Kaikkien rakastama kekkonen

vähän tietoa aiheesta:

Varkauden tapahtumista vaikeneminen on jatkunut vuosikymmeniä. Niin tutkijoita kuin maallikkoakin askarruttaa ne tekijät, jotka johtivat maan laajimpiin teloituksiin suhteessa väkilukuun juuri Varkaudessa, vaikka samankaltainen tilanne oli mm. Karkkilassa ja Äänekoskella, sisämaan teollistuneilla paikkakunnilla.

Varkaudesta tunnetaan entuudestaan ns. Huruslahden arpajaiset, missä ilman tuomiota teloitettiin noin 100 antautunutta punaista, muistiteidon mukaan joka kymmenes tai viides ja satunnaisesti rivistä poimittuja .

Sitä tapahtumaa oli ollut todistamassa mm. valkoisten joukoissa ollut Kajaanin sissi, sittemmin presidentti Urho Kekkonen jonka myöhemmät kertomukset on todettu joko muistivirheeksi tai tarkoitushakuiseksi totuuden muokkaukseksi. Aivan uutta tietoa on kertynyt Ahlströmin massatehtaalle linnoittautuneiden punaisten, miesten, naisten ja lasten kohtalosta heidän antautumisensa jälkeen.

Se sama massatehtaan rakennus on muuten yhä edelleen Varkauden keskustassa nähtävissä aivan läpikulkutien tuntumassa nykyisellä tehdasalueella.

Varkaus teollistui viime 1800-luvun lopulla, ensimmäiset lakot nähtiin jo 1894, suurlakko 1905 nostatti väkeä poliittiseen toimintaan , Ahlström tuli paikkakunnalle 1908, teollisuusyhteisöstä tuli sisämaan punainen saareke, missä työväestöä oli ympäröivästä alueesta poiketen paljon.

Toinen puunjalostusteollisuuspaikkakunta, Äänekoski, oli ulkoisesti hyvin samankalainen punainen saareke isäntävaltaisen maakunnan sisällä. Itse Äänekoskella huomattavan osan lapsuutta ja nuoruutta eläneenä ja vanhoilla vuosisadan alulta peräisin olleilla tehtailla työskennelleenä kahden samankaltaisen paikkakunnan täysin erilaiset kohtalot ovat teoksen erityisen kiinnostavaa ainesta ja tulkintaa. Itkosen teos hakee mm. tulkintoja Karkkilan, Varkauden ja Äänekosken erilaisiin tapahtumiin näennäisestä samankaltaisuudesta huolimatta.

Varkauden massatehtaan tapahtumat eivät ole jostain syystä tulleet tietoisuuteen ja julkisuuteen: esimerkiksi Helsingin Sanominen laajassa vuoden 1918 taistelupaikkoja käsitelleessä artikkelisarjassa massatehdasta ei mainita. Ei myöskään monessa tutkimuksessa, vaikka Jaakko Paavolaisen terroritutkimuksessa Varkaudessa tapahtui teloituksia asukaslukuun suhteutettuna ylivoimaisesti eniten koko maassa.

Varkauden tapahtumiin johtivat monet tekijät, edellisvuosien tapahtumat: keväällä 1917 oli esimerkiksi Ahlströmin toimeenpannut laajat irtisanomiset, massatehtaalta irtisanottiin parisataa työntekijää, yksittäisiin työntekijöihin kohdistuvat toimet olivat yleisiä. Yhtiön johto oli mm. nimennyt ne ihmiset joit ei enää saanut käyttää tehtaan töissä. Vuoden aikana lakkoiltiin monilla ammattialoilla, maatyöläiset mukaanlukien. Suhteet kiristyivät ja ruokapula pahensi kärjisti tilannetta.

Kun sitten vuoden 1918 talvella valkoinen armeija valtasi Varkauden, olivat punakaartit olleet vallassa kolmisen viikkoa. Valkoiset saarsivat Varkauden helmikuussa, suurhyökkäys alkoi 21. helmikuuta. Huruslahden jäällä ammuttiin antautuneita punaisia.

Punaisten viimeiseksi linnoitukseksi jäi massatehdas, sinne oli kerääntynyt useita satoja punakaartilaisia, naisia ja lapsia. Tehtaassa oli myös valkoisia panttivankeja; he kaikki säilyivät hengissä. Massatehtaan taisteluissa ei kovinkaan moni kaatunut tai edes haavoittunut. Punaiset päättivät lopulta antautua. Kaartilaisia ja siviilejä alkoi tulla ulos tehtaasta, kun joku vielä avasi tulen, jossa muutama valkoinen kuoli. Tulitus päättyi nopeasti.

Välittömästi taistelun päättymisen jälkeen, vielä sen kestäessäkin, pikaoikeudet aloittivat työnsä. Kuolemantuomioita jaettiin runsaasti. Massatehtaan antautumisen jälkeen naiset ja lapset lähetettiin pois, joka kymmenes miehistä määrättiin ammuttavaksi. Aivan summittaisesti ei riveistä otettu joka kymmenettä: paikalla oli varkautelaisia ja ympäristökuntien valkoisia jotka toimivat asiantuntijoina ja nimesivät mielensä mukaan teloitettavia. Teloitukset tapahtuivat tehtaan seinustalla, eri tietojen mukaan siihen ammuttiin 40-50 miestä. Valtausta seuraavana päivänä aloittivat työnsä myös kenttä- ja sotaoikeus. Kuolemantuomioita kenttäoikeus langetti noin 90. Työväenliikkeen perimätiedon mukainen teloitettujen luku 400 lienee liioiteltu. Tutkijat ovat päätyneet arvioissaan yli 200 teloitettuun.

Itkosen toimittama teos tarjoaa monenlaista kiinnostavaa tietoa ja tulkintaa, eri alojen tutkijoiden näkemyksiä Varkauden ja valtakunnan tapahtumista 1918. Varttuneempi lukija löytää paljon omaa elämänkokemusta sivuaa aineistoa, nuoremmalle se tarjonnee hyvä vertailupohjan eurooppalaisten , mm. entisen Jugoslavian tapahtumien hirveyksien peilaamiseeen kotimaan tapahtumiin. Emme me suomalaiset sittenkään kovin erilaisia olleet vielä isiemme ja isoisiemme aikaan; rinnnanröyhistelyyn ei meillä ole kummoisiakaan syitä.

Raiskasiko Kekkonen paljon Haminassa. Valkeakoskelaisista vähintään joka toista naista oli naitu väkipakolla.

Kekkonen toimi teloitusosaston komentajana Haminassa, ei Varkaudessa. Itse hän ei ketään teloittanut, antoi vain komentoja.