itsestään seuraa, että sille perustuva talouspolitiikka johtaa pienten ja keskisuurten yritysten toiminnan vaikeutumiseen, konkursseihin ja työttömyyden kasvuun. Tämän kehityksen kääntöpuolena on vauraiden vaurastuminen. Jäljelle jääneet entistä keskimääräisesti suuremmat yritykset kokoavat entistä suuremmat voitot. Niinpä teollisuuden kokonaistuotanto ylti Suomessa jo vuonna 1993 siihenastiseen kaikkien aikojen ennätystulokseen, vaikka sen palveluksessa olevien työntekijöiden määrä oli lähes 100 000 pienempi kuin edellisenä ennätysvuonna 1990.
V. 1994 työllisyystilanne ei parantunut, mutta teollisuustuotanto jatkoi Suomessa voimakasta kasvuaan. Se oli tilastokeskuksen joulukuussa 1994 julkistamien tietojen mukaan saman vuoden lokakuussa 10,8 prosenttia suurempi kuin vuotta aikaisemmin. Pelkästään vuoden 1994 syyskuusta lokakuuhun tuotanto lisääntyi lähes prosentin. Voimakkain kasvu oli metalliteollisuudessa, peräti 24 prosenttia vuoden kuluessa. Puu- ja paperiteollisuudessa vastaava kasvu oli 6,6 prosenttia. Muussa teollisuudessa se oli n. 6 prosenttia. Paperiteollisuuden käyttöaste oli lokakuussa peräti 96 prosenttia, joten sen lähes koko kapasiteetti oli käytössä.
Tämäkin osoittaa väitteet, että teollisuustuotannon lisääminen edellyttää EU-jäsenyyttä, pelkäksi valhepropagandaksi.
Suomalaisessa yhteiskunnassa on viime vuosina tapahtunut merkittävä tulonsiirto suurten pääomien omistajien ja muiden suurituloisten hyväksi. Tämän seurauksena tulo- ja toimeentuloerot ovat alkaneet Suomessa kasvaa ja yhteiskunnanllisen räjähdyksen ainekset kerääntyä taivaanrannalle. EU-pakkovallan alle joutuminen ei helpottanut vaan kärjisti yhteiskunnallista tilannetta. Tämän osoittaa sekin tosiasia, että EY/EU:hun kuuluminen on merkinnyt kaikissa jäsenmaissa pienen vähemmistön eli rikkaiden rikastumista ja köyhien köyhtymistä.
Keskiluokan kuvitelma, että se hyötyisi unionista ja sen vaatimasta talouspolitiikasta, on täydellinen erehdys. Keskiluokasta yläluokkaan nousseiden harvojen tyytyväisyyden kääntöpuolena on monin verroin lukuisampien luisuminen keskiluokasta köyhyyteen. Suunnilleen 15 prosenttia eli joka seitsemäs EU-maiden runsaasta 340 miljoonasta asukkaasta luettiin jo 1990-luvun alussa köyhiin kuuluvaksi. Näiden määrä lisääntyy jatkuvasti. Jo nyt köyhät ja elämisen vaatimiin menoihin verrattuna pienituloiset muodostavat EU:ssa väestön valtaenemmistön. Käsitys, että Euroopan unionin olisi rikkaiden paratiisi, on siis totuudenmukainen vain siinä mielessä, että siellä toteutettava talouspolitiikka on rikkaimpien toisin sanottuna suurimpien pääomien omistajien, etujen mukaista.
V. 1994 työllisyystilanne ei parantunut, mutta teollisuustuotanto jatkoi Suomessa voimakasta kasvuaan. Se oli tilastokeskuksen joulukuussa 1994 julkistamien tietojen mukaan saman vuoden lokakuussa 10,8 prosenttia suurempi kuin vuotta aikaisemmin. Pelkästään vuoden 1994 syyskuusta lokakuuhun tuotanto lisääntyi lähes prosentin. Voimakkain kasvu oli metalliteollisuudessa, peräti 24 prosenttia vuoden kuluessa. Puu- ja paperiteollisuudessa vastaava kasvu oli 6,6 prosenttia. Muussa teollisuudessa se oli n. 6 prosenttia. Paperiteollisuuden käyttöaste oli lokakuussa peräti 96 prosenttia, joten sen lähes koko kapasiteetti oli käytössä.
Tämäkin osoittaa väitteet, että teollisuustuotannon lisääminen edellyttää EU-jäsenyyttä, pelkäksi valhepropagandaksi.
Suomalaisessa yhteiskunnassa on viime vuosina tapahtunut merkittävä tulonsiirto suurten pääomien omistajien ja muiden suurituloisten hyväksi. Tämän seurauksena tulo- ja toimeentuloerot ovat alkaneet Suomessa kasvaa ja yhteiskunnanllisen räjähdyksen ainekset kerääntyä taivaanrannalle. EU-pakkovallan alle joutuminen ei helpottanut vaan kärjisti yhteiskunnallista tilannetta. Tämän osoittaa sekin tosiasia, että EY/EU:hun kuuluminen on merkinnyt kaikissa jäsenmaissa pienen vähemmistön eli rikkaiden rikastumista ja köyhien köyhtymistä.
Keskiluokan kuvitelma, että se hyötyisi unionista ja sen vaatimasta talouspolitiikasta, on täydellinen erehdys. Keskiluokasta yläluokkaan nousseiden harvojen tyytyväisyyden kääntöpuolena on monin verroin lukuisampien luisuminen keskiluokasta köyhyyteen. Suunnilleen 15 prosenttia eli joka seitsemäs EU-maiden runsaasta 340 miljoonasta asukkaasta luettiin jo 1990-luvun alussa köyhiin kuuluvaksi. Näiden määrä lisääntyy jatkuvasti. Jo nyt köyhät ja elämisen vaatimiin menoihin verrattuna pienituloiset muodostavat EU:ssa väestön valtaenemmistön. Käsitys, että Euroopan unionin olisi rikkaiden paratiisi, on siis totuudenmukainen vain siinä mielessä, että siellä toteutettava talouspolitiikka on rikkaimpien toisin sanottuna suurimpien pääomien omistajien, etujen mukaista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja vaatimuksia aiheesta
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000136&posting=22000000001877892