Sasi ja mediamaksu

Etkö sinä vasta kehunut Sasin harkintakykyä? Vai mitä sinä kehuit? Kyllähän Sasi on kokoomuksen pelleimpiä tyyppejä.

Tuota ulkomainoskitinää ei voi kyllä ymmärtää. Jos kerran kaupallinen tuottaja on luopunut itse tuosta taulupaikasta ja Yle antaa siihen otsikkonsa ilman, että rahaa liikkuu mihinkään suuntaan, niin mikä tässä on se ongelma? Nämä otsikot ovat vielä uutisista, jotka tuotetaan täysin riippumatta ulkotauluista. Melkoisen kummallista olisi myös, jos Yle ei voisi kehittää verkkosivujaan. Rajat pitää tietysti määritellä, jos niitä joku kaipaa.

Punavuoren punikki kirjoitti:

Tuota ulkomainoskitinää ei voi kyllä ymmärtää. Jos kerran kaupallinen tuottaja on luopunut itse tuosta taulupaikasta ja Yle antaa siihen otsikkonsa ilman, että rahaa liikkuu mihinkään suuntaan, niin mikä tässä on se ongelma? Nämä otsikot ovat vielä uutisista, jotka tuotetaan täysin riippumatta ulkotauluista. Melkoisen kummallista olisi myös, jos Yle ei voisi kehittää verkkosivujaan. Rajat pitää tietysti määritellä, jos niitä joku kaipaa.

Kirjoitin pidemmän avauksen aiheesta, johon pääsee tästä http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000043517466 Taulumainoksista voin täsmentää sen verran, ettei sekään ole yksinkertaista, jos asiaan syventyy. Jos siis Nelosen uutiset eivät halunneet antaa uutisiaan ilmaiseksi, niin ei se noin vaan anna Ylelle vastaavaa oikeutta, koska Ylen toimilupa ei koske mainostauluja, vaikka se paikat ilmaiseksi saisikin. Näin ollen Ylen esiintyminen tauluissa voidaan erittäin vahvoin perustein tulkita ilaiseksi saaduksi mainostilaksi, kun Yle on omalta puoleltaan vaatinut, että se ei maksa mitään siitä, että uutiset pannaan mainostauluihin, mutta vaatii, että Ylen omien logojen ja tunnusten sekä verkko-osoitteiden pitää näkyä uutisten yhteydessä. Näin Yle siis paitsi levittää uutisiaan mainostaulujen kautta toimilupansa määrityksen ulkopuolella ja samalla käyttää ainostilaa ilmaisesti hyväkseen mainostamalla verkkouutisiaan, jotka niinikään ovat toimitaa, jota Ylen toimilupa ei tunne, eli jatkuvaa uutistuotantoa verkkoon - Ylen ohjelma-arkisto verkossa on aivan eri asia kuin uutiskilpailu riippumattomien sanomalehtien verkkouutistarjonnan kanssa. Näillä perusteilla voidaan katsoa, että Yle on vaatinut itselleen ilmaista mainostilaa, josta ulkomainosyhtiö saa hyötyä, koska Ylen uutiset sen tauluissa lisäävät taulujen katsoja ja lukijamääriä ja antavat mainoksille ikään kuin Ylen arvovallalla toiituksellista ympäristöä, jonka lomassa mainoksia esitetään. uutispalvelua voidaan toki selitellä julkiseksi palveluksi, josta kansalaisille on hyötyä, mutta kskustelu siitä onko tämä yleisradiotoiminnan alkuperäisen idean mukaista on silti paikallaan. Asiaan vaikutta paljonkin se, että ulkomainosyhtiö voi hinnoitella mainoksensa kalliimmiksi juuri siksi, että niiden huomio- ja lukuarvot lisääntyvät Ylen uutisten vuoksi. Toisin sanoen ulkomainosyhtiön itäisi maksaa saamastaan uutishyödystä, mikä on kaikkien sanomalehtien yhteisesti omitaman STT:n tarkoitus, kun se vi asian EU:n tuomioistuimiin siksi, että Yle häiritsee markkinoita omalla ilmaistarjonnallaan. Asiassa on vielä sekin puoli, että jos mainostilaa lahjoitetan mihin tahansa tarkoitukseen, vaikka kuinka yleishyödylliseen, niin lahjoitus on muistaakseni 50-prosenttisesti arvonlisäverollista, eli ulkomainosyhtiön pitäisi tilittää verottajalle 50% siitä alvista, jonka se olisi laskuttanut Yleltä, jos se olisi myynyt vastaavan mainostilan normaalihintaan. Tämä alv tulkinta perustuu siihen, että vastaava alv on maksettava silloinkin, jos jokin yhtiö ottaa omia tuotteitaan omaan käyttöönsä. Ei tämä siis ihan niin simppeliä ole, että uot vaan, vaikka Ylen Junger niin antoi ymmärtää TV1:n A-Talkissa. -Jäbä

