Lomalle tänään...
Siirrän painoani taaksepäin ja tuolini selkänoja kallistuu taakse, nostan jalat pöydälle ja lämpimän kahvimukin huulilleni. Lämpimänä, kosteana ja aromikkaana se leviää elimistööni.
Katselen ikkunasta ulos pimeyteen. Joulukuinen kuu on täysi. Keltaisena ja kylläisenä se hipoo mustan metsän latvoja. Se on niin täysi kaikesta kesän ja syksyn aikana näkemästään ettei se jaksa kohota enää yhtään ylemmäs...
No joo, ei ole täysikuu, myönnän. Mutta kuulostaa paremmalta noin :) Eikä nyt niin kovin kauaa ole kun oli täysikuu..
Tässä eräänä yönä heräsin kun kuun kirkkaus tunkeutui sälekaihtimien raoista huoneeseeni ja sänkyyni. Se valaisi tyhjän paikkasi vierelläni sängyssä. Kuvittelin sinut siihen;
kuun kultaamat hiuksesi, unisen ihosi...
hiljaisen hengityksesi, tyytyväisen ilmeesi...
aivan kuin olisit hymyillyt minulle kaukaa unimaailmastasi...
Ojensin käteni ja yritin koskettaa poskeasi, mutta käteni tavoitti vain tyhjän paikan, viileän tyynyn...
Kun nyt katselen ulos ja ylös, kuu on edelleen siellä. Sinä senkin mollukka siellä, ajattelen hymyillen. Huijasit minua yöllä, herätit minut aivan turhaan yksinäisyyteen. Hyvähän sieltä korkeuksista on kiusata... Kiitä onneasi että minulla on hyvä huumorintaju.
Mutta, ehkä se oli ennekuva tulevaisuudesta? Lupaus jostakin hyvästä, jostakin paremmasta. Niin sen täytyi olla, ajattelen samalla kun lopettelen aamun kahvihetkeni ja alan valmistautumaan palaveriin... Sen jälkeen katoan, lomalle.
Hyvää Joulua. Ajattelen Sinua...
Siirrän painoani taaksepäin ja tuolini selkänoja kallistuu taakse, nostan jalat pöydälle ja lämpimän kahvimukin huulilleni. Lämpimänä, kosteana ja aromikkaana se leviää elimistööni.
Katselen ikkunasta ulos pimeyteen. Joulukuinen kuu on täysi. Keltaisena ja kylläisenä se hipoo mustan metsän latvoja. Se on niin täysi kaikesta kesän ja syksyn aikana näkemästään ettei se jaksa kohota enää yhtään ylemmäs...
No joo, ei ole täysikuu, myönnän. Mutta kuulostaa paremmalta noin :) Eikä nyt niin kovin kauaa ole kun oli täysikuu..
Tässä eräänä yönä heräsin kun kuun kirkkaus tunkeutui sälekaihtimien raoista huoneeseeni ja sänkyyni. Se valaisi tyhjän paikkasi vierelläni sängyssä. Kuvittelin sinut siihen;
kuun kultaamat hiuksesi, unisen ihosi...
hiljaisen hengityksesi, tyytyväisen ilmeesi...
aivan kuin olisit hymyillyt minulle kaukaa unimaailmastasi...
Ojensin käteni ja yritin koskettaa poskeasi, mutta käteni tavoitti vain tyhjän paikan, viileän tyynyn...
Kun nyt katselen ulos ja ylös, kuu on edelleen siellä. Sinä senkin mollukka siellä, ajattelen hymyillen. Huijasit minua yöllä, herätit minut aivan turhaan yksinäisyyteen. Hyvähän sieltä korkeuksista on kiusata... Kiitä onneasi että minulla on hyvä huumorintaju.
Mutta, ehkä se oli ennekuva tulevaisuudesta? Lupaus jostakin hyvästä, jostakin paremmasta. Niin sen täytyi olla, ajattelen samalla kun lopettelen aamun kahvihetkeni ja alan valmistautumaan palaveriin... Sen jälkeen katoan, lomalle.
Hyvää Joulua. Ajattelen Sinua...
Vastaukset 18
Vanhimmat
Istahdan tuoliini jonka jouset parahtavat painostani,itse myöskin voihkaisen kivusta.Peräpukamani ovat taas tulleet aroiksi.
Katson työpöytäni paperi nippuja epätoivoisesti,kahviakin läikkynyt pöydän reunalle.
Se hutsu eilen siinä istui ja vokotteli minua iltakahville,enpäs mennyt.
Nostan toista kankkuani ja päästän hanurista aamumällin,aromikas mutta ei kovinkaan miellyttävä tuoksu leijailee hetken ympärilläni.
Aamu on alkanut kivasti,hymyilen melkeimpä onnelisena.Elämä on pienistä asioista kiinni.
Olet siis näitä häiriköitä joita seuraava kuvaa hyvin, itselläsi kun ei ole mitään sanomista:
Istun pöntöllä ja mietin mitä jäynää tänää...
Netissä olen ympäri vuorokaudet, alkaa olla tylsää.. En osaa sanoa mitää älykästä, kuten kaikki muut. Joten
Vittuilisinko kaikille....
Kyttäilisin toisten tekstejä ja arvotelisin...
Itsellä kun ei ole mitään sanomista...
Pää on tyhjä, pönttö pian täynnä...
Ei töitä, ei ystäviä. Vain pimeä huone ja näytön aavemainen valo nurkassa. Vituttaa, mistähän löytäis elämän itselle...
Normaalisti kommunikoida en osaa...
Aina vain paskattaa...
Ja vituttaa...
Kokis on lämmintä ja pizza kylmää.
Kokata en osaa.
Tulis akka, pesisi sukat ja laittais safkaa. Perseenkin vois pyyhkii... ja ravistaa.
Mä lähen nettiin, se on ainut iloni.
Vittuilen....
Ärsytän...
Räksytän...
Puren kynsiäni...
Arvostelen jokaista...
Raavin persettäni...
Louskutan leukojani...
Kuolaan...
Arvostelen...
Olenhan aina oikeassa ja kaikkien yläpuolella.
Muut ei ymmärrä kuinka tyhmiä ne ovat!
Muut ei tajua kuinka hyvä mä oon!
Muut ei käsitä kuinka viisas mä oon!
Olen paras, koko maailmankaikkeudessa, likaisessa huoneessani, paskaisissa vaatteissani, nenää kaivellessani ja näyttöä tuijottaessani....
Minusta Jx ei ole häirikkö vaan herkkä romanttinen henkilö,vaikutat itse häiriintyneeltä siellä likaisessa pimeässä kopissasi.
tyynen kanssa....
miksi ihmeessä pitää olla noin ilkeitä joidenkin..
vai onko se sitä, ettei kestetä toisten positiivista asennetta ja elämänmyönteisyyttä!!!
Minä ainakin luen paljon mieluummin posittivista tekstiä; kuin iänikuista valittamista ja toiseten "mollaamista".
JX:lle..., jatka vain samaan mukavaan tyyliin; ja toivotan sinulle oikein mukavaa ja rauhallista Joulua :).
Tumpelle, se teksti on vastine.
ei osaa seurata vastausviestien kulkua... hih hih hii. Pyrsk. outs, sorry söpöliinit.
...sinun sielustasi löytyy lämpöä ja huumoria;
on kuin ottaisit kädestä kiinni ja pitäisit siinä ;antaen sormien kietoutua toisiinsa ja läheisyyden,lämmön aistin vierelläsi.
Että oikein lämpö tuntuu ja sormet kietoutuu.....hih hih.Taidat olla pienessä kutinassa sieltä jostain...heh heh.
...taas mä onnistuin :)sain sut hihittämään..höh
ihana. Todellista tunnelmaa.
TODELLISTA tunnelmaa,kyllä ihmiset on narrattavia.
Eläköön kaikenkarvaiset Auervaarat.
Kyyninen ja katkera??
Relax.
Netistä virtaava virtuaalitunnelma ei todellakaan ole TODELLISTA.Todellinen tunnelma lähtee esim.kahden ihmisen yhdessäolosta,ei jonkun tollon joutilaista kirjoitelmista.Tällainenko uppoaa naisiin,,,,voi jeesus sentään....
taidat olla vain kateellinen kun et osaa ajtella ja kirjoittaa unelmista ja kuvitelmista
Voin lohduttaa älä lue näitä kirjotuksia kun kerran ärsyttää.
Minusta nää on todella mukavaa luettavaa osaa käyttää mielikuvia kuvitella tilanteita ja toivoa kyllä se todellista on sekin ettää uneksii ja kirjoittaa niitä ja ei varmasti ole ainoa kuitenkaan .NÄin niitä vain kuuluu kirjoitella niin kirjailija t runoilijat tarinankertojat satuilijat osaavat niistä tulee myös joillekin elinkeino ja joillekin kivaa huvia kirjoina elokuvina ym lapsille satuina
On hieno lahja ja taito osata kirjoitaa tarinaa ja sellaista että sen voi oikeasti nähdä ja tuntea jakokea
Kiitos vain tälle ihanalle luovalle ihmiselle jolla aika ei käy varmasti koskaan pitkäksi kun viihtyy myös yksinään osaten upeasti asioita kirjotella tuoda esiin myös toisille .
Kiitos kirjoituksen Aloitajalle sen hän on ansainnut ja onnenkin eli OIkein mukavaa ja onnellista Uutta Vuotta ja lisää sitä luovuutta toistenkin iloksi elämään ja aamuun .
Sinullekin katkera kirjoittaja nikillä "minä" parempaa ja suvaitsevampaa uutta vuotta ja onnea elämän varrelle myös kestä se että jotkut osaa enemmän tai toisenlaisia asioita ja kaikkia meitä tarvitaan täällä maailmassa Se on se Elämän Rikkaus ja mukavuus
No mitä täällä pitäisi sitten kirjoittaa herran mielestä? Kahvikeskusteluissa on mukava lukea ihmisten ajatuksia kahvikupin äärellä, se kai on tarkoitus.
Mutta näytäppä nyt mies mitä ajatuksia sinulta tulee ulos? Vai jäätkö tuppisuuksi, toisten arvostelijoiksi vain...........
Lämmin, kahvintuoksuinen Jouluhuomen Sinulle.
On Tapaninpäivä. Sininen hämärä ulkona on muuttunut syvemmäksi. Aaton aattona lämmittämäni uuni hohkaa vielä hieman lämpöä. Huolehdin jo muusta lämmityksestä ennenkuin tulee pimeä. Joulua olen viettänyt lasten kavereidensa kanssa - perheen yhdessäoloa - kuinka se onkaan tärkeää meille kaikille.
Juhlapäivät korostavat tunteiden merkitystä, yksin aika ei enää tahdo riittää kaikkeen totutun tekemiseen, täytyy oppia suunnittelemaan ja luopumaan - samalla antaa tilaa uusille toimintatavoille.
Lukiessani aamukahvilla kirjoituksiasi kaikki tuntui niin tutulta, kodikkaalta. Ajatukseni juodessani yksin (tai nuorimmaisteni hyöriessä kouluun lähtöä) aamukahviani - tai teetäni - jotka juon ilman sokeria ja maitoa, joskus hunajan kera, lisukkeena kyllä aamuisin ruisleipä ainakin juustolla - pyörivät samoissa asioissa kuin sinunkin ajatuksesi. Juon yleensä motista, ajattelen sen pinnan olevan kätesi jonka halusin lämmittämään omaani. Tunnuit niin tutulta, kuin tuntisit minut. Sinä aloitat aamukahvit juotuasi tomerana päiväntyöt, minulla on ajatuksilleni aikaa, ne harhailevat tiettömillä taipaleilla... Tietoisuus siitä, että joku ajattelee jossakin, lämmittää ja antaa voimaa päivään, onnentunnetta yksinäiseen elämään. Niin yksinkertaista.
Samanlaisia surkimuksia ja luusereita ootte molemmat.Joa kaikki olis toullaisia haaveilioita niin mistään ei tulisi mitään.
Nyt molemmat ulos autismista ja katse kohti tulevaisuutta jossa ihan oikeasti pidetään toisiamme kädestä.Tunnetaan toistemme lämpö ja kosketus.....