Yleiradioyhtiön kohtalosta tulee hyvin mielenkiintoinen kysymys keskustalle, kunhan asia ehtii aueta kepun koko puoluekeoneistolle ja kenttäväelle Kekkospalvonnan ja EU-vaalikampanjan avausjuhlien jälkeen. Ennustan suurta sekaannusta ja syyllisten etsimistä sille, että mediamaksukäytäntöä ovat esittäneet myös kepun edustajat.
Miksikö näin? Perustelen hieman.
Ehdotettu mediamaksu on tasasuuruinen euroissa kaikille. Se siis vie hyvin paljon enemmän mökin mummon ostovoimaa maaseudun syrjäkulmilla kuin kaupunkilaisen keskiluokan ostovoimaa, joka taputtaa käsiään sille, että nykyinen tv-lupamaksu alenee.
Ylen aseman niittaaminen ehdotettuun muotoon, jossa sille siunataan laajeneminen ulos niistä lähetyskanavista, joihin yleisradiotoiminta on alun perin perustunut, käy keskustalle kalliiksi, koska se syö maakuntalehdiltä lukijoita ja mainostuloja. Sitä mukaa, kun kepulaiset peräkammaripojat oppivat internetin käytön, ne lakkaavat tilaamasta nykyisin riippumattomia, mutta entisiä kepulaisia maakuntalehtiä eivätkä mene niiden köyhille verkkosivuilllekaan, vaan käyvät katsomassa uutisensa Ylen, Ilta-Sanomien, Iltalehden, Hesarin, uuden Suomen, jne. verkkosivuilta, koska ne ovat paremmin toimitettuja ja sisällöltään kiinnostavampia.
Ylen kohdalla kepulaisetkin alkavat kysellä, että miksi internetin verkkopalveluista vain yhtä pitää rahoittaa keräämällä siihen joka vuosi satoja miljoonia maaseudun köyhiltä.
Fiksumpi osa kepulaisista ymmärtää myös, mitä se tarkoittaa, kun Ylelle "ei synny kustannuksia" siitä, että se antaa ulkomainosyhtiöiden ottaa internetistä verkkouutisensa kauppakeskusten liikkuviin mainostauluihin, "kunhan niissä on Ylen tunnukset selvästi näkyvillä".
Silloin muutama asian ymmärtää kepulainen saattaa kysyä sitäkin, että miksi vähävaraisten mediaverolla kustannettua uutistoimintaa saa antaa kaupallisten mainosten alustaksi lisäämään mainosten kiinnostavuutta ja lisäämään ulkomainosyhtiön tuloja, kun tämä toiminta itse asiassa on tarkoitettu ilmaiseksi mainooanksi mainoatsmaan Ylen verkkouutisia, eli viemään ylsieisöä mm. ennen niin keskustalaisten maakuntalehtien omien verkkopalvelujen uutisilta.
Aiheesta olisipaljonkin kirjoitettavaa, mutta jätänpä aluksi tähän. Mielestäni nt on se aika, jolloin Ylen tulevaisuudesta on hyvä tilaisuus keskustella, mitä keskustelua pitäisi käydä nimenomaan keskustapuolueessa, koska jos Yle päästetään laajentamaan ohjelma- ja uutistoimintaansa mediamaksun rahoittamana ulos Ylen perinteisestä radio- ja tv-verkosta internetiin ja yleistyviin ulkomainostauluihin, niin siitä olisi hyvä tehdä selvä poliittinen päätös eduskunnassa.
Viikonloppua toivottaen,
t. -Jäbä
Ylen kepulaista meininkiä
-Jäbä
298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ymmärrän huolesi täysin, sillä Uutispäivä-Demari on jo vajonnut suon silmään ennen medimaksun vaikutusta. Sääli Uutispäivä Demaria! Yhteiskunta on vääryyksiä pullollaan, tasasuuruinen autovero eri tuloluokissa rämpiville on kohtuuttomuus. Viinavero taas suosii hyvätuloisia erikoisen paljon, sillä vähävaraiset ovat jo asemansa takia suurkuluttajia. Lomamatkat on suorastaan häpeänpilkku kun ajatellaan ettei niiden hinnoissa ole huomioitu sosiaalista aspektia, rikkaat pääsee samalla hinnalla kuin mitä köyhät joutuvat maksamaan. Huh huh! Sama koskee junalippujen hintoja, jotka vääristävät sosiaalista tasa-arvoa, koska niissä ei huomioida maksajan tuloja laisinkaan. Parlamenttaalisen työryhmän mediamaksuehdotus on suoraan Matti Ahterista, jota erityisesti opiskelijat kammoksuvat. Juhlimisen elittiryhmä on huolissaan siitä kuinka saa rahansa riittämään viikottaiseen biletykseen, kun mainittu mediamaksu tuo siihen emä kuprun. Ylen kohdalla demaritkin alkavat kysellä, että miksi internetin verkkopalveluista vain yhtä pitää rahoittaa keräämällä siihen joka vuosi satoja miljoonia maaseudun köyhiltä kun maksullinen korttikin maksaa maltaita. Tätä samaa on kyselty aikaisemminkin miksi kepulaisten pitää rahoittaa demareiden TV:n salakatselua ja maksaa rupusakin ilmaiset iloittelut.
En tiedä ymmärrätkö, mistä olen huolissani, kun olen huolissani vain yhdestä asiasta: siitä, että nyt ei käydä kunnollista PERIAATTEELLISTA keskustelua YLEn asemasta viestinnässä ja selkeää rajanvetoa ja määrittelyä sen suhteen, mikä on sellaista julkista mediapalvelua, johon pitää kerätä tasasuuruisena maksuna jokaiselta kotitaloudelta yhteensä 450 miljoonaa euroa joka vuosi, ja mikä taas on julkisesta vallasta täysin erillään olevaa vapaata tiedonvälitystä, joka hankkii rahoituksensa lukijoiltaan, katsojiltaan ja mainostajiltaan. Huoleni on vain periaatteellinen, ei ollenkaan poliittinen. Tunnen nimittäin nämä media-asetelmat niin perusteellisen hyvin, että osaan nähdä hyvinkin selvästi, mihin YLE nyt on pyrkimässä: uusiin kanaviin ja hieman salavihkaa; ulos siitä, mihin yhteiskunta aikanaan yleisradiotoiminnan monopolina tarkoitti silloin vajaat sata vuotta sitten, kun eetterissä hyödynnettäviä radiotaajuuksia ei vielä riittänyt jokaiselle halukkaalle ja kuparilankaa pitkin osattin siirtää vain puhetta ja vain analogisesti sitäkin. Olen siis huolissani vain siitä, että periaatekeskustelu pitää nyt käydä. Lopputuloksesta en ole huolissani, en tippaakaan, vaan aion tyytyä siihen tulokseen, joka avoimesta poliittisesta keskustelusta lopputuloksena syntyy, oli se ihan mikä tahansa. Autoveroa ei muuten peritä muuta kuin auton omistavilta. Junalipuista taas saavat alennusta mm. eläkeläiset, varusmiehet, opiskelijat ja työttömät. Ylen tilaustyönään poliitikoiden avulla kaavailema pakkokolehti, olisi siis ainoa laatuaan, jos sellainen toteutettaisi. -Jäbä