jos osaa katsoa kirjoitti:

Kirjoitin pidemmän avauksen aiheesta, johon pääsee tästä http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000043517466 Taulumainoksista voin täsmentää sen verran, ettei sekään ole yksinkertaista, jos asiaan syventyy. Jos siis Nelosen uutiset eivät halunneet antaa uutisiaan ilmaiseksi, niin ei se noin vaan anna Ylelle vastaavaa oikeutta, koska Ylen toimilupa ei koske mainostauluja, vaikka se paikat ilmaiseksi saisikin. Näin ollen Ylen esiintyminen tauluissa voidaan erittäin vahvoin perustein tulkita ilaiseksi saaduksi mainostilaksi, kun Yle on omalta puoleltaan vaatinut, että se ei maksa mitään siitä, että uutiset pannaan mainostauluihin, mutta vaatii, että Ylen omien logojen ja tunnusten sekä verkko-osoitteiden pitää näkyä uutisten yhteydessä. Näin Yle siis paitsi levittää uutisiaan mainostaulujen kautta toimilupansa määrityksen ulkopuolella ja samalla käyttää ainostilaa ilmaisesti hyväkseen mainostamalla verkkouutisiaan, jotka niinikään ovat toimitaa, jota Ylen toimilupa ei tunne, eli jatkuvaa uutistuotantoa verkkoon - Ylen ohjelma-arkisto verkossa on aivan eri asia kuin uutiskilpailu riippumattomien sanomalehtien verkkouutistarjonnan kanssa. Näillä perusteilla voidaan katsoa, että Yle on vaatinut itselleen ilmaista mainostilaa, josta ulkomainosyhtiö saa hyötyä, koska Ylen uutiset sen tauluissa lisäävät taulujen katsoja ja lukijamääriä ja antavat mainoksille ikään kuin Ylen arvovallalla toiituksellista ympäristöä, jonka lomassa mainoksia esitetään. uutispalvelua voidaan toki selitellä julkiseksi palveluksi, josta kansalaisille on hyötyä, mutta kskustelu siitä onko tämä yleisradiotoiminnan alkuperäisen idean mukaista on silti paikallaan. Asiaan vaikutta paljonkin se, että ulkomainosyhtiö voi hinnoitella mainoksensa kalliimmiksi juuri siksi, että niiden huomio- ja lukuarvot lisääntyvät Ylen uutisten vuoksi. Toisin sanoen ulkomainosyhtiön itäisi maksaa saamastaan uutishyödystä, mikä on kaikkien sanomalehtien yhteisesti omitaman STT:n tarkoitus, kun se vi asian EU:n tuomioistuimiin siksi, että Yle häiritsee markkinoita omalla ilmaistarjonnallaan. Asiassa on vielä sekin puoli, että jos mainostilaa lahjoitetan mihin tahansa tarkoitukseen, vaikka kuinka yleishyödylliseen, niin lahjoitus on muistaakseni 50-prosenttisesti arvonlisäverollista, eli ulkomainosyhtiön pitäisi tilittää verottajalle 50% siitä alvista, jonka se olisi laskuttanut Yleltä, jos se olisi myynyt vastaavan mainostilan normaalihintaan. Tämä alv tulkinta perustuu siihen, että vastaava alv on maksettava silloinkin, jos jokin yhtiö ottaa omia tuotteitaan omaan käyttöönsä. Ei tämä siis ihan niin simppeliä ole, että uot vaan, vaikka Ylen Junger niin antoi ymmärtää TV1:n A-Talkissa. -Jäbä

Ihan täyttä höpöä. Että jos kerran Nelonen ei halua antaa ilmaiseksi uutisiaan tauluun, vaikka saisi siitä tuota kovasti kaivattua mainostilaa, niin ei kukaan muukaan saisi? Ei tunnu olevan järin arvokasta mainosta, jos ei sitä haluta käyttää. Jos Yle menisi polkemaan oikeasti hintoja jollekin kilpaillulle markkinalle, niin sitten tämän vinkumisen ymmärtäisi. Nyt haluat siis, että työmatkalaisille ei saa näyttää mitään otsikoita, kun kerran kaupallinen ei halua omiaan esittää. Kateus vie kalatkin vedestä.

Punavuoren punikki kirjoitti:

Ihan täyttä höpöä. Että jos kerran Nelonen ei halua antaa ilmaiseksi uutisiaan tauluun, vaikka saisi siitä tuota kovasti kaivattua mainostilaa, niin ei kukaan muukaan saisi? Ei tunnu olevan järin arvokasta mainosta, jos ei sitä haluta käyttää. Jos Yle menisi polkemaan oikeasti hintoja jollekin kilpaillulle markkinalle, niin sitten tämän vinkumisen ymmärtäisi. Nyt haluat siis, että työmatkalaisille ei saa näyttää mitään otsikoita, kun kerran kaupallinen ei halua omiaan esittää. Kateus vie kalatkin vedestä.

Vaikka minusta tuntuu, ettet asiaa ihan ymmärräkään (tai et halua ymmärtää, vaikka ymmärrät hyvin), niin jatkan silti ajatusta hieman. Ulkomainostilan ylläpito maksaa rahaa ulkomainosyhtiölle. Sen antaminen ilmaiseksi Ylelle ei siis ole millään tavalla perusteltavissa, ellei ulkomainosyhtiö samalla saa jotain, mistä se saa itselleenkin hyötyä. Tämä on siis selvää kaupankäyntiä ja vaihdantaa, vaikka siinä ei liiku tippaakaan rahaa, eli se on "ilmaista" kummallekin vain siinä mielessä. Mitä tässä sitten vaihdetaan ja minkä arvoista se voisi olla? Ylelle ja nimenomaan Ylen verkkouutisille ulkomainostila on mielestäni saman arvoista rahassa kuin se olisi mille tahansa mainostajalle, koska Yle näin saa nimensä ja verkkouutistensa nettiosoitteen kaiken kansan tietoon ja pääsee mainostamaan sekä itseään, että verkossa olevaa uutistarjontaansa. Itse "julkisen palvelun" imagon kannalta tämä on myös hyvin merkittävää, koska se näkyy jo selvästi mm. siinä, miten sinäkin asian ohitat ikään kuin itsestään selvyytenä. Ulkomainosyhtiölle Ylen uutisten saaminen mainostauluihin on paljon arvokkaampi asia kuin niiden ruinaaminen Neloselta, koska Yleä arvostetaan ja siihen luotetaan. Se, että mainostaululla esiintyvät Ylen uutiset - ja niiden lomassa mainoksia - nostaa huomattavsti koko mainostaulun rvoa ja antaa mainostulaa myyvälle yhtiölle paljon hyötyä mainostilan myyntiin, kun Ylen uutiset takaavat sen, että tauluja yleensä kukaan viitsii katsoa. Mainostauluissa on kyse uusista markkinoista, koska tekniikka vasta nyt on tuonut kohtuudella käyttöön sellaisen vaihtoehdon, että näytät saadaan jättikokoisiksi ja niillä voidaan esittää tiedostoja suoraan netistä. Nelonen oli tässä mukana aluksi, muttei halunnut lahjoittaa toimittajiensa tyätä ilmaiseksi, koska Nelosen on hankittava kate toimituskuluilleen mainonnasta. Yle toimii julkisella rahoituksella ja siis antoi uutisensa vastikkeetta mainostauluihin, mitä olen edellä tarkemmin kuvaillut. STT - sanomalehtien yhteisesti omistamana uutistoimistona - haluaisi nämä markkinat sellaisiksi, että ulkomainosyhtiöiden olisi maksettava siitä, jos ne haluavat uutisia tauluihinsa - ei siis mainoksia uutispalveluista verrkossa - vaan uutisia, joita STT tarjoaa rahaa vastaan lehdillekin. Yle kuitenkin sotkee markkinoita antamalla ilmaiseksi sellaista, jonka kansa on kustantanut veroluonteisella maksulla ja estää palvelun myynnin sellaisilta, joiden on hankittava kustannustensa kate markkinoilta. Tämä on uusi tilanne, joka on toistaiseksi pikkuasia käytännön tasolla, mutta ilmiönä periaatteellinen ja myös puolueiden kannanottoa vaativa, koska se koskee merkittävästi sitä, mihin julkinen mediapalvelu tulevaisuudessa rajataan. Ei tämä mitään höpöä siis ole, ei ollenkaan. -Jäbä

Ilman muuta kirjoitti:

Vaikka minusta tuntuu, ettet asiaa ihan ymmärräkään (tai et halua ymmärtää, vaikka ymmärrät hyvin), niin jatkan silti ajatusta hieman. Ulkomainostilan ylläpito maksaa rahaa ulkomainosyhtiölle. Sen antaminen ilmaiseksi Ylelle ei siis ole millään tavalla perusteltavissa, ellei ulkomainosyhtiö samalla saa jotain, mistä se saa itselleenkin hyötyä. Tämä on siis selvää kaupankäyntiä ja vaihdantaa, vaikka siinä ei liiku tippaakaan rahaa, eli se on "ilmaista" kummallekin vain siinä mielessä. Mitä tässä sitten vaihdetaan ja minkä arvoista se voisi olla? Ylelle ja nimenomaan Ylen verkkouutisille ulkomainostila on mielestäni saman arvoista rahassa kuin se olisi mille tahansa mainostajalle, koska Yle näin saa nimensä ja verkkouutistensa nettiosoitteen kaiken kansan tietoon ja pääsee mainostamaan sekä itseään, että verkossa olevaa uutistarjontaansa. Itse "julkisen palvelun" imagon kannalta tämä on myös hyvin merkittävää, koska se näkyy jo selvästi mm. siinä, miten sinäkin asian ohitat ikään kuin itsestään selvyytenä. Ulkomainosyhtiölle Ylen uutisten saaminen mainostauluihin on paljon arvokkaampi asia kuin niiden ruinaaminen Neloselta, koska Yleä arvostetaan ja siihen luotetaan. Se, että mainostaululla esiintyvät Ylen uutiset - ja niiden lomassa mainoksia - nostaa huomattavsti koko mainostaulun rvoa ja antaa mainostulaa myyvälle yhtiölle paljon hyötyä mainostilan myyntiin, kun Ylen uutiset takaavat sen, että tauluja yleensä kukaan viitsii katsoa. Mainostauluissa on kyse uusista markkinoista, koska tekniikka vasta nyt on tuonut kohtuudella käyttöön sellaisen vaihtoehdon, että näytät saadaan jättikokoisiksi ja niillä voidaan esittää tiedostoja suoraan netistä. Nelonen oli tässä mukana aluksi, muttei halunnut lahjoittaa toimittajiensa tyätä ilmaiseksi, koska Nelosen on hankittava kate toimituskuluilleen mainonnasta. Yle toimii julkisella rahoituksella ja siis antoi uutisensa vastikkeetta mainostauluihin, mitä olen edellä tarkemmin kuvaillut. STT - sanomalehtien yhteisesti omistamana uutistoimistona - haluaisi nämä markkinat sellaisiksi, että ulkomainosyhtiöiden olisi maksettava siitä, jos ne haluavat uutisia tauluihinsa - ei siis mainoksia uutispalveluista verrkossa - vaan uutisia, joita STT tarjoaa rahaa vastaan lehdillekin. Yle kuitenkin sotkee markkinoita antamalla ilmaiseksi sellaista, jonka kansa on kustantanut veroluonteisella maksulla ja estää palvelun myynnin sellaisilta, joiden on hankittava kustannustensa kate markkinoilta. Tämä on uusi tilanne, joka on toistaiseksi pikkuasia käytännön tasolla, mutta ilmiönä periaatteellinen ja myös puolueiden kannanottoa vaativa, koska se koskee merkittävästi sitä, mihin julkinen mediapalvelu tulevaisuudessa rajataan. Ei tämä mitään höpöä siis ole, ei ollenkaan. -Jäbä

"Ylelle ja nimenomaan Ylen verkkouutisille ulkomainostila on mielestäni saman arvoista rahassa kuin se olisi mille tahansa mainostajalle, koska Yle näin saa nimensä ja verkkouutistensa nettiosoitteen kaiken kansan tietoon ja pääsee mainostamaan sekä itseään, että verkossa olevaa uutistarjontaansa." Tämä menee koko ajan ristiriitaisempaan suuntaan. Välillä mainostila on arvokasta, välillä taas niin arvotonta ettei kaupallinen tuottaja halua siitä maksaa. Koska Yle ei aiokaan maksaa mitään, niin kovin kiivasta tarjouskilpailua tuskin syntyy, jos Erkon vaikkapa pulju haluaisi jotain maksaa. Menee ehkä jankkaamiseksi, mutta on vain hyvä asia että joku _luotettava_ taho näyttää otsikoita tärkeimmistä uutisista ohikulkijoille. Tietysti jos on samaa mieltä kuin kokoomusnuoret, joiden mielestä koko ylen voisi kuopata, niin silloin tietysti näkee kaiken sen tuotannon huonona, pahana, sosialismina tms. Itse olen sitä mieltä, että Yle saa ja sen pitää käyttää myös uusia keinoja tekniikan kehittyessä. Muuten se näivettyy ja se ei ole hyvä sen tiedonvälityksen moniarvoisuuden kannalta. Totta kai ne julkisen palvelun rajat pitää määrittää, mutta se ei ole kaupallisten toimijoiden tehtävä.

Punavuoren punikki kirjoitti:

"Ylelle ja nimenomaan Ylen verkkouutisille ulkomainostila on mielestäni saman arvoista rahassa kuin se olisi mille tahansa mainostajalle, koska Yle näin saa nimensä ja verkkouutistensa nettiosoitteen kaiken kansan tietoon ja pääsee mainostamaan sekä itseään, että verkossa olevaa uutistarjontaansa." Tämä menee koko ajan ristiriitaisempaan suuntaan. Välillä mainostila on arvokasta, välillä taas niin arvotonta ettei kaupallinen tuottaja halua siitä maksaa. Koska Yle ei aiokaan maksaa mitään, niin kovin kiivasta tarjouskilpailua tuskin syntyy, jos Erkon vaikkapa pulju haluaisi jotain maksaa. Menee ehkä jankkaamiseksi, mutta on vain hyvä asia että joku _luotettava_ taho näyttää otsikoita tärkeimmistä uutisista ohikulkijoille. Tietysti jos on samaa mieltä kuin kokoomusnuoret, joiden mielestä koko ylen voisi kuopata, niin silloin tietysti näkee kaiken sen tuotannon huonona, pahana, sosialismina tms. Itse olen sitä mieltä, että Yle saa ja sen pitää käyttää myös uusia keinoja tekniikan kehittyessä. Muuten se näivettyy ja se ei ole hyvä sen tiedonvälityksen moniarvoisuuden kannalta. Totta kai ne julkisen palvelun rajat pitää määrittää, mutta se ei ole kaupallisten toimijoiden tehtävä.

Minusta olisi erinomaista, os pantaisi jokin parlamentaarinen tai asiantuntijatyöryhmä miettimään julkisen palvelun mediatoimintaa ja toimeksiantoon sisällytettäisi se pitääkö YLE:n omistaa yleensä mitään lähetyskanavia. Julkinen mediapalveluhan on ennen muuta sisällöntuottamista niin kuin sinäkin "luotettavia" uutisia kehuessasi ilmaisit. Ylen kanavat voisi minun mielestäni huoletta yksityistää, mutta niiden lupaehtoihin määritellä sen, että jokainen kanava omistuspohjastaan riippumatta on velvollinen antamaan ohjelma-aikaa Ylen tuottamille ohjelmille. Näin saisimme verorahat kokonaan siihen käyttöön, mihin julkinen mediapalvelu minun mielestäni on tarkoitettukin: laadukkaaseen ohjelmasisältöön. Ylen hallintoneuvosto voitaisi nimetä medianeuvostoksi, joka jatkossa valvoisi toimilupien myöntämistä tv- ja radioverkkoihin ja katsoisi, että toimilupien haltijat myös toimivat toimilupaehtojen mukaisessti ja antavat sovitut lähetysajat Ylen tuottamille kansansivistysohjelmille. -Jäbä

Punavuoren punikki kirjoitti:

"Ylelle ja nimenomaan Ylen verkkouutisille ulkomainostila on mielestäni saman arvoista rahassa kuin se olisi mille tahansa mainostajalle, koska Yle näin saa nimensä ja verkkouutistensa nettiosoitteen kaiken kansan tietoon ja pääsee mainostamaan sekä itseään, että verkossa olevaa uutistarjontaansa." Tämä menee koko ajan ristiriitaisempaan suuntaan. Välillä mainostila on arvokasta, välillä taas niin arvotonta ettei kaupallinen tuottaja halua siitä maksaa. Koska Yle ei aiokaan maksaa mitään, niin kovin kiivasta tarjouskilpailua tuskin syntyy, jos Erkon vaikkapa pulju haluaisi jotain maksaa. Menee ehkä jankkaamiseksi, mutta on vain hyvä asia että joku _luotettava_ taho näyttää otsikoita tärkeimmistä uutisista ohikulkijoille. Tietysti jos on samaa mieltä kuin kokoomusnuoret, joiden mielestä koko ylen voisi kuopata, niin silloin tietysti näkee kaiken sen tuotannon huonona, pahana, sosialismina tms. Itse olen sitä mieltä, että Yle saa ja sen pitää käyttää myös uusia keinoja tekniikan kehittyessä. Muuten se näivettyy ja se ei ole hyvä sen tiedonvälityksen moniarvoisuuden kannalta. Totta kai ne julkisen palvelun rajat pitää määrittää, mutta se ei ole kaupallisten toimijoiden tehtävä.

Menee ehkä jankkaamiseksi, mutta on vain hyvä asia että joku _luotettava_ taho näyttää otsikoita tärkeimmistä uutisista ohikulkijoille. -------------------- Jos pidät luotettavuuden takeena sitä, että media rahoitetaan julkisista varoista, niin silloin kannattaa ottaa kaikki kustantajat valtion haltuun. Puolueilla tuskin olisi paljoa sitä vastaan, että "kolmas valtiomahti" saataisi poliittiseen kontrolliin muutenkin kuin Ylen osalta.

ihan hyvin kirjoitti:

Minusta olisi erinomaista, os pantaisi jokin parlamentaarinen tai asiantuntijatyöryhmä miettimään julkisen palvelun mediatoimintaa ja toimeksiantoon sisällytettäisi se pitääkö YLE:n omistaa yleensä mitään lähetyskanavia. Julkinen mediapalveluhan on ennen muuta sisällöntuottamista niin kuin sinäkin "luotettavia" uutisia kehuessasi ilmaisit. Ylen kanavat voisi minun mielestäni huoletta yksityistää, mutta niiden lupaehtoihin määritellä sen, että jokainen kanava omistuspohjastaan riippumatta on velvollinen antamaan ohjelma-aikaa Ylen tuottamille ohjelmille. Näin saisimme verorahat kokonaan siihen käyttöön, mihin julkinen mediapalvelu minun mielestäni on tarkoitettukin: laadukkaaseen ohjelmasisältöön. Ylen hallintoneuvosto voitaisi nimetä medianeuvostoksi, joka jatkossa valvoisi toimilupien myöntämistä tv- ja radioverkkoihin ja katsoisi, että toimilupien haltijat myös toimivat toimilupaehtojen mukaisessti ja antavat sovitut lähetysajat Ylen tuottamille kansansivistysohjelmille. -Jäbä

Ei sisällön tuottaminen edellytä, että Yle omistaa myös lähetyskanavat, koska ei kirjailijoidenkaan tarvitse kirjapainoja itselleen ostaa.