Kesällä 1994 järjestetyissä "Euroopan parlamentin" vaaleissa lähes puolet äänioikeutetuista jätti äänestämättä, ja vaalien ainoaksi voittajaksi nousivat uudet, unionin harvainvaltaa vastustavat ja Maastrichtin sopimuksen purkamista vaativat ryhmät.
Euroopan unionia vastaan kohdistuu siis paineita sekä ulkoa- että sisältä päin. Uusfasistien hallitukseen pääsy Italiassa ja äärioikeistolaisuuden nousu myös eräissä muissa unionin jäsenmaissa on avannut pelottavia tulevaisuuden näkymiä.
Näin etenkin sen vuoksi, että historiasta tiedetään pääomapiirien aina olevan valmiit yhteistyöhön äärioikeiston kanssa ja että demokratialla on varsin heiveröiset perinteet Saksassa ja useimmissa muissa tätä korostetummin roomalaiskatolisissa EU:n jäsenmaissa.
Voidaanpa paavin hengelliseen ylivaltaan perustuvan, unionissa hallitsevassa asemassa olevan uskonnon, roomalaiskatolisuuden, katsoa jo sinänsä luovan otollisen perustan kapitalistiseen talousjärjestelmään nojaavan poliittisen yksinvallan hyväksymiselle ja jopa ihannoimiselle. Lähihistoria osoittaa, etä roomalaiskatolinen kirkko on kyennyt hillitsemään Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa voimakkaana vaikuttaneen kommunismin joukkokannatusta mutta ei fasismin valtaanpääsyä.
Edellä esitetyn huomioon ottaen on ymmärrettävää, että muuan Ranskan hallituksen jäsenistä EU:n tulevaisuudesta huolestauneena esitti sopimuksen tarkistamista siten, että siinä täydennettäisiin sekä unionista erottamisen että eroamisen mahdollistavilla säädöksillä.
Suunnitelma kahdella eri kehitysnopeudella uuteen liittovaltioon sulautuvista EU:n jäsenmaista muodostaa EU:n tulevaisuudessa hajottavan tekijän. Saksa kannattaa kahden nopeuden EU:ta valtapoliittisista syistä ja eri jäsenmaiden federalistit ja quislingit eli liittovaltio-EU:n ja sen vallanpitäjien kannattajat, jotka katsovat unionin omaksi luomuksekseen, ideologisista syistä.
Euroopan unionia vastaan kohdistuu siis paineita sekä ulkoa- että sisältä päin. Uusfasistien hallitukseen pääsy Italiassa ja äärioikeistolaisuuden nousu myös eräissä muissa unionin jäsenmaissa on avannut pelottavia tulevaisuuden näkymiä.
Näin etenkin sen vuoksi, että historiasta tiedetään pääomapiirien aina olevan valmiit yhteistyöhön äärioikeiston kanssa ja että demokratialla on varsin heiveröiset perinteet Saksassa ja useimmissa muissa tätä korostetummin roomalaiskatolisissa EU:n jäsenmaissa.
Voidaanpa paavin hengelliseen ylivaltaan perustuvan, unionissa hallitsevassa asemassa olevan uskonnon, roomalaiskatolisuuden, katsoa jo sinänsä luovan otollisen perustan kapitalistiseen talousjärjestelmään nojaavan poliittisen yksinvallan hyväksymiselle ja jopa ihannoimiselle. Lähihistoria osoittaa, etä roomalaiskatolinen kirkko on kyennyt hillitsemään Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa voimakkaana vaikuttaneen kommunismin joukkokannatusta mutta ei fasismin valtaanpääsyä.
Edellä esitetyn huomioon ottaen on ymmärrettävää, että muuan Ranskan hallituksen jäsenistä EU:n tulevaisuudesta huolestauneena esitti sopimuksen tarkistamista siten, että siinä täydennettäisiin sekä unionista erottamisen että eroamisen mahdollistavilla säädöksillä.
Suunnitelma kahdella eri kehitysnopeudella uuteen liittovaltioon sulautuvista EU:n jäsenmaista muodostaa EU:n tulevaisuudessa hajottavan tekijän. Saksa kannattaa kahden nopeuden EU:ta valtapoliittisista syistä ja eri jäsenmaiden federalistit ja quislingit eli liittovaltio-EU:n ja sen vallanpitäjien kannattajat, jotka katsovat unionin omaksi luomuksekseen, ideologisista syistä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.