Mannerheim sai Hitleriltä 10 .2 1940 viestin, jossa tämä kertoi kehottaneensa NL:oa tekemään rauhan ja kehotti myös Suomea rauhaan. Poliitikkojakin on sitten lähennytty (vain Kivimäki?), tai Mannerheim kertonut jotain. Piti kuitenkin saada länsivaltojen tuki säilymään, koska ne vastustivat rauhaa. Myös piti saada muu hallitus ja eduskuntaryhmät rauhan kannalle. Rauhanehtoja piti myös yrittää sulatella ja lieventää. Kaikki vei aikaa.
Maanerheim sai Hitleriltä viestin 4.3. Siinä luki, että tämä on esittänyt uhkavaatimuksen venäläisille rauhan aikaansaamiseksi. Hitler myös kehotti Suomea tekemään rauhan. Mannerheim taisi Ylikankaan kirjassa olla rauhan kannalla juuri näihin aikoihin. Ilmeisesti kaikki ei kuitenkaan tapahtunut ”poliitikkojen mieliksi”. Rauhanneuvottelijat oli saatava matkaan, kun länsivaltojen hyväksyntä neuvotteluille saatiin. Suomihan kertoi länsivalloille pyrkivänsä rauhaan, mutta jatkavansa sotaa, mikäli ehdot ovat mahdottomat. Nyt saivat länsivallat myös ensimmäisen kerran kuulla Mannerheimin rauhanhaluista (melko varmasti ainakin kaikki hallituksen keskustelut saatiin selville). Mannerheim oli sanonut, että länsimaiden apu ei riittänyt ja tulisi liian myöhään. Asia oli tärkeä, joten Mannerheimin oli pantava arvovaltansa peliin. Joka tapauksessa Mannerheimin oli näyteltävä länsivalloille epäilevänsä rauhantekoa ja haluavansa neuvottelijoiden mukaan länsiapumielisen jäsenen. Näin länsivallat luulisivat, että niiden kannattaa yrittää vedota vielä Mannerheimiin ja suomalaisiin. Länsivallat eivät silloin keksisi mitään ikävää tai vetäisi melko näennäistä tukeaan Suomelta. Oli hyvin mahdollista, että ehdot olisivat Suomesta liian kovat. Siihenhän Mannerheimkin viittasi, kun sanoi, että niihin pitää ehdottomasti saada lievennyksiä. Walden määrättiin neuvottelijoiden mukaan, vaikka hallituksessa väitettiin Mannerheimin olleen hänen lähettämistään vastaan. Veikkaan, että hän nimenomaan lähti Mannerheimin tahdon mukaisesti ja että asiasta oli sovittu etukäteen. Hänen tehtäväkseen tuli tehdä rauha.
8.3. liittoutuneet tekivät sitten Mannerheimille tietysti uuden huipputarjouksen massiivisesta avusta, josta Mannerheim oli innostuvinaan. Hän rupesi muka vänkäämään rauhantekoa vastaan. Ehkä näin yritettiin hämmentää länsivaltoja. Neuvottelijat olivat Moskovassa ja se oli länsivaltojen kannalta tappio. Nyt näytti siltä, että heidät ehkä kutsuttaisiin kotiin. Moskovassa jopa äänestettiin kotiin lähdöstä. Ryti ja Walden äänestivät kuitenkin rauhanteon puolesta. Länsivallat saattoivat vielä olla toivorikkaita. Kuitenkin Mannerheim heti kysyi ensin kenraaleilta sotilaallista tilannetta, sai ”pessimistisen raportin” ja joutui toteamaan rauhanteon välttämättömyyden sotilaalliselta kannalta. Nyt Mannerheim ”julkisesti” puolsi rauhantekoa. näin oli tehtävä, koska hallituksen tuli tehdä rauha ja vain Mannerheim voi sellaisen päätöksen silloin saada aikaan. Parempi olisi ollut tietysti pysyä rauhasta sivussa kokonaan. Länsimaihin jäi kuitenkin se vaikutelma, että Mannerheim uskoi heidän apuunsa ja ei halunnut saksalaissuuntausta. Hän ei ehkä aloittaisi uutta sotaa Saksan puolella. Länsisuhteet säilyivät, joskin enää kuolevina henkäyksinä ja Mannerheim oli varalla niiden uudelleenlämmittämistä varten. Tietysti oli myös kohteliasta innostua, sillä neuvottelijoiden ollessa Moskovassa Suomeen tuli viimein muutama pommikone lännestä.
Mannerheimin kaksoispeli näkyy hyvin siinä, että päämajassa ei Jukka Seppisen mukaan otettu vastaan saksalaista upseeria helmikuussa 1940. Kuitenkin salainen kuriiri oli tuonut Hitlerin viestin, toi niitä lisää ja Mannerheimin kuriiri vei viestejä Hitlerille. Länsimaat luottivat Mannerheimiin tämänkin vuoksi täysin. Mannerheimin salattu monikasvoisuus paljastuu kuitenkin salaisesta kansiosta: MANNERHEIM KYSYI HITLERILTÄ TOIMINTAOHJEITA talvisodan jälkeen. Kuitenkin hän ehdotti Englannille sotatalousliittoa (vai mikä se nyt oli) myöhemmin keväällä. Suhteet länsimaihin piti säilyttää mahdollisimman pitkään. Englanti ei saanut katkaista Suomen merenkulkua ja kauppaa olisi voinut käydä myös Englannin kanssa. Ylikankaan vastustajilla on otsaa vielä Mannerheimin kansion julkaisemisen jälkeen vedota tuohon Englannille tehtyyn ehdotukseen.
Mannerheim ajatteli niin kuin sodan aikana hallitus ajatteli, rauhanhankkeet on hoidettava niin, että suhteet länsimaihin ja apu sieltä ei katkea. Mannerheim oli länsisuhteiden takuumies, joten hän oli koko sodan ajan rauhaa vastaan. Länsimaat saattoivat toivoa avunpyyntöä, koska ne tiesivät Mannerheimin vaikutusvallan. Veikkaan Mannerheimin olleen todellisuudessa rauhan kannalla jo aiemmin. Mannerheimin kansion ympärillä käydyssä keskustelussa on väitetty, että Mannerheim kääntyi rauhan kannalle ja tajunnut länsivaltojen petollisuuden vasta, kun sai Hitleriltä 9.3. tiedustelutietoja. Hän on kuulemma jälkeenpäin sanonut, että oli ”kuin pommi olisi pudonnut”. Todellisuudessa hän ei voi olla ollut niin aivoton. Vaikka tiedustelutiedot eivät suinkaan olleet bluffia tai että Mannerheim olisi pitänyt niitä bluffina, suurmiehen on täytynyt nähdä länsiavun lävitse koko ajan. Kuinka nyt hallituksien jäseniä vielä suurempi mies kääntyisi länsivaltojen puoleen ja rikkoisi välit Saksan kanssa? Hallitushan halusi välttää sodan ententen puolella. Hallituksen jäsenethän epäilivät länsivaltojen avun olevan täyttä bluffia. NL:n rauhanhalujen syyn on täytynyt valjeta Mannerheimille välittömästi, kun hän sai Hitlerin ensimmäisen viestin, jossa kerrottiin Saksan ensimmäisestä nootista NL:lle. Sodan jälkeen tilanne oli kaiketi sellainen, että edes pienessä piirissä ei ole voitu paljastaa länsivaltoja vedetyn nenästä. Vasta salainen kansio paljastaa koko Mannerheimin nerokkaan diplomatian.
Viestissä 9.3. Hitler tosin lupaa taata Suomen turvallisuuden, jossa se tekee rauhan sekä tarjoaa ilmavoimiensa iskuja, jos Suomi sellaisia katsoo tarvitsevansa. Rauhan luulisi tulleen solmituksi muutenkin. Kysymysmerkiksi jää vain se, että viivyttikö länsivaltojen hyväksynnän saaminen rauhanneuvotteluille rauhaa viikolla, vai mistä oikein on kysymys? Ainakin tällöin länsivallat onnistuivat ainakin osittain tavoitteessaan, sillä tällöin ne saivat tuhansia suomalaisia hengiltä. Suomihan uhmasi NL:n takarajaa neuvotteluiden aloittamisessa. Oliko länsisuhteiden hinta sen arvoinen?
Lähde: Ohto Manninen (toim.): Murhenäytelmän vuorosanat, Internet -sivusto Promerit (Kalevi Kannuksen sivut vuonna 2002), Ville Tikkanen :Itärajan kahta puolta (Myllylahti, 2001)
Maanerheim sai Hitleriltä viestin 4.3. Siinä luki, että tämä on esittänyt uhkavaatimuksen venäläisille rauhan aikaansaamiseksi. Hitler myös kehotti Suomea tekemään rauhan. Mannerheim taisi Ylikankaan kirjassa olla rauhan kannalla juuri näihin aikoihin. Ilmeisesti kaikki ei kuitenkaan tapahtunut ”poliitikkojen mieliksi”. Rauhanneuvottelijat oli saatava matkaan, kun länsivaltojen hyväksyntä neuvotteluille saatiin. Suomihan kertoi länsivalloille pyrkivänsä rauhaan, mutta jatkavansa sotaa, mikäli ehdot ovat mahdottomat. Nyt saivat länsivallat myös ensimmäisen kerran kuulla Mannerheimin rauhanhaluista (melko varmasti ainakin kaikki hallituksen keskustelut saatiin selville). Mannerheim oli sanonut, että länsimaiden apu ei riittänyt ja tulisi liian myöhään. Asia oli tärkeä, joten Mannerheimin oli pantava arvovaltansa peliin. Joka tapauksessa Mannerheimin oli näyteltävä länsivalloille epäilevänsä rauhantekoa ja haluavansa neuvottelijoiden mukaan länsiapumielisen jäsenen. Näin länsivallat luulisivat, että niiden kannattaa yrittää vedota vielä Mannerheimiin ja suomalaisiin. Länsivallat eivät silloin keksisi mitään ikävää tai vetäisi melko näennäistä tukeaan Suomelta. Oli hyvin mahdollista, että ehdot olisivat Suomesta liian kovat. Siihenhän Mannerheimkin viittasi, kun sanoi, että niihin pitää ehdottomasti saada lievennyksiä. Walden määrättiin neuvottelijoiden mukaan, vaikka hallituksessa väitettiin Mannerheimin olleen hänen lähettämistään vastaan. Veikkaan, että hän nimenomaan lähti Mannerheimin tahdon mukaisesti ja että asiasta oli sovittu etukäteen. Hänen tehtäväkseen tuli tehdä rauha.
8.3. liittoutuneet tekivät sitten Mannerheimille tietysti uuden huipputarjouksen massiivisesta avusta, josta Mannerheim oli innostuvinaan. Hän rupesi muka vänkäämään rauhantekoa vastaan. Ehkä näin yritettiin hämmentää länsivaltoja. Neuvottelijat olivat Moskovassa ja se oli länsivaltojen kannalta tappio. Nyt näytti siltä, että heidät ehkä kutsuttaisiin kotiin. Moskovassa jopa äänestettiin kotiin lähdöstä. Ryti ja Walden äänestivät kuitenkin rauhanteon puolesta. Länsivallat saattoivat vielä olla toivorikkaita. Kuitenkin Mannerheim heti kysyi ensin kenraaleilta sotilaallista tilannetta, sai ”pessimistisen raportin” ja joutui toteamaan rauhanteon välttämättömyyden sotilaalliselta kannalta. Nyt Mannerheim ”julkisesti” puolsi rauhantekoa. näin oli tehtävä, koska hallituksen tuli tehdä rauha ja vain Mannerheim voi sellaisen päätöksen silloin saada aikaan. Parempi olisi ollut tietysti pysyä rauhasta sivussa kokonaan. Länsimaihin jäi kuitenkin se vaikutelma, että Mannerheim uskoi heidän apuunsa ja ei halunnut saksalaissuuntausta. Hän ei ehkä aloittaisi uutta sotaa Saksan puolella. Länsisuhteet säilyivät, joskin enää kuolevina henkäyksinä ja Mannerheim oli varalla niiden uudelleenlämmittämistä varten. Tietysti oli myös kohteliasta innostua, sillä neuvottelijoiden ollessa Moskovassa Suomeen tuli viimein muutama pommikone lännestä.
Mannerheimin kaksoispeli näkyy hyvin siinä, että päämajassa ei Jukka Seppisen mukaan otettu vastaan saksalaista upseeria helmikuussa 1940. Kuitenkin salainen kuriiri oli tuonut Hitlerin viestin, toi niitä lisää ja Mannerheimin kuriiri vei viestejä Hitlerille. Länsimaat luottivat Mannerheimiin tämänkin vuoksi täysin. Mannerheimin salattu monikasvoisuus paljastuu kuitenkin salaisesta kansiosta: MANNERHEIM KYSYI HITLERILTÄ TOIMINTAOHJEITA talvisodan jälkeen. Kuitenkin hän ehdotti Englannille sotatalousliittoa (vai mikä se nyt oli) myöhemmin keväällä. Suhteet länsimaihin piti säilyttää mahdollisimman pitkään. Englanti ei saanut katkaista Suomen merenkulkua ja kauppaa olisi voinut käydä myös Englannin kanssa. Ylikankaan vastustajilla on otsaa vielä Mannerheimin kansion julkaisemisen jälkeen vedota tuohon Englannille tehtyyn ehdotukseen.
Mannerheim ajatteli niin kuin sodan aikana hallitus ajatteli, rauhanhankkeet on hoidettava niin, että suhteet länsimaihin ja apu sieltä ei katkea. Mannerheim oli länsisuhteiden takuumies, joten hän oli koko sodan ajan rauhaa vastaan. Länsimaat saattoivat toivoa avunpyyntöä, koska ne tiesivät Mannerheimin vaikutusvallan. Veikkaan Mannerheimin olleen todellisuudessa rauhan kannalla jo aiemmin. Mannerheimin kansion ympärillä käydyssä keskustelussa on väitetty, että Mannerheim kääntyi rauhan kannalle ja tajunnut länsivaltojen petollisuuden vasta, kun sai Hitleriltä 9.3. tiedustelutietoja. Hän on kuulemma jälkeenpäin sanonut, että oli ”kuin pommi olisi pudonnut”. Todellisuudessa hän ei voi olla ollut niin aivoton. Vaikka tiedustelutiedot eivät suinkaan olleet bluffia tai että Mannerheim olisi pitänyt niitä bluffina, suurmiehen on täytynyt nähdä länsiavun lävitse koko ajan. Kuinka nyt hallituksien jäseniä vielä suurempi mies kääntyisi länsivaltojen puoleen ja rikkoisi välit Saksan kanssa? Hallitushan halusi välttää sodan ententen puolella. Hallituksen jäsenethän epäilivät länsivaltojen avun olevan täyttä bluffia. NL:n rauhanhalujen syyn on täytynyt valjeta Mannerheimille välittömästi, kun hän sai Hitlerin ensimmäisen viestin, jossa kerrottiin Saksan ensimmäisestä nootista NL:lle. Sodan jälkeen tilanne oli kaiketi sellainen, että edes pienessä piirissä ei ole voitu paljastaa länsivaltoja vedetyn nenästä. Vasta salainen kansio paljastaa koko Mannerheimin nerokkaan diplomatian.
Viestissä 9.3. Hitler tosin lupaa taata Suomen turvallisuuden, jossa se tekee rauhan sekä tarjoaa ilmavoimiensa iskuja, jos Suomi sellaisia katsoo tarvitsevansa. Rauhan luulisi tulleen solmituksi muutenkin. Kysymysmerkiksi jää vain se, että viivyttikö länsivaltojen hyväksynnän saaminen rauhanneuvotteluille rauhaa viikolla, vai mistä oikein on kysymys? Ainakin tällöin länsivallat onnistuivat ainakin osittain tavoitteessaan, sillä tällöin ne saivat tuhansia suomalaisia hengiltä. Suomihan uhmasi NL:n takarajaa neuvotteluiden aloittamisessa. Oliko länsisuhteiden hinta sen arvoinen?
Lähde: Ohto Manninen (toim.): Murhenäytelmän vuorosanat, Internet -sivusto Promerit (Kalevi Kannuksen sivut vuonna 2002), Ville Tikkanen :Itärajan kahta puolta (Myllylahti, 2001)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Josko se Suomen vetkuttelu oli sitä rauhanehdoista tinkimistä, jonka tekemättä jättämisestä Suomea on syytelty. Hullusti kävi, koska ehdot kovenivat hieman ja miehiä meni. Josko tarvittiin miettimisaikaa. Vai eivätkö poliitikot pystyneet tekemään rauhaa ilman Mannerheimin hyväksyntää? Eihän häntä yllä olevan olisi kannattanut sotkea rauhantekoon ollenkaan. Vai onko hän halunnut olla mukana? Tosiaan hänen mielipiteensä menivät jo senkin vuoksi länsivalloille, että niitä pidettiin liittolaisina tilanteen tasalla. Oikeassa olet, teatteria Marsun hommat. Eikö Hitlerin takuut vielä vakuuttaneet?
Näihin kysymyksiin vastauksia pitäisi rohvessorien Suomessa päätelmiensä pohjalta meille arvuutella. Ja rehellisiä tulkintojaan Talvisodasta. Mutta nepä ovat nyt keskittyneet Ranskan korttiin. Niinkuin ei ne olisi samassa juonessa Churchillin kanssa. Tai sitten ovat käymässä lapsellisesti suursodassa kuin suursodassa. Voi hyvä tavaton. Pitänee sitten kunkin itse yrittää pohtia.
Ei millään toisella valtiolla ole oikeutta vaatia toisen valtion alueita omiin turvallisuustarkoituksiinsa. Ei Suomen pitänyt suostua yhtään mihinkään vaatimukseen. Sillä oli oma kansainliiton ja kaikkien valtioiden tunustuma legitiimi alue, joka sovittiin 1917 ja 1920 kahden valtion välillä rauhanomaisesti.
Imperialistinen roistovaltio N.liitto ei kunnioittanut Suomen suvereeniteettiä ja koskemattomuutta, vaan hyökkäsi Suomen alueelle 1939. Näin NL on kaikkeen syyllinen. Piste.
Presidentti Koivisto kehui taannoisessa keskustelussa Mannista hyväksi runoilijaksi ja näytelmäkirjailijaksi. Olen taipuvainen yhtymään hänen mielipiteeseensä.
Outoa on tämä Mannisen toiminta. Mutta outoa on myös muiden historioitsijoiden toiminta.
Ilmeisesti salatut tiedot ovat kuuluisassa Koiviston kassakaapissa, kun hän on se virnistelevä arvostelija. Häneltähän on kuultu myös aikaisemmin painavia lausuntoja johtajiemme toiminnasta sotavuosina. Tuntuu siltä, että häm tietää jotakin, jota muut eivät tiedä. Ylikangas on sitten "parempi näytelmäkirjailija". Salaisuudet ovat sitemmin luovutettu tietysti Haloselle.
Halusihan se Marsu rauhaa kohtuullisilla ehdoilla. Sitten kun tuli kovat ehdot, "esitys" alkoi. Varsinkin kun läheni myös määräaika avunpyynnölle. Idea esityksestä tietysti oikea. Niinhän poliitikotkin: Saksaan erittäin salaisesti, muualle julkisemmin. Ja pitihän sitä näytellä myös länsikortilla uhkaamista ja siihen uskomista. Hitlerhän halusi kaiken olevan salaista.
Taidat olla lukenut vain pari kirjaa.
Mutta miksi Hitlerin helmikuun 12.2. viestin jälkeen ei tapahtunut mitään? Mielenkiintoista on, että Summan petettyä Ryti tapasi optimistisen marsalkan.
Olisiko syynä Saksan suunnan aloittamisen nihkeyteen ollut se, että Mannerheim pettyi ensin Hitleriin. NL:n ehdot olivat järkyttävät ja niihin sisältyi vielä YYA-sopimus. Tuntui, kuin Hitler olisikin halunnut vain rauhan ja jättänyt Suomen venäläisille. Mannerheimista saattoi näyttää, että kaikki suurvallat olivat hylänneet Suomen. Rauhanteko saattoi silti olla välttämättä edesssä.
Salaisten kansioiden paljastajat ovat kirjoittaneet oudosti, että Mannerheim vasta maaliskuun ensi päivinä kysyi kuriirin välityksellä Hitleriltä, että mitä hän oikein on tarkoittanut ja miksi sota vielä jatkui. Kuulostaa tosin oudolta, että tähän suuntaan ei oltu enää yhteydessä moisen viestin jälkeen. Vai ryssivätkö poliitikot rauhanteon. Eikö Mannerheim tajunnut, että hänen piti tehdä rauha. Onko jotain jätetty kertomatta tai kansioista pois.
Aika, milloin Ylikangas puhui "kenraalien taivuttamisesta puhumaan rauhasta poliitikkojen mieliksi" olikin helmikuun viime päivinä (muisti petti). Tällöin siis Ylikangas väitti poliitikkojen tilanneen rauhanlausunnon Mannerheimilta. Rintamatilanteesta ja kyvystä käydä sotaa annettiin rehellinen selvitys. Mannerheim ei ottanut kantaa mihinkään. Sitten ilmeisesti länsivaltojen uhkaus tuen eväämisestä esti rauhanneuvottelut, jotka oli jo päätetty aloittaa. Halusiko Mannerheim ja hallituksen ydinryhmä rauhan jo tällöin? Vai annettiinko ajan kulua? Tällöin hän siis vaikealla hetkellä ilmeisesti haki Hitleriltä apua.
Sitten Hitleriltä tuli parempia viestejä. Heti 4.3. tieto uhkavaatimuksesta pikaisesta rauhanneuvottelujen alkamiseksi ja rauhanteoksi. Saattaisi kuvitella uhattavan myös Suomea. Hitlerin tahdon mukaan rauhanneuvottelijat lähetettiin ja tähän tarvittiin sitten Mannerheimin arvovaltaa. Mannerheimin teatteri kiihtyi. Itse asiassa Mannerheimin länsiapuinnostukset olivat varmaankin NL:n painostamista Hitler-kortilla. Hänhän tiesi, että Hitler vaatii pikaista rauhaa. Uhkaamalla länsiavunpyynnöillä Mannerheim saattoi toivoa myönnytyksiä rauhanehtoihin. Tällöin NL saisi rauhan tehtyä. Sitä en osa sanoa, oliko muiden poliitikkojen tetteri Saksan painostamista. Kuulostaa uskalletulta. Pikemminkin ns länsikorttia käyttivät muut lännen miellyttämiseen (kuten myös Mannerheim) sekä kuviteltuun NL:n painostamiseen (he luulivat länsivaltojen uhkaavan NL:oa). Ainakin sisäpiiri tajusi, ettei Saksaa enää tarvine uhata millään korteilla.
On myös epävarmaa, vuodettiinko NL:oon se, että Suomi ei hyväksy YYA-sopimusta. Vai oliko sen poistaminen NL:n spontaani toimenpide. Mannerheimhan vaati rauhanneuvottelijoiden lähtiessä, että ehtoihin on saatava lievennystä. NL tiesi YYA:n olevan itse asiassa pahin ehto. Samoin se ehkä tiesi sitä hallituksessa vastustetun. Eikö sitä ole vain ihmetelty, minne YYA hävisi? Historiakirjat eivät kertone siitä.
Sovittiinko rauhanehdoista jossain muualla etukäteen? Kannattiko rauhanteon vetkuttelu?Poistiko NL YYA:n, kun sai Hitleriltä määräajan? Oliko koko rauhanprosessi koko ajan sisäpiirin hallinnassa?
Mannerheim kehotti 29.2. pitämään rauhanneuvottelut salassa. Jos tämä pitää paikkansa, Mannerheim ei ehkä tiennyt länsivaltojen ja NL:n salaisesta kumppanuudesta, ennen kuin 9.3. Hitlerin tiedustelumateriaalin perusteella. NL voisi nimittäin kertoa neuvotteluista länsivalloille ja vaikeuttaa Suomen asemaa näiden silmissä.
Silti teoriasi vaikuttavat oikeilta. Länsiapua pidettiin varmasti kuitenkin bluffina, koska tajuttiin, ettei niitä hyödytä Suomen auttaminen vaan tuhoaminen. Saksaan varmasti nojauduttiin heti, kun se muuttui Suomelle suopeaksi. Mannerheim ei ole voinut harkitakaan avunpyyntöä länsivalloilta. Sama kuin hyppäisi sirkkelin päälle. Johtajiemme on täytynyt myös tajuta, että viimeistään Saksan ja NL:n välien rikkoutuessa mahdollisesti pystyssä olevat länsivallat heti rientävät NL:n kanssa sotaliittoon.
Tai sitten keskustelussa on ollut ylimääräisiä. Pitäisi katsoa ensin tarkasti lähde. Rytin kanssa on kahden kesken voinut olla erilainen keskustelu.