Miksi teidän on niin vaikea uskoa, että kun ihminen kerran kuolee, niin siitä hän ei enää virkoa uuteen elämään, ei autuuteen eikä piinaan?
Kysymys
kristityille
13750
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kysymykseesi: ' Miksi teidän on niin vaikea uskoa, että kun ihminen kerran kuolee, niin siitä hän ei enää virkoa uuteen elämään, ei autuuteen eikä piinaan? '........ vastaus:' Ensinnäkin kysymyksesi on asetettu väärin ja toiseksi, tämän elämän jälkeen ON joko iankaikkinen elämä taivaassa tai iankaikkinen ero Jumalasta/kadotus/piina. SE on totuus!
"Miksi teidän on niin vaikea uskoa, että kun ihminen kerran kuolee, niin siitä hän ei enää virkoa uuteen elämään, ei autuuteen eikä piinaan." V:Elämä ilman ylösnousemusta olisi tarkoitukseton. Mikä silloin olisi elämän tarkoitus, jos ei olisi ylösnousemusta?
että elämällä on jokin erityinen tarkoitus? Ja vaikka olisikin, miksi elämän pitäisi kestää ikuisesti ollakseen tarkoituksellinen? Onko elokuvan katselu tai musiikin kuuntelu turhaa, jos se ei kestä loputtomasti?
että elämä on loppujen lopuksi niin lyhyt, että kuoleman jälkeen täyttyy olla jotakin jatkoa. Toiset kuolevat nuorempinä kuin toiset ja myös 100 vuotta on lyhyt aika, jos vertaa ihmiskunnan historiaan. Se, että onko elokuvan katselu tai musiikin kuuntelu turhaa, jos se ei kestä loputtomasti, onkin kiintoisa kysymys. Sekä elokuvan katselu että musiikin kuuntelu voi tuottaa hetkellistä mielihyvää, mutta kummankin vaikutus katoaa nopeasti. Esimerkiksi komitea-elokuvan katselu voi saada ihmisen hetken ajaksi hyvälle tuulelle, mutta siitä koitunut hyvätuulisuus katoaa ennen pitkää, todennäköisesti samana päivänä. Musiikin kuuntelu tai elokuvan katseleminen ei voi kuitenkaan olla elämän päätarkoitus, vaan se täytyy olla jokin muu. Jos ottaa kristinuskon avuksi elämän tarkastelussa, niin silloin alkaa olla oikeilla jäljillä.
virheellistä. Elämän lyhyys tai pituus ei millään lailla osoita eikä aiheuta jatkon olemassaoloa, oli kyse koirista, apinoista tai ihmisistä.
Millä osoitat, että logiikani on virheellinen? "Elämän lyhyys tai pituus ei millään lailla osoita eikä aiheuta jatkon olemassaoloa, oli kyse koirista, apinoista tai ihmisistä." Ei ole kyse siitä, että elämän lyhyys tai pituus "aiheutaisi jatkon olemassaoloa", vaan siitä, että olisiko ihmisen elämällä mitään tarkoitusta, jos kaikki olemassaolo alkaisi syntymässä ja päätyisi kuolemaan. On epäloogista ajatella, että kaikki olemassaolo kuuluisi tähän elämään. Vain pieni osa ihmisistä ajatelee siten, kun taas suurin osa ihmiskuntaa uskoo elämän jatkuvan jollain tavoin, oli se sitten jälleen syntymän kiertokulku tai usko ylösnousemukseen. Minusta loogisinta on ajatella, että tämä kuolevainen elämä on meille ainoa ja että seuraava elämä alkaa ylösnousemuksessa ja jatkuu ikuisesti siinä tilassa, joka kullekin sopii. Tosin uskon myös kuolemattomaan sieluun, eli että henki eroaa kuoleman yhteydessä ruumiista ja jatkaa olemassaoloa odotaen ylösnousemusta, jossa henki ja ruumis yhtyvät erottomasti toisiinsa.
ja vastaan tähän provosoivan kysymykseen. Kysymys kun on kerran osoitettu nimenomaan kristityille, joille usko valaisee sellaista mitä ei tieteellä, eikä muilla uuden, ns. "modernin ajan" pakkosanelemalla virtausellakaan voi selittää. Tätä "selitystä" me kristityt emme kaipaa. Aikanaan jo Paavalikin oli sanonut jotakin sellaista, että jos näin ei olisi tapahtunut, turha olisi teidänkin uskonne. Ja hän oli melko lähellä lähdeympyrää, eikö niin? Onko kysyjä ajatellut koskaan sellaista, että miksi elämä on yleensä olemassa? Sattumastako? Että alkukaaos on jollakin tavalla asettunut itsestään elämäksi? Jos näin on ajatelttu, silloin olemme materialistisella pohjalla ja kysymyksen osoite oli auttamattomasti väärin määritelty. Vai onko kysyjän mukaan niin onnettomasti, että tämä meidän elinkaarimme, jonka pituus on hyvinkin vaihtelevaa, olisi ainoa konkreettinen tapahtuma? Seuraavaksi tahallani käytän sanaa Sattuma. Tämä Sattuma, jonka ikuinen olemassaolo teki avaruuden kiertoratojen ikuista suunnitelmaa, perhosten siipiin piilotettua Jumalallista viisautta (Jumalankieltäjä Voltairen mukaan!), vuodenaikojen vaihtelua, ihmisen pyrkimystä kauneuden hahmottamiseksi musiikin, runouden, ym. mahdolliseksi....jatkanko vielä. Ei. Kaaoksesta syntyy vain tuho. Ikuisesta Viisaudesta syntyy selittämätön Rakkaus. Ja se Rakkaus oli käynyt luonamme kaksituhatta vuotta sitten. Me, rationaaliset, viisaat ihmiset olemme tappaneet Hänet koska meidän päähämme ei mahdu niin suurta rakkautta. Päähämme mahdu ainoastaan tuo typerä EGO, joka sitten taistelee kaikin voimin tuon Rakkauden vastaan. Silti Rakkaus odottaa meitä tuolla, koska Hän joka pystyi luomaan Aikaa, Hänen takataskussaan oli muutakin kuin tämä meidän viidenkymmenen tai sadan vuoden kujanjuoksu jota sanomme elämäksi. Ja silti emme ole tässä asiassa kapinoivia, koska kuolemamme hetkenä voimme sanoa, kiitos tästäkin elämästä. Elämästä jonka aikana olimme kompuroineet sinne sun tänne, mutta olimme eläneet! Minä, hyvinkin voimaakkaasti kapinoiva Szigethy sanon tämä ja uskon, että suunnaton Rakkaus odottaa minua tuonpuoleisessa. Näin on, koska olen olemassa niinkuin muutkin, Rakkauden tahtomana. Muuten ei voi olla. Sinä saat tietysti kieltää kaiken tämän, se on sinun oikeutesi, teet sen vapaasta tahdostasi. Joka on myös Hänen sinulle tarkoitettu lahjansa.
voisi tosiaan sanoa, mutta kun se on liian vähäpätöinen lahja. Pitää saada enemmän.
hyvä vastaus, hyvään kysymykseen. Ja tervetuloa taas linjoille. En sulle muuten vastaile sähköpostiisi koska jostakin syystä et koskaan saa vastauksiani. Jossakin on asetukset poskellaa. Mutta kiitos kuitenkin postistasi.
te tarvitsette kauheaa määrää rakkautta? Minä olen ihan tyytyväinen ilman tukehtumista johonkin kauheaan tunneryöppyyn.
"Onko kysyjä ajatellut koskaan sellaista, että miksi elämä on yleensä olemassa? " Minun digiboxini on rikki. Epäilen kuitenkin, että mikään määrä uskoa, teologiaa tai teoreettista filosofiaa ei voi valaista, mikä siinä on vikana. Sitä en epäile, että aivan loistavia teorioita löydetään aina riivaajista alkaen. Mitä tulee meidän olemassaolon tarkoitukseen, niin sopiihan sitä miettiä myös sitä Jumalan olemassaolon vielä kummallisempaa tarkoitusta paratiiseineen.
sitä että Jumala kautta uskonnon jaksaisi jankuttaa samaa asiaa tuhansia vuosia. Mahdotonta uskoa jos jumala on yhtä kuin luovuus ettei hän keksisi mitään uutta 2000 vuoden aikana kuin jankuttaa ´totuus on raamattu´. En usko että hän olisi niin yksioikoinen ja tyhmä. Koska en jaksa uskoa tyhmään jumalaan (jankuttava jumala) en voi uskoa jumalaan. Tarina paratiisistakin maistuu puulle kun sitä jauhaa 2000 vuotta. Rakkaus taas on rakkaudettomien ihmisten kaipuuta kykenemättömyyttä itse rakastaa ja osoittaa sitä. Olen tyytyväinen, en kaipaa mitään. Rakkauttakin olen saanut osakseni runsaasti.
logiikkasi on tasolla: ydinvoimaloita ei tarvita, koska sähkö tulee pistoriasiasta.