EUn tulevaisuus (haaste vastustajille)

Itse en ole paljoakaan järkeillyt sitä, että millainen hallintomalli olisi EU:lle hyväksi, koska näen erityisesti laajentumisen myötä ilmassa sellaisia merkkejä, että hajaannus vain lisääntyy.
Tämä on tietenkin luonnollista ja toivottavaa kehitystä, koska EU on projekti jossa vanhoista, luonnollisista ja selkeästi omat ja itsekkäät intressit omaavista kansallisvaltioista ollaan rakentamassa luonnotonta liittovaltiota.
Me täällä pohjolan perukoilla emme oikein näe, tai emme halua nähdä sitä ristiriitaa, joka vallitsee vahvojen ja röyhkeiden EU-maiden tekojen ja juhlapuheiden välillä.
Nyt on jo merkkejä siitä, että Saksa ja Ranska alkavat ottamaan etäisyyttä, siis jo nyt, vaikka vielä ei ole edes otettu sisään uusia köyhiä tulokkaita.
EU-maissa vallitsee Suomea lukuun ottamatta erittäin voimakas kotiinpäin vetämisen kulttuuri, eikä se katoa mihinkään uusia ja hienoja hallintomalleja rakentamalla.
Melkein huvittuneena olen seurannut esim Puolan käyttäytymistä. Maan johto tietää varsin hyvin olevansa laajentumisen myötä ylivoimaisesti suurin nettosaaja, mutta elkeet ovat kuin suurimmalla nettomaksajalla.
Ennustan, että johtavat EU-maat leipääntyvät moiseen suhteellisen nopeasti ja hajaannus kiihtyy, johtaen lopulta siihen vääjäämättömään lopputulokseen, joka on itsenäiset kansallisvaltiot.

Se malli, jota itse pari kuukautta sitten hahmottelin "Jossittelua" otsikon alla, oli ihan jotain muuta. Siinä "jättiläis-EFTA"-mallissa oli kyse ainoastaan vapaakaupasta vailla poliittista ulottuvuutta.

Viksukin eksyi palstalle katsomaan mitä kuuluu, ja sama meininki näyttää jatkuvan - tosin Viksua ei kiinnosta politisointi ja riitely, vaan VilleL:n viesti oli johon päätyin tarttua.

Nykyinen hallinnointimalli on mielestäni riittävän hyvä, toki myönnettäköön että uudet jäsenvaltiot aiheuttavat painetta päätöksentekoon, joka tulee takkuamaan. Mutta parempi Viksun mielestä yhteistyössä kuin yksin.

Se, miten EU:ssa toimitaan, perustuu jäsenvaltioiden valtuuskuntien työryhmien, komission ja neuvoston väliseen vuorovaikutukseen. Yksittäinen, motivoitunut virkamies voi saada oikealla työskentelymallilla suht paljon aikaiseksi, mikäli tuntee päätöksen teon poliittiset ja reaaliset perusteet. Nykyisellään työryhmiähän siis vetävät aina puheenjohtajuusmaiden virkamiehet, tavoitellen strategisia, kansallisia tavoitteita.

Presidenttiys ei mielestäni ole hyvä, koska se romuttaa nykyisen, synergioihin perustuvan mallin ja voi loitontaa työryhmien toimintaa ydintavoitteista. Tosin tämähän perustuu spekulaatioon, koska kokemuksia presidenttiydestä ei ole.

Sitä en tiedä, onko oikea tie kohti liittovaltiota vai ei - ei ole viisautta suotu sanoa puolesta tai vastaan. Mutta ehkäpä ytimeen pitäisi kuulua - tällä hetkellähän olemme aika keskellä, EMU:n ja Schengenin myötä.

Jos jotain voisi toivoa - olisi jonkinlainen kehitys tasavertaisempia oloja EU:n alueelle, sekä EU:n talouspoliittista päätöstä kohdella halpatuontimaiden tuotteita paikallisia työpaikkoja vähentävänä asiana ja kohdella niitä esim. tariffein, jotta EU:n tuotteet säilyisivät kilpailukykyisinä. Eli siis tiivimmät sisämarkkinat suojeltuna halpatuonnin vaiktuksilta...

Kehottaisin EU:n kannattajia kanssamme miettimään, miten siirtyminen EU:sta ETAan toteutetaan.
Säilytetäänkö presidentin asema nykyisellään vai vahvistetaanko sitä jne.
Yhtä tärkeää on mielestäni varautua tähän vaihtoehtoon, joka on myöskin yksi vaihtoehto tulevaisuuden varalle.
Näitä vaihtoehtoja olisi sitten hyvä vertailla keskenään.
Yksi selkeä ero näissä tulevaisuudenkuvissa on. EU:n kehitykseen emme juurikaan voi vaikuttaa, mutta Suomen kehitykseen EU:n ulkopuolella meillä on täydet mahdollisuudet vaikuttaa.

Nykyinen hallintomalli ilman Suomea olisi mielestäni ihan ok. Huoneiden määrällä ei ole väliä, pääasia, että Suomi ei ole mukana. Tällaisessa mallissa kaikki asiat kuuluisivat Suomen päätäntävaltaan.

siinä kovin montaa vaihtoehtoa ole. Osavaltioparlamentit ja liittoparlamentti. Pressa olisi hyvä hätäkatkaisin, ainakin kunkkua parempi. Mutta miten tämä liittyy Unioniin?