Oon ollu aina aika välitön ja höpöttelen usein tuntemattomienkin ihmisten kanssa.
Ennen mopotellessa oli aina juttukavereita kun johonkin pysähtyi kaffeelle, automaattisesti mopoilijat hakeutuivat samoihin pöytiin kahvilassa ja juttua riitti riippumatta mitenkään siitä oliko minkälainen mopo.
Kevätpilkillä tulee aina tuiki tuntemattomat juttelemaan ja toviksi siihen lähelle pilkkimään jotta voidaan vaihtaa kalakuulumiset.
Nyt kun harrastan fillarointia niin olen huomannut että harvoin ryhtyy toiset fillaristit sanalle yksikseen pyöräilevän kanssa, miksiköhän?
Jutteletko tuntemattomille?
Pörrääjä
17820
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
että fillaristit on liian iso kokonaisuus siihen että tulisi yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Mutta jos ajat maantiefillarilla tai varusteet päällä retkifillarilla, niin johan alkaa juttuseuraa löytymään samanhenkisistä tyypeistä. Sukkahousufillaristit mm. moikkailee toisiaan tien päällä kohdatessaan.
on mulla kyl aina varusteet päällä kun ajelen ;) Mun mielestä kyl mopottajia on paljon isommasti kuin fillaristeja, siis semmosia jotka on selkeesti muita kuin työmatka tai sunnuntaipyöräilijöitä.
motoristeja enempää, ne on vaan äänekkäämpiä. Varusteilla tarkoitin että on esmes sivulaukut fillarissa, silloin muu retkiväki tulee kyllä jutulle kyselemään retken sujumisesta.
reissuvermeiden kanssa matkatessa on mulla aina oma kaveri mukana, joten silloin ei ole tullut kiinnitettyä asiaan huomiota. Yleensä kuitenkin ne jotka on sanalle osuneet ovat olleet parittain. Pitääkin muistaa huomioida yksin reissaavia muutaman sanasen verran vaikka onkin omaa seuraa.
Vähän varovainen täytyy olla - syystä jos toisestakin. Kamera mukana on melkein kuin koira - kiinnostaa ihmisiä jutustelemaan. Melko rohkeita tyyppejä tapaa, just eilenkin muun täysvieras sanalle jäätyään kertoili osoitteensa ja vara-avaimensa piilopaikankin, kuin ohimennen. Paras juttu tässä hiljakkoin, kun pyöräilijäpoika (nii..iinn!) alkoi keskustelun ja näimmme metsiköstä tulevan pari muuta nuorta. Poika katseli heitä heitä pitkään ja tokaisi:"Ketähän noikin on", tosi epäluuloisen oloisena. Ihan hassulta tuntuu joskus, mutta tosi kivalta.
huomannut pikkukaverin kanssa kaupungilla kulkiessani muiden mummien juttelevan aika herkästi, mummi & lapsiyhdistelmä toimii selkeesi naisten kesken. On mulla kyllä aina fillarireissussa kamera mukana :)
Näyttäiskö pikkukaverilla olevan kiinnostusta samoihin harrasteisiin?
aika herkästi jutellaan vieraillekin ihmisille. Luonnollisia juttelupaikkoja ovat esmes kaupat, kauppojen kassajonot, lenkkipolut ja tietenkin teveyskeskusten odotushuoneet :)). Karavaanarialueilla kaikki juttelevat kaikkien kanssa, se oli itselleni uusi iloinen havainto kun viime kesänä aloittelin harrastusta :) Olisiko niin, että saman harrastuksen piiriin kuuluvat immeiset kokevat olevansa kuin yhtä perhettä.
tietysti kyllä :) kalavehkeitä on jo hankittu, niin ja pelastusliivit. Äitinsä on kyllä sitä mieltä että ennen kalalle lähtöä hänen pitäis oppia kävelemään ;)
Äidit ne on niin pikkutarkkoja. :D Osaako jo istua sentään, voisi autella soutuhommissa - jos on käsikäyttöinen paatti?
..muistan työkaverin haltioituneet kertomukset, miten ensimmäisellä reissullaan olivat parkissa järven rannalla katsellen auringonlaskua. Pienet lapset nukkumassa ja vanhemmat kahvittelemassa. Huokaukset, "että voikin olla jotain näin ihanaa."
ja ensivirverilläänkin huitoo mallikkaasti, tosin tuppaa olemaan sen koukku usein omassa suussa ;)
..meissä suomalaisissa on vielä aika kehittymätön, kuvittelen. Katselin joskus Amazing Racen täällä kuvattua jaksoa ja merkillepantavaa oli, miten kilpailijat kaikessa hopussaan ja kiireessäänkin muistivat aina kiittää. Se tuli melkein kuin automaattisesti.
samoin kun anteeksipyyntö on vielä kovasti monella hakusessa.
Kun ajelen prätkälläni ja pysähdyn kahville johonkin huoltikselle, niin piankos siihen pyörän ympärille kehittyy rinki. Yleisö kyselee tekniikasta ja ihailee pyörää. Juttua piisaa välillä liikaakin ja monet selvästi pitkittävät jutustelua odottaakseen koska olen lähdössä. Tottakai he haluavat nähdä rituaalit jolla pyörä laitetaan käyntiin ja täytyyhän sitä päästä kuulemaan minkälaiset äänet putkesta hörähtää.
Piti lisätä, että polkukupyöräily on kai arkipäiväisempää ja siitä ei kehity sellaisia tuntemuksia kuin teknisemmistä härveleistä. Kuka sitä nyt tulee kysymään fillaristilta, kuin sen Helkaman vaihteet on toimineet:))
mul ei kyl oo Helkama, mut etuvaihtajan kans on ongelmaa. Pitää yrittää vielä säätää, tai sit ostaa uus parempi. Lukkopolkimista kyl jotkut on kyselly ;) Toi tekniikasta kysely on totta, prätkästä tuli usein moni kyseleen, hekin jotka eivät harrasta, tai ovat joskus nuoruudessaan mopotelleet.