KTS on TÄYSIN samaa mieltä näiden viisaiden miesten (Luoto ja Paarma) kanssa:
Ensiksi helluntaiherätyksen edustajan Valtter Luodon muistutus ns. Israel-ystäville:
On ilmeisesti jälleen syytä palauttaa mieliin eräille täällä, kuinka helluntaiherätyksen johtohenkilöihin kuuluva Valtter Luoto taannoin vastasi näin ansiokkaasti ja mielestäni RAUTAISEN osuvasti Shalom- lehden tekemiin kysymyksiin Lähi-idästä ja palestiinalaisista:
Kommenttinne Lähi-idän tilanteeseen?
Joudun sanomaan: se on erittäin tulenarka, erittäin valitettava. Kristityillä on velvollisuus muistaa, oli hän kuinka Israel-ystävä tahansa, että myös toinen osapuoli on Kristuksen lunastamia ihmisiä. Lähimmäisenrakkautemme pitäisi kohdistua myös heihin. Ei pidä ajatella, että vain Israel on hyvä ja kaikki muut pahoja. Se erittäin hankala puristus, jossa Israel on aina ollut, selittää tiettyjä toimenpiteitä, ja toisaalta ymmärretään myös, miltä pohjalta palestiinalaisten ja arabimaiden vihamielinen asenne nousee.
Millaiset suhteet helluntailaisilla on palestiinalaisiin ja muihin arabeihin?
Meillä on erittäin laaja työ arabiankielisten kansojen parissa, esim. Hyvä Sanoma -radio. Lähetysjärjestö, jolla on tv-studiot eravalla, teki työtä jo Neuvostoliitossa. Sillä on paljon venäjänkielisiä tv-ohjelmia, joita lähetetään Venäjän pääkanavien kautta. Nyt muutaman vuoden aikana on avautunut myös arabiankielinen tv-maailma. palaute sieltä on todella mielenkiintoista ja jännittävää....Kun juutalainen tulee uskoon, uskoontullut arabi on hänelle veli. Tässä on rauhan tie.
SHALOM tammikuu 2002
Myös arkkipiispa Jukka Paarma on ruotinut eräiden suomalaisten "kristittyjen" kritiikitöntä Israel- kuvaa Palestiinasta ja varoittaa seurakuntalaisiaan unohtamasta palestiinalaiskristittyjä, jotka ovat olleet keskeinen osa Palestiinan kysymystä jo liki 2000 vuotta.
Ihminen on arvokas. Kun tämä muistetaan, myös ihmisten välisistä eroista voidaan keskustella, arkkipiispa Jukka Paarma sanoo. Hän on voimakkaasti puolustanut sorrettua, pientä ihmistä niin Suomessa kuin ulkomaillakin.
Turun piispantalo on kivenheiton päässä tuomiokirkosta. Se on kylpenyt tämän kesän lämpimässä auringossa, kuten koko Suomi. Ovikellon soidessa ovelle ilmestyy hyväntuulinen, kesäpaitaan sonnustautunut arkkipiispa, joka ohjaa meidät kirjoja täynnä olevaan työhuoneeseensa.
Arkkipiispa on juuri palannut lomalta. Ensimmäinen työpäivä on kulunut sähköposteja lukiessa.
Erityisesti yksi niistä on saanut kansan paimenen hyvälle mielelle.
Kainuulainen lukiolainen halusi saada luterilaisuuden ja katolilaisuuden eroja pohtivaan esitelmäänsä taatusti paikkansa pitävää tietoa itse arkkipiispalta. Sähköposti alkoi sanoilla "Moi Arkkis"!
Tuttavallisuus ei loukannut arkkipiispaa. Pikemminkin se sai hänet hyvälle tuulelle, vaikka valitettavasti hän ei kaikkiin kysymyksiin pystykään itse vastaamaan, vaan välittää ne sihteereilleen.
Kaikki arkkipiispalle viime kuukausina tulleet viestit eivät kuitenkaan ole yhtä hyväntahtoisia. Varsinkin Paarman Lähi-itää koskevat kannanotot ja pohdinnat ovat saaneet eräät ihmiset takajaloilleen. On katsottu, että Paarma puolustaa palestiinalaisia ja arvostelee Israelia.
- Nimenomaan Israel-asia on kaikkein eniten synnyttänyt keskustelua ja mielipiteitä. Itseäni on oikeastaan hämmästyttänyt yllättävän runsas myönteisen palautteen määrä.
- Mutta tietysti on kielteistäkin palautetta tullut. Siihen lienee vaikuttanut myös se, että kannanottoni on osin ymmärretty tai tulkittu väärin. Ehkä Helsingin Sanomien jutussa otsikoilla ja kuvateksteillä asiaa oli myös vähän kärjistetty, sanoo arkkipiispa Paarma,
- Omasta mielestäni puhuin hyvin tasapuolisesti ja puolueettomasti. Tietyt piirit tulkitsivat minun hyökkäävän toista osapuolta eli Israelia vastaan, kun minun pääpointti oli, että uskonnollisilla syillä Israelin politiikan puolustaminen ei onnistu. Joillain Vanhan testamentin yksittäisillä kohdilla ei voi puolustella selvää epäoikeudenmukaisuutta tai ylivaltaa. Molempia osapuolia - ja ylipäänsä kaikkia valtioita ja niiden politiikkaan - on voitava arvioida samanlaisilla humaaneilla oikeudenmukaisuuden periaatteilla ja mittapuilla.
- Tämä oli minun viestini. Meillä on tiettyjä uskonnollisia piirejä, jotka eivät tätä siedä kuulla. Niille Israel on erikoisasemassa. Halusin tuoda esiin, että tämä näkemys ei ole kristillinen kanta.
Ensiksi helluntaiherätyksen edustajan Valtter Luodon muistutus ns. Israel-ystäville:
On ilmeisesti jälleen syytä palauttaa mieliin eräille täällä, kuinka helluntaiherätyksen johtohenkilöihin kuuluva Valtter Luoto taannoin vastasi näin ansiokkaasti ja mielestäni RAUTAISEN osuvasti Shalom- lehden tekemiin kysymyksiin Lähi-idästä ja palestiinalaisista:
Kommenttinne Lähi-idän tilanteeseen?
Joudun sanomaan: se on erittäin tulenarka, erittäin valitettava. Kristityillä on velvollisuus muistaa, oli hän kuinka Israel-ystävä tahansa, että myös toinen osapuoli on Kristuksen lunastamia ihmisiä. Lähimmäisenrakkautemme pitäisi kohdistua myös heihin. Ei pidä ajatella, että vain Israel on hyvä ja kaikki muut pahoja. Se erittäin hankala puristus, jossa Israel on aina ollut, selittää tiettyjä toimenpiteitä, ja toisaalta ymmärretään myös, miltä pohjalta palestiinalaisten ja arabimaiden vihamielinen asenne nousee.
Millaiset suhteet helluntailaisilla on palestiinalaisiin ja muihin arabeihin?
Meillä on erittäin laaja työ arabiankielisten kansojen parissa, esim. Hyvä Sanoma -radio. Lähetysjärjestö, jolla on tv-studiot eravalla, teki työtä jo Neuvostoliitossa. Sillä on paljon venäjänkielisiä tv-ohjelmia, joita lähetetään Venäjän pääkanavien kautta. Nyt muutaman vuoden aikana on avautunut myös arabiankielinen tv-maailma. palaute sieltä on todella mielenkiintoista ja jännittävää....Kun juutalainen tulee uskoon, uskoontullut arabi on hänelle veli. Tässä on rauhan tie.
SHALOM tammikuu 2002
Myös arkkipiispa Jukka Paarma on ruotinut eräiden suomalaisten "kristittyjen" kritiikitöntä Israel- kuvaa Palestiinasta ja varoittaa seurakuntalaisiaan unohtamasta palestiinalaiskristittyjä, jotka ovat olleet keskeinen osa Palestiinan kysymystä jo liki 2000 vuotta.
Ihminen on arvokas. Kun tämä muistetaan, myös ihmisten välisistä eroista voidaan keskustella, arkkipiispa Jukka Paarma sanoo. Hän on voimakkaasti puolustanut sorrettua, pientä ihmistä niin Suomessa kuin ulkomaillakin.
Turun piispantalo on kivenheiton päässä tuomiokirkosta. Se on kylpenyt tämän kesän lämpimässä auringossa, kuten koko Suomi. Ovikellon soidessa ovelle ilmestyy hyväntuulinen, kesäpaitaan sonnustautunut arkkipiispa, joka ohjaa meidät kirjoja täynnä olevaan työhuoneeseensa.
Arkkipiispa on juuri palannut lomalta. Ensimmäinen työpäivä on kulunut sähköposteja lukiessa.
Erityisesti yksi niistä on saanut kansan paimenen hyvälle mielelle.
Kainuulainen lukiolainen halusi saada luterilaisuuden ja katolilaisuuden eroja pohtivaan esitelmäänsä taatusti paikkansa pitävää tietoa itse arkkipiispalta. Sähköposti alkoi sanoilla "Moi Arkkis"!
Tuttavallisuus ei loukannut arkkipiispaa. Pikemminkin se sai hänet hyvälle tuulelle, vaikka valitettavasti hän ei kaikkiin kysymyksiin pystykään itse vastaamaan, vaan välittää ne sihteereilleen.
Kaikki arkkipiispalle viime kuukausina tulleet viestit eivät kuitenkaan ole yhtä hyväntahtoisia. Varsinkin Paarman Lähi-itää koskevat kannanotot ja pohdinnat ovat saaneet eräät ihmiset takajaloilleen. On katsottu, että Paarma puolustaa palestiinalaisia ja arvostelee Israelia.
- Nimenomaan Israel-asia on kaikkein eniten synnyttänyt keskustelua ja mielipiteitä. Itseäni on oikeastaan hämmästyttänyt yllättävän runsas myönteisen palautteen määrä.
- Mutta tietysti on kielteistäkin palautetta tullut. Siihen lienee vaikuttanut myös se, että kannanottoni on osin ymmärretty tai tulkittu väärin. Ehkä Helsingin Sanomien jutussa otsikoilla ja kuvateksteillä asiaa oli myös vähän kärjistetty, sanoo arkkipiispa Paarma,
- Omasta mielestäni puhuin hyvin tasapuolisesti ja puolueettomasti. Tietyt piirit tulkitsivat minun hyökkäävän toista osapuolta eli Israelia vastaan, kun minun pääpointti oli, että uskonnollisilla syillä Israelin politiikan puolustaminen ei onnistu. Joillain Vanhan testamentin yksittäisillä kohdilla ei voi puolustella selvää epäoikeudenmukaisuutta tai ylivaltaa. Molempia osapuolia - ja ylipäänsä kaikkia valtioita ja niiden politiikkaan - on voitava arvioida samanlaisilla humaaneilla oikeudenmukaisuuden periaatteilla ja mittapuilla.
- Tämä oli minun viestini. Meillä on tiettyjä uskonnollisia piirejä, jotka eivät tätä siedä kuulla. Niille Israel on erikoisasemassa. Halusin tuoda esiin, että tämä näkemys ei ole kristillinen kanta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nuo harhaoppiset paarmat ja sekopää helluntalaiset omaan lukuunsa ja palataan Raamatun totuuteen. Kyllä paarman harhaoppisuus on heti todettavissa kun katsotaan hänen kantaansa esim. naispappeuteen.
Jos jätetään omaan arvoonsa myös "sanamies" jolle ei kelvannut edes naispappeutta henkeen ja vereen vastustava tunnustuksellinen luterilainen kirkko kun se ei suostu nuolemaan juutalaisten saappaita kuten tekee ruskeakielinen "sanamies".
Mikä puolustaa ja nuolee terroristien persettä.
Jokainen joka Raamatun hiukkasenkin tuntee ei kyllä voi hyväksyä naispappeutta.
Ehdotan että mitä pikimmin otat yhteyttä arkkipiispaan joka ei ilmeisesti vielä edes tiedä että nykyjuutalaiset eivät ole juutalaisia vaan kasaareja. Turha siis enää puhua Jeesuksesta messiaana samoin Jeesuksen toisen tulemisen voi nyt peruuttaa . Olisi muutenkin rehellisempää jos kirkot eivät kuolleelta kansalta varastelisi ennustustekstejä...