Keskustan lehti

Suomi: Ei-EU kirjoitti:

Suomenmaa on puolueen johdon EU-kantaa esitellessään rinnastanut unioniin liittymissopimuksen yya-sopimukseen maan uuden valtiollisen aseman peruskirjana. Kepun johtohenkilöiden ja Suomenmaan mukaan EU-jäsenyyden puolesta toimiminen ja jäsenyyden toteuttaminen on entisen pitkäaikaisen tasavallan presidentin Urho Kekkosen valtiollista ajattelua halventava väite kuuluu samaan luokkaan kuin aikoinaan Neuvostoliitossa esitetyt väitteet, joiden mukaan V.I. Lenin olisi tehnyt juuri samoin kuin Leonid Breznev, mikäli olisi elänyt tämän valtakaudella.

Varmemmaksi vakuudeksi lainaan tähän otteet eräästä Urho Kekkosen lausunnosta vuodelta 1973: "Taloudellisen vallan kohtrolli silloin kun se suuntautuu kotimaiseen yritystoimintaan on toteutettavissa lainsäädäntötoimin. Mutta miten kontrolloida ylikansallisia jättiläisyhtymiä, suurkonserneja, jotka toimivat useassa maassa ja hallitsevat miltei rajattomia pääomia? Tämä kysymys on nimenomaan pienen maan kansallisen talouselämän tärkeimpiä ja arkaluontoisimpia. Tuollainen kansainvälinen suuryritys voi manipuloida suhteellisen vapaasti, se voi siirtää pääomia ja tuottoja maasta toiseen, miten se sille on taloudellisesti edullisinta. Se voi määrätä käytttämilleen raaka-aineille mielensä mukaisen hinnan, se voi maksaa veronsa siellä, missä se on sille taloudellisesti tarkoituksenmukaisinta jne. Suurkonserni voi taloudellisen valtansa turvin tarpeen niin vaatiessa suorastaan määrätä pienen maan talouspolitiikasta.

Länsimainen taloudellinen ja poliittinen integraatio johtaa välttämättömyyden pakosta siihen, että sen piiriin kuuluvat pienet valtiot menettävät osan taloudellisesta itsemääräämisoikeudestaan. Tämä oli yhtenä syynä siihen, että Suomessa ei hetkeäkään ole harkitty Suomen jäsenyyttä Euroopan talousyhteisössä."

Presidentti Kekkosen aikana Suomen ulkopolitiikka lähti siis siitä, että jäsenyys Euroopan yhteisössä oli jo mahdollisuutena poissuljettu, koska maa olisi jäsenyyden seurauksena menettänyt osan taloudellisesta itsemääräämisoikeudestaan. Sen vuoksi Suomen taloudelliset edut turvattiin Kekkosen kaudella Euroopan unionin edeltäjän Euroopan (talous)yhteisön kanssa solmitulla vapaakauppasopimuksella, eli vastaavalla ratkaisulla, jonka avulla itsenäinen Sveitsi hoitaa suhteitaan EU:hun tänäkin päivänä.

Loogisuus ei kuulu Suomen Keskustan entisen puheenjohtajan Ahon ja hänen hengenheimolaistensa parhaisiin avuihin, kun he väittävät, että maansa taloudellisesta itsemääräämisoikeudesta vuonna 1973 kiinni pitänyt Kekkonen olisi ollut 1990-luvulla valmis luopumaan paitsi siitä myös Suomen valtiollisesta itsemääräämisoikeudesta, sillä sitähän EU-jäsenyys pienelle kansakunnalle merkitsee.

Puoluevallan tavoitteena oleva maan lopullinen sopeuttaminen EU:n määräämiin raameihin johtaa kansan ahdingon pahenemiseen entisestään. Niin kuin syksyllä 1994 julkistetusta ns. Pekkasen paperista ilmenee, valtion menoja aiotaan supistaa vuositasolla 50 miljardia markkaa 1990-luvun loppuun mennessä. Leikkaukset on tarkoitus kohdistaa ensisijaisesti sosiaali-, terveys- ja koulutusmenoihin. Tämän puoluevallan ja presidentti Ahnesaaren kannattaman ohjelman toteuttamisen seuraukset ovat helposti arvioitavissa: työttömyys kasvaa ja Suomi lakkaa olemasta hyvinvointivaltio.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä