Kun Kristuksen armotyö saa tulla uskon kautta todellisuudeksi rauhattoman ihmisen kohdalla, yhteys syntyy Kristuksen armon rikkauden välityksellä Jumalan kanssa. Pelkääväinen ihminen saa tuntea todeksi, mitä merkitsee Jumalan armo ihmiselämässä: hänet siirretään pimeydestä valkeuteen, maailmasta Kristukseen, syyllisyydestä syyttömyyteen. Hänet on Jumala siirtänyt Kristukseen, armon kasvuympäristöön.
”JUMALAN ARMO ON ILMESTYNYT PELASTUKSEKSI KAIKILLE IHMISILLE.”
Jumalan armo todella riittäisi kaikille ihmisille maailmassa, jos se vain kelpaisi vastaanotettavaksi Jumalan antamilla ehdoilla, eli jos ihmiset todella tuntisivat tarvitsevansa armoa. Armahdusta etsivä ihminen on Jumalalle mieluinen. Jumala tulee tällaista ihmistä vastaan, tai paremminkin Jumalan armo on jo vaikuttamassa etsimistä ja sisäistä kaipuuta. Valinnat ovat kuitenkin aina ihmisen vapaan tahdon vallassa, mutta silti me teemme vääriä valintoja tämän asian myötä. Valitsemme usein sen väärän vaihtoehdon.
Ei myöskään ole niin suurta syntiä, ettei Jeesuksen veri voisi sitä puhdistaa. Eikö olekin mahtavaa armoa, että Jeesuksen veren kautta saamme syntimme anteeksi, jos niitä katuen pyydämme anteeksi ja hylkäämme ne sen jälkeen. Jumalan armo astuu voimaan uskon kautta johtaen uudestisyntymiseen ihmisen elämässä.
”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.”
(Snl. 28: 13)
Kaikki armo on Jeesuksessa Kristuksessa. Hänen armonsa rikkaudesta uudestisyntynyt ihminen pääsee osalliseksi. Jumalan tinkimätön vanhurskauden vaatimus on täydellisesti täytetty Kristuksessa. Jeesuksen veri on lunastushinta syntisestä ihmisestä. Jumala näkee vajavaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa. Kasvumme alku ja päätös voi tapahtua vain Kristuksessa.
Näyttää siltä, että on vain pieni joukko niitä uskovaisia, jotka sydämensä tuskassa huutavat Pyhän Jumalan puoleen: ”Herätä vielä taistelijoita rukousrintamaan syntiä ja saastaisuutta vastaan! Tämä kansa hukkuu synteihinsä, väärän armojulistuksen saattelemana!”
Ero maailman ihmisten ja nimikristittyjen välillä on olematon. Tässä tilanteessa esitetään mitä moninaisimpia vaatimuksia – on saatava seurakuntaan sitä ja tätä ”mukavaa”, kun sitä on jo isompienkin paikkakuntien seurakunnissa. Kompromissit luterilaisen opin kanssa ovat jo hyvin luonnollisia, koska julistukset eivät paljolti enää poikkea toisistaan. Luterilaista kirkkoa jo pidetään monin paikoin tasavertaisena kristillisenä järjestönä vapaiden suuntien kanssa.
Luterilainen organisaatio on maallinen järjestö, jolla ei ole mitään raamatullisen seurakunnan piirteitä. Organisaationa luterilainen kirkko on yhtä kuollut järjestö, kuin katolilainen kirkko. Sen perusta on lapsikasteen armo ja armovälineinä sakramentit. Raamattu ilmoittaa hyvin selvästi, että muuta perustusta ei kukaan voi panna kuin mikä pantu on ja se on JEESUS KRISTUS.
Yksittäisten uskovaisten yhteys, kuuluivatpa he mihin tahansa, on sitä vastoin hyvin arvokasta ja tavoiteltavaa. He voivat keskinäisen rakkauden kanssa osoittaa maailmalle, että Kristuksen rakkaus Hengessä yhdistää heitä näkymättömin sitein. He kuuluvat samaan näkymättömään Kristus-ruumiiseen, joka pian kohotetaan tuuliin ja pilviin Jeesusta vastaan.
Jeesus on tie ja tärkeintä on olla kulkemassa eteenpäin tällä tiellä, mihin saakka kukin on ehtinyt. Pysähtyminen ja perääntyminen on kuoleman merkki.
Jeesuksen Kristuksen nimessä Sami Mattila, Hanko.
”JUMALAN ARMO ON ILMESTYNYT PELASTUKSEKSI KAIKILLE IHMISILLE.”
Jumalan armo todella riittäisi kaikille ihmisille maailmassa, jos se vain kelpaisi vastaanotettavaksi Jumalan antamilla ehdoilla, eli jos ihmiset todella tuntisivat tarvitsevansa armoa. Armahdusta etsivä ihminen on Jumalalle mieluinen. Jumala tulee tällaista ihmistä vastaan, tai paremminkin Jumalan armo on jo vaikuttamassa etsimistä ja sisäistä kaipuuta. Valinnat ovat kuitenkin aina ihmisen vapaan tahdon vallassa, mutta silti me teemme vääriä valintoja tämän asian myötä. Valitsemme usein sen väärän vaihtoehdon.
Ei myöskään ole niin suurta syntiä, ettei Jeesuksen veri voisi sitä puhdistaa. Eikö olekin mahtavaa armoa, että Jeesuksen veren kautta saamme syntimme anteeksi, jos niitä katuen pyydämme anteeksi ja hylkäämme ne sen jälkeen. Jumalan armo astuu voimaan uskon kautta johtaen uudestisyntymiseen ihmisen elämässä.
”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.”
(Snl. 28: 13)
Kaikki armo on Jeesuksessa Kristuksessa. Hänen armonsa rikkaudesta uudestisyntynyt ihminen pääsee osalliseksi. Jumalan tinkimätön vanhurskauden vaatimus on täydellisesti täytetty Kristuksessa. Jeesuksen veri on lunastushinta syntisestä ihmisestä. Jumala näkee vajavaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa. Kasvumme alku ja päätös voi tapahtua vain Kristuksessa.
Näyttää siltä, että on vain pieni joukko niitä uskovaisia, jotka sydämensä tuskassa huutavat Pyhän Jumalan puoleen: ”Herätä vielä taistelijoita rukousrintamaan syntiä ja saastaisuutta vastaan! Tämä kansa hukkuu synteihinsä, väärän armojulistuksen saattelemana!”
Ero maailman ihmisten ja nimikristittyjen välillä on olematon. Tässä tilanteessa esitetään mitä moninaisimpia vaatimuksia – on saatava seurakuntaan sitä ja tätä ”mukavaa”, kun sitä on jo isompienkin paikkakuntien seurakunnissa. Kompromissit luterilaisen opin kanssa ovat jo hyvin luonnollisia, koska julistukset eivät paljolti enää poikkea toisistaan. Luterilaista kirkkoa jo pidetään monin paikoin tasavertaisena kristillisenä järjestönä vapaiden suuntien kanssa.
Luterilainen organisaatio on maallinen järjestö, jolla ei ole mitään raamatullisen seurakunnan piirteitä. Organisaationa luterilainen kirkko on yhtä kuollut järjestö, kuin katolilainen kirkko. Sen perusta on lapsikasteen armo ja armovälineinä sakramentit. Raamattu ilmoittaa hyvin selvästi, että muuta perustusta ei kukaan voi panna kuin mikä pantu on ja se on JEESUS KRISTUS.
Yksittäisten uskovaisten yhteys, kuuluivatpa he mihin tahansa, on sitä vastoin hyvin arvokasta ja tavoiteltavaa. He voivat keskinäisen rakkauden kanssa osoittaa maailmalle, että Kristuksen rakkaus Hengessä yhdistää heitä näkymättömin sitein. He kuuluvat samaan näkymättömään Kristus-ruumiiseen, joka pian kohotetaan tuuliin ja pilviin Jeesusta vastaan.
Jeesus on tie ja tärkeintä on olla kulkemassa eteenpäin tällä tiellä, mihin saakka kukin on ehtinyt. Pysähtyminen ja perääntyminen on kuoleman merkki.
Jeesuksen Kristuksen nimessä Sami Mattila, Hanko.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"...pieni joukko niitä uskovaisia, jotka sydämensä tuskassa huutavat Pyhän Jumalan puoleen..."
Minkä nimistä Jumalaa sitä pitäs sitte huudella? ;D Ennenkuin kiekaaset että "ei sillä nimellä ole väliä", niin tarkista seuraavat kohdat raamatusta:
5.Moos 32:3
1.Samuel 17:45
Job 1:21
Apt 2:21
Jesaja 12:4
Matteus 6:9,10
Johannes 17:6
Jesaja 42:8
Niemeä on vaikea ylistää jos ei tiedä nimeä.
Jos mielesi tekee vielä kiekaista että "JHWH=Jeesus", niin varmista asia vielä seuraavista kohdista:
Johannes 14:28
Fil 2:9-11
2.Moos 33:20
Johannes 1:18
Kaikkivaltias ja Jeesus ovat eri asia, ja kukaan ihminen ei ole koskaan nähnyt Kaikkivaltiasta.
"Yksittäisten uskovaisten yhteys, kuuluivatpa he mihin tahansa, on sitä vastoin hyvin arvokasta ja tavoiteltavaa. He voivat keskinäisen rakkauden kanssa osoittaa maailmalle, että Kristuksen rakkaus Hengessä yhdistää heitä näkymättömin sitein."
Jos tosi uskovaiset kuuluvat mihinkä tahansa kirkkoon/seurakuntaan, miten heidän keskinäinen rakkaus tulisi ilmeiseksi koko maailmalle?
Tsemppiä Sami! :-)
Eräs Vartiotorniseuran julkaisema hakuteos todistelee Pyhää Henkeä pelkäksi persoonattomaksi voimaksi. Sivulla 695 se väittää varomattomasti:
>>"Nimi" voi merkitä muutakin, kuin jonkun persoonan nimeä. Kun sanomme suomessa "lain nimessä" tai "terveen järjen nimessä", emme tarkoita mitään persoonaa vaan sitä, mitä laki edustaa tai sen arvovaltaa tai sitä, mitä terve järki edustaa tai vaatii.>Myös sanojen kha´ris ja e´le-os pääasiallinen ero on siinä, että kha´ris sisältää erityisesti ajatuksen ilmaisesta ja ansaitsemattomasta lahjasta ja korostaa siten antajan avokätisyyttä ja anteliaisuutta, kun taas e´le-os tähdentää armollista suhtautumista ahdingossa olevien tarpeisiin.
Kiva nähdä sinua "kanavalla" :-)
"Et kommentoinut mitään kysymykseen armosta."
Nyt voisin kommentoida hiukan. Armo on vain yksi Jumalan ominaisuuksista, kuten myös oikeudenmukaisuus. Nämä ovat kuitenkin tasapainossa, niin ettei armo laimenna oikeudenmukaisuutta, eikä oikeudenmukaisuus taas puolestaan armoa.
Mutta meneekö se enää armon piikkiin jos kieltäytyy Jumalan palvonnassa käyttämästä Hänen nimeään, vastoin poikansa Jeesuksen antamaa mallia (Matteus 6:9), vain sen takia että valtaosa itseään kristityiksi kutsuvista ihmisista ei suostu käyttämään tuota nimeä aktiivisesti palvonnassaan? Jättämällä Jumalan nimen arvotta (hylkäät ja jätät käyttämättä), olet mieliksi vain Panettelijalle, et tosi Jumalalle. Tee niinkuin Jeesus, käytä nimeä!
"Voisiko Raamatun punainen lanka ollakin se, että Jahve Pelastaa?"
Hieno kommentti Rintti! Otan tähän pienen havaintoesimerkin: Mies on hukkumaisillaan. Joku heittää hänelle pelastusköyden, ja pelastaa hänet. Lukeeko seuraavan päivän lehdessä että "Köysi pelasti miehen hengen!"? Ei köysi, vaan se joka heitti tuon köyden, ansaitsee suurimmat kiitokset. Jeesus on tuo köysi, mutta Jehova on se joka sen sinulle heittää.
Ja sinusta tuntuu että emme anna tarpeeksi arvoa Jeesukselle, niin mieti seuraavaa: Jos olet flunssassa ja naapurisi lähettää poikansa tuomaan sinulle flunssalääkettä, olisit varmasti kiitollinen lapselle, mutta ketä kiittäisit _eniten_?
Raamatun punainen lanka on Jeesus, Yahowshu‘a = Jahve pelastaa.
Älä siis yritä kurkottaa köyden heittäjää kohti. Tartu köyteen kaikella voimallasi! Jeesus on paljon enemmän kuin vain köysi. Hän on Pelastajasi oikea käsi. Jeesus on ainoa nimi, jossa on Pelastus!
Jos sinulla on lapsia, voit miettiä, miten tärkeänä pidät sitä että he käyttävät virallista nimeäsi? Luulen ettet pitäisi sitä tärkeänä. Pienet lapsethan kutsuvat isäänsä yleensä isiksi, iskäksi tai isukiksi.
Ymmärrä, että myös Jeesus kutsuu Jumalaa Isäksi. Jos Jeesus olisi pitänyt tetragrammin käyttämistä erityisen tärkeänä - aikana jolloin se oli tabu - siitä olisi varmasti jäänyt meille montakin mainintaa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan malliksi laittamasi kohtakin menee:
Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; (Matt.6:9) (katso myös Room.8:15)
Edelleenkin se armo jäi hakuseen. Kirjoituksesta sai sellaisen käsityksen, että armo ja oikeudenmukaisuus on sillä tavalla tasapainossa, että Jumalaa (Mat.6:9 mukaan) nimellä "Isä" palvovat armahdetaan. (Tätä et kait nimenomaan tarkoittanut.)
Armo voisi kirkastua, kun mietit mitä Jeesus teki sinun takiasi. Hänet ruoskittiin henkihieveriin. Häntä pilkattiin. Hänet naulittiin ristille. Jumalan Poika alentui sinun tähtesi roikkumaan alasti ja verissä päin epäjumalan symbolilla! Tämä on se ristin hullutus.
Niinkuin monet kauhistuivat häntä - sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo... mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. (Jes.52,53)
Tämän hän teki kaikkien ihmisten syntien tähden
― niidenkin jotka eivät tahdo ottaa Häntä vastaan.
Kukaan ei voi ansaita syntiensä sovitusta. Se on lahja. Armosta.
Avaa suusi ja kiitä Herraa Jeesusta! Ylistä Hänen nimeään!
Koska Hän on Jumalan Rakkaus.
( ))===O
siinä armoa kerrakseen
Ja edelleen unohdetaan Jumalan nimi Jehova ja painotetaan Hänen poikaansa. Jeesus on Jehovan poika ja molemmille heille arvostus, mutta ovat kuitenkin eri asiat, mitä te hellarit ette ymmärrä. Hellareitten hokema: Jeesus on tie, totuus ja elämä! On varmasti näin mutta Jehova on kuitenkin Jumala, onko vaikea ymmärtää perusasiaa.