Aarno Karimo kirjoitti 1920-30 lukujen vaiheessa suurteoksen Kumpujen yöstä. Siinä kerrotaan Suomen suvun vaiheista, vuosisatoja kestäneestä matkasta Volgan mutkan tienoilta tänne kauas Pohjolaan, ja heimomme sankarillisista taisteluista sillä matkalla ja myöhemminkin aina vapaussotaan asti. Hieman yli kymmenvuotiaana luin tuon neliosaisen teoksen Rautavaaran kunnankirjastosta lainattuna ainakin kahteen kertaan läpi ja se upposi minuun kuin häkä. Vieläkin muistan siitä pätkiä ja etenkin Karimon itsensä tekemää upeaa kuvitusta, ja varmaan se on vaikuttanut elähdyttävästi isänmaallisiin tuntoihini läpi elämäni, vaikka jo lukiessani tiesin kirjan puhtaaksi mielikuvituksen tuotteeksi, ja myöhemmin historian harrastajana olen tullut tietämään sen monilta kohdin suuresti totuuden vastaiseksi.
Ultraisänmaallisen Karimon, kirjailijan, kuvataiteilijan, vapaussoturin ja majurin tarkoituksena oli kirjallaan vahvistaa suomalaisten itsetuntoa ja identiteettiä, ja siinä hän hyvin onnistui, minunkin kohdallani. Nyt kepu yrittää karimomaisella konstilla nostaa kepun kannatusta tuomalla kumpujen yöstä nykypäivän valoon suurinta, mitä kepussa kuvitella voidaan: itsensä Urho Kekkosen, Urho Suuren; luomalla hänen avullaan myös uuden adjektiivin, urhouden, joka tietysti on paljon enemmän kuin urheus!
Kun Urkin klani nyt paistaa kaikista kepun mainoksista, niin kuka enää muistaisi aikoinaan paljon puhuttanutta kokoomuksen pahvi-Saulia! Tai edes demarien mässäily-videota viime ek-vaaleissa. Siihen tuo kepun temppu kyllä parhaiten vertautuu, jopa sen mauttomuudessaan voittaen. Luultavasti myös sen tuottamassa tuloksessa. Onkohan sitten Vanhasella samanlaista fiksuutta kuin Eero Heinäluomalla oli? Tuskinpa Vanhanen tuon mainoksen idean isä on, mutta luulen, että kepu sitten mielellään hänet siitä kuitenkin palkitsee.
Täällä usein väitetään jonkun tai jonkin olevan paniikissa, ja useimmiten se tehdään kovin heppoisin perustein. Mutta nyt kyllä lienee aiheellista sanoa kepun todella olevan paniikissa, kun se on käynnistänyt mainoskampanjansa jo nyt, kun muut puolueet sitä vasta suunnittelevat. Huippumainostoimistot on saatu asialle, on luotu uusia käsitteitä kuten urhous ja käännettymyönteisiksi vanhat kielteiset käsitteet kuten pekkarointi ja siltarumpupolitiikka, jopa englanninkielisinä eurooppalaisten tiedoksi. On palanut valtavasti rahaa mistä se kaikki lieneekään peräisin. Kepu osoittaa nyt sellaista luovuutta selviytymiskonsteissaan, jota yleensä syntyy vain hengenhädässä olevalla.
Mutta eipä taideta kepussakaan oikein uskoa noiden paniikkikonstien purevuuteen, kun Vanhasen vaihtoa parempaan yhä avoimemmin valmistellaan. Tuoreimmassa Suomen Kuvalehdessä on sivun kokoinen artikkeli, joka on otsikoitu Keskustalle uudet kasvot. Artikkelin alla on sen kirjoittajien nimet: Antti Kaikkonen, Timo Kaunisto, Jari Leppä, Mika Lintilä, Juha Rehula ja Kimmo Tiilikainen. Melkoisia kepuvaikuttajia kaikki, joukossa ainakin kaksi, jotka on mainittu kepun mahdollisena seuraavana puheenjohtajana. Artikkelista erotettuna introna on suuremmin kirjaimin: Puolueen pitää olla valmis nopeisiinkin ratkaisuihin. Mitäpä sillä muuta voitaisiin tarkoittaa, kuin että on oltava valmiutta kutsua koolle ylimääräinen puoluekokous, jossa Vanhaselle annetaan lähtöpassit.
Artikkelissa kyllä kehutaan kepun saavutuksia sen molemmilla viimeisillä hallituskausilla, mutta selkeästi tuodaan esille, että samoilla menetelmillä ei voida enää jatkaa. Vaaditaan, että kepun on muututtava menestyäkseen 2010-luvulla, ja katseen on ulotuttava nyt vieläkin kauemmas. Luetellaan joukko samoja hyviä asioita, joita olemme saaneet jo lukea oppositiopuolueiden, etenkin demarien vaatimuslistoilta ja joita nykyisistä hallituspuolueista ainoastaan vihreät ovat esittäneet. On panostettava enemmän koulutukseen, tutkimukseen ja tehokkaaseen verkottumiseen, työssä jaksamisen edellytyksiä on parannettava ja työuria saatava sitä kautta pitemmiksi, on arvostettava enemmän työtä ja oltava valmiimpia työnkuvien muuttumiseen ajan tarpeita vastaaviksi, on varauduttava öljytalouden jälkeiseen vihreään talouteen ja sen edellyttämiin uusiin elinkeinoihin, verotuksen painopistettä on siirrettävä enenevästi välillisten verojen kuten arvonlisäveron suuntaan jne..
Hyviä ajatuksia kaikki, mutta eivät kovin kepulaisilta kuulostavia, joten mikä lienee niiden uskottavuusarvo: todellista pyrkimystäkö, vai vain vaalimainontaa tuokin, suunnattu toisenlaiselle eli fiksummalle yleisölle kuin Urkilla ja pekkaroinnilla ratsastavat mainokset.
Eiköhän kepu laske nyt väärin ryhtyessään mainostamaan politiikkaansa Urho Kekkosella. Ainakin ikäpolveni ja nuoremmatkin hyvin muistavat sen Kekkosen politiikan, jossa puolueiden vaalimenestys ei merkinnyt mitään siinä saiko se poliittista valtaa vai ei. Ei siinä politiikassa demokratia muutenkaan ollut arvossa, kun kaikesta määräsi yksi mies. Hänen suosioonsa ja edes jonkinlaiseen vaikutusvaltaan päästäkseen puolueiden johtajat joutuivat matelemaan ja myymään puolueittensa periaatteet niin, että demokratian palattua saivat siitä kantaa seurauksetkin, josta Kalevi Sorsan kohtalo on hyvänä esimerkkinä.
Kuka enää kaipaisi Kekkosen politiikkaa? No, yhden tiedän täältä, se on Oiva Härkönen, mutta turha on hänenkin toivonsa, kun ei ole enää sitä sen politiikan määrittäjää, Neuvostoliittoa, eikä sen politiikan parhaita kotimaisia tukijoita, kommunistejamme. Kyllä tuolla Kekkosen nostamisella kumpujen yöstä on uskoakseni päinvastainen vaikutus ihmisiin kuin oli Aarno Karimon Kumpujen yöstä- kirjoilla kymmenvuotiaaseen Korhos-Jorkkaan. Varmasti suurinta osaa suomalaisista tuo mainos enemmän ällöttää kuin vetää puoleensa.
Jos kuitenkin vastoin vahvaa uskoani kepu kasvattaisi EU-vaaleissa kannatustaan kuntavaaleihin verrattuja ja jos se jotenkin osoittautuisi tuon mauttoman mainoksen ansioksi, niin silloin suuri joukko suomalaisista osoittautuisi niin aivottomiksi, historiaa tuntemattomiksi, epäisänmaallisiksi e.c.t. etten minä enää sen jälkeen haluaisi kuulua heidän joukkoonsa, vaan minun olisi pakko anoa eroa suomalaisuudesta. Minnehän sellainen anomus pitäisi lähettää? Tämä ajatus tuli mieleeni aikoinaan Siinailla sattuneesta tapauksesta, jonka olen kertonut täälläkin YK-muistelmissani:
>> Viestiupseerimme kapteeni Tiusanen organisoi 3. Komppanian alueella hain kalastusta siimoilla, mutta komppanian päällikkö majuri Pöllänen kielsi sen peläten koukkusyöttien houkuttelevan hait uimarannoille. Sen jälkeen Tiusanen marssi toimistooni pyytäen minua lähettämään Mikkelin läänin maaherralle osoittamansa kirjeen, joka kuului: Anon tällä päivämäärällä eroa savolaisuudesta. Peruste: en halua kuulua samaan heimoon majuri Pölläsen kanssa.
Kumpujen yöstä
Korhos-Jorkka
321541
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 31 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Minun mielestäni sekä sdp että keskusta ovat ajaneet itsensä mielenkiintoiseen tilanteeseen, missä mielenkiintoisella tarkoitan lähinnä hämmästyttävää, outoa ja jotenkin epätodellista, johon kummankaan puolueen ei olisi tarvinnut ajautua, jos niillä olisi pallo hallussa, omissa käsissään. Kummassakin puolueessa on jo jonkin aikaa vaadittu milloin mitäkin "uutta", joka kääntäisi heidän laskevan kannatuksensa uudelleen nousuun, uutta linjaa, uutta näkemystä, uutta johtajuutta... mitä milloinkin. Olen tuota touhua seurannut osin huvittuneena ja vahingoniloisenakin, mutta osin myös surullisena, kosk minusta kokoomus tarvitsisi vahvempia vastavoimia ja määrätietoisempaa osallistumista sekä yhteistyöhön että opponointiin. Se, että keskusta ikään kuin antaa kokoomuksen viedä itseään tuomatta ollenkaan esiin omia tavoitteitaan, ja sdp vain räksyttää vastaan tuomatta sekään esiin omia vaihtoehtoisia ratkaisujaan, antaa ihan väärän kuvan kokoomuksesta. Ei kokoomus ole ollenkaan niin vahva, että se veisi keskustaa ja sdp:tä miten tahtoo, vaikka siltä näyttää nyt, kun kahdelta muulta suurelta on happi lopussa ja pallo hukassa. Minusta niiden keskustalaisten, jotka menevät mediaan kirjoittamaan "uusista" johtajuuden kaipuistaan, olisi syytä mennä peilin eteen katsomaan löytyykö sieltä mitään uutta linjaa tai näkemystä, koska jos ei löydy, niin silloin kaikki uusi on haettava kokonaan puolueen ulkopuolelta. Sdp:lle snoisin, että heikäläisten olisi syytä lakata kyselmästä toisltaan pärjääkö Urpilainen puoluejohdossa vai ei, ja ruvettava töihin joko Urpilaisen tukemiseksi (minusta paras vaihtoehto) tai Urpilaisen vaihtamiseksi sellaiseen puheenjohtajaan, jota muu puolueväki aktiivisesti tukee. Ilman tukea ei kukaan pärjää, ei Urpilainenkaan, eikä varsinkaan, jos koleerinen Heinäluoma tunkee happaman naamansa edelleen joka rakoon. Pahasti pelkään, että jos näin mennään vielä parit vaalit ja kokoomus tottuu ja laiskistuu siihen, kun muista ei ole juuri vastustusta, niin kokoomuksen pudotus on sitten hyvin raju, kun kepu ja/tai sdp löytävät itselleen edes vähän lisää omaa tahtoa ja uutta linjaa omasta keskuudestaan. Viikonloppua, t. -Jäbä
voi kirjoittaa samasta asiasta. Toinen keskittyy lähinnä yhden puolueen haukkumiseen (vaikka se ehkä onkin aiheellista), toinen taas käsittelee kolmen suurimman puolueen tilannetta enemmän tasapuolisesti.
syönyt ilmeisesti omaakin leipää. Ei sitä ole hänelle varmaankaan aina vieraat rahoittaneet, eli että tili olisi tullut kuin manulle illallinen, vaan on joutunut itse maksamaan palkansa. Sitä voi olla vaikka demari, kun on toiset hoitaneet palkanmaksut & muut sosiaaliset kulut. Siksi ne vaativat jatkuvasti lisää palkkaa, kun ne olettavat rahaa aina olevan, kunhan vain hakee pankista. Eli ottakoon firmat, ja Suomi velkaa, jotta heille voidaan maksaa kunnon palkat. Heillähän on hirveät asunto, ja autovelat ym;t ja elääkin pitäisi, joten kyllä työnantaja, ja valtio ovat velvollisia sen puolesta ottamaan velkaa. Kyllähän töitä olis nytkin, mutta kun ei ole palkanmaksajia. Demarit eivät ymmärrä muuta kuin kusettaa köyhiä, sillä siellä ne suurimmat kärsijät loppupelissä ovat. Kyllä vanhuksille pitäisi sentään suoda kaunis hyvä vanhuus. Sitä ei tosiaankaan ole jos eläke on alle 500 euroa kuussa. Tänään panin 100 euroa veteraani keräykseen, kun oli vieläpä tuttu kapteeni lipas kourassa. Demarien syytä sekin, että noita pitää yksityisten auttaa. Demarius on lähimmäisistä huolehtimattomuutta, ja heitteille jättöä. Demarit ovat yhteiskunnan syöpä, ja ökyrosvojen köyhien kusetus osato.
Heitänpä tuostakin mielipiteen, kun palstalla on nyt hiljaista ja mulla vielä hetki aikaa ennen kuin vaimo patistaa lähtemään sisartaan tapaamaan. Lueskelin nimittäin Hesarista viikolla tuon kepun EU-kampanjan avausilmoituksen, jossa pekkarointia itseironisoitiin oikein englannin ielellä ja eilen katselin uutisista tämän kampanjan Kekkos-julisteet. En voi päätyä muuhun johtopäätökseen oman mainoskokemukseni perusteella kuin siihen, että keskustalta on nyt rohkeus aika vähissä. Riskejä ei haluta ottaa, mutta oman kentän eripura halutaan hitsata yhtenäisemmäksi ja hämmennys siitä, mikä on puolueen linja hallituksessa pyritään hyssyttämään tuttuun ja turvalliseen itsestään selvyyteen, jossa itseironia on sopiva keino tehdä omakehu siedettävämmäksi eikä niin kovin tosikkomaiseksi, mitä omakehu muuten olisi. Minusta tuntuu, että keskustan EU-vaalikampanjan tärkeimmäksi kohderyhmäksi on valittu keskustan nykyiset kannattajat ja sellaiset ihmiset, jotka vierastavat vasemmistoa ja oikeistoa jonkin verran enemmän kuin keskustaa. Keskustan mainonnassa on minun mielestäni nyt hyvin selvä varman päälle pelaamisen maku. muuta en osaa Urkki-julisteistakaan sanoa, mutta sanon kyllä, jos myöhemmin tulee mieleen. Minustahan pidetään tällä palstalla aina, jos ryhdyn analysoimaan vaalimainoksia. ,-) t. -Jäbä
molempiin viesteihisi: Yhdyn näkemykseesi siitä, että pallo on hukassa niin demareilla kuin kepuleilla, demareilla jo aikaisemmin mutta mielestäni joitain merkkejä pallon löytymisestä heillä jo on ja puolueen kannatuksen kasvukin sitä mielestäni indikoi, kepuleiden pallo näyttää karkaavan yhä kauemmas ja puolueen kannatuksen putoaminen siihen hyvin korreloi. En tiedä, tarvitseeko kokoomus saada vahvempia vastavoimia, sillä sen politiikka on mielestäni ollut enimmäkseen asiallista ja on kai sitä myös nyt tässä pahassa tilanteessa, mutta kepua luotettavamman tukijan tai yhteistoimintakumppanin se kyllä tarvitsisi, ja uskon myös saavan seuraavissa ek-vaaleissa. Kyllähän kokoomuksen ja demarien henkinen sukulaisuus on sittenkin suurempi kuin kepun sukulaisuus noihin kumpaakaan; koostuuhan kokoomuksen ja demarien kannattajakunnasta suuri osa varsin samanlaisesta väestöstä, enimmäkseen nimenomaan kaupunkiväestöstä, ja niiden molempien politiikka selkeämpää kuin kepun aina vähintään kaksilla rattailla ajaminen. Vaikka kepu nyt yrittää saada käsitteille pekkarointi ja siltarumpupolitiikka myönteisen arvovarauksen, tosiasia on, että ne ovat vain rusinoiden poimimista pullasta, inhottavaa opportunismia, jossa keinoja ei kaihdeta. Tuo jo kepun terävimpään kärkeen yltänyt uuden politiikan ja uusien kasvojen kaipaus, josta avauksessani SK:n artikkelin perusteella kerron, lienee ainakin Tiilikaisella ja Kaikkosella lähinnä vain halua pullauttaa Vanhanen ulos toiveissa päästä kalifiksi kalifin paikalle; tuskin siinä todellisuudessa kaivataan puolueen politiikalle uusia sisältöjä, mutta täytyyhän julkisuuteen saatettu pyrkimys naamioida hyväksyttävämmällä kuorrutuksella. Älä pelkää, että kokoomus saa mennä porskutella parit vaalit eteenpäin miten tahtoo, etkä kai ole tuossa tosissasikaan, sillä et toki ole yhtä yksinkertaisesti luottavainen kuin Oiva H. vielä jokin aika sitten oli mielipiteissään, että Vanhasta ei saa uhrata presidentiksi, kun maa tarvitsee pääministerin, joka on hoitanut maan asiat niin hyvin, että lamaa ei meille tule, eikä taantumakaan meitä pahemmin vavistele! Luin kyllä myös tuon tarkoittamasi kepun mainoksen, joka oikeastaan oli aika hauska ja ensiksi pidin rohkeanakin sitä, että uskallettiin hieman ironisoida itseä puhumalla pekkaroinnista ja siltarumpupolitiikasta. Mutta asiaa hetken ajateltuani tulin samaan tulokseen kuin sinäkin: rohkeus on vähissä, kun yritetään tuolla tavalla kääntää kansan mieliin kielteisinä syöpyneet käsitteet myönteisiksi. Ymmärsin niin, että tuolla mainoksella hieman huumorinkin keinoin yritetään tavoitella sitä yleisfiksumpaa porukkaa, joka ei normaalisti kepua kannata. Mutta ei sellainen uppoa muihin kuin niihin, jotka joka tapauksessa äänestäisivät kepua. Kieroiltiinhan siinäkin mainoksessa, kun sanottiin joidenkin pitävän pahana sitä, että kepu pitää äänestäjiensä puolta; se pitää kyllä sen äänestäjiensä kantajoukon, maajussien puolta, mutta ei piittaa vähääkään niistä ihmisistä, jotka se on saanut vastoin omaa etuaan kepua äänestämään. Tuo Urkilla ratsastaminen on kin sitten selvästi suunnattu kepun peruskannattajakunnalle; missäpä muualla Urkin hahmo enää vetäisi, ja suurimmassa osassa suomalaisia se herättää vain ikäviä muistoja ja nostaa pintaan vastakarvaisia tuntoja.
täällä murheissaan rakkaan puolueensa tilasta. Tämä onkin ainoa asia, joka näitä "emerituksia" enää kiinnostaa. Näin on ainakin pääteltävä tästä polttavasta innosta ja tarmosta, jolla nämä tallukat jaksavat asiasta kinnata viikosta toiseen.
Kokoomus on minusta nyt nosteessa, kun Katainen nuorentaa puolueen imagoa ja konkreettisesti ministerijoukkoaankin. Ehkäpä Tiilikainen ja Kaikkonen kaipaavat vastaavaa keskustalle, mutta eivät rohkene vaatia toimivampia toimenpiteitä. Imagonsa nuorentamiseksi kepun olisi aivan ensimmäiseksi päästävä eroon Väyrysestä, Pekkarisesta, Hyssälästä, Anttilasta, Kallista ja muutamasta muustakin punamultakepun keupakuvasta. Kovempa vastusta kokoomukselle kaipaan sekä kepusta että sdp:stä lähinnä vain siksi, ettei kokoomuksessa alettaisi tuudittautua sellaiseen uskoon, että suosio jatkuu itsestään, kun kaksi muuta suurta eivät haparoivina ja linjansa hukanneina kiinnosta liikkuvia äänestäjiä. Se nimittäin pitää edelleen paikkansa, että kolmen suuren suuruusjärjstys on täysin niiden käsissä, joilla ei ole vakiopuoluetta äänestettävänään, vaan jotka katsovat äänensä kohteen niin kuin sinäkin, vaalit kerrallaan ja paljolti asioiden ja ehdokkaan mukaan. t. -Jäbä
Kepussa paniikki on nyt selvästi kasvanut sellaisiin mittoihin, että puolueessa on päätetty myydä "Kruununjalokivet" hengissä säilymisestä. Vanhasen johdolla kepu on hävinnyt vaalit toisensa jälkeen, eikä loppua tuolle kehitykselle ole nähtävissä. Luin myös tuon mainitsemasi kepuvaikuttajien jutun "uuden kulttuurin" tarpeesta puolueessa. Siinähän tosiaankin melko selkeästi ehdotetaan Vanhasen vaihtoa "uuteen naamaan". Toisaalla Suomen Kuvalehdessä PolKom-palstalla Pekka Ervasti vitsailee kepun kustannuksella normaaliin tapaansa vaaleihin viitaten: "Tilanne ei kuitenkaan ole niin synkkä kuin näyttää. Mitä siitä, jos kepun meppiryhmä onkin vaalien jälkeen yhtä jäsentä köyhempi? Sehän tarkoittaa, että puolue on vastaavasti yhtä vaalitappiota rikkaampi".
ja totta puhui, luultavasti esitti myös ennusteen, jonka pian nähdään todeksi osoittautuvan. Monesko vaalitappio se olisikaan jo Vanhaselle kepun ohjaimissa? Mikäpä noita laskemaan, mutta saattaa olla riittävästi kepun kentän ja päättäjien mielestä, jotta Vanhanen voidaan panna vaihtoon. Lukaise myös tuo jäbälle antamani vastine!
viime yönä Kekkosen haudalla?
Punaisia ruusuja Urhon haudalle?
Varmaan moni kepulainen nyt kuuli ekakertaa elämässään kirjasta "Kumpujen yöstä". Se on ollut ikäpolvelleni ja minua vanhemmille sekä nuoremmillekin kirja, joka on nostattanut meissä isänmaallisuutta ja saanut monet meistä perehtymään syvällisemminkin suomalaisten historialliiin vaiheisiin. Siinä esitetyt näkemykset alkukodistamme jossan Volgan mutkan eli nykyisen Samaran paikkeilla - Samarassakin kävin viime syksyn Volgan risteilyllä kahteen kertaan - olivat pitkään ainoa totuus myös koulukirjoissamme. Turun yliopiston emeritysprofessori Kalevi Wiik ne kyllä lyseenalaisti ja pyrki kumoamaankin kirjallaan "Eurooppalaisten juuret". Onneki kerroin tusta kirjasta heti avaukseni alussa, joten kepulaisetkin varmaan jaksoivat sen lukea, Pitemmälle he eivät ole lukeneetkaan, koskapa sanallakaan eivät ole esittämääni kajonneet. Vai olisiko esittämäni TAAS ollut liian kipeästi totta? Nyt keskityn jääkiekon katsomiseen!
...kirjoitin tuon katsoen koko ajan toisella silmällä televisiossa jo meneillään ollutta Suomi-Norja-matsin esittelyä ja molemmin korvin kuunnellen kommentaattorien mielipiteitä. Niin, tuo "Kumpujen yöstä" saattaisi olla nimenomaan kepulaisten hyvä lukea, sillä se ehkä saisi heidätkin ymmärtämään, että suomalaisuutta oli jo ennen maalaisliitto-kepua ja suuria suomalaisia sankareita oli jo ennen Urho Kekkosta, jonka merkittävimmät sankariteot ovat toimiminen teloitusryhmän johtajana 1918 punaisia vankeja Haminan valleilla teloitettaessa ja oikeusministerinä ja Neuvostoliiton käskyläisenä 1945 todellisten isänmaanystävien Risto Rytin, Väinö Tammerin ja monen muun laittaminen linnaan. Silti en käy kuseksimassa Kekkosen haudalla, se on Emerituksen alkuunpanema legenda, yksi monista legendaarisesta KapiKorhosesta täällä esitetyistä. Ja kohta taas matsi jatkuu, ja nyt molemmat silmät kohti televisiota....
Minä en lue ikinä Kapin avauksista kuin otsikon ja hauskat vastineet. Voisitko Kapi linkata sen Kumpujen yö -jutun meille kaikille, jotka emme avauksiasi lue, mutta silti niitä kommentoimme. Ai niin, en koskaan lue myöskään linkkejäsi, koska linkkailet ainoastaan omiin avauksiisi. Jäi siis Kapin sivistäminen kokematta, onneksi;-)))
Ja se levii maailmalaajuiseksi: http://elisa.net/uutiset/ulkomaat/?id=44782003
Kepu on kyllä paha vitsaus meillä, mutta tuo on pahempi maailmanmitassa, sillä kepuvirus ei leviä Suomen rajojen ulkopuolelle ja on jo kuihtumassa meilläkin.
myöskin humoristi. Tosin vain kansallista reppanatasoa.
Normaaleja ihmisiä 67%. Hoh, hoh, hoooooooooooo
onb ihmisiä. Tosin kepuapinoiden lukumäärä vähenee lupaavasti! Ollaan kiitollisia tästä länsimaistumisesta.
Varmaankin kaltaisiasi älykkäitä ja sivistyneitä ihmisiä, ei kepuapinoita???
tulee kepuapinoiden tilalle. Oletko sinä tyhmä kepuapina? Valitettavasti nykyinen lääketiede ei tunne parannusta asiaan;-))) Kekkonen oli kepugorilla ja pekkarinen kepumaki;-)))
on saanut lampaat tältä päivältä pannuksi:)))
Tikunnokassa oleellisinta avauksestani, jotta hekin jaksaisivat lukea, ja kenties huomaisivat lukemansa lähes yhtä tärkeäksi kuin Korhos-Jorkan, josta ainoastaan he ovat tähän mennessä puhuneet. Asian aiheesta on ollut kiinnostunut vain kokoomuslainen jäbä ja Ironcurtain, jonka puoluepoliittisista näkemyksistä en tiedä muuta kuin että on ei-kepulainen, siis hieman samoin kuin minäkin: - - - >> nyt kyllä lienee aiheellista sanoa kepun todella olevan paniikissa, kun se on käynnistänyt mainoskampanjansa jo nyt, kun muut puolueet sitä vasta suunnittelevat. Huippumainostoimistot on saatu asialle, on luotu uusia käsitteitä kuten urhous ja käännettymyönteisiksi vanhat kielteiset käsitteet kuten pekkarointi ja siltarumpupolitiikka, jopa englanninkielisinä eurooppalaisten tiedoksi. On palanut valtavasti rahaa mistä se kaikki lieneekään peräisin. Kepu osoittaa nyt sellaista luovuutta selviytymiskonsteissaan, jota yleensä syntyy vain hengenhädässä olevalla. Mutta eipä taideta kepussakaan oikein uskoa noiden paniikkikonstien purevuuteen, kun Vanhasen vaihtoa parempaan yhä avoimemmin valmistellaan. Tuoreimmassa Suomen Kuvalehdessä on sivun kokoinen artikkeli, joka on otsikoitu Keskustalle uudet kasvot. Artikkelin alla on sen kirjoittajien nimet: Antti Kaikkonen, Timo Kaunisto, Jari Leppä, Mika Lintilä, Juha Rehula ja Kimmo Tiilikainen. Melkoisia kepuvaikuttajia kaikki, joukossa ainakin kaksi, jotka on mainittu kepun mahdollisena seuraavana puheenjohtajana. Artikkelista erotettuna introna on suuremmin kirjaimin: Puolueen pitää olla valmis nopeisiinkin ratkaisuihin. Mitäpä sillä muuta voitaisiin tarkoittaa, kuin että on oltava valmiutta kutsua koolle ylimääräinen puoluekokous, jossa Vanhaselle annetaan lähtöpassit. (Huomautus kepulaisille: kannattaa lukea, mitä nuo edellä mainittujen vaatimukset ovat, kerron ne avauksessani: oletteko samaa mieltä Kaikkosen, Tiilikaisen ym. kanssa) Eiköhän kepu laske nyt väärin ryhtyessään mainostamaan politiikkaansa Urho Kekkosella. Ainakin ikäpolveni ja nuoremmatkin hyvin muistavat sen Kekkosen politiikan, jossa puolueiden vaalimenestys ei merkinnyt mitään siinä saiko se poliittista valtaa vai ei. Ei siinä politiikassa demokratia muutenkaan ollut arvossa, kun kaikesta määräsi yksi mies. Hänen suosioonsa ja edes jonkinlaiseen vaikutusvaltaan päästäkseen puolueiden johtajat joutuivat matelemaan ja myymään puolueittensa periaatteet niin, että demokratian palattua saivat siitä kantaa seurauksetkin, josta Kalevi Sorsan kohtalo on hyvänä esimerkkinä. Kuka enää kaipaisi Kekkosen politiikkaa? No, yhden tiedän täältä, se on Oiva Härkönen, mutta turha on hänenkin toivonsa, kun ei ole enää sitä sen politiikan määrittäjää, Neuvostoliittoa, eikä sen politiikan parhaita kotimaisia tukijoita, kommunistejamme. Kyllä tuolla Kekkosen nostamisella kumpujen yöstä on uskoakseni päinvastainen vaikutus ihmisiin kuin oli Aarno Karimon Kumpujen yöstä- kirjoilla kymmenvuotiaaseen Korhos-Jorkkaan. Varmasti suurinta osaa suomalaisista tuo mainos enemmän ällöttää kuin vetää puoleensa.
Semmoinen sivistystä, yrityselämää ja ammattiyhdistysliikettä ymmärtävä demarius ja kokoomuslaisuus ovat järkevän poliittisen toiminnan perusta Suomessa. Pelkkään liike-elämän kautta suuntautuneeseen kokoomuslaisuuteen liittyy usein rahan ajattelua orjuuttava vaikutusvalta. Toisaalta vanhakantainen (sorsalainen) demarius on pysähtynyttä näköalattomuutta. Jengielämä ei siis sovi kaikille, vaikka suurissa puolueissa seinät ovat lavealla ja katto korkealla.
Siis vastineitaan edellä antaneille: KUINKA JAKSATTE ELÄÄ tuollaisina? Asia kiinnostaa minua aidosti, sillä en mitenkään sitä ymmärrä. En minä jaksaisi. Vaikka räkisin puskistakin, kuten te, häpeäisin itseäni niin, että minulle jäisi vain kaksi vaihtoehtoa: lopettaa tuollainen tai lopettaa sellainen elämä, joka tuollaista tuottaa. Vaikka minulla ei olisi minkäänlaista asetta, varastostani löytyisi kyllä köyttä, ja lähes kotini vierestä alkaa Helsingin keskuspuisto, jossa on hyvin tukevaoksaisia koivuja vajaan sadan metrin päässä kotoani. Teillä, kepulaiset, luulisi myös olevan sopivia puita lähipiirissänne, sillä olettehan landelta. Oletteko tulleet koskaan ajatelleeksi lähimmäisiänne? Siis sitä, että millainen kärsimys heille olette ja millainen häpeän aihe olisittekaan, jos he tietäisivät, mitä täällä ulostatte! Vai eikö teillä ole ollenkaan läheisiä? Ei kai, sillä jos on joskus ollutkin, olette varmaan karkottaneet ne pois läheltänne tai he ovat karkottaneet teidät, sillä tuskinpa te pystyitte esiintymään ihmisiksi heitäkään kohtaan. Niin, on teillä se toinenkin vaihtoehto, johon edellä vihjaan. Pystyttekö siihen? Ellette pysty, niin olisi syytä pystyä toteuttamaan se toinen vaihtoehto, sillä ei elämä tuollaisena ole elämisen arvoista. Ei tuollaista elämää voine puolustella edes Oiva toteamalla, että olettehan sentään kepulaisia. Kuitenkin toivotan teille Hyvää yötä joko lyhempää tai lopullista!
Eihän kapi itsestään puhu, vaan teistä! Kun olette osanneet lukea, niin miksi ette ymmärrä lukemaanne? Kapi sanoo, että jos hän olisi sellainen kuin te olette, niin hän ei jaksaisi elää. Siitähän on selvästi ymmärrettävissä ja tiedetään se muutenkin, että hän jaksaa elää täysillä, kun ei ole sellainen kuin te kepulaiset olette.
on tässä: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000043530643
Kuka muu pystyisi kerta kerran jälkeen samaan kuin sinä, oi suuri Kapi! Ei kukaan, sen tietää jokainen kepulainenkin, vaikka ne muuta eivät tiedäkään. On ilo olla tukenasi, sillä voittajan on helppo hymyillä! http://leikit.city.fi/viihde/mielenosoitus/index.php
Ylpeänä tunnustamme joukkomme oikealla nimelläänkin: http://leikit.city.fi/viihde/mielenosoitus/kuva.php?kuvaid=1&teksti=JKK-fan club
Huomenta! Mitähän lienee silmien tilalla ja aivojen paikalla päissä, joiden mielestä eilinen hyvän yön viestini sisälsi toisaalta uhkailua kepulaisia kohtaan niin, että aiotaan tehdä siitä ilmoitus poliisille ja toisaalta ilmoituksen minun itsemurha-aikeistani. Kun ihmettelin vain sitä, miten eräät ilmeisesti samat, jotka nyt ovat noita omiaan nähneet jaksavat elää tuollaisina kuin ovat. Siis niin mitättöminä, ettei heillä ole vähäisimpiäkään eväitä tietoja, taitoja, ymmärrystä puhua asioista, joiden luulisi olevan heille tärkeitä, sillä ovathan he sentään kepulaisia, kuten Oiva sanoisi. Vaan täytyy vain heti ruveta puhumaan minusta, ja täysin paikkansapitämättömiä, kuten tuon edellisen viestinikin suhteen, jonka ydinsisältö oli siis tämä: - - - Tärkeä kysymys kepulaisille Kirjoittanut: Korhos-Jorkka 25.4.2009 klo 19.23 Siis vastineitaan edellä antaneille: KUINKA JAKSATTE ELÄÄ tuollaisina? Asia kiinnostaa minua aidosti, sillä en mitenkään sitä ymmärrä. En minä jaksaisi. Vaikka räkisin puskistakin, kuten te, häpeäisin itseäni niin, että minulle jäisi vain kaksi vaihtoehtoa: lopettaa tuollainen tai lopettaa sellainen elämä, joka tuollaista tuottaa. Oletteko tulleet koskaan ajatelleeksi lähimmäisiänne? Siis sitä, että millainen kärsimys heille olette ja millainen häpeän aihe olisittekaan, jos he tietäisivät, mitä täällä ulostatte! Vai eikö teillä ole ollenkaan läheisiä? Niin, on teillä se toinenkin vaihtoehto, johon edellä vihjaan. Pystyttekö siihen? Ellette pysty, niin olisi syytä pystyä toteuttamaan se toinen vaihtoehto, sillä ei elämä tuollaisena ole elämisen arvoista. - - - Olisi kai pitänyt farisealaisesti vielä huudahtaa, että KIITOS, JUMALANI, ETTEN MINÄ OLE TUOLLAINEN, niin ehkä sitten tyhminkin kepuli olisi tarkoitukseni oikein ymmärtänyt. Minulla ei siis ole vähäisintäkään aikomusta tulla kurjaa elämäänne lopettamaan eikä tietenkään lopettaa omaa elämääni, jota elän täysillä niin kauna kuin sitä minulle ylhäältä annetaan. Ja mikäpä minun on eläessä näillä aineellisilla kuten henkisilläkin eväillä, kun on myös läheisiä, ystäviä ja varsinkin se oma kulta! Vapun aattoon asti kuitenkin elelemme omissa kodeissamme, kun meillä kummallakin on melkoisesti töitä kodeissamme ja minä siinä välissä katson jääkiekkoa. Mutta pitkä, vappuisen viikonlopun vietämme yhdessä ohjelmalla, joka riippuu mm. ilmoista. Nyt lähden käymään vaimovainajani haudalla poistamassa sieltä talvikoristeet ja laittamassa kevätkukat tilalle. Ja edelleen kuljen takki auki ihan sananmukaisestikin tässä kauniissa kevätpäivässä ja varsinkin vertauskuvallisesti tulen aina teitä säälittäviä kepureppanoita vastaan.
Miten taitavasti taas lisäsitkään noiden ressukoiden vitutusta. Se näkyy käyvän niin sietämättömäksi, että moni heistä varmaan kohta näkee valon ja noudattaa ehdotustasi. Sitä lopullisen helpotuksen tuovaa. Sinulla kapi on sitä oveluutta, josta kepulaiset aiheetta ylpeilevät.
täällä noin helppoihin mennä. Valitettavasti. Valon nähneet tollukat voivat noudatella halutessaan kaikkia neuvojaan, jos on...