EU-Kaappaus

KPLK kirjoitti:

Suomen EY/EU-liitos ei tapahtunut laillisesti, koska se toteutettiin tavalla, joka ei riitä hallitusmuodon tulkintaan tai edes sen selittämiseen. Muiden muassa hallitusmuodon 72. Pykälä, jonka mukaan Suomen rahayksikkö on markka, säilyi EU/EMU-jäsenyyden toteuduttua voimassa koska mm. tämän perustuslain kohdan muuttamista edellyttämää VJ 67§:n mukaista säätämisjärjestystä ei käytetty: jos olisi käytetty, tämä hallitusmuodon kohta voitu muuttaa samalla EMU-käytäntöä vastaavaksi. Hallitusmuodon 95§:n mukaan hallitusmuoto on kaikilta osiltaan peruuttamaton perustuslaki, eikä sitä voida muuttaa, selittää tai kumota taikka poikkeuksia siitä tehdä muussa järjestyksessä kuin perustuslaista yleensä on säädetty, eli valtiopäiväjärjestyksen 67§. Kansalle kuuluvaa korkeinta valtiovaltaa ei voida laillisesti luovuttaa maan rajojen ulkopuolelle. Sellainen päätös joka merkitsee kansalle kuuluvan valtiovallan siirtämiseä EU:lle ja samalla valtiollisen itsenäisyyden lopettamista, ei ole rinnastettavissa itsenäisen valtion tekemiin sopimuksiin muiden valtioden kanssa. Neuvoa-antava kansanäänestys ei riitä sekään perustuslain muuttamiseen tai tulkintaan puhumattakaan siitä että, siihen riittäisi epämääräinen "poliittinen tarkoituksenmukaisuus." Rikoslain 11. Luvun ensimmäisen kohdan mukaan pelkkä yritys riistää korkein valta sen haltijalta on valtiopetoksena rangaistava. Valtiosääntömuutosta ei ole tapahtunut, korkein valta, -valtiovalta kuuluu Suomessa kansalle joten EU-jäsenyys on laiton. Ylin lainsäädäntövalta on EY/EU-liittymissopimuksen jälkeen Euroopan Yhteisöillä, joten se ei voi olla samaan aikaan voimassa sen kanssa, että valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle. Tätä todellisuutta vastaavaa perustuslain tekstin muutosta/muuttamispäätöstä, sen edellyttämine 5/6 enemmistön kiireelliseksi julistamisineen tai yksinkertaisella enemmistöllä siirtämiseksi seuraavan eduskunnan päätettäväksi, ei ole tähän päivään mennessä kuulunut. *Perustuslaki ristiriidassa EU-jäsenyyden kanssa* Jos Suomen EU:hun liittyminen kaikkineen olisi toteutettu laillisesti, olisi maan nykyinen uusi perustuslaki vallitsevia tosiasioita vastaava. EU-kaappauksen aikana voimassa ollut perustuslaki oli/on ristiriidassa liittymissopimusta vastaavan Maastrichtin sopimuksen kanssa ensi sijassa seuraavin perustein. 1§: "Suomi on täysivaltainen tasavalta" - EU-jäsenyys kumosi täysivaltaisuuden: EU:n oikeuskäytännön mukaan kansallisen lain on väistyttävä EU-lakien tieltä riippumatta sen säädöshierarkisesta tasosta, joten jopa Suomen perustuslain ensimmäiset pykälät johdantoineen jäävät sen alle. Suomi ei ole täysivaltainen tasavalta, koska EU:n direktiivit, asetukset, sekä sen oikeus solmia Suomea sitovia päätöksiä, esimerkiksi unionin sotilaallisen järjestelmän mahdollinen yhdistäminen Natoon, kävelevät pykälän ylitse. Esko Ahon hallituksen oikeusministerinä tehtäviensä tasalla toiminut oik.tri Hannele Pokka luetteli niitä syitä, joiden takia EU-jäsenyys on ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa, eli: lainsäädäntövalta siirtyy rajojen ulkopuolelle, EU:n komissio ja kilpailuviranomaiset saavat toimeenpanovaltaa Suomen rajojen sisällä, EU ottaa tasavallan presidentille kuuluvaa valtaa solmia kansainvälisiä sopimuksia Suomen puolesta, EU:n tuomioistuin saa Suomeen ulottuvaa tuomiovaltaa (EY-tuomioistuin, jossa Suomen edustajat ovat jo joutuneet vastaamaan ylikansallisten määräysten noudattamatta jättämisestä). Vaikka tämän luulisi olevan itsestään selvä asia, niin todettakoon, että "täysivaltainen tasavalta" ei olisi valtio-opin mukaan tilivelvollinen ylikansalliselle tuomioistuimelle ylikansallisen valtioliittoutuman, valtiosopimuksen tai liittovaltion sanelemien määräysten hitaasta noudattamisesta. Todellisuus vastaa käytäntöä, jonka mukaan Suomi on suhteessa EU-hallintoon vajaavaltainen osavaltio, jossa korkein valta kuuluu Euroopan Yhteisöille jonka päätöksentekoon Suomen edustajat toki voivat osallistua parin prosentin ääntenpainotuksellaan, mutta se ei siis vielä riitä merkitsemään valtio-opillista täysvaltaisuutta, vaan nimen omaan liittovaltion osavaltion kaltaista alisteisuutta keskusvallalle; vrt. Yhdysvaltojen osavaltiot, joilla on käytännössä enemmän itsenäistä liikkumavaraa kuin EU:n pienillä jäsenmailla puhumattakaan suoran demokratian omaavista Sveitsin kantoneista. Entisen Neuvostoliiton neuvostotasavalloilla oli "sopimuksiin" perustuvaa valtaa yhtä vähän kuin EU-mailla: kaikki oli oltava harmonisoitava yhteen muottiin, paitsi että sentään täysin naurettavia kurkkudirektiivejä ei sentään Moskovakaan asettanut NL:ssä "vapaaehtoisesti" oleville jäsenmaille. *Perustuslain normaalin säätämisjärjestyksen erikoisluonne* Perustuslain säätämisjärjestys on laadittu vaikeaksi sitä tarkoitusta varten, ettei Suomen valtiosääntöä ja perustuslain keskeistä sisältöä voitaisi tuhota mielivaltaisesti. Olisiko Suomen kansa hyväksynyt poliittisen, taloudellisen, sotilaallisen ja lainsäädännöllisen liittoutumisen Neuvostoliittoon - olisiko siihen riittänyt valtiosopimusta vastaava VJ § 69:n mukainen "helpotettu" säätämisjärjestys? Ei olisi riittänyt: jo pelkästään sellaisen esittäminen olisi ollut valtiorikoksellinen teko! Liittoutuminen Euroopan Yhteisöihin kuitenkin tapahtui kuitenkin aivan samoin kuin mainitussa järjestyksessä esitetty tapa liittyä sosialistiseen Neuvostoliittoon. Voisiko hallitus/eduskunta edes normaalissa perustuslain säätämisjärjestyksessä eli VJ § 67:n mukaisella tavalla luovuttaa Suomen kansalle kuuluvan korkeimman vallan, valtiovallan liittovaltion kaltaiseen yhteisöön jolla on oma raha, yhteinen talouspolitiikka, yhteinen keskushallinto, joka käyttää ylintä lainsäädäntövaltaa, korkeinta toimeenpanovaltaa, ja jolla on yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä maatalous-, kauppa-, ja talouspolitiikkaa. Perustuslain alkuperäisten säätäjien nimenomainen tarkoitus ei mitenkään voinut olla se, että valtiollinen itsenäisyys voitaisiin tuhota yksinkertaisella eduskunnan enemmistöllä, vaan nimenomaan sen estäminen. Jos vuonna 1919 olisi otettu huomioon, että perustuslain "supistettua säätämisjärjestystä käyttäen" jotkut maanpetokselliset puolueet saattaisivat luovuttaa korkeimman vallan ulkomaille, olisi sanamuoto vahvistettu siten, että valtiosopimukset eivät voisi koskea valtiosäännön kumoamista ja valtiovallan ylimmälle haltijalle kuuluvaa valtaa siirtää ulkomaille, niin kuin nyt on käynyt. Eivät tienneet perustuslainsäätäjät, mitä tapahtuisi runsaat 70 vuotta myöhemmin, eivätkä siten voineet siihen varautua. Lepäämättäjättämismahdollisuus koskekoon tavallisia lakeja ja valtiosopimuksia ilman valtio-opillisen kansansuvereniteetin ja itsemääräämisoikeuden menettämistä, joka on nyt tapahtunut tosiasia. Valtiosopimukset ja rauhansopimukset ovat eri painoarvoisia asioita kuin valtiosäännön kumoaminen, joka ei ole valtiosopimus vaan -rikos joka ei vanhene, eikä mitään rikettä tee lailliseksi se, että kansa ei suosisi poliisia ja tuomareita. EU-alisteiselta koneistolta palkkaansa nauttivien oikeusoppineiden epätoivosta kertoo asia-argumentoinnin sijasta asiaton henkilöiden nimitteleminen "salaliittoteoreetikoiksi" (Minkäänlaisesta salaliitosta ei voi olla lainkaan puhetta, koska valtiopetos tapahtui täysin avoimesti, eräiden salaistenkin papereiden ja lähes kokonaan tuhotun kirjapainoksen säästyneiden kappaleiden päädyttyä tutkijoiden haltuun, vaikka nämä asiat eivät sinänsä kuulu tähän lakikysymykseen millään tavalla) ja epäolennaisuuksiin menevät EU-jäsenyyden legimiimiksi todistamisen säälittävät yritykset. Se, että laillisuutta maahamme vaativien puolueiden kannatus vaaleissa ei ole ollut vielä kovin suuri, ei toki todista EU/EMU -jäsenyyden laillisuudesta, vaan EU-valtaa tukevien "oikeusoppineiden" argumenttien vähyydestä ja muistutettakoon että eihän mitään lain rikkomusta voida perustella sillä, että tuomareiden ja poliisin kannatus olisi vähäinen. On korkeimman hallinto-oikeuden tasolla saakka alennuttu asia-argumentoinnin sijasta henkilöä vastaan hyökkäämisiin ja epäolennaisuuksiin, jopa tyhmäksi heittäytymiseen, eli asioita kiistetään vastoin yleistä parempaa tietoa. Voiko hallitus/eduskunta edes VJ § 67:n mukaisessa järjestyksessä ottaa hallitusmuodon(perustuslain) 2 § ensimmäisen momentin mukaan vain yksinomaan kansalle kuuluvan korkeimman vallan eli valtiovallan pois siltä? Pelkkä yritys riistää korkein valta sen haltijalta on valtiopetoksena rangaistava. Presidentti ja hallitus hakivat EU-jäsenyyttä "kaikilta osin hyväksyen" Maastrichtin sopimuksen, vaikka sitä ei oltu käsitelty eduskunnassa, eikä siihen ollut minkäänlaista laillista oikeutta. Erään EMU:a ja EU:ta laillisena pitävän lakimiehen perusväittämä on se, että valtiosopimuksia voidaan sopia ns. Supistetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä. Tässä on vain se paha puoli, että perustuslakia ei säädetty sopimuksen sisältöä vastaavaksi. Koska EU-järjestelmä tekee päätöksensä kansallisvaltioita sitoviksi valtion yläpuolella, olisi tämä perustuslain säätämisjärjestystä - supistettua tai normaalia - noudattamalla tullut kirjatuksi välittömästi sopimuksen astuttua voimaan Vuonna 1995. EMU sisältyi sopimukseen, vaikka HM § 72 oli voimassa jopa näennäisen erillisen päätöksen, hallituksen EMU-tiedonannon jälkeen (mihin erillistä päätöstä/hallituksen tiedonantoa eduskunnalle tarvittiin, kun EMU-liitoksesta oli päätetty jo Maastrichtin sopimus ehdoitta hyväksymällä?) MH 72 §: Suomen rahayksikkö on markka, ei koskaan kumottu sen enempää tavallisen kuin "supistetun" perustuslainsäätämisen mukaisessa järjestyksessä. Jos EU/EMU-päätös olisi laillinen, ei muun muassa kyseinen pykälä olisi ollut voimassa enää vuonna 1995. Perustuslaki muuttui vasta vuonna 2000, eikä edelleenkään vastaa EU-sopimuksen, "valtiosopimuksen" edellyttämää todellisuutta, eli korkein valta, valtiovalta kuuluu Euroopan Yhteisöille: siihen saakka kunnes EU:sta tulee oikeushenkilö, jolloin vastaavasti ylin lainsäädäntövalta kuuluu EU:lle, jolla on myös rahapolitiikka, maatalous- sekä yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka. EU-liittymissopimus oli ja on vakavassa ristiriidassa valtiosäännön kanssa. Lainsäädäntömenettelyllä ei olisi niin suurta merkitystä, jos lakia todella muutettaisiin ja säädettäisiin sopimuksia vastaavasti. Hallitusmuodon keskeistä sisältöä ei ole tähän asti muutettu EU-kaappauksen voimaansaattamista vastaavaksi. *Laillisuuslinjan politiikka EU-asiassa* EU-jäsenyyspäätös voidaa asettaa uudelleenarviointiin tilanteessa jossa laillisuutta maahamme vaativilla edustajilla on ensinnäkin 10 eduskuntapaikkaa. Nämä voivat aloittaa prosessin 1990-luvun päätöksenteon laillisuuden tutkinnasta ja yksinkertainen eduskunnan enemmistö voi sanoa irti Maastrictin sopimuksen sen myöhempine täydennyksineen. Valtiovalta kuuluu Suomessa kansalle, jos se päättää irtautua sille kalliista, epäedullisesta ja laittomasta "valtiosopimuksesta" eli valtiokaappauksesta on syytä kysyä, että mikä sen estäisi? *Euro "laillisena" valuuttana?* Sanotaan, että euro on ainoa laillinen maksuväline Suomessa. Laillisuudesta puhuttaessa olisi syytä esittää laillisuutta vastaava lakipykälä, tässä tapauksessa itsestään Suomen perustuslaista. Mutta koska tällaista lakia ei ole, eikä perustuslain kirjaimen muuttamista vastaavaa tekstiä ole tosiasiat kiistäen kirjattu voimassa olevaan uuteen perustuslakiin on euro laiton valuutta Suomessa. *Niilo Jääskisestä* Jääskisen on ilmeisen vaikea ymmärtää sitä, että Suomella saattaa olla oikeudellinen velvoite säilyttää kansalle kuuluva korkein valta ja valtiollinen itsemääräämisoikeus niin kuin perustuslaissa on säädettty, ellei sitä aiota muuttaa niin kuin perustuslaissa yleensä on määrätty: eduskunnan päätökset ja valta eivät riitä kansalle kuuluvan ylimman vallan luovuttamiseen maan rajojen ulkopuolelle. Jääskisen kirjoituksessa näyttää kärjistyvän Suomen EU-kannattajien poliittinen perusongelma: luulo siitä että laillisuuden tähän asti saaman kannatuksen vähäisyys tekisi laittomasta legitiimiä. Samoin näiltä puuttuu uskottava poliittinen johto. Kun maanpetoksellisen puoluevallan johto, jolle ei todistetusti Suomen etu ole koskaan ollut ensisijaista, menettää luottamuksensa, on se mennyt. Henkilöihin kohdistuvalla nimittelyllä ei tätä puutetta paikattane. Ruotsi esti Jääskisen mukaan rahayksiköstään luopumisen jättämällä valuutta kellumaan ja keskuspankki epäitsenäiseksi. Jääskisen mielestä siis Suomen keskuspankki on itsenäinen? EMU:n vastustajilla ei ole eduskunnan ryhmäkurin ja tiedotusvälineiden propagandapaineessa minkäänlaisia mahdollisuuksia löytää eduskunnasta jossain vaiheessa enemmistön, joka olisi painanut jarrua. Kolmas itsenäisyystaistelu jatkuu hamaan siihen saakka kunnes federalistit ja quislingit vaihdetaan oman maansa asioista vastaaviin päättäjiin sekä tehtäviensä tasalla oleviin oikeusoppineisiin, joiden ei tarvitse turvautua tuomarin ja poliisin kannatuksen vähäisyyden mittaukseen uskotellen sillä laittoman tulevan lailliseksi.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä