tarvitsisi julkisia investointeja ja muita valtiovallan toimenpiteitä, joilla vahvistetaan kulutusalttiutta. Ei voi suositella sen enempää sosialisointia kuin pelkkää yksityiskapitalistista järjestelmääkään vaan verrattain pitkälle menevää valtiojohtoisuutta, jotta markkinatalous ja siihen kuuluva kuluttajien vapaa valinta voitaisiin säilyttää. Ilman valtiovallan tasapainottavaa mukanaoloa vapaa kilpailu johtaisi ennen pitkää vapaan kilpailun loppumiseen suuremman yrityksen "syödessä" pienemmän ja kuluttajat joutuisivat alistetuiksi kapitalistiseen harvainvaltaan.
EU-maiden keskimääräinen työttömyysaste oli yhteistä vapaakauppa-aluetta 1960-luvulla luotaessa noin kaksi prosenttia. Vuonna 1980 se oli noussut jo kuuteen ja vuonna 1990 runsaaseen yhdeksään prosenttiin. Sen jälkeen se on jo ylittänyt tutuvasti 10 prosentin rajan. Alhaisinta työttömyys on unionin keskeisillä ydinalueilla ja suurinta sen reuna-alueilla. Niillä sijaitsevissa osavaltioissa se on keskimäärin runsaat 20 prosenttia, eräillä seuduilla jopa 30 prosenttia. Lisäksi on otettava huomioon, että useissa uskonnoltaan roomalaiskatolisissa EU-maissa suuri osa - puolet tai enemmänkin - naisista on perinteisesti työelämän ulkopuolella. Näitä työikäisiä naisia ei lainkaan lueta työlliseen työvoimaan eikä oteta huomioon myöskään työttömyystilastoissa. Sen vuoksi todellinen työttömyysaste on EU:ssa virallisia työttömyyslukuja huomattavasti korkeampi.
Euroopan unionissa hylättyjen Keynesin talousoppien paikkansapitävyyttä vahvistaa se, että monet EU-maissa toimivat suuryritykset ovat laajasta työttömyydestä huolimatta keränneet omistajilleen varsin huikeat voitot. Tämäkin osoittaa, että suuryritysten liiketaloudellinen etu, joka EU:ssa on taloudellisen toiminnan keskeinen päätavoite, on täysin eri asia kuin kansantalouden kokonaisuuden etu.
EU-maiden keskimääräinen työttömyysaste oli yhteistä vapaakauppa-aluetta 1960-luvulla luotaessa noin kaksi prosenttia. Vuonna 1980 se oli noussut jo kuuteen ja vuonna 1990 runsaaseen yhdeksään prosenttiin. Sen jälkeen se on jo ylittänyt tutuvasti 10 prosentin rajan. Alhaisinta työttömyys on unionin keskeisillä ydinalueilla ja suurinta sen reuna-alueilla. Niillä sijaitsevissa osavaltioissa se on keskimäärin runsaat 20 prosenttia, eräillä seuduilla jopa 30 prosenttia. Lisäksi on otettava huomioon, että useissa uskonnoltaan roomalaiskatolisissa EU-maissa suuri osa - puolet tai enemmänkin - naisista on perinteisesti työelämän ulkopuolella. Näitä työikäisiä naisia ei lainkaan lueta työlliseen työvoimaan eikä oteta huomioon myöskään työttömyystilastoissa. Sen vuoksi todellinen työttömyysaste on EU:ssa virallisia työttömyyslukuja huomattavasti korkeampi.
Euroopan unionissa hylättyjen Keynesin talousoppien paikkansapitävyyttä vahvistaa se, että monet EU-maissa toimivat suuryritykset ovat laajasta työttömyydestä huolimatta keränneet omistajilleen varsin huikeat voitot. Tämäkin osoittaa, että suuryritysten liiketaloudellinen etu, joka EU:ssa on taloudellisen toiminnan keskeinen päätavoite, on täysin eri asia kuin kansantalouden kokonaisuuden etu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.