Puoluekenttä uusiksi?
Kirjoittanut: sos.lib.rad.kons., 29.12.2003 klo 21.06
Olen muutaman viikon seuraillut keskusteluja näillä palstoilla, lähinnä politiikka- ja maailman menoa –osastoissa ja olenpa itsekin avannut jonkun keskustelun ja ottanut osaa toisiin, useampaakin nimimerkkiä käyttäen. Näin olen tehnyt korkeintaan vain puoliksi tosissani, aika usein tarkoituksellisen provosoivasti, jolloin jonkun tosikon vastustava mielipide on saattanut leimahtaa kuin tuli tappuroissa. Minua se on suuresti huvittanut.
Mutta on minua myös hämmästyttänyt se kiihkeys, millä moni puolustaa poliittista kantaansa ja vielä kiihkeämmin idoleitaan, kuten Jäätteenmäkeä ja Lipposta. Mielipiteissä ei esitetä mitään tuoreita ja raikkaita näkemyksiä, vaan luutuneita asenteita perustellaan vanhoilla ennakkoluuloilla käyttäen fraaseja, jotka lienee opittu jo vuosikymmeniä sitten Veikko Vennamolta! Tuossa oikeassaolon kiihkossa unohdetaan täysin asiallisuus, ja myös laillisuus- tai laittomuusnäkökohdat saavat huutia. Hämmennystäni on lisännyt se, että vaikka ollaan olevinaan jonkin puolueen puolesta tai toista vastaan, tosiasiassa ollaan vain jonkin henkilön puolella ja jotakin toista vastaan. Kantoja ei mitenkään perustella puolueiden periaateohjelmissaan esittämillään tavoitteilla eikä niiden toiminnan tuloksilla tai tuloksettomuudella. Siis ovatko puolueet menettäneet merkityksensä ja vain muutamat henkilöt merkitsevät jotakin? Onko niin, että selvimmin toisistaan erotettavat puolueet ovat nyt Lipposen puolue ja Jäätteenmäen puolue? Jos noin on, niin heitteilläkö on asioittemme hoito, kun nuo keulahahmot ovat nyt melko sivussa, Jäätteenmäki Lipposta enemmän ja ehkä pysyvämminkin.
Eräässä joulun alla esitetyssä puheenvuorossa – en muista missä yhteydessä – varsin perustellusti arveltiin, että Suomikin liukuu koko ajan kohti kaksipuoluejärjestelmää. Asiaa mietittyäni ja analysoituani tarkemmin myös näillä palstoilla esitettyä, olen taipumassa samalle kannalle, mutta täytyisi löytää parempi ja kestävämpi jakaja kuin tuo Lipponen/Jäätteenmäki. Kaksipuoluejakoon näyttäisi olevan todellinen tarvekin, kun asioiden hoitaminen siinä olisi varmasti mahdollista järkevämmin, kuin nykyisessä pirstaloituneessa puoluekentässä, mikä ei enää vastaa kansalaisten koostumaa ja tarpeita.
Mutta mikä olisi se tekijä, joka tuon nykyisen puoluekentän voisi kahtia jakaa? Enää se ei voi olla omistava luokka/maa- tai muita omaisuuksia omistamattomat. Miksi ei voi olla? Siksi, että tällaista selkeätä jakoa ei enää yhteiskunnassamme ole, kun lähes kaikki ovat vähän kumpaakin, eivätkä ainakaan kaikki hieman maata omistavat ole sitä omistamattomia rikkaampia. Ei voi olla enää jakoa riistäjät/riistetyt – sellaisia ei ole – eikä edes työnantajat/työntekijät, kun sama persoona voi olla molempia ja ainakin edut ovat usein pitkälle yhteisiä. Voiko se olla vain maailmankatsomuksellisesti asennoituen porvarit/sosialistit? Ei, sillä tuollainen uskonnon kaltainen asennoituminen ei vetoa järkeviin ihmisiin ja sitä paitsi sekin on jo vanhentunut jako sikäli, että yhteiskuntamme on nyt jo paljon sosialistisempi kuin minkä sosialistit viime vuosisadan alkupuolella asettivat tavoitteekseen ja ns. porvarillisestikin ajattelevat tämän täysin hyväksyvät.
Vasemmisto/oikeisto – jako on yhtä pätemätön tänä päivänä. Monet keskustan kannattajat, joiden vanhan jaon mukaan tulisi olla porvarillisia, ajattelevat paljon vasemmistolaisemmin kuin monet sosialidemokraatit ja toisella laidalla on kepulaisia, jotka menevät kokoomuksesta viuhuen ohi oikealta. Tämä käy ilmi myös näillä palstoilla esitetyistä mielipiteistä. Kaksilinjaisuus on varsin perinteistä maalaisliitto/keskustassa, viime vuosikymmeninä K-linja Karjalaisen johdolla edusti puolueen vasemmistoa ja Sukselainen, Virolainen ja eräät muut näkyvät puolueen jäsenet oikeistoa. Eivätkä kaikki kokoomuksen kannattajat ole ainakaan kapitalisteja eivätkä kovin oikeistolaisiakaan. Puolueen ”sosiaalitanttalaidan” (ei ole minun keksimäni ilmaus) edustajissa on paljon vasemmistolaisempia kuin oikeistodemareissa. Keskustan tavoin myös sosialidemokraateilla on aina ollut vasen ja oikea laita. Kun ns. ”asevelisosialistit” Unto Varjonen, Väinö Leskinen, Olavi Lindblom, Kaarlo Pitsinki ja eräät muut vaikuttivat oikealla, Emil Skog kumppaneineen erkaantui joksikin aikaa koko puolueesta; Penna Tervo ja Aarre Simonen taisivat kuulua ensin puolueen oikeistoon ja myöhemmin vasemmistoon ja Simonenhan ei enää palannut emäpuolueeseen. Puolueen oikeistoa taitaa tänään edustaa näkyvimmin Paavo Lipponen ja vasemmistoa Erkki Tuomioja.
Vanhastaan tiedetään, että ruotsalaisessa kansanpuolueessa ovat laidat lavealla, vähän kaikki yhteiskunnalliset näkemykset edustettuina. Nykyisestä vasemmistoliitosta on vaikea sanoa mitään; siellä on kyllä vanhoja änkyräkommareita, mutta myös lähellä sosialidemokraatteja ja vielä lähempänä vihreitä olevia. Kristillisten arvopohja tiedetään ja ainakin minä sen täysin hyväksyn, mutta ei siitä ole suuren jaon toiseksi osapuoleksi, ei voida ajatella kristilliset/muut. Perussuomalaiset taitavat olla vain kaikkea vallassaolevaa vastaan, olkoon se ”oikeistolaista” tai ”vasemmistolaista”, ilman tarjottavaa selkeää vaihtoehtoa, joten he eivät tuo paljon aineksia suurta jakoa ajatellen. Entäpä vihreät? Voidaanko ajatella jako tehtäväksi vihreiden edustamia arvoja (luomutuotanto, ydinvoiman vastaisuus, ekologinen teollisuus ja elintavat, globaalit näkemykset mm. maailmankaupasta ja kasvusta jms.) kannattaviin ja niitä vastustaviin? Ei voida, sillä noissa näkemyksissä on paljon kenen tahansa järkevän ihmisen kannattamaa ja yhtä paljon huuhaata, jota järkevä ihminen ei voi kannattaa!
Siis miten näistä aineksista näen kaksipuoluejärjestelmän rakentuvan? On minulla eräitä ajatuksia, mutta tässä vaiheessa heitän pallon Teille, arvoisat näillä palstoilla surffailevat ilmeisesti politiikasta kiinnostuneet kansalaiset! Pyydän siis kannanottojanne ensinnäkin siihen, että olenko oikeassa näkemyksessäni nykyisen puoluekarttamme epätarkoituksenmukaisuudesta, ja jos tästä olette jonkin verran samaa mieltä kanssani niin toiseksi pyydän perusteltuja ehdotuksianne uudeksi puoluejaoksi! Lähetän tämän taipaleelle tuossa politiikka-osastossa demarien, keskustan, kokoomuksen, vasemmistoliiton ja vihreiden fakissa; eivätköhän niitä käy katsomassa myös näiden ulkopuolelle jäävien puolueiden kannattajat. No, laitanpa tämän nyt vähän myöhemmin myös perussuomalaisille. Palaan myöhemmin asiaan!
Nimim. Sosiaaliliberaalinen radikaalikonservatiivi
Kirjoittanut: sos.lib.rad.kons., 29.12.2003 klo 21.06
Olen muutaman viikon seuraillut keskusteluja näillä palstoilla, lähinnä politiikka- ja maailman menoa –osastoissa ja olenpa itsekin avannut jonkun keskustelun ja ottanut osaa toisiin, useampaakin nimimerkkiä käyttäen. Näin olen tehnyt korkeintaan vain puoliksi tosissani, aika usein tarkoituksellisen provosoivasti, jolloin jonkun tosikon vastustava mielipide on saattanut leimahtaa kuin tuli tappuroissa. Minua se on suuresti huvittanut.
Mutta on minua myös hämmästyttänyt se kiihkeys, millä moni puolustaa poliittista kantaansa ja vielä kiihkeämmin idoleitaan, kuten Jäätteenmäkeä ja Lipposta. Mielipiteissä ei esitetä mitään tuoreita ja raikkaita näkemyksiä, vaan luutuneita asenteita perustellaan vanhoilla ennakkoluuloilla käyttäen fraaseja, jotka lienee opittu jo vuosikymmeniä sitten Veikko Vennamolta! Tuossa oikeassaolon kiihkossa unohdetaan täysin asiallisuus, ja myös laillisuus- tai laittomuusnäkökohdat saavat huutia. Hämmennystäni on lisännyt se, että vaikka ollaan olevinaan jonkin puolueen puolesta tai toista vastaan, tosiasiassa ollaan vain jonkin henkilön puolella ja jotakin toista vastaan. Kantoja ei mitenkään perustella puolueiden periaateohjelmissaan esittämillään tavoitteilla eikä niiden toiminnan tuloksilla tai tuloksettomuudella. Siis ovatko puolueet menettäneet merkityksensä ja vain muutamat henkilöt merkitsevät jotakin? Onko niin, että selvimmin toisistaan erotettavat puolueet ovat nyt Lipposen puolue ja Jäätteenmäen puolue? Jos noin on, niin heitteilläkö on asioittemme hoito, kun nuo keulahahmot ovat nyt melko sivussa, Jäätteenmäki Lipposta enemmän ja ehkä pysyvämminkin.
Eräässä joulun alla esitetyssä puheenvuorossa – en muista missä yhteydessä – varsin perustellusti arveltiin, että Suomikin liukuu koko ajan kohti kaksipuoluejärjestelmää. Asiaa mietittyäni ja analysoituani tarkemmin myös näillä palstoilla esitettyä, olen taipumassa samalle kannalle, mutta täytyisi löytää parempi ja kestävämpi jakaja kuin tuo Lipponen/Jäätteenmäki. Kaksipuoluejakoon näyttäisi olevan todellinen tarvekin, kun asioiden hoitaminen siinä olisi varmasti mahdollista järkevämmin, kuin nykyisessä pirstaloituneessa puoluekentässä, mikä ei enää vastaa kansalaisten koostumaa ja tarpeita.
Mutta mikä olisi se tekijä, joka tuon nykyisen puoluekentän voisi kahtia jakaa? Enää se ei voi olla omistava luokka/maa- tai muita omaisuuksia omistamattomat. Miksi ei voi olla? Siksi, että tällaista selkeätä jakoa ei enää yhteiskunnassamme ole, kun lähes kaikki ovat vähän kumpaakin, eivätkä ainakaan kaikki hieman maata omistavat ole sitä omistamattomia rikkaampia. Ei voi olla enää jakoa riistäjät/riistetyt – sellaisia ei ole – eikä edes työnantajat/työntekijät, kun sama persoona voi olla molempia ja ainakin edut ovat usein pitkälle yhteisiä. Voiko se olla vain maailmankatsomuksellisesti asennoituen porvarit/sosialistit? Ei, sillä tuollainen uskonnon kaltainen asennoituminen ei vetoa järkeviin ihmisiin ja sitä paitsi sekin on jo vanhentunut jako sikäli, että yhteiskuntamme on nyt jo paljon sosialistisempi kuin minkä sosialistit viime vuosisadan alkupuolella asettivat tavoitteekseen ja ns. porvarillisestikin ajattelevat tämän täysin hyväksyvät.
Vasemmisto/oikeisto – jako on yhtä pätemätön tänä päivänä. Monet keskustan kannattajat, joiden vanhan jaon mukaan tulisi olla porvarillisia, ajattelevat paljon vasemmistolaisemmin kuin monet sosialidemokraatit ja toisella laidalla on kepulaisia, jotka menevät kokoomuksesta viuhuen ohi oikealta. Tämä käy ilmi myös näillä palstoilla esitetyistä mielipiteistä. Kaksilinjaisuus on varsin perinteistä maalaisliitto/keskustassa, viime vuosikymmeninä K-linja Karjalaisen johdolla edusti puolueen vasemmistoa ja Sukselainen, Virolainen ja eräät muut näkyvät puolueen jäsenet oikeistoa. Eivätkä kaikki kokoomuksen kannattajat ole ainakaan kapitalisteja eivätkä kovin oikeistolaisiakaan. Puolueen ”sosiaalitanttalaidan” (ei ole minun keksimäni ilmaus) edustajissa on paljon vasemmistolaisempia kuin oikeistodemareissa. Keskustan tavoin myös sosialidemokraateilla on aina ollut vasen ja oikea laita. Kun ns. ”asevelisosialistit” Unto Varjonen, Väinö Leskinen, Olavi Lindblom, Kaarlo Pitsinki ja eräät muut vaikuttivat oikealla, Emil Skog kumppaneineen erkaantui joksikin aikaa koko puolueesta; Penna Tervo ja Aarre Simonen taisivat kuulua ensin puolueen oikeistoon ja myöhemmin vasemmistoon ja Simonenhan ei enää palannut emäpuolueeseen. Puolueen oikeistoa taitaa tänään edustaa näkyvimmin Paavo Lipponen ja vasemmistoa Erkki Tuomioja.
Vanhastaan tiedetään, että ruotsalaisessa kansanpuolueessa ovat laidat lavealla, vähän kaikki yhteiskunnalliset näkemykset edustettuina. Nykyisestä vasemmistoliitosta on vaikea sanoa mitään; siellä on kyllä vanhoja änkyräkommareita, mutta myös lähellä sosialidemokraatteja ja vielä lähempänä vihreitä olevia. Kristillisten arvopohja tiedetään ja ainakin minä sen täysin hyväksyn, mutta ei siitä ole suuren jaon toiseksi osapuoleksi, ei voida ajatella kristilliset/muut. Perussuomalaiset taitavat olla vain kaikkea vallassaolevaa vastaan, olkoon se ”oikeistolaista” tai ”vasemmistolaista”, ilman tarjottavaa selkeää vaihtoehtoa, joten he eivät tuo paljon aineksia suurta jakoa ajatellen. Entäpä vihreät? Voidaanko ajatella jako tehtäväksi vihreiden edustamia arvoja (luomutuotanto, ydinvoiman vastaisuus, ekologinen teollisuus ja elintavat, globaalit näkemykset mm. maailmankaupasta ja kasvusta jms.) kannattaviin ja niitä vastustaviin? Ei voida, sillä noissa näkemyksissä on paljon kenen tahansa järkevän ihmisen kannattamaa ja yhtä paljon huuhaata, jota järkevä ihminen ei voi kannattaa!
Siis miten näistä aineksista näen kaksipuoluejärjestelmän rakentuvan? On minulla eräitä ajatuksia, mutta tässä vaiheessa heitän pallon Teille, arvoisat näillä palstoilla surffailevat ilmeisesti politiikasta kiinnostuneet kansalaiset! Pyydän siis kannanottojanne ensinnäkin siihen, että olenko oikeassa näkemyksessäni nykyisen puoluekarttamme epätarkoituksenmukaisuudesta, ja jos tästä olette jonkin verran samaa