Eduskunnassa 18.11.1994 toteutettu EU-kaappaus kytki Suomen mukaan unionin talous- ja rahaliiton, EMU:n toiseen vaiheeseen, jonka toteuttaminen oli Maastrichtin sopimuksen mukaisesti alkanut vuoden 1994 alussa. Unionin talous- ja rahapolitiikan määräyksiin alistuessaan Suomi menetti taloudellisen itsenäisyytensä.
EU:n jäsenmaana Suomi ei saa asettaa mitään rajoituksia pääomien liikkumiselle unionin jäsenvaltioden tai niiden ja kolmansien maiden välillä. Niin ikään Suomi ei voi enää myöskään itsenäisesti päättää kaupastaan esim. Venäjän sen enempää kuin muidenkaan EU:n ulkopuolisten maiden kanssa, vaan näistä asioista päätetään asianomaisten maiden ja unionin välisillä sopimuksilla.
Euroneuvostoliiton komissaarien ja politrukkien mielestä yhteiseen rahaan siirtyminen ja samalla unionin liittovaltioksi muodostamisen loppuvaiheeseen oli ollut mahdollista päästä jo 1997. Maastrichtin sopimuksessa todetaan kolmannen vaiheen alkamispäivästä, että mikäli sitä ei ole vahvistettu vuoden 1997 loppuun mennessä, se on 1.1.1999.
Komissaarien ja politrukkien tavoittelema talous- ja rahaliiton kiireellinen toteuttaminen vaati jäsenmaiden velkojen ja budjettivajeiden vähentämistä sekä palkkojen korotuksista luopumista, mikä hyvin vastaa unionin taustavoimina määräävässä asemassa olevien suuryritysten ja niiden omistajien etuja.
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan kannan mukaan Suomen liittymisestä rahaliiton kolmanteen vaiheeseen, jota Ahon hallitus piti itsestään selvänä tavoitteena, olisi päätettävä eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen perusteella.
Tällä valiokunnan esittämällä varaumalla ei kuitenkaan enää EU:hun liittymissopimuksen hyväksymisen jälkeen mitään tosiasiallista merkitystä, sillä kolmannesta vaiheesta ulkopuolelle jääminen ei enää palauta maalle sen talous- ja rahapoliittista itsenäisyyttä.
EU:n jäsenenä Suomi on jo kahlehditty unionin yhteiseen rahapolitiikan määrittelevään ja täytäntöönpanevaan keskuspankkijärjestelmään. Sen muodostavat EU:n keskuspankki ja sen epäitsenäisiksi haarakonttoreiksi muodostuneet jäsenmaiden, osavaltioiden, keskuspankit.
Nämä voivat laskea liikkeeseen seteleitä vain EU:n keskuspankin myöntämän luvan nojalla. Unionin jäsenmaana Suomen oli Maastrichtin sopimuksen perusteella luovutettava myös valuuttavarantonsa sen keskuspankkijärjestelmän hallussa pidettäväksi ja hoidettavaksi.
EU:n keskuspankin hallintoneuvosto koostuu osavaltioiden keskuspankkien (EU:n keskuspankin haarakonttoreiden) pääjohtajista ja unionin keskuspankin johtokunnan jäsenistä. Viimeksi mainittuja, vaikutusvaltaisimpia rahavallan edustajia on vain kuusi, puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja neljä jäsentä. Tähän ylipmpään kastiin ei suomalaisilla ole asiaa.
Kun Suomen pankki on ollut alistettu kansan valitseman eduskunnan valvontaan, ei vastaavaa periaatetta EU:ssa hyväksytä. Maastrichtin sopimuksen mukaan EU:n keskuspankin ja sille alistettujen unionin osavaltioiden keskuspankkien jäsenet eivät saa puutää eivätkä ottaa ohjeita unionin toimielimiltä tai laitoksilta sen enempää kuin osavaltioiden hallituksilta tai muiltakaan kansallisilta tahoilta.
Unionin toimielinten ja laitosten sekä jäsenmaiden hallitusten on Maastrichtin sopimuksen perusteella sitouduttava kunnioittamaan edellä todettua määräystä, eikä niillä siten ole oikeutta edes yrittää vaikuttaa unionin keskuspankin ja sen haarakonttoreiden eli osavaltioiden keskuspankkien päätöksiä tekevien elinten jäseniin.
Ei siis ihme, että suomalainen pääomavalta teki kaikkensa kansalaisten manipuloimiseksi EU-jäsenyyssopimuksen hyväksymisen kannalle. Olihan kseessä rahavallan vapauttaminen kaikesta kansanvaltaisesta ja parlamentaarisesta valvonnasta.
On naiivia kuvitella, että unionin yhdenmukaistetusta raha- ja talouspolitiikasta, jota kaikkien jäsenmaiden on noudatettava, päätettäisiin Suomen erityisolosuhteet huomioon ottaen. Tämä olisi kuitenkin Suomen kansantaloudellisten tarpeiden kannalta välttämätöntä, sillä Suomen teollisuuden rakenne eroaa olennaisesti EU:n jäsenmaiden teollisuuden yleisestä tuontantorakenteesta.
Suomessa metsäteollisuuden osuus tuotannosta on poikkeuksellisen suuri ja maan intressinä on maantieteellisistä syistä johtuen käydä tulevaisuudessa huomattavasti enemmän kauppaa Venäjän kanssa kuin EU:n jäsenvaltioiden keskimäärin.
Suomen keskeisen vientiartikkelin, paperin, kysynnän vaihtelu on myös yleensä voimakkaampaa kuin muiden hyödykkeiden. Tästä johtuen suhdannemuutokset koettelevat enemmän metsäteollisuudesta riippuvaista Suomea kuin monia muita maita.
Juuri voimakkaiden suhdannevaihteluiden vuoksi Suomi tarvitsisi huomattavasti enemmän talouspoliittista liikkumavaraa kuin useimmat muut läntisen Euroopan maat. EU:ssa Suomella ei ole enää mahdollisuutta selviytyä laskukausista oman itsenäisen päätöksen perusteella markkansa arvoa alentamalla eli devalvoimalla.
Ainoaksi mahdollisuudeksi jää palkkojen ja puun hinnan alentaminen sekä työvoiman vähentäminen.
Tämä taas tulee lisäämän tulo- ja toimeentuloeroja sekä työttömyyttä ja siis vielä entisestään heikentämään kansan elintasoa sekä maan yleistä taloudellista tilaa.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (Etla) joka on pidättäytynyt arvostelemasta rahapiirien harvainvaltaan perustuvaa EU-jäsenyyttä, on jo ehtinyt ehdottaa, että edessä olevien ongelmien minimoimiseksi otettaisiin työelämässä käyttöön erityinen voitonjakojärjestelmä. Sen mukaan työntekiköiden kokonaispalkka muodostuisi nykyistä palkkaa huomattavasti alemaasta kiinteästä pohjapalkasta ja yrityksen kannattavuuden mukaan vaihtelevasta bonusosasta.
EU-jäsenyyden äänitorvena esiitynyt Helsingin Sanomat on jäsenyyden taloudellisia seurauksia pääkijoituksessaan 16.12.1994 käsitellessään ollut pakotettu myöntämään, että Suomi on joutunut toivottoman vaikeaan tilanteeseen. Mikäli se jäisi EMU:n kolmannen vaiheen ulkopuolelle ja saisi EU:lta erityisluvan - mitä sinänsä on pidettävä vähintään epätodennäköisenä - valuuttapoliittiseen optioon eli siis devalvaatiosta päättämiseen, korkoero Keski-Euroopan mainin kasvaisi maan talouden kannalta kohtalokkaaksi. Tämän estämiseksi Suomen olisi EMU:n ulkopuolellakin noudatettava "kutakuinkin samanlaista raha- ja talouspolitiikkaa kuin EMU:ssa."
Helsingin Sanomain ko. pääkirjoitus oli otsikoitu "Rahaliiton jäsenyys johtaa kahleisiin". Otsikko oli ilmeisen tarkoituksellisesti muotoiltu siten, ettei totuus vieläkään paljastuisi. Todellisuutta vastaavassa otsikossa olisi rehellisesti myönnetty EU-jäsenyyden jo johtaneen Suomen kansan kahleisiin.
Jotta tosiasioita ei kansalaisten keskuudessa vieläkään tajuttaisi, lehti tukeutuu kahteen "lohtuun", jotka ovat käytettävissä olevien tietojen kanssa ristiriidassa olevaa toiveajattelua. "Lohtuna" ovat, "ettei EMU ilmeisesti toteudu nopeasti" ja että Suomi voi EU:n jäsenenä pitää huolen siitä, "että rahaliittoon kehitetään mekanismeja, joiden avulla suhdanneherkkiä maita voidaan auttaa pahimman hädän hetkellä". Näin siis Suomi komen prosentin äänioikeudellaan EU:n neuvostoliitossa määräisi EMU:n sisällön.
Kuitenkin Hesarin toimituksessa hyvin tiedetään, että Saksan lehdistössä suomalaiset toivotettiin tervetulleiksi EU:hun otsikolla: "Tervetuloa maksajat." Muuhun tarkoitukseen kuin EU:n etuja palvelevaksi välikappaleeksi ei Suomea unionissa tarvita.
EU:n jäsenmaana Suomi ei saa asettaa mitään rajoituksia pääomien liikkumiselle unionin jäsenvaltioden tai niiden ja kolmansien maiden välillä. Niin ikään Suomi ei voi enää myöskään itsenäisesti päättää kaupastaan esim. Venäjän sen enempää kuin muidenkaan EU:n ulkopuolisten maiden kanssa, vaan näistä asioista päätetään asianomaisten maiden ja unionin välisillä sopimuksilla.
Euroneuvostoliiton komissaarien ja politrukkien mielestä yhteiseen rahaan siirtyminen ja samalla unionin liittovaltioksi muodostamisen loppuvaiheeseen oli ollut mahdollista päästä jo 1997. Maastrichtin sopimuksessa todetaan kolmannen vaiheen alkamispäivästä, että mikäli sitä ei ole vahvistettu vuoden 1997 loppuun mennessä, se on 1.1.1999.
Komissaarien ja politrukkien tavoittelema talous- ja rahaliiton kiireellinen toteuttaminen vaati jäsenmaiden velkojen ja budjettivajeiden vähentämistä sekä palkkojen korotuksista luopumista, mikä hyvin vastaa unionin taustavoimina määräävässä asemassa olevien suuryritysten ja niiden omistajien etuja.
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan kannan mukaan Suomen liittymisestä rahaliiton kolmanteen vaiheeseen, jota Ahon hallitus piti itsestään selvänä tavoitteena, olisi päätettävä eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen perusteella.
Tällä valiokunnan esittämällä varaumalla ei kuitenkaan enää EU:hun liittymissopimuksen hyväksymisen jälkeen mitään tosiasiallista merkitystä, sillä kolmannesta vaiheesta ulkopuolelle jääminen ei enää palauta maalle sen talous- ja rahapoliittista itsenäisyyttä.
EU:n jäsenenä Suomi on jo kahlehditty unionin yhteiseen rahapolitiikan määrittelevään ja täytäntöönpanevaan keskuspankkijärjestelmään. Sen muodostavat EU:n keskuspankki ja sen epäitsenäisiksi haarakonttoreiksi muodostuneet jäsenmaiden, osavaltioiden, keskuspankit.
Nämä voivat laskea liikkeeseen seteleitä vain EU:n keskuspankin myöntämän luvan nojalla. Unionin jäsenmaana Suomen oli Maastrichtin sopimuksen perusteella luovutettava myös valuuttavarantonsa sen keskuspankkijärjestelmän hallussa pidettäväksi ja hoidettavaksi.
EU:n keskuspankin hallintoneuvosto koostuu osavaltioiden keskuspankkien (EU:n keskuspankin haarakonttoreiden) pääjohtajista ja unionin keskuspankin johtokunnan jäsenistä. Viimeksi mainittuja, vaikutusvaltaisimpia rahavallan edustajia on vain kuusi, puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja neljä jäsentä. Tähän ylipmpään kastiin ei suomalaisilla ole asiaa.
Kun Suomen pankki on ollut alistettu kansan valitseman eduskunnan valvontaan, ei vastaavaa periaatetta EU:ssa hyväksytä. Maastrichtin sopimuksen mukaan EU:n keskuspankin ja sille alistettujen unionin osavaltioiden keskuspankkien jäsenet eivät saa puutää eivätkä ottaa ohjeita unionin toimielimiltä tai laitoksilta sen enempää kuin osavaltioiden hallituksilta tai muiltakaan kansallisilta tahoilta.
Unionin toimielinten ja laitosten sekä jäsenmaiden hallitusten on Maastrichtin sopimuksen perusteella sitouduttava kunnioittamaan edellä todettua määräystä, eikä niillä siten ole oikeutta edes yrittää vaikuttaa unionin keskuspankin ja sen haarakonttoreiden eli osavaltioiden keskuspankkien päätöksiä tekevien elinten jäseniin.
Ei siis ihme, että suomalainen pääomavalta teki kaikkensa kansalaisten manipuloimiseksi EU-jäsenyyssopimuksen hyväksymisen kannalle. Olihan kseessä rahavallan vapauttaminen kaikesta kansanvaltaisesta ja parlamentaarisesta valvonnasta.
On naiivia kuvitella, että unionin yhdenmukaistetusta raha- ja talouspolitiikasta, jota kaikkien jäsenmaiden on noudatettava, päätettäisiin Suomen erityisolosuhteet huomioon ottaen. Tämä olisi kuitenkin Suomen kansantaloudellisten tarpeiden kannalta välttämätöntä, sillä Suomen teollisuuden rakenne eroaa olennaisesti EU:n jäsenmaiden teollisuuden yleisestä tuontantorakenteesta.
Suomessa metsäteollisuuden osuus tuotannosta on poikkeuksellisen suuri ja maan intressinä on maantieteellisistä syistä johtuen käydä tulevaisuudessa huomattavasti enemmän kauppaa Venäjän kanssa kuin EU:n jäsenvaltioiden keskimäärin.
Suomen keskeisen vientiartikkelin, paperin, kysynnän vaihtelu on myös yleensä voimakkaampaa kuin muiden hyödykkeiden. Tästä johtuen suhdannemuutokset koettelevat enemmän metsäteollisuudesta riippuvaista Suomea kuin monia muita maita.
Juuri voimakkaiden suhdannevaihteluiden vuoksi Suomi tarvitsisi huomattavasti enemmän talouspoliittista liikkumavaraa kuin useimmat muut läntisen Euroopan maat. EU:ssa Suomella ei ole enää mahdollisuutta selviytyä laskukausista oman itsenäisen päätöksen perusteella markkansa arvoa alentamalla eli devalvoimalla.
Ainoaksi mahdollisuudeksi jää palkkojen ja puun hinnan alentaminen sekä työvoiman vähentäminen.
Tämä taas tulee lisäämän tulo- ja toimeentuloeroja sekä työttömyyttä ja siis vielä entisestään heikentämään kansan elintasoa sekä maan yleistä taloudellista tilaa.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (Etla) joka on pidättäytynyt arvostelemasta rahapiirien harvainvaltaan perustuvaa EU-jäsenyyttä, on jo ehtinyt ehdottaa, että edessä olevien ongelmien minimoimiseksi otettaisiin työelämässä käyttöön erityinen voitonjakojärjestelmä. Sen mukaan työntekiköiden kokonaispalkka muodostuisi nykyistä palkkaa huomattavasti alemaasta kiinteästä pohjapalkasta ja yrityksen kannattavuuden mukaan vaihtelevasta bonusosasta.
EU-jäsenyyden äänitorvena esiitynyt Helsingin Sanomat on jäsenyyden taloudellisia seurauksia pääkijoituksessaan 16.12.1994 käsitellessään ollut pakotettu myöntämään, että Suomi on joutunut toivottoman vaikeaan tilanteeseen. Mikäli se jäisi EMU:n kolmannen vaiheen ulkopuolelle ja saisi EU:lta erityisluvan - mitä sinänsä on pidettävä vähintään epätodennäköisenä - valuuttapoliittiseen optioon eli siis devalvaatiosta päättämiseen, korkoero Keski-Euroopan mainin kasvaisi maan talouden kannalta kohtalokkaaksi. Tämän estämiseksi Suomen olisi EMU:n ulkopuolellakin noudatettava "kutakuinkin samanlaista raha- ja talouspolitiikkaa kuin EMU:ssa."
Helsingin Sanomain ko. pääkirjoitus oli otsikoitu "Rahaliiton jäsenyys johtaa kahleisiin". Otsikko oli ilmeisen tarkoituksellisesti muotoiltu siten, ettei totuus vieläkään paljastuisi. Todellisuutta vastaavassa otsikossa olisi rehellisesti myönnetty EU-jäsenyyden jo johtaneen Suomen kansan kahleisiin.
Jotta tosiasioita ei kansalaisten keskuudessa vieläkään tajuttaisi, lehti tukeutuu kahteen "lohtuun", jotka ovat käytettävissä olevien tietojen kanssa ristiriidassa olevaa toiveajattelua. "Lohtuna" ovat, "ettei EMU ilmeisesti toteudu nopeasti" ja että Suomi voi EU:n jäsenenä pitää huolen siitä, "että rahaliittoon kehitetään mekanismeja, joiden avulla suhdanneherkkiä maita voidaan auttaa pahimman hädän hetkellä". Näin siis Suomi komen prosentin äänioikeudellaan EU:n neuvostoliitossa määräisi EMU:n sisällön.
Kuitenkin Hesarin toimituksessa hyvin tiedetään, että Saksan lehdistössä suomalaiset toivotettiin tervetulleiksi EU:hun otsikolla: "Tervetuloa maksajat." Muuhun tarkoitukseen kuin EU:n etuja palvelevaksi välikappaleeksi ei Suomea unionissa tarvita.
Vastaukset 21
Vanhimmat
jälleen! Olen linkittänyt joitakin tekstejäsi lupaa kysymättä kun ei ole yhteystietoja luvan kysymistä varten. Etten mokailisi jatkossa, kysyn mielipidettäsi. Linkittäisin vain luvan perästä niin sinun kuin toistenkin tekstejä.
En haluaisi ikävyyksiä enkä mielipahaa toisille enkä itselleni.
Hyvää Joulua!
Yhteys: [email protected]
Nimittäin, eihän tämä asia etene muutoin kuin laittamalla tietoja liikkumaan, niin että kiireen vilkkaa vain mahdollisimman paljon linkkejä ja artikkeleita liikkeelle !
Eivät asiat vakan alla hyödytä ketään. Julkaisihan eräs hieno saitti minun jonnekin oikealla nimelläni kirjoittamani jutun, ja vaikka olisikin ollut kohteliasta kehua artikkelia ja todeta, että se tahdotaan jollekin sivulle laittaa, niin olin ainoastaan imarreltu että se niin fiksujen tekijöiden ajankohtais/uutissivulle kelpasi.
Vielä löytyi totuuden puhuja. Ne ovat jo melko harvassa nykyään.
Pidä vaan pintas!
jokaisen äänestysikäisen kansalaisen saada lukea!
Tulosta omaisillesi, naapureillesi ja työtovereillesi.
Olet silloin mukana purkamassa valheenverkkoa!
Hyvää Joulua!
Kuka tuollaista uskomatonta jorinaa viitsii edes kirjoitaa?
Voi elämän kevät jos Suomi vielä huseeraisi yksin omaa talouspolitiikkaansa. Mahtaisi siinä heliborit olla taivaissa kuten ennen vanhaan!
On ihmeellistä, että vielä löytyy ihmisiä jotka eivät ole päässeet tälle vuosituhannelle, vaan jumahtaneet jonnekin kauas menneisyyteen.
Se on surullista.
>"Se on surullista."
>> Vai on "surullista". Ei kai siinä muu auta, kuin sure rauhassa. Otetaan osaa.
En minä sure. Sanoin vain että se on surullista.
Otan toki osaa minäkin.
Oli lähes täystyöllisyys ja palvelut kaikkialla. Leikkauksista ei ollut juuri puhettakaan.
Te olette jämähtäneet talousoppeihin, jotka eivät kuulu tähän aikakauteen! Siis todella kauas menneisyyteen.
Lakatkaa te Eunukit tyrkyttämästä Neuvostoliiton aikaa: nyt eletään tätä päivää.
Missä kohtaa niin on sanottu, että pitäisi palata ajassa taaksepäin, kerro, sinä ymmärrysrajoitteinen fucking ääliöhh!
Katsos, baby, kun ajassa taaksepäin palaaminen ei ole mahdollista eikä ole myöskään tarpeellista.
Nyt eletään tätä aikaa ja koetetaan nähdä asioita eteenpäin, nimittäin aikaan EU:n jälkeen.
EU-jäsenyys - välivaihe maamme historiasssa.
>EU-jäsenyys - välivaihe maamme historiasssa.
>>EU kaatuu mahdottomuuteensa
21.12.2003
"Euroopan unioni on vakavimmassa kriisissään sitten kylmän sodan päättymisen, arvioi EU-asiantuntija Alexander Stubb sunnuntain Helsingin Sanomissa unionin perustuslakineuvottelujen kariuduttua.
- Tällä menolla unioni kaatuu omaan mahdottomuuteensa..."
"Oli lähes täystyöllisyys ja palvelut kaikkialla"
Surkeat palvelut ja surkeat palkat, en oikein ymmärrä miksi niitä kukaan pahemmin kaipailisi. Yhteiskunnan tuloeroja oli olemassa varsin huomattavasti jo silloin, mutta rikkaat olivat vanhempia ihmisiä ja täten näkymättömämpiä. Herlin, Erkko jne ovat pikkasen vaikeampia huomata kuin S/M leikeissä tms kiinni jäävä Piippo tai lamborghinilla leveilevä Rytsölä.
Suomen elintaso on ollut hyvässä nousussa, ja suurin ongelma työllisyytemme kanssa on työpaikkojen karkaaminen ulkomaille. Tämä taas ei johdu EUsta, vaan vapaasta kaupasta kolmannen maailman häikäilemättömien ja tehokkaiden valtioiden kanssa. Esim Kiinalle on vaikea laittaa tulleja, koska he voisivat laittaa tulleja kulutuselektroniikalle, joka olisi Suomen verotuloille helposti kohtalokasta.
EUta taas ei Kiinan ja USAnkaan kokoiset valtiot voi töniä ympäriinsä ihan miten huvittaa.
"...ja suurin ongelma työllisyytemme kanssa on työpaikkojen karkaaminen ulkomaille"
Niimpä. Mutta eikös EU-jäsenyyden pitänyt lisätä valtavasti niin koti kuin ulkomaistenkin firmojen investointeja Suomeen?
Näin minä muistan kuulleeni joka tuutista ennen EU-kansanäänestystä.
Sitten kun EUlla on oikeus nostaa mokoman kaltaisia tulleja esim Kiinalaisille tuotteille, eiköhän tämä niitä nosta.
Tai jos ei nosta, niin sitten nostaa kun porukka äänestää sille sellaisen puolueen joka nostaa. Kuvittelisin, että tämän ongelman nostaminen pöydälle saisi hyvin paljon ääniä ympäri Eurooppaa.
Lienet kuitenkin samaa meiltä, että Suomen neuvotteluasema Kiinan kanssa on aika hirvittävän heikko.
kyl se saattaa olla noinkin, mutta eihän tuollaisesta ollu mitään puhetta silloin kun äänestimme jäsenyydestä?
Silloin oli toinen ääni kellossa.
tämä seuraavassa tarinassa:
>merkitystä, sillä kolmannesta vaiheesta
>ulkopuolelle jääminen ei enää palauta maalle
>sen talous- ja rahapoliittista itsenäisyyttä.
Lehti ja ilmestymispäivä nostaisivat kummasti tasoa.
>Kuitenkin Hesarin toimituksessa hyvin
>tiedetään, että Saksan lehdistössä suomalaiset
>toivotettiin tervetulleiksi EU:hun
>otsikolla: "Tervetuloa maksajat." Muuhun
>tarkoitukseen kuin EU:n etuja palvelevaksi
>välikappaleeksi ei Suomea unionissa tarvita.
kun sinun puheesta (lue: tarkoitusperistä) ei saa mitään selvää. puhu siis itsellesi kaikessa rauhassa. minä nostan hattua ja kävelen selvemmille vesille.
hyvää Joulua!
mutta eipä ole myöskään syytä epäillä, etteikö juuri noin ole paitsi Saksassa, mutta myöskin muualla kirjoitettu meistä.
...
Jo on Suomen yhteiskunta mennyt kieroksi, kun yhteisölle rahaa maksavat katsotaan tyhmiksi. Sosiaalipummien palvonta menee pikkasen liian pitkälle... "Maksajat" pitävät kaiken toiminnassa.
Suomen valtio olisi yhtä hyvin voinut toivottaa minut maailmaan tuollaisella "tervetuloa maksaja" kyltillä. En välttämättä pitäisi siitä, mutta mieluummin olen maksaja kuin loinen.
"Tervetuloa maksajat" Saksalaisessa lehdessä on imartelu, ei "hahaa idiootit" kommentti. Saksa maksaa suuren osan EUn menoista, ja se tuntui elättävän vain kasaa loisia eteläpuolellaan. Vihdoin tuli jotain muitakin vauraita ja tehokkaita maita jäseniksi, jolloin muutkin voisivat osallistua näiden kehitysmaiden raahaamiseen oikeiksi Eurooppalaisiksi maiksi.
Kysymyshän onkin siitä, että mitä järkeä koko unionissa on. Mitä järkeä on maksaa sellaisen koneiston pyörittämisestä, joka ei synnytä mitään lisäarvoa?
Konseptilla olisi todella valtavasti. Juuri nyt myönnän, että sitä lisäarvoa ei hirveästi näy. Itse koen kuitenkin viinin vapaan tuonnin Suomeen ja yhteisen valuutan huomattavasti kätevimpinä asioina, kuin 2 miljardilla "valtion johtoon" kuluvista 3 miljarilla saadaan.
Kyse on pitkälti siitä, että kuinka moni haluaa Euroopan (ja Suomen sen osana) olevan hamaan tulevaisuuteen USAn ja Kiinan kaltaisten supervaltojen välissä oleva sätkynukke. Suomi ei roolilleen ikinä mitään voisi, mutta EU olisi tekijä.
Maksan ihan mielellään siitä, että asun "tekijässä" enkä sätkynukessa.
se EU on ja pysyy itse sätkynukkena. Laajentuminen lisää hajaannusta entisestään ja Saksa ja Ranska luultavasti lähtevät omille teilleen. Juhlapuheissa visioidaan yhä vahvemmasta ja uljaammasta EU:sta, mutta taitaa olla suomalaiset ainoita jotka ottavat nuo juhlapuheet todesta.