Demarit pelastivat Suomen

Tanner oli tuumaillut joskus viis'kyt'luvun lopulla että, Venäjä on tehnyt kaikkien muiden kanssa rauhan paitsi hänen. No,Japani kait siinä unohtui.
Venäläiselle Tanner-vihalle ei voinut olla muuta syytä kun se, että Suomea ei saatu samaan liekaan Balttien kanssa. Tämä katsottiin Väinö Tannerin syyksi,täältä katsoen ansioksi.

Entä kirjoitti:

Tanner oli tuumaillut joskus viis'kyt'luvun lopulla että, Venäjä on tehnyt kaikkien muiden kanssa rauhan paitsi hänen. No,Japani kait siinä unohtui.
Venäläiselle Tanner-vihalle ei voinut olla muuta syytä kun se, että Suomea ei saatu samaan liekaan Balttien kanssa. Tämä katsottiin Väinö Tannerin syyksi,täältä katsoen ansioksi.

Suomen uljas historia kiteytyy kovanaamoihin, jotka asettivat maan edun oman edun edelle. Neuvostoliitto ja sen pers`kärpäset eivät koskaan puolustaneet Isänmaata, vaan poliittista tarkoituksenmukaisuutta.

Oikeassa olette, niin sinä kuin edellinen kirjoittaja, että demarit pelastivat Suomen vielä sodan jälkeenkin.

Sosiaalidemokraatit Väinö Tannerin johdolla rakensivat 1930-luvulla ”vasemmalta rannalta” siltaa vapaussodassa auenneen kuilun yli niin, että koko kansa seisoi yhdessä Suomen kohtalonhetkien koittaessa. Siinä kyllä Tanner oli väärässä, että hän ei uskonut Neuvostoliiton hyökkäävän Suomeen, "eivät Venäjän johtajat niin tyhmiä voi olla, että aloittasivat sodan" hän sanoi, ja vastusti varustautumista.

Sosiaalidemokraatit olivat todella eturintamassa pelastamassa Suomea demokratialle myös sodan jälkeisinä ”vaaran vuosina”, kun kommunistien Hertta Kuusinen julisti, että ”Tsekkoslovakian tie on oleva myös meidän tiemme”. Ennen sotia Suomessa Iso-Britannian sotilasasiamiehenä ja sodan jälkeen liittoutuneiden valvontakomission jäsenenä ollut eversti J.H.Magill, ”Mäkelän Janne”, toteaa kirjassaan ”Tasavalta tulikokeessa”, että kommunistien pääsyn valtaan Suomessa estivät ns. asevelisosialistit. Sitten hän kuvaa tuon ryhmän toimintaa todeten, että heidän ”jo riittää” -kampanjansa katkaisi 1948 eduskuntavaaleissa kommunistien kuningastien suistamalla SKDL:n suurimman puolueen asemasta ja ulos hallituksesta.

Lasse Lehtinen toteaa vuonna 2002 Urho Kekkosen ja sosialidemokraattisen puolueen suhteista tekemässään väitöskirjassaan ”Aatosta jaloa ja alhaista mieltä”, että ”Sosiaalidemokraattien oikeisto vaikutti ratkaisevasti siihen, että Suomi säilyi itsenäisenä. Myöntyväisyysmiehistä ei olisi siihen ollut. Asevelisosialistit tulivat politiikkaan suoraan rintamalta, sankarikuoleman kynsistä karanneina. Miehet tekivät politiikkaa suoraviivaisesti. Lopputulos ratkaisi, menettelytavat joustivat”. Lehtinen nostaisi isänmaan korkeimmal-le palkintopallille sdp:n puoluesihteeri Unto Varjosen, filosofian maisterin, reservin kapteenin ja kolme kertaa vapauden ristillä palkitun sotasankarin. Noina 1940-luvun lopun ”vaaran vuosina” demarit taistelivat etulinjassa muillakin rintamilla: K-A.Fagerholmin johtama sosialidemokraattinen vä-hemmistöhallitus lakkautti kommunistien soluttaman valtiollisen poliisin Valpon ja sisäministeri Aarre ”Sapeli” Simosen johtamat poliisit hajottivat kommunistien masinoimat, vallankumouksen alkusoitoksi tarkoitetut lak-komellakat Kemissä. Nuori Mauno Koivisto torjui päättäväisesti ja taitavas-ti kommunistien valtapyrkimyksiä Turun satamassa.

Aarno ”Loka” Laitinen sanoo edellä mainittua Lasse Lehtisen väitöskirjaa arvostellessaan ”Jos Fagerholm olisi vuonna 1956 voittanut presidentinvaa-lit, Suomi olisi nopeasti kulkenut kohti länsimaista demokratiaa, sitoutunut läntisiin instituutioihin ja välttänyt kaiken sen kamaluuden, jonka aasialai-sen stalinistikulttuurin kyllästämä Neuvostoliitto salakuljetti KGP:n ja Kek-kosen avulla tänne” (IL 25.10.2002). Laitinen kärjistää melkoisesti, mutta kyllä poliittinen kulttuurimme Kekkosen johdolla sai itämaisia muotoja. Niitä on nähty edelleen mm. Jäätteenmäessä ja hänelle "oikeutta" hakevien puheenvuoroissa.

Asevelisosialisti kirjoitti:

Oikeassa olette, niin sinä kuin edellinen kirjoittaja, että demarit pelastivat Suomen vielä sodan jälkeenkin.

Sosiaalidemokraatit Väinö Tannerin johdolla rakensivat 1930-luvulla ”vasemmalta rannalta” siltaa vapaussodassa auenneen kuilun yli niin, että koko kansa seisoi yhdessä Suomen kohtalonhetkien koittaessa. Siinä kyllä Tanner oli väärässä, että hän ei uskonut Neuvostoliiton hyökkäävän Suomeen, "eivät Venäjän johtajat niin tyhmiä voi olla, että aloittasivat sodan" hän sanoi, ja vastusti varustautumista.

Sosiaalidemokraatit olivat todella eturintamassa pelastamassa Suomea demokratialle myös sodan jälkeisinä ”vaaran vuosina”, kun kommunistien Hertta Kuusinen julisti, että ”Tsekkoslovakian tie on oleva myös meidän tiemme”. Ennen sotia Suomessa Iso-Britannian sotilasasiamiehenä ja sodan jälkeen liittoutuneiden valvontakomission jäsenenä ollut eversti J.H.Magill, ”Mäkelän Janne”, toteaa kirjassaan ”Tasavalta tulikokeessa”, että kommunistien pääsyn valtaan Suomessa estivät ns. asevelisosialistit. Sitten hän kuvaa tuon ryhmän toimintaa todeten, että heidän ”jo riittää” -kampanjansa katkaisi 1948 eduskuntavaaleissa kommunistien kuningastien suistamalla SKDL:n suurimman puolueen asemasta ja ulos hallituksesta.

Lasse Lehtinen toteaa vuonna 2002 Urho Kekkosen ja sosialidemokraattisen puolueen suhteista tekemässään väitöskirjassaan ”Aatosta jaloa ja alhaista mieltä”, että ”Sosiaalidemokraattien oikeisto vaikutti ratkaisevasti siihen, että Suomi säilyi itsenäisenä. Myöntyväisyysmiehistä ei olisi siihen ollut. Asevelisosialistit tulivat politiikkaan suoraan rintamalta, sankarikuoleman kynsistä karanneina. Miehet tekivät politiikkaa suoraviivaisesti. Lopputulos ratkaisi, menettelytavat joustivat”. Lehtinen nostaisi isänmaan korkeimmal-le palkintopallille sdp:n puoluesihteeri Unto Varjosen, filosofian maisterin, reservin kapteenin ja kolme kertaa vapauden ristillä palkitun sotasankarin. Noina 1940-luvun lopun ”vaaran vuosina” demarit taistelivat etulinjassa muillakin rintamilla: K-A.Fagerholmin johtama sosialidemokraattinen vä-hemmistöhallitus lakkautti kommunistien soluttaman valtiollisen poliisin Valpon ja sisäministeri Aarre ”Sapeli” Simosen johtamat poliisit hajottivat kommunistien masinoimat, vallankumouksen alkusoitoksi tarkoitetut lak-komellakat Kemissä. Nuori Mauno Koivisto torjui päättäväisesti ja taitavas-ti kommunistien valtapyrkimyksiä Turun satamassa.

Aarno ”Loka” Laitinen sanoo edellä mainittua Lasse Lehtisen väitöskirjaa arvostellessaan ”Jos Fagerholm olisi vuonna 1956 voittanut presidentinvaa-lit, Suomi olisi nopeasti kulkenut kohti länsimaista demokratiaa, sitoutunut läntisiin instituutioihin ja välttänyt kaiken sen kamaluuden, jonka aasialai-sen stalinistikulttuurin kyllästämä Neuvostoliitto salakuljetti KGP:n ja Kek-kosen avulla tänne” (IL 25.10.2002). Laitinen kärjistää melkoisesti, mutta kyllä poliittinen kulttuurimme Kekkosen johdolla sai itämaisia muotoja. Niitä on nähty edelleen mm. Jäätteenmäessä ja hänelle "oikeutta" hakevien puheenvuoroissa.

Järkidemareiden pitkä jatkumo tuottaa onneksi Isänmaan pelastajia kaikille aikakausille. Kun tannerit, leskiset ja lindblomit vaipuvat kumpujen yöhön, lehtiset ja lipposet pitävät järjen ääntä pystyssä. Jäätteenmäkiläiseltä hulluudelta pitää pystyä suojautumaan.

Asevelisosialisti kirjoitti:

Oikeassa olette, niin sinä kuin edellinen kirjoittaja, että demarit pelastivat Suomen vielä sodan jälkeenkin.

Sosiaalidemokraatit Väinö Tannerin johdolla rakensivat 1930-luvulla ”vasemmalta rannalta” siltaa vapaussodassa auenneen kuilun yli niin, että koko kansa seisoi yhdessä Suomen kohtalonhetkien koittaessa. Siinä kyllä Tanner oli väärässä, että hän ei uskonut Neuvostoliiton hyökkäävän Suomeen, "eivät Venäjän johtajat niin tyhmiä voi olla, että aloittasivat sodan" hän sanoi, ja vastusti varustautumista.

Sosiaalidemokraatit olivat todella eturintamassa pelastamassa Suomea demokratialle myös sodan jälkeisinä ”vaaran vuosina”, kun kommunistien Hertta Kuusinen julisti, että ”Tsekkoslovakian tie on oleva myös meidän tiemme”. Ennen sotia Suomessa Iso-Britannian sotilasasiamiehenä ja sodan jälkeen liittoutuneiden valvontakomission jäsenenä ollut eversti J.H.Magill, ”Mäkelän Janne”, toteaa kirjassaan ”Tasavalta tulikokeessa”, että kommunistien pääsyn valtaan Suomessa estivät ns. asevelisosialistit. Sitten hän kuvaa tuon ryhmän toimintaa todeten, että heidän ”jo riittää” -kampanjansa katkaisi 1948 eduskuntavaaleissa kommunistien kuningastien suistamalla SKDL:n suurimman puolueen asemasta ja ulos hallituksesta.

Lasse Lehtinen toteaa vuonna 2002 Urho Kekkosen ja sosialidemokraattisen puolueen suhteista tekemässään väitöskirjassaan ”Aatosta jaloa ja alhaista mieltä”, että ”Sosiaalidemokraattien oikeisto vaikutti ratkaisevasti siihen, että Suomi säilyi itsenäisenä. Myöntyväisyysmiehistä ei olisi siihen ollut. Asevelisosialistit tulivat politiikkaan suoraan rintamalta, sankarikuoleman kynsistä karanneina. Miehet tekivät politiikkaa suoraviivaisesti. Lopputulos ratkaisi, menettelytavat joustivat”. Lehtinen nostaisi isänmaan korkeimmal-le palkintopallille sdp:n puoluesihteeri Unto Varjosen, filosofian maisterin, reservin kapteenin ja kolme kertaa vapauden ristillä palkitun sotasankarin. Noina 1940-luvun lopun ”vaaran vuosina” demarit taistelivat etulinjassa muillakin rintamilla: K-A.Fagerholmin johtama sosialidemokraattinen vä-hemmistöhallitus lakkautti kommunistien soluttaman valtiollisen poliisin Valpon ja sisäministeri Aarre ”Sapeli” Simosen johtamat poliisit hajottivat kommunistien masinoimat, vallankumouksen alkusoitoksi tarkoitetut lak-komellakat Kemissä. Nuori Mauno Koivisto torjui päättäväisesti ja taitavas-ti kommunistien valtapyrkimyksiä Turun satamassa.

Aarno ”Loka” Laitinen sanoo edellä mainittua Lasse Lehtisen väitöskirjaa arvostellessaan ”Jos Fagerholm olisi vuonna 1956 voittanut presidentinvaa-lit, Suomi olisi nopeasti kulkenut kohti länsimaista demokratiaa, sitoutunut läntisiin instituutioihin ja välttänyt kaiken sen kamaluuden, jonka aasialai-sen stalinistikulttuurin kyllästämä Neuvostoliitto salakuljetti KGP:n ja Kek-kosen avulla tänne” (IL 25.10.2002). Laitinen kärjistää melkoisesti, mutta kyllä poliittinen kulttuurimme Kekkosen johdolla sai itämaisia muotoja. Niitä on nähty edelleen mm. Jäätteenmäessä ja hänelle "oikeutta" hakevien puheenvuoroissa.

Mihin asevelisosialistilta unohtui Kyösti Kallio ja maalaisliitto kun puhutaan Suomen kansallisesta eheyttämisestä 30-luvulla ???!!!

Sellaisen kirjoittajan hengentuotteita, joka käyttää tietolähteenään satusetä Lehtisen "väitöskirjaa" ei oikeastaan kannattaisi kommentoida, mutta menköön tämän kerran.

Lehtinen kuuluu Lipposen, Liikasen, Sunqistin, ym. ohella siihen uus-tannerilaisten bemari-demarien niljakkaaseen joukkoon, jotka menneinä vuosikymmeninä vastustivat kaikenlaista kanssakäymista länsimaiden kanssa ja nyt mustamaalaavat niitä, jotka panivat vaikeina vuosina itsensä likoon 110 prosenttisesti.
Nyt nämä samat uus-tannerilaisen herätyksen saaneet, entiset stalinistisossut yrittävät uskotella, ettei Neuvostoliiton kanssa mitään todellista hätää ollutkaan.
Vaikka sanoudunkin irti K-linjalaisesta perseennuolentapolitiikasta, niin ilman Kekkosta olisimme olleet hukassa.
Palautettakoon mieliin vielä, että Lipponen vastusti kiivaasti vapaakauppasopimusta EEC:n kanssa, vaati "uutta ulkopolitiikkaa" Neuvostoliiton kanssa ja ehtipä sama mies vielä ihmetellä esim. sitäkin, että miksi Suomessa pelataan amerikkalaista jalkapalloa -siitä kun oli vaarana saada imperialistisia vaikutteita.

Kaikki kunnia Tannerille hänen palveluksistaan isänmaalle, mutta suuri häpeä langetkoon uus-tannerilaisten takinkääntäjäpaskiaisten ylle.

Keskustaporvari kirjoitti:

Mihin asevelisosialistilta unohtui Kyösti Kallio ja maalaisliitto kun puhutaan Suomen kansallisesta eheyttämisestä 30-luvulla ???!!!

Sellaisen kirjoittajan hengentuotteita, joka käyttää tietolähteenään satusetä Lehtisen "väitöskirjaa" ei oikeastaan kannattaisi kommentoida, mutta menköön tämän kerran.

Lehtinen kuuluu Lipposen, Liikasen, Sunqistin, ym. ohella siihen uus-tannerilaisten bemari-demarien niljakkaaseen joukkoon, jotka menneinä vuosikymmeninä vastustivat kaikenlaista kanssakäymista länsimaiden kanssa ja nyt mustamaalaavat niitä, jotka panivat vaikeina vuosina itsensä likoon 110 prosenttisesti.
Nyt nämä samat uus-tannerilaisen herätyksen saaneet, entiset stalinistisossut yrittävät uskotella, ettei Neuvostoliiton kanssa mitään todellista hätää ollutkaan.
Vaikka sanoudunkin irti K-linjalaisesta perseennuolentapolitiikasta, niin ilman Kekkosta olisimme olleet hukassa.
Palautettakoon mieliin vielä, että Lipponen vastusti kiivaasti vapaakauppasopimusta EEC:n kanssa, vaati "uutta ulkopolitiikkaa" Neuvostoliiton kanssa ja ehtipä sama mies vielä ihmetellä esim. sitäkin, että miksi Suomessa pelataan amerikkalaista jalkapalloa -siitä kun oli vaarana saada imperialistisia vaikutteita.

Kaikki kunnia Tannerille hänen palveluksistaan isänmaalle, mutta suuri häpeä langetkoon uus-tannerilaisten takinkääntäjäpaskiaisten ylle.

Punamulta on Kallion saavutuksia ja Tanner taisi olla ensimmäisen enemmistöhallituksen pääministeri.
Lipposen, Liikasen ja Lehtisen kehityksestä sanoisin: parempaan suuntaan. Kepulainen kehitys ja porvarius on sitä, ettei mikään liikahda(paitsi suun liikkeet).

Keskustaporvari kirjoitti:

Mihin asevelisosialistilta unohtui Kyösti Kallio ja maalaisliitto kun puhutaan Suomen kansallisesta eheyttämisestä 30-luvulla ???!!!

Sellaisen kirjoittajan hengentuotteita, joka käyttää tietolähteenään satusetä Lehtisen "väitöskirjaa" ei oikeastaan kannattaisi kommentoida, mutta menköön tämän kerran.

Lehtinen kuuluu Lipposen, Liikasen, Sunqistin, ym. ohella siihen uus-tannerilaisten bemari-demarien niljakkaaseen joukkoon, jotka menneinä vuosikymmeninä vastustivat kaikenlaista kanssakäymista länsimaiden kanssa ja nyt mustamaalaavat niitä, jotka panivat vaikeina vuosina itsensä likoon 110 prosenttisesti.
Nyt nämä samat uus-tannerilaisen herätyksen saaneet, entiset stalinistisossut yrittävät uskotella, ettei Neuvostoliiton kanssa mitään todellista hätää ollutkaan.
Vaikka sanoudunkin irti K-linjalaisesta perseennuolentapolitiikasta, niin ilman Kekkosta olisimme olleet hukassa.
Palautettakoon mieliin vielä, että Lipponen vastusti kiivaasti vapaakauppasopimusta EEC:n kanssa, vaati "uutta ulkopolitiikkaa" Neuvostoliiton kanssa ja ehtipä sama mies vielä ihmetellä esim. sitäkin, että miksi Suomessa pelataan amerikkalaista jalkapalloa -siitä kun oli vaarana saada imperialistisia vaikutteita.

Kaikki kunnia Tannerille hänen palveluksistaan isänmaalle, mutta suuri häpeä langetkoon uus-tannerilaisten takinkääntäjäpaskiaisten ylle.

Näitä demaritovereita voidaan kyllä syyttää yhdestä ja toisesta mokasta, mutta takinkäätäjiä toverit eivät ole.
Liikanen, Leppänen ja Lipponen ovat koko karriäärinsä olleet selkeitä oikeistodemareita ja transatlantin miehiä.
Sunkku on yritellyt seilata eri ryhmien välillä. Onnistuen hetkeksi hämäämään koko populan.
Tuomioja on tietenkin aina ollut vastaan, paitsi Eu:n "no jaa".

perässäkulkija kirjoitti:

Näitä demaritovereita voidaan kyllä syyttää yhdestä ja toisesta mokasta, mutta takinkäätäjiä toverit eivät ole.
Liikanen, Leppänen ja Lipponen ovat koko karriäärinsä olleet selkeitä oikeistodemareita ja transatlantin miehiä.
Sunkku on yritellyt seilata eri ryhmien välillä. Onnistuen hetkeksi hämäämään koko populan.
Tuomioja on tietenkin aina ollut vastaan, paitsi Eu:n "no jaa".

Ei se vapaakauppasopimuksen vastustaminen minusta kovin transatlanttiselta hommalta vaikuttanut.

Asevelisosialisti kirjoitti:

Oikeassa olette, niin sinä kuin edellinen kirjoittaja, että demarit pelastivat Suomen vielä sodan jälkeenkin.

Sosiaalidemokraatit Väinö Tannerin johdolla rakensivat 1930-luvulla ”vasemmalta rannalta” siltaa vapaussodassa auenneen kuilun yli niin, että koko kansa seisoi yhdessä Suomen kohtalonhetkien koittaessa. Siinä kyllä Tanner oli väärässä, että hän ei uskonut Neuvostoliiton hyökkäävän Suomeen, "eivät Venäjän johtajat niin tyhmiä voi olla, että aloittasivat sodan" hän sanoi, ja vastusti varustautumista.

Sosiaalidemokraatit olivat todella eturintamassa pelastamassa Suomea demokratialle myös sodan jälkeisinä ”vaaran vuosina”, kun kommunistien Hertta Kuusinen julisti, että ”Tsekkoslovakian tie on oleva myös meidän tiemme”. Ennen sotia Suomessa Iso-Britannian sotilasasiamiehenä ja sodan jälkeen liittoutuneiden valvontakomission jäsenenä ollut eversti J.H.Magill, ”Mäkelän Janne”, toteaa kirjassaan ”Tasavalta tulikokeessa”, että kommunistien pääsyn valtaan Suomessa estivät ns. asevelisosialistit. Sitten hän kuvaa tuon ryhmän toimintaa todeten, että heidän ”jo riittää” -kampanjansa katkaisi 1948 eduskuntavaaleissa kommunistien kuningastien suistamalla SKDL:n suurimman puolueen asemasta ja ulos hallituksesta.

Lasse Lehtinen toteaa vuonna 2002 Urho Kekkosen ja sosialidemokraattisen puolueen suhteista tekemässään väitöskirjassaan ”Aatosta jaloa ja alhaista mieltä”, että ”Sosiaalidemokraattien oikeisto vaikutti ratkaisevasti siihen, että Suomi säilyi itsenäisenä. Myöntyväisyysmiehistä ei olisi siihen ollut. Asevelisosialistit tulivat politiikkaan suoraan rintamalta, sankarikuoleman kynsistä karanneina. Miehet tekivät politiikkaa suoraviivaisesti. Lopputulos ratkaisi, menettelytavat joustivat”. Lehtinen nostaisi isänmaan korkeimmal-le palkintopallille sdp:n puoluesihteeri Unto Varjosen, filosofian maisterin, reservin kapteenin ja kolme kertaa vapauden ristillä palkitun sotasankarin. Noina 1940-luvun lopun ”vaaran vuosina” demarit taistelivat etulinjassa muillakin rintamilla: K-A.Fagerholmin johtama sosialidemokraattinen vä-hemmistöhallitus lakkautti kommunistien soluttaman valtiollisen poliisin Valpon ja sisäministeri Aarre ”Sapeli” Simosen johtamat poliisit hajottivat kommunistien masinoimat, vallankumouksen alkusoitoksi tarkoitetut lak-komellakat Kemissä. Nuori Mauno Koivisto torjui päättäväisesti ja taitavas-ti kommunistien valtapyrkimyksiä Turun satamassa.

Aarno ”Loka” Laitinen sanoo edellä mainittua Lasse Lehtisen väitöskirjaa arvostellessaan ”Jos Fagerholm olisi vuonna 1956 voittanut presidentinvaa-lit, Suomi olisi nopeasti kulkenut kohti länsimaista demokratiaa, sitoutunut läntisiin instituutioihin ja välttänyt kaiken sen kamaluuden, jonka aasialai-sen stalinistikulttuurin kyllästämä Neuvostoliitto salakuljetti KGP:n ja Kek-kosen avulla tänne” (IL 25.10.2002). Laitinen kärjistää melkoisesti, mutta kyllä poliittinen kulttuurimme Kekkosen johdolla sai itämaisia muotoja. Niitä on nähty edelleen mm. Jäätteenmäessä ja hänelle "oikeutta" hakevien puheenvuoroissa.

"Laitinen kärjistää melkoisesti, mutta kyllä poliittinen kulttuurimme Kekkosen johdolla sai itämaisia muotoja. Niitä on nähty edelleen mm. Jäätteenmäessä ja hänelle "oikeutta" hakevien puheenvuoroissa."
----

Paavo Lipposen toiminta on paras esimerkki itämaisten muotojen jatkumisesta suomalaisessa politiikassa. Lipposen mielestä hänellä itsellään tulee pääministerinä olla oikeus tehdä sopimuksia ulkovaltojen kanssa neuvottelematta niistä presidentin, muun hallituksen ja parlamentin kanssa, jonka jälkeen nuo sopimukset salataan Suomen kansalta.

Tuollaista itsevaltiutta ja salailua ei ole Suomessa koettu sitten Urho Kekkosen presidenttikauden. Eikä salaisia sopimuksia tunneta mistään muusta länsimaisesta demokratiasta. Päinvastoin tehdyistä sopimuksista ja suunnitelmista ilmoitetaan välittömästi tiedotusvälineille.

Avoimuus kunniaan kirjoitti:

"Laitinen kärjistää melkoisesti, mutta kyllä poliittinen kulttuurimme Kekkosen johdolla sai itämaisia muotoja. Niitä on nähty edelleen mm. Jäätteenmäessä ja hänelle "oikeutta" hakevien puheenvuoroissa."
----

Paavo Lipposen toiminta on paras esimerkki itämaisten muotojen jatkumisesta suomalaisessa politiikassa. Lipposen mielestä hänellä itsellään tulee pääministerinä olla oikeus tehdä sopimuksia ulkovaltojen kanssa neuvottelematta niistä presidentin, muun hallituksen ja parlamentin kanssa, jonka jälkeen nuo sopimukset salataan Suomen kansalta.

Tuollaista itsevaltiutta ja salailua ei ole Suomessa koettu sitten Urho Kekkosen presidenttikauden. Eikä salaisia sopimuksia tunneta mistään muusta länsimaisesta demokratiasta. Päinvastoin tehdyistä sopimuksista ja suunnitelmista ilmoitetaan välittömästi tiedotusvälineille.

Missähän se sopimus on? Sellaista ei ole väittänyt olevan olemassa edes pikkukonna Jätteenmäki, eikä niissä hänen rikostoverikseen juoniman Mannisen lähettämissä fakseissakaan puhuta sopimuksesta, ainoastaan Bushin ja Lipposen keskusteluista!

Ei sen puoleen, etteikö sellainen sopimus saisi olla tässä tilanteessa; saisihan Lipponen ja koko Suomikin osan siitä kunniasta, mikä nyt kohdistuu Yhdysvaltoihin maailman viimeaikaisista diktaattoreista ehdottomasti pahimman kukistamisesta!

Kunnon suomalainen kirjoitti:

Missähän se sopimus on? Sellaista ei ole väittänyt olevan olemassa edes pikkukonna Jätteenmäki, eikä niissä hänen rikostoverikseen juoniman Mannisen lähettämissä fakseissakaan puhuta sopimuksesta, ainoastaan Bushin ja Lipposen keskusteluista!

Ei sen puoleen, etteikö sellainen sopimus saisi olla tässä tilanteessa; saisihan Lipponen ja koko Suomikin osan siitä kunniasta, mikä nyt kohdistuu Yhdysvaltoihin maailman viimeaikaisista diktaattoreista ehdottomasti pahimman kukistamisesta!

Herra keskustelija puhuu sopimuksista:

"Lipposen mielestä hänellä itsellään tulee pääministerinä olla oikeus tehdä sopimuksia ulkovaltojen kanssa neuvottelematta niistä presidentin, muun hallituksen ja parlamentin kanssa, jonka jälkeen nuo sopimukset salataan Suomen kansalta."

Mikä oikeuttaa sinut julistamaan Lipposen mielipiteinä asioita, joille ei todellisuudesta ole näyttöä?
Eikö hän itse tiedä mitä mieltä on?
Ja jos käytännössä sellaisia on tehnyt, kerrohan missä ja miten!

Voitaisiinko pysyä asioissa asiallisena?

"Eikä salaisia sopimuksia tunneta mistään muusta länsimaisesta demokratiasta. Päinvastoin tehdyistä sopimuksista ja suunnitelmista ilmoitetaan välittömästi tiedotusvälineille."

Jos tarkoitat salaisia keskustelumuistioita, niin sellaisia kyllä tehdään jatkuvasti, eikä siinä auta minimerkin julistus, ettei niitä tunneta tahi sallita! Päinvastoin. Ei kaikista keskusteluista koskaan julkisteta kaikkia asioita. Luottamuksellisuus, nääs!

Minulle on alkanut tulla käsitys, että ns kepulaiset käyttävät totuutta vähemmän säästeliäästi kuin demarit. Tarkoitan juuri tällaisia heittoja ja lisäksi yhä julistettavia "totuuksia" että Lipponen oli lähettämässä suomalaisia sotilaita taisteluihin Irakiin. Jolle väitteelle ei todella ole mitään totuusarvoa!

Asevelisosialisti kirjoitti:

Oikeassa olette, niin sinä kuin edellinen kirjoittaja, että demarit pelastivat Suomen vielä sodan jälkeenkin.

Sosiaalidemokraatit Väinö Tannerin johdolla rakensivat 1930-luvulla ”vasemmalta rannalta” siltaa vapaussodassa auenneen kuilun yli niin, että koko kansa seisoi yhdessä Suomen kohtalonhetkien koittaessa. Siinä kyllä Tanner oli väärässä, että hän ei uskonut Neuvostoliiton hyökkäävän Suomeen, "eivät Venäjän johtajat niin tyhmiä voi olla, että aloittasivat sodan" hän sanoi, ja vastusti varustautumista.

Sosiaalidemokraatit olivat todella eturintamassa pelastamassa Suomea demokratialle myös sodan jälkeisinä ”vaaran vuosina”, kun kommunistien Hertta Kuusinen julisti, että ”Tsekkoslovakian tie on oleva myös meidän tiemme”. Ennen sotia Suomessa Iso-Britannian sotilasasiamiehenä ja sodan jälkeen liittoutuneiden valvontakomission jäsenenä ollut eversti J.H.Magill, ”Mäkelän Janne”, toteaa kirjassaan ”Tasavalta tulikokeessa”, että kommunistien pääsyn valtaan Suomessa estivät ns. asevelisosialistit. Sitten hän kuvaa tuon ryhmän toimintaa todeten, että heidän ”jo riittää” -kampanjansa katkaisi 1948 eduskuntavaaleissa kommunistien kuningastien suistamalla SKDL:n suurimman puolueen asemasta ja ulos hallituksesta.

Lasse Lehtinen toteaa vuonna 2002 Urho Kekkosen ja sosialidemokraattisen puolueen suhteista tekemässään väitöskirjassaan ”Aatosta jaloa ja alhaista mieltä”, että ”Sosiaalidemokraattien oikeisto vaikutti ratkaisevasti siihen, että Suomi säilyi itsenäisenä. Myöntyväisyysmiehistä ei olisi siihen ollut. Asevelisosialistit tulivat politiikkaan suoraan rintamalta, sankarikuoleman kynsistä karanneina. Miehet tekivät politiikkaa suoraviivaisesti. Lopputulos ratkaisi, menettelytavat joustivat”. Lehtinen nostaisi isänmaan korkeimmal-le palkintopallille sdp:n puoluesihteeri Unto Varjosen, filosofian maisterin, reservin kapteenin ja kolme kertaa vapauden ristillä palkitun sotasankarin. Noina 1940-luvun lopun ”vaaran vuosina” demarit taistelivat etulinjassa muillakin rintamilla: K-A.Fagerholmin johtama sosialidemokraattinen vä-hemmistöhallitus lakkautti kommunistien soluttaman valtiollisen poliisin Valpon ja sisäministeri Aarre ”Sapeli” Simosen johtamat poliisit hajottivat kommunistien masinoimat, vallankumouksen alkusoitoksi tarkoitetut lak-komellakat Kemissä. Nuori Mauno Koivisto torjui päättäväisesti ja taitavas-ti kommunistien valtapyrkimyksiä Turun satamassa.

Aarno ”Loka” Laitinen sanoo edellä mainittua Lasse Lehtisen väitöskirjaa arvostellessaan ”Jos Fagerholm olisi vuonna 1956 voittanut presidentinvaa-lit, Suomi olisi nopeasti kulkenut kohti länsimaista demokratiaa, sitoutunut läntisiin instituutioihin ja välttänyt kaiken sen kamaluuden, jonka aasialai-sen stalinistikulttuurin kyllästämä Neuvostoliitto salakuljetti KGP:n ja Kek-kosen avulla tänne” (IL 25.10.2002). Laitinen kärjistää melkoisesti, mutta kyllä poliittinen kulttuurimme Kekkosen johdolla sai itämaisia muotoja. Niitä on nähty edelleen mm. Jäätteenmäessä ja hänelle "oikeutta" hakevien puheenvuoroissa.

Kaikki kunnia veteraaneille ja politikoille (niille jotka)puolustivat vapaata Suomea.

Sen jäkeisellä ajalla on sitten oltu eri mieltä
toiminta tavoista, miten Suomea Hallitaan.
70 ja 80 luku oli sitten toteutunutta Sosiaali demokratiaa. Heidän ylivalta oli "vallankumouksellista"
ja on sitä osittain vieläkin. Yrittäjänä olen sen joutunut karvaasti kokemaan, mutta jo kauan on nähty että sille käy kuten Neuvosto sosialismille.
Tämä aika on nyt sitä, lomautukset,yritysten konkurssit,ulkomaille siirtymiset. Sosdem ja muun vasemmiston ideologiaan kuuluu että valtio ja työn antajat vastaavat kaikista hyvinvointi menoista. Olen n.6 työntekijän yrittäjä ja kusessa koko ajan. Raha ei kertakaikkijaan riitä,
n.70 % palkan päälle kuluja on liikaa. maksaisin mieluummin työntekijälle enenpi käteen, hoitakoon itse kulunsa.
Sitten tämä systeemi on vielä kaiken lisäksi tuottanyt selaista rupu sakkia jotka eivät yritäkään tehdä töitä. On toki huonossa tilanteessa oikeastikin olevia, heistä pitää huolehtia, mutta siihen riittäisi ehkä 40% työvoima kulu.
Ja sitten on tämä sosdemien paidan pesijä porukka,
eli yli suuri ja kankea virasto pyrokratia.
Sieltä väkeä pois ja tuottavaan työhön,Koira veron tyyppinen verotus ja sosiaali jarjestelmä,
Silloin työn ja tavaran hinta laskisi ja töitä olisi kaikille. He vielä ymmärtämättömyyttään luulevat (SAK mukaan lukien) pitävänsä omiensa puolta, mutta sahaavat oksaa jolla istuvat.
Tätä tyhmyyttä on yli puolue rajojen. ei ole ihmisillä kokonais käsitystä asioista eikä siitä mistä raha tulee, se pitää ensin ansaita, sitten vasta jakaa.

Kunnon suomalainen kirjoitti:

Missähän se sopimus on? Sellaista ei ole väittänyt olevan olemassa edes pikkukonna Jätteenmäki, eikä niissä hänen rikostoverikseen juoniman Mannisen lähettämissä fakseissakaan puhuta sopimuksesta, ainoastaan Bushin ja Lipposen keskusteluista!

Ei sen puoleen, etteikö sellainen sopimus saisi olla tässä tilanteessa; saisihan Lipponen ja koko Suomikin osan siitä kunniasta, mikä nyt kohdistuu Yhdysvaltoihin maailman viimeaikaisista diktaattoreista ehdottomasti pahimman kukistamisesta!

Salaisen sopimuksen paljastaminen jätetään Halosen, Tuomiojan ja Lipposen toimesta Manniselle ja Jäätteenmäelle yleisen syyttäjän toimesta.

Ja sitten sanotaan, ettei Suomessa oikeuslaitos ei toimi. Sille jätetään ne roskahommat, mistä Antti-Pekka Pietilä ja Pekka Ervastkin onnistuvat laistamaan.

Ahon-Viinasen hallitus teki historiallisen urotyön,nostamalla työttömien määrän reilussa vuodessa n.150 000 työttömästä yli 500 000.
Siihen tuskin kukaan muu enää pystyy(toivottavasti).

Guinnesin ennätysten kirjaan kirjoitti:

Ahon-Viinasen hallitus teki historiallisen urotyön,nostamalla työttömien määrän reilussa vuodessa n.150 000 työttömästä yli 500 000.
Siihen tuskin kukaan muu enää pystyy(toivottavasti).

että miten sinun mielestä taloutta olisi pitänyt lähteä tervehdyttämään Holkerin-Liikasen "hallitun rakennemuutoksen" jäljiltä?
Kerro myös se, että missä kohden Lipposen hallitusten talouspoliittinen linja olennaisesti poikkesi Ahon hallituksen linjasta?

Hautalan kohtelu 1981 oli varmasti taitamatonta, mutta mittasuhteet. Ahon hallituksen aikana vedettiin matto alta tuhansilta yrittäjiltä.

Lamaa ei voida sijoittaa Kannuksen elikeinoasiamiehen syntilistaan, mutta laman seurausten hoitamattomuus ehdottomasti.

Oma velkasaneeraukseni päättyy 2008, mutta eväät ovat jo silloin syöty.
Muuta en enää toivo kuin jonkimmoista "totuuskomissiota" jossa Ahon, Viinasen ja myös Koiviston toimet yritysten ja työpaikkojen tuhoamiseen selvitettäisiin.