon ammattivalehtelijoita, panettelun ja muun paskapuheen määrästä päätellen.
O' Thoust brave soul? How have your freedom grown? I'd like to see same blessings Be free from all the quilt and misleading paths Be free to grow and serve My atheist friend's in my neighbourhood they don't - fully understand me. But love grows in hard places Thanks to you our brave soul!
Jos joku haluaa erota, ja eroaa, ei hänen tarvitse perustella sitä kenellekään. En usko Jumalaan (en mihinkään niistä), mielestäni jumalia eikä muitakaan sellaisia ole olemassa.Sama koskee taivasta, helvettiä, paholaista, pelastumista yms. En halua taivasten valtakunnan kansalaisuutta enkä halua olla kristillisen yhteisön jäsen.
ovat valetta ja vielä kehtaat painostaa ja haukkua lapsena ilman oma tahtoaan kirkkoon liitettyjä ihmisiä, jotka eivät enää anna petkuttaa ja kupata itseään. Häpeä!
Hieno homma, olet saanut pienenä kasteen ja kaikki taivasten valtakunnan lahjat ilmatteeksi nyt haluaisit irtisanoutusa siitä, kirkosta toki voit, mutta kasteesta et oikein millään ha haaa, olet tullut narutetuksi siunauksen ansaan.. mahtavaa kun hyvyydestä ei pääsekään eroon :)
jotenkin kristinuskon jumalan ja hyvyyden! =O Jos ihan tosissaan sitä tarkoitat, niin et liene lukenut raamattua juurikaan.
Pyydettäessä: "Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa ja Jumala pysyy hänessä." 1Joh 4:16 Johanneksen kirje kertoo Jumalan ominaisuuden. Vanha Testamentti kertoo Jumalan kiivauden. Olethan sinä lukenut Raamatun, etkä vain vapaa-ajattelijoiden jaelistoja :0
"- Mahdollisesti omana konfirmaatiopäivänä annettu lupaus omasta uskonelämästä tulisi ajatella ja perua tuo lupaus" Omana konfirmaatiopäivänä mielessä oli rippijuhla ja kaverit, joiden kanssa oli pari viikkoa tullut vietettyä lapin erämaassa sekä kaupungissa. Ei siinä millään jumalilla mitään virkaa ollut missään vaiheessa. "- Mahdollisesti oman lapsen kastehetkellä annettu lupaus lapsen kristillisestä kasvatuksesta yhdessä seurakunnan kanssa tulisi ajatella, tiedostaa ja perua" Ei ole lapsia, vielä. Kun tulee toivottavasti joskus vanhempana, heitä ei tulla aivopesemään mihinkään älyttömään yliluonnollisuskoon. "- Kristillisen kasvattajan suhde omiin kummilapsiin ja heidän kristilliseen kasvatukseensa tulisi yhtä lailla miettiä ja perua" Minulla on kummipoika. Tuossa joku aika sitten kerroin hänen vanhemmilleen, etten kuulu kirkkoon enää enkä usko kristinuskon oppeihin. He vastasivat, että kuuluvat vielä kirkkoon, mutta eivät hekään raamattun tarinoihin usko. Sanoin, että voivat hankkia uuden kummin, mutta eivät halunneet. Lupasin tehdä parhaani kummipojan eteen, ilman kristillisiä rajoja. "- Eroajan tulisi miettiä suhtautumisensa siihen ajatukseen, että seurakunta on lunastettujen ihmisten yhteisö ja mitä ero siitä merkitsee." Ero lunastettujen ihmisten yhteisöstä? Hmm.. eiköhän kaikki uskovien yhteisöt ajattele itse olevansa valittujen ja etuoikeutettujen porukka? Peruspsykologiaa. En usko mihinkään lunastamiseen, joten se kait siitä. "- Eroajan tulisi selkeästi ilmoittaa tahtonsa siihen, että saako hänen haudallaan suorittaa mitään hartautta, muutoin omaiset rikkoavat asiaan liittyvää lainsäädäntöä" Jos tahtoa ei ilmoita, niin tuskin siinä mitään lakia hartaudella kovin pahasti ainakaan rikotaan. Toisaalta, luterilaisuus ja kirkkoon kuuluminen eivät ole synonyymejä. Näin ollen omaiset joutuvat tekemään ratkaisun, mikäli tahtoa ei ole ilmoitettu. "Eroakirkosta-sivusto vaikenee täysin näistä kristillisen elämän suhteen annetuista sitoumuksista. He tarjoavat toimintamallia, missä yhteisöön kiinnittynyttä ihmistä houkutellaan lähtemään siitä salaa ja 'yön pimeydessä' niin että kukaan ei huomaisi lähtöä ennen kuin se on jo tehty. Haloo - millä tasolla on vapaa-ajattelun logiikka!" Sitoumukset eivät ole oikeita sitoumuksia. Ei konfirmaatiossa kukaan lupaa olla kristitty koko loppuelämäänsä. Miten sen muka voisi tietää etukäteen. Sama muiden kohtien kanssa. "Kirkkoon liittyminen on julkinen tapahtuma ainakin lapsen osalta, miksi siis eroaminen tapahtuu nykyisin kasvottomasti ja sikäli salaa? porsaanreikiä käytetään kun niitä on tarjolla" Miksi kirkosta eroamisesta pitäisi tehdä iso numero? En ymmärrä. Kaste ei ole vapaaehtoinen, kirkosta ero on. Kukaan ei voi vaikuttaa vauvana saamaansa huomioon, aikuisena eroajana voi itse päättää, tekeekö asiasta ison numeron vai eroaako huomaamattomasti. Mielestäni tämä valinta on järkevää antaa eroajalle itselleen. En ymmärrä miksi näin ei olisi.
"Siellähän voisi olla raamatunjaegenerattori, joka viikottain antaisi Uuden Tetamentin jakeen, jota lukija voisi koetella, että onko se kestävä elämänohje vai ei." Kyllä nuo pojat on jo raamatunjaekeneraattoria lukeneet. Herra on hyvä vaan ja jatkaa samoilla linjoilla. http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kritiikki/raamattu/raam1.html Vakavampi asia. Viestistäsi saa vaikutelman, että olet tuo kirkkoherra. Kehottaisin tekemään itse poistopyynnön, jos et ole hän.
Lisäksi tietenkin jatkossa pitää jokaisen kastettavan käydä nämä samat kysymykset läpi ja sitoutua niihin tietoisesti. En minä ainakaan tietänyt alle vuoden ikäisenä sitoutuvani kristilliseksi kasvattajaksi.
..ja muut kirkon miehet (ja päähän potkitut naiset). Tässä omasta puolestani ajatuksia kohtiin, joita vaadit ajateltavaksi ennen eroa: - Eroakirkosta.fi on palvelu, jota kautta voi erota kirkosta helposti ja vaivattomasti. Ottaen huomioon, että suurin osa kirkkoonkuuluvista on liitetty organisaatioon lapsena tai vauvana, jolloin henk.koht päätöksiä ei ole ollut kykenevä tekemään, on se vähintäänkin reilua, että pääsee eroon laitoksesta mahdollisimman vähin vaivoin. En ymmärrä, miksi sitä pitäisi kuulutta missään enempiä julki. Ja toisekseen kirkosta eroava varmasti miettiikin asioita ennen eroaan, joten ihmettelen edelleen tuota ihmisten aliarviointia teidän puoleltanne. Tuollainen halveeraaminen tekee hallaa vain teille. Minua ja kirkosta eroamistani on halveksittu niin törklein sanoin viime vuodet, ettei tulisi mielen viereenkään liittyä enää koskaan tuollaiseen yhteisöön takaisin. Ei vaikka voisitte todistettavasti olla paras hyvää tekevä instituutio tässä valtiossa. Olette menneet henk.koht loukkauksissa niin pitkälle, että hämmästelen jo ajattelemattomuuttanne. "- Mahdollisesti omana konfirmaatiopäivänä annettu lupaus omasta uskonelämästä tulisi ajatella ja perua tuo lupaus " - Kuinkahan moni riparilainen todella ajattelee, mitä suustaan päästää konfirmaatiopäivänä. Siellähän syötetään nämä lauseet ja ajatukset (aivopesun tavoin) nuoreen, jonka tulee vain toistaa sama perässä. Ja raha kiiluu silmissä: setelit, mopot ja lahjakortit vaatekauppoihin. Siinäpä sitä uskonnollisuutta onkin ihan nokko. Jos ei muista mitä suustaan päästi, onko sen perumisella mitään merkitystä silloin? "- Mahdollisesti oman lapsen kastehetkellä annettu lupaus lapsen kristillisestä kasvatuksesta yhdessä seurakunnan kanssa tulisi ajatella, tiedostaa ja perua" - Onko todellakin olemassa uniikkia sisältöä termille "kristillinen kasvatus". Mietihän tätä tykönäsi hetki. Se, mitä uskonnollinen kasvatus lapseen, nuoreen tai aikuiseenkin saa aikaan on suvaitsemattomuus, konservatiivisuus, pelon erilaisuutta kohtaan, pelon kuviteltua helvettiä kohtaan jne. Eli kun nämä jättää kasvatuksesta pois niin voiko mennä metsään? Monellakin tapaa tietysti puhuttaessa uskonnollisen kehyksen ulkopuolella, mutta. Ymmärtänette pointtini joka tapauksessa. Kristillinen kasvatus on ainoastaan lasten indoktrinointia ja tänä päivänä aika moni ajattelee laillani: lasten uskonnollinen aivopesu on halveksittavaa toimintaa. "- Kristillisen kasvattajan suhde omiin kummilapsiin ja heidän kristilliseen kasvatukseensa tulisi yhtä lailla miettiä ja perua " - Tämä kuulostaa itsestään selvyydeltä, josta on lähinnä lapsellista alkaa nostamaan porua. Miksi mitään pitäisi perua? Yhtälailla nuo lupaukset voidaan jättää voimaankin, ilman uskonnollista taakkaa vain. Meidän molemmilla lapsillamme on kummit, vaikka uskonnottomia ja ateisteja olemmekin. Meidän suvuissamme nimittäin on itsestään selvää, että sikäli kuin meille vanhemmille jotain tapahtuu, menee lapset kasvatettaviksi suvun sisälle. Kummien tehtävä tänäpäivänä meillä kuin teilläkin on käytännössä sama: muistaa juhlapäivinä/toimia lapsen vahtina joskus ja -teistä en tiedä-, mutta meillä lasten kummeilta toivottiin tiettyä tehtävää tarkoituksella: opettaa lapselle jossain vaiheessa elämää jokin enemmän tai vähemmän tärkeä taito. "- Eroajan tulisi miettiä suhtautumisensa siihen ajatukseen, että seurakunta on lunastettujen ihmisten yhteisö ja mitä ero siitä merkitsee." - Tämä on niin taikauskoista höpinää, kuin olla voi. Lisää näitä julkisuuteen ja eroajien määrä kasvaa taas entisestään. Tuo puppu voi mennä läpi enää vain vanhuksille, jotka ovat eläneet uskonnollisessa perheessä iän kaiken, ja jotka eivät kohtaa sitä nykyinformaatiota mm. netin kautta, mitä nuorempi sukupolvi tekee. "- Eroajan tulisi selkeästi ilmoittaa tahtonsa siihen, että saako hänen haudallaan suorittaa mitään hartautta, muutoin omaiset rikkoavat asiaan liittyvää lainsäädäntöä " - Rikkovatko? Kenen mielestä? Minulle on se ja sama, jos joku haluaa hautaustilaisuudessani loitsuja lukea vuokseni, sillä se ei minun kuolemaani ja sen jälkeen tapahtuvaa muuta miksikään. Ylipäätään kyse on siitä, että hartauksella tai muulla lorujen lukemisella halutaan lohduttaa porukasta niitä, jotka uskovat satuihin ja joiden pää ei kestä todellisuutta. Sallittakoon se heille ja yhtään väheksymättä sitä, että kaikkien psyyke ei vain kestä elämää karuine totuuksineen. Vastakysymyksiä sinulle: - Miksi todellisuudessa koet tarvetta saada eroajien nimet julki? Mitä tällä saavutettaisiin? Miksi kuvittelet, että kirkosta eroava EI olisi ajatellut listaamiasi asioita? Ettet nyt vain kuvittelisi liikoja, itsestäsi?
Kirkosta eroamisen 'pimeydellä' tarkoitan sitä helppoutta mikä nettieroaminen tuo mukanaan Kastehetkellä vanhemmat omakätisesti allekirjoittavat kastepaperin Eroamishetkellä ei tarvitse allekirjoittaa mitään Kukaan ei tiedä erostasi, ellet itse kerro muille Yksilön kannalta se on tietenkin suotavaa vapautta, mutta lapsen kasteelle tuoneiden vanhempien kannalta noloa ja valitettavaa Reilumpaa olisi, että ihminen kävisi jossakin allekirjoittamassa paperin asian suhteen ja joku muukin tietäis asiast kuin tietkone ja maistraatin prosessoijat, jos hekään Kysymykseni on, että kuinkahan moni noista mainostetusta 50 000 eroajasta haluaisi käytännössä tuon eropaperin allekirjoittaa ja todeta näin vanhempiensa toimet kohdallaan erheellisiksi. Jostakin syystä hyvin harva eroaa kasvoista kasvoihin. Ilmiön voisi halutessaan rinnstaa tekstiviestin kautta tehtävään ystävyyden katakaisemiseen.. Kirkkoon ei vieläkään liitytä nettinapilla, vaan allekirjoituksella ja kasteella, siinäpä se iloinen ero :) tv Timo S
Sinä et tunnu nyt ajattelevan asiaa ollenkaan siltä kantilta, että lapsena kysymättä kirkkoon kastettu on vähintäänkin Oikeutettu eroamaan siitä selittelemättä tai katsomatta silmiin ketään. "Kastehetkellä vanhemmat omakätisesti allekirjoittavat kastepaperin " Niin, joten kastaminen jää silloin niin kutsutusti vanhempien häpeäksi. Miksi kastetun lapsden > aikuisen pitäisi siitä kärsiä tai selitellä myöhemmin mitään? "Eroamishetkellä ei tarvitse allekirjoittaa mitään Kukaan ei tiedä erostasi, ellet itse kerro muille Yksilön kannalta se on tietenkin suotavaa vapautta, mutta lapsen kasteelle tuoneiden vanhempien kannalta noloa ja valitettavaa " Miksi se loppujen lopuksi olisi noloa ja valitettevaa? Mielipiteet ja maailmankatsomukset muuttuvat ihmisten kehityksen myötä ja yhdistyksistä yms erotaan yhtä lailla, jos intressit vaihtuvat tai se loppuu kokonaan. "Reilumpaa olisi, että ihminen kävisi jossakin allekirjoittamassa paperin asian suhteen ja joku muukin tietäis asiast kuin tietkone ja maistraatin prosessoijat, jos hekään " Aikoinaan kirkosta piti erota käymällä henkilökohtaisesti papin juttusilla. Moni koki tilanteen ahdistavana ja tällaisella menettelyllä kirkko pitikin hyvän huolen siitä, ettei ujoimmat ja herkimmät jäsenet eronneet, koska eivät itseään moiseen tilanteeseen halunneet laittaa. Minäkin olisin kokenut ahdistavaksi tilanteen, jossa minun olisi pitänyt mennä selittämään elämänkatsomustani ja päätöksiäni jumaliin uskomattomuudesta ihmiselle, jonka olin viimeksi tavannut kastetilanteessa vauvana, tai en koskaan ennen ollenkaan. Miksi kummassa minun pitäisi olla tilivelvollinen mistään tuntemattomalle ihmiselle? Kaikkein reiluinta on nykykäytäntö, jossa saa erota kaikessa hiljaisuudessa kokematta asiasta minkäänlaista ulkopuolisten painostusta, kasvokkain. Varsinkin kun otetaan huomioon, että kirkkoon kuuluminen muutoinkin on lähinnä sopivan ryhmäpaineen tulosta nykyään: "koska muutkin, niin minäkin", tunnusti samaa uskoa tai ei. Rohkeus kasvaa kuitenkin yksilötasolla ja moni huomaa ajan myötä, ettei taikauskoiseen lahkoon kuuluminen ole edes perinteenä enää kovin imartelevaa. Uskontonne historia, opetukset ja erilaisuuden suvaitsemattomuus ovat asioita, joihin hyvin harva kansalainen haluaa tietoisesti, ääneen sanoen, ottaa osaa enää. Ollaan pikemminkin ylpeitä ja kehdataan sanoa ääneen se, että sellaisesta ollan päädytty eroamaan; meitä eronneita kun on jo aika paljon, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia. "Kysymykseni on, että kuinkahan moni noista mainostetusta 50 000 eroajasta haluaisi käytännössä tuon eropaperin allekirjoittaa ja todeta näin vanhempiensa toimet kohdallaan erheellisiksi. " Mitä tuo lapun allekirjoittaminen edistäisi, tai toisi kenellekään? Jotenkin nyt haiskahtaa siltä, että vaikutusvaltaa hamuava kirkonmies yrittää viimeisenä oljenkortenaan vaikuttaa ihmisiin tavalla, joka on läpinäkyvyydessään lapsellinen tänäpäivänä. Ennen muinoin tuota valtaa on ollut, vaan ei enää. Kaikki tämä murros ja muutos on positiivinen asia sikäli, että ihmiset ovat alkaneet kiinnittämään huomiota erääseen valtiomme laitokseen, jolla on oppeineen ja mm. lasten indoktrinoimisineen käsittämättömän paljon valtaa vieläkin. Vuonna 2009! Kirkon sisällä tällaiset asiat ohitetaan tai kielletään täysin, olen huomannut. Te ette mielestänne esim. aivopese lapsia, vaikka todellisuudessa -tänä kirkosta eroamis aikakautena- olette ottaneet halveksittavalla tavalla lapset ja nuoret häikälemättömästi kohteiksenne..saadaksenne siis uusia jäseniä lahkoonne. Karkasin aiheesta hiukan..mutta tulipahan sekin selväksi. "Kirkkoon ei vieläkään liitytä nettinapilla, vaan allekirjoituksella ja kasteella, siinäpä se iloinen ero :) " Eli kun liitytään konkreettisesti uimalla vedessä ja allekirjoittamalla paperi, ollaan jotenkin tiiviimmin ja uskottavammin liitytty johonkin yhteisöön. Mutta kun siitä voidaan erota ilman noita rituaaleja ja ryhmäpaineen sietoa, se onkin sitten epäuskottavampaa tai jotekin halveksittavaa? Täytyy myöntää, että se mitä olen kirkon ihmisten kanssa keskusteluja käynyt, et sinä eroa heistä millään tavoin. Ajatuksen juoksunne on joko 1. Tahattomasti läpinäkyvää ja vallanhimoa esiin tuovaa (muka-)manipulointia tai 2. ympäripyöreää höpöttelyä ottamatta mihinkään kohtaan kunnollista kantaa ja täten ihmisiä aliarvioivaa. Sinä, Timous, kuulut ryhmään 1 ja ainakin minun silmissäni juuri sellainen lapsenuskoinen kirkon kasvatti, joka kuvittelee kaikki kanssaihmiset yhtä lapse(-llisiksi)n uskoisiksi kaikkien asioiden suhteen.
tunnut jotenkin ajattelevan että ne jotka eroavat kirkosta ikäänkuin eroavat vastoin omaa tahtoaan ja eroamisesta huolimatta haluavat jatkaa käytännössä kirkon jäseninä. Ikäänkuin anonyteetti eroamisessa pakottaisi ihmiset eroon kirkosta vastoin heidän tahtoaan. Satun tuntemaan kymmeniä eronneita (20-45 v), ja voin kertoa että heistä suurin osa on eronnut juuri päästäkseen eroon kirkosta, uskonnosta yms. Joillekin eronneille taas kirkon seremonioihin osallistumattomuus on ollut yllätys koska he eivät ole pitäneet esim.kastetta uskonnollisena toimituksena!
Lapselle voidaan antaa nimi ilman kastamista, naimisiin pääsee maistraatissa(paitsi homot) ja haudanlepoon pääsee ilman pappeja. Itse erosin papin puheilla kasvoista kasvoihin. Tosin pappi ei kuunnellut mitä sanoin, vaan joutui toteamaan, ettei hän voi estää eroamistani. Jokainen vastaa omista tekemisistään ei minua sido vanhempieni erheet ja synnit En ole koskaan tuntenut pakkokastajaani, joten ei meillä mitään ystävyyssuhteita ole. Kirkosta ero ei nyt ole sen ihmeellisempää ole, kuin lehden tilauksen peruuttaminen. Kirkosta eroaminen on haluttu tehdä sen takia helpoksi, koska katsotaan että sen jäsenet on lapsikastettu ilman heidän lupaansa .
Ei vaan koska kansalainen saa itse päättää yksityisistä järjestöistä kuuluuko niihin vai ei, ja eroamisen vaikeuttamiseen ei ole mitään erityisiä syitä.
"Siellähän voisi olla raamatunjaegenerattori, joka viikottain antaisi Uuden Tetamentin jakeen, jota lukija voisi koetella, että onko se kestävä elämänohje vai ei." Vastaavia elämänohjeita löytyy liki jokaisesta uskonnosta ja myös ihan filosofiasta. Raamattua ei tarvita moraalin rakentajaksi millään tasolla. Melkeimpä päin vastoin. " Nyt te otatte mittapuuksi vain kirkolliskokousten lausumia, mutta ette päätuotta eli Jumalan Sanaa ja Kristusta syntien sovittajaa" Syy on se, että raamattunne on koottu kirkolliskokouksissa asuun, missä se on eli epäuskottavaksi kokoelmaksi tekstejä, joilla on tarkoitus kyetä hallitsemaan kansaa. Jumalanne sana ja kristuksenne ovat satuhahmoja, joiden puhumisilla tai teoilla ei ole nykyihmiselle enää mitään merkitystä.
Vastaan vielä tähän: "Mahdollisesti oman lapsen kastehetkellä annettu lupaus lapsen kristillisestä kasvatuksesta yhdessä seurakunnan kanssa tulisi ajatella, tiedostaa ja perua." Olet oikeassa. Kohta syntyvää toista lastamme ei tulla kastamaan kirkon jäseneksi. Tämän saattavat monet tapauskovaiset sukulaiset tuntea oudoksi ratkaisuksi, mutta jos haluan olla rehellinen itselleni ja muille, niin en voi olla läsnä tilaisuudessa, jossa pappi kysyy minulta, ateistilta, haluanko täten sitoutua lapseni kristilliseen kasvattamiseen. Kiitos rehellisyydestäsi, kirkkoherra. Yritän olla yhtä rehellinen itsekin.
"Kirkkoon liittyminen on julkinen tapahtuma ainakin lapsen osalta, miksi siis eroaminen tapahtuu nykyisin kasvottomasti ja sikäli salaa? porsaanreikiä käytetään kun niitä on tarjolla" Mitä siis neuvot tehtäväksi? Juhlien järjestämistä konfirmaation, kasteen ja kristillisen avioliiton mitätöimiseksi? Kummien kutsumista viralliseen kriisipalaveriin, jossa heille ilmoitetaan YT-neuvottelujen tapaan, että heidän kummiutensa aika on päättymässä? "Nyt kirkossa eroaminen pidetään salaisena asiana, edes seurakunnan työntekijät eivät yleensä tiedä kuka on myöhemmällä iällä eronnut kirkosta!" Onko tämä epäkohta? Mikä olisi vaihtoehtona toivomassasi ihanneyhteiskunnassa? Julkinen nolaaminen, kristittyjen häpäistäväksi joutuminen, kirkolliset sanktiot luopioille?
Tarekmmin lukien sanktioihinhan vihjasitkin kirjoituksessasi: "mutta suomalaisen kristillisen yhteisön täysivaltainen jäsen hän ei enää silloin halua olla, sillä saa olla omat seurauksensa lähinnä tässä ajassa," Mutta mitä sanktioita ja seurauksia tarkoitit? Noitarovioita? Kansalaisoikeuksien riistämistä? Ehtoollisen kieltämistä?
Heippa, noilla seurauksilla tarkoitin lähinnä täss jo aiemmin kirjoitettuja ajatuksia: Kirkosta eroamisen jälkeen: - ei voi toimia enää kummina kirkollisessa kastejuhlassa tai kirkollisena kummina aiemmin jo annettujen kummilasten suhteen - kirkollinen vihkiminen ei onnistua - kirkollinen hautaan siunaaminen on ongelma koska omaisille se olisi sielunhoidollinen hetki, vainajan tahto taas ýleensä ei ole kenenkään tiedossa. Näitä hautauksia on jossakin jo paljon Olisiko reilumpaa jättää nämä omaisten itse haudattavaksi? Tasa-arvoinen hautaus kuuluu hautaustoimilakiin, mutta silti ei saisi vainajan tahdon yli kävellä Muut kirjoittamani kohdat ovatkin ongelmallisia kirkosta eroamisen suhteen, koska kirkossa yhä ilmeisimmin toivotaan ihmisten osallistuvan johonkin toimintoihin vaikka eivät kuulukkaan kirkkoon esim. lapset päiväkerhoon tai rippikouluun ovat mielestäni tervetulleita vaikka he tai vanhemmat eivät kirkkoon kuuluisikaan ihminen tottakai on tervetullut joulukirkkoon tai mihin tahansa tilaisuuteen, vaikkei kirkoon kuuluisikaan, ajatuslogiikalta tilanne on tietenkin kummallinen siinä mielessä, että jos ensin ihminen eroaa kirkosta ja sitten joutuu miettimään minkä verran kirkon tilaisuuksissa on 'sopiva' käydä ehtoollisella käynti vaatii jo kovaa luonnetta mikäli on itse eronnut aiemmin kirkosta, onhan se kuitenkin yhteyden ateria siinäpä noita käytännön seurauksia, mitkä tulevat ehkä jossain vaiheessa vastaan tv Timo S
Kyllä kirkosta eroamista pitäisi todellakin pohtia pitkään ja vakavasti, niin kuin vauvatkin pitkään ja vakavasti pohtivat kastettaan ja kirkon jäseneksi liittymistään.
Rippikoulun lopussa minulle oli selvä käsitys että en halua kuulua enää seurakuntaan. Olisin halunnut olla menemättä konfirmaatioon mutta vanhempani jotka ilmeisesti pelkäsivät sosiaalista leimaa painostivat minut siihen. En myöskään saanut erota kirkosta. Tiedostettu ja peruttu, heh, etukäteen. Siis lastani ei ole kastettu. Minulla ei ole ole kristillisen kasvattajan suhdetta kumpaankaan kummilapseeni. Toiseen heistä (vaimoni sukua) minulla on hyvä suhde, kohta taas mennään Särkännimeen. Sisarukseni lapselle taas minusta tehtiin kummin kaikesta päätellen koska haluttiin sitouttaa minut. Taas käytettiin tylyä painostusta. Mielestäni ero seurakunnasta merkitsee vapautta jostain mihin en usko ja johon on ollut pakko kuulua. En usko uskontonne opettamiin lunastuksiin. Tahtoni asiasta on selkeästi ilmaistu ja sen noudattamista tullaan myös valvomaan. "Yön sydämessä", höpö höpö. Itse erosin täysin avoimesti ja suurin osa tuntemistani on täysin avoimia asiasta. Taidat hiukan maalata vierasta naamaa kun se haluamaasi väriä valmiina paistakaan.