Maailmassa miehillä on täsmälleen yhtä paljon lapsia kuin naisillakin.
Mitä näkymiä ja oivalluksia tämä tosiasia mahtaa luoda?
Mitä näkymiä ja oivalluksia tämä tosiasia mahtaa luoda?
Tässä suhteessa tasa-arvo:
Hertta
281025
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
nainen estää miestä hoitamasta lapsiaan, nainen omii lapset avioeroissa itselleen että pääsisi valittamaan miten raskasta on kun kaikki aika menee lastenhoitoon kun mies ei muka halua hoitaa niitä.
Tapaamisoikeudet ovat miehelle hyvin vähäiset, lapset kasvavat eroon isästään, ei mene kauan kun äiti on saanut lapsensa aivopestyä niin että he uskovat isän hylänneen heidät ja että kaikki on isän syytä ja että isä on paha ihminen, jne. ja näin mies menettää lapsensa ennemmin tai myöhemmin täydellisesti petolliselle ämmälle!
Edelläolevin perustein on uskomattoman kieroa ja sanoinkuvaamattoman röyhkeää väittää että "Maailmassa miehillä on täsmälleen yhtä paljon lapsia kuin naisillakin"!!
..aviopuolisot eron tapahduttua tavallisimmin yhdessä sopivat, että lapset jäävät äidille. Myös oikeusistuimissa lapset yleensä määrätään äidille, koska käytännönratkaisut päätetään lasten edun kannalta, ei aikuisten.
Miten selität ne valtaisat määrät elatusvelvollisia isiä, jotka eivät osallistu lastensa elatuskustannuksiin? Entä mitkä syyt ovat niillä kiireisillä isillä, jotka eivät tule tapaamaamaan jälkeläisiään, vaikka lapset ja ex-vaimo hartaasti toivovat? Miksi tällainen yleensäkään sallitaan yhteiskunnassa? Sen sijaan näin päin tapahtuu, että lapset pakotetaan tapaamaan väkivaltaistakin isää, joka vain entistä vaimoaan pelotellakseen pitää kiinni tapaamisoikeuksistaan - ja lapset ovat sydän syrjällään, MIKSI? Kerrohan, kun sinulla on noita varmoja mielipiteitä.
ei ehkä kannattaisi niin paljon harrastaa yleistämistä. Omassa tuttavapiirissäni on tapahtunut 3 välirikkoa, joissa kummatkin vanhemmat olisivat halunneet lapset itselleen.
Saat arvata kolme kertaa (ehkä yksi riittää), kumman vanhemman luona lapset asuvat, kun tuomioistuin oli sanansa sanonut. Ja nämä isät olisivat todella halunneet olla enemmän tekemisissä lastensa kanssa, mutta äidit jostain syystä (katkeruus, viha, kostonhimo?) ovat päättäneet laittaa kapuloita rattaisiin. Tietänet varsin hyvin, että äitien ei tarvitse kuin vähän vihjaista esim. väkivallasta, niin muuta ei tarvita.
En silti olisi valmis tuomitsemaan kaikkia äitejä, vaikka minun kokemukseni mukaan 100% äideistä toimii edellä mainitulla tavalla.
Elatusmaksuista sen verran, että jokaisen kunnon miehen olisi syytä hoitaa vastuunsa ja käyttäytyä kuin aikuinen. Mutta henkilökohtaisesti en yhtään ihmettele joidenkin isien haluttomuutta maksaa elatusmaksuja lapsestaan, jos äitien käytös on niin epäkypsää ja lapsellista, kuin jossain tapauksissa.
Täytyy taas vain kyynisenä todeta, että niitä mätäpaiseita ja totaalisia kusipäitä tuntuu löytyvän kummastakin sukupuolesta.
Koska tämä on feministipalsta, enkä halua kaikkien arvon neitien/rouvien vihoja päälleni, en aio tässä nyt paljastaa omaa mielipidettäni siitä kummasta sukupuolesta niitä löytyy enemmän ;-)))
Kuitenkin esiintyy paljon sellaista asennetta, että mies valitsee, hoitaako lapsiaan vai ei, tapaako lapsiaan vai ei, maksaako elatusmaksuja vai ei, taisteleeko määrätietoisemmin lapsen huoltajuudesta vai ei. Koulujen vanhempainilloissa on joskus tuntunut sellaiselta, että vain parilla lapsella on isä. Missä on miehinen päättäväisyys vastuusta huolehtia lapsesta myös ikävystyttävissä yhteyksissä, kuten nyt vanhempainillat?
Mainitset lapsien kasvamisen eroon isästään. Usein se varmasti tapahtuu jo silloin, kun perhe on ulkoisesti näyttäen eheä. Kun perheeseen syntyy lapsia, ketjun lapsi - äiti - isä lenkit koetellaan. Ketjun eheyttä ei taata suinkaan lakipykälillä, väkivallalla tai uhkauksilla. Se syntyy kiintymyksen tunnesiteiden avulla, mihin vanhempien osalta tarvitaan myös tahdonvoimaa ja motivaatiota. Mikäli toinen vanhemmista huomaa huokaisevansa helpotuksesta päästyään mielestään "helpolla" lasten pikkulapsikaudesta (ehkä aktiivisesti pyrittyäänkin siihen), hän huomaa ehkä pian myös sen, että lapset antavat hänen olla enemmän "rauhassa", kiukuttelevat hänelle vähemmän, kaipaavat häntä vähemmän...
Erotilanteessa lasten huoltamisoikeuden saaminen on miesten kohdalla huonossa jamassa. Isän pitää ponnekkaammin saada huoltajuudesta päättävät uskomaan hänen huoltajankykyihinsä kuin äidin vastaavassa tilanteessa. Tämä on eräs nykymiehen elämän suurimmista epäkohdista näin naisena ajatellen. Toisaalta minulla ei ole mitään kokemusta miehenä olemisesta; voin olla väärässä. "Perheketjussa" länsimainen mies on jo jonkin aikaa ollut "heikoin lenkki". Toki tilanne on kovin uusmuotinen; myöskin muualla maailmassa on kulttuureita, joissa isän valta lapseen on suuri. Muistammehan nämä katkerat kiistat esim. muslimi-isien ja suomalaisäitien yhteisistä lapsista.
Huomenna on Viattomien lasten päivä, entisaikaisen 4-päiväisen joulun viimeinen joulupäivä. Maailmassa miehillä on täsmälleen yhtä paljon lapsia kuin naisillakin. Kaikki maailman lapset ovat meidän.
"Miten selität ne valtaisat määrät elatusvelvollisia isiä, jotka eivät osallistu lastensa elatuskustannuksiin?"
Tyhjästä maksaminen ei huvita ketään, nainen särki perheen ja vei lapset vastoin isän tahtoa, maksakoon sitten niiden elatuksenkin itse.
"Entä mitkä syyt ovat niillä kiireisillä isillä, jotka eivät tule tapaamaamaan jälkeläisiään, vaikka lapset ja ex-vaimo hartaasti toivovat?"
Mitä suotta kiusata itseään, nainen särki perheen ja on varmasti kova pala käydä VIERAILULLA paikassa joka kerran oli perhe ja oma koti!
On myös varmasti vaikeaa käydä VIERAILULLA katsomassa vähän aikaa kerran kk tms. OMIA LAPSIAAN muistaen että kerran nämä omat lapset kuuluivat jokapäiväiseen arkipäivään!
Voi olla että tekee mieli sitten ottaa etäisyyttä koko pilalle menneeseen perheeseen ja jatkaa täysin uuteen suuntaan elämässä.
Ja ns. yhteiskunta on tehnyt kyllä paljon muitakin vahingollisia päätöksiä ja muuta pahaa kansalaisille kuin nämä tapaamisoikeudet/-velvollisuudet, tavalliset kansalaiset näyttää vielä 2000-luvullakin olevan valtiolle = yhteiskunnalle pelkkää tyhmää vaalikarjaa jota saa muina aikoina kuin juuri ennen vaaleja kohdella kuin paskaa...
Eiväthän lapset ole omaisuutta tai tavaraa, jota käydään katsomassa, kun ne nyt kerran ovat omia, ja ollaan pahastuneita, kun ei saada nähdä heitä useammin. Kysehän on LASTEN tarpeesta ja oikeudesta nähdä vanhempansa, vaikka harvoinkin! Oletko ymmärtänyt tämän siteen? Lapset eivät ole omaisuutta, eivätkä he totta vieköön lisää kenenkään omaisuutta, eivät edes sen huoltajana olevan vanhemman, joka ahneuksissaan imee elatusmaksuina toisen vanhemman kuiviin.
Toinen aihe on sitten tämä, miten perheet särkyvät - siitä sinulla on vähän yksioikoinen käsitys. Niin, puoliso ei ole omaisuutta, eivät lapset. Johtaako se oivalluksiin?
"kaikki on aina miesten syytä"...
Mainitsinko miehet?
Lapset ovat käytännössä vanhempien omaisuutta yhteiskunnassamme, ellei heitä riistetä vanhemmiltaan. Puhummehan lasten "hankkimisesta" ja "omista lapsista". Lapset ovat omaisuutta, mutta heidän kohteluaan säädetään laeilla.
Lasten "hankkiminen" on itse asiassa melko omahyväistä toimintaa, samalla tavoin kuin lemmikkieläimen "hankkiminen". Tyydytetään omia hoivausvietin luomia tarpeitamme. Emme kuitenkaan usein ymmärrä sitä tunteidemme ja vaistojemme voimmakkuudessa.
Esineellistät itsekin lapsia, kun puhut "lasten tarpeesta ja oikeudesta nähdä vanhempansa". Periaatteessa pakanan maailmankatsomuksessa esineellistäminen on ihan loogista, sillä atomeistahan mekin koostumme. Pakana kun olen, en näe esineellistämisessä mitään vikaa. Esineellistämistä tapahtuu meidän huomaamattamme koko ajan ja monella tavalla.
Sanot, että esineellistän lapsia, kun puhun lasten tarpeesta ja oikeudesta tavata vanhempiaan. Enkö tällöin paremminkin esineellistä vanhempia? Todellinen näkökohta toki: muualla asuvasta vanhemmasta voi tuntua siltä, kuin hän olisi esine, joka pitää määräajoin toimittaa toisen vanhemman luona asuvan lapsen läheisyyteen. Katkeruuden voi kyllä ymmärtää.
Esineellistät lapsia luomalla heille tarpeita. Mutta olet kyllä oikeassa, esineellistät myös vanhempia.
Lapsille luodaan paljon keinotekoisiakin tarpeita, mutta perushoivan, lapsuuden turvaamisen ("annetaan lapsen olla lapsi"), vankkumattomien kiintymyssuhteiden ja aikuisuuteen kasvattamisen tarpeet eivät ole keinotekoisia.
Kenen tarpeet? Sinunko/sinun yhteiskuntasi tarpeet kasvattaa "kelpo" yksilö? Tarpeet hyötyä yksilöstä tulevaisuudessa?
Onko sinusta lapsenmielisyys pahasta? Luovuuden tukahduttaminen, yleisesti hyväksyttyihin käyttäymismalleihin sitoutuminen ja omien ajatuksiensa kyseenalaistamattomuus eivät mielestäni ole tavoiteltavia piirteitä. Sinäkin varmaan hyväksyt sen, että luovuus on lapsenmielisyyttä.
Lapsen/ihmisen tarpeiden yhdenmukaistaminen on mielestäni esineellistämistä. Minä en kyllä esineellistämisessä näekään mitään pahaa. Sitten kun joku pystyy minulle todistamaan astraalitason olemassaolon uskottavasti saatan ehkä muuttaa mielipidettäni. Toisaalta, astraalitasokin siinä tilanteessa varmaan kohta saisi tieteellisen selityksensä.
----
Toivottavasti ei tule väärinymmärryksiä.
..on ymmärtääkseni oleellista kaikessa normatiivisessa toiminnassa, jota esim. oikeudenkäyttö tyypillisesti on. Ero- ja huoltajuusratkaisuissa käydään aina oikeutta tavalla tai toisella, jos ei muuten, niin yhteisesti sopimalla. Jos tämä on esineellistämistä, niin sitä sitten tuskin voidaan välttää. Tarpeelliset järjestelyt on tehtävä.
Mutta mitään esineellistämistä ei ole lasten luonnollisessa kaipuussa tavata vanhempiaan ja muita omaisiaan. Se on aitoa ja varmaa, paitsi jos lapsilla on syytä pelätä. Vanhemmilla on myös vastuita, ei pelkkiä "oikeuksia".
Otetaampa tällainen huono määritelmä asialle, jota voitaisiin kutsua esineeksi: "Kun samoista aineista koostuvilla, samanlaisen rakenteen omaavilla 'kapineilla' on samanlaiset ominaisuudet ja niitä käytetään samanlaiseen tarkoitukseen, ne voidaan luokitella esineiksi." Idean tästä kuitenkin ymmärtänet.
Kun lapsilla on samanlaiset ominaisuudet (jotka määrittelemme psykologiassa) ja heitä käytetään samanlaiseen hoivaviettimme tyydytykseen ja/tai sukumme jatkamiseen, ovat he esineitä.
Hertta sitoo lapset samanlaiseen psykologiaan. Esineellistäminen hänen tapauksessaan ei liity mitenkään lasten tiettyihin ominaisuuksiin, vaan heidän yleiseen psykologian oppiimme sitomiseen ja heidän omistamiseensa.
En kyseenalaista psykologian oppejamme vaikka en niiden todennäköisiä virhemahdollisuuksia kielläkään, vaan ainoastaan osoitan miten esineellistämme lapsiamme.
Toisaalta yleistykset, mallit, käytännöt jne. ovat loogisia "rationointeja", yleensä ne pitävät melko hyvin paikkansa ja toimivat, ei aina tietenkään. Tästä syystä tarvitaankin yksilöllinen ja huolellinen, lasten parhaaseen pyrkivä käsittely (on toinen juttu, toteutuuko se).
http://www.ykliitto.fi/iotieto/kooste.htm
25. artikla
...
(2) Äideillä ja lapsilla on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun. Kaikkien lasten, riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa tai sen ulkopuolella, tulee nauttia samaa yhteiskunnan suojaa.
Iseillä ei siis ole erityistä väliä?
Ehkäpä artikla katsoo asioita "globaalista" näkökulmasta. Suurimmassa osassa maailmaa isillä ei ole hätäpäivää. Heillä on täysi valta lapsiensa yli, ja varmasti myös kaikki oikeudet tavata lapsiaan juuri niin paljon kuin suvaitsevat haluta. Toisaalta "isättömät" lapset ovat patriarkaalisissa kulttuureissa sitten vain äitiensä vajavaisen tuen varassa; usein heidät peräti hylätään tai annetaan kuolla. Näitä lapsiahan sitten haetaan adoptiolapsiksi Latinalaisesta Amerikasta, Kiinasta, Venäjältä jne. Mutta vain murto-osa "isättömistä"/vanhempien hylkäämistä lapsista päätyy rakastavaan perheeseen ja materiaalisesti turvattuun elämään.
Isien vanhemmuuden arvostamisen huomioiminen olisi jo paikallaan lisätä artikloihin. Mutta voiko sanoa, että isillä on "oikeus erityiseen huoltoon ja apuun"?
Pitää taas muistuttaa että vain rikkailla, johtavassa tai muuten hyvässä asemassa olevilla miehillä on se "kaikki valta", huono-osaisilla miehillä ei sitten mitään olekaan.
hyväksytty:)
Pitänee vielä ottaa huomioon ajankohta, jolloin tuo julistus on laadittu l. heti toisen maailmansodan jälkeen. Myöhemmässä lastenoikeuksien julistuksessa kai puhutaan jo lapsen oikeudesta vanhempiin.
Voi sanoa, että myös iseillä on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun, koskapa turhan moni isä vieläkin toimii "pankkiautomaattina" lapselleen.
Isyysvalmennus osaksi varusmieskoulutusta?
Nytpä osuit siihen faktaan, jonka eräs puoli on tosi tärkeä, ja jonka monet miesten ylemmyyttä toitottavat perusmiehet unohtavat: myös ns. perusmiehiä ja "luuserimiehiä" on aina käytetty hyväksi patriarkaalisuuden tukemisessa. On annettu ymmärtää, että vaikka miehellä ei olisi mitään ja vaikka hän ei onnistuisi missään, on sentään joku vielä häntä alempi: nainen, vaikka koulutettu, valtaa omaava ja menestyväkin nainen. On "vedetty yhtä köyttä" vain siksi, että ollaan miehiä, ei ole kysenalaistettu valtarakenteita, vaikka monet asiat vaatisivat korjaamista tavallisten miesten osalta siinä kuin naistenkin osalta.
Kato, kato ..kun täältä vähän pinnan alta raapaisee pääsee näemmä yksi kuin toinenkin itse varsinaiseen asiaan ! =D
Isyysvalmennus ei varmaan ole kovin luontevaa varusmiespalveluksessa, mutta miksei sielläkin voisi asiasta hieman propagoida, muun ohella. Asennekasvatuksen pitäisi alkaa jo kotona ja jatkua kouluissa.
Varsinaisesti kuitenkin olisi äitiys- ja lastenneuvoloiden valjastettava isät mukaan aktiivisesti. Ei vain tarjota mahdollisuutta osallistua, vaan velvoittaa. Vanhemmuus ja siihen liittyvä osaaminen kuuluu myös isälle. Tällä palstalla miehet painottavat tavallisesti isän OIKEUTTA lapseen, minä korostaisin myös velvolliuutta: isät livistävät liian helposti vastuistaan ja yhteiskunta sallii liian helposti sen tapahtuvan.
Mies voi olla isoisä koko maapallon väestölle, kun naisella voi olla vain n. sata lastenlasta.
onneks lasten hoito ja kasvatus on enimmäkseen naisten harteilla, muuten tää maailma olis posahtanut jo aikaa sitten..:)
...että hyvä kun on olleet kauniit kädet kaukana ohjusten laukaisunapeista? Sellainen mielikuva tästä tuli.
Martta on numero uno,
hänelle soikoon myös tämä runo. :-)
Kyllä sun alaa todellakin on enemmän toi runopuoli ;)
...tässä on kysymys samasta asiasta, kuin siitä, että jos ihmisellä on toinen jalka lyhyempi kuin toinen, niin se toinen on vastaavasti pitempi.
Keskimäärin siis samanpituiset.
Semmoinen oivallus. Höö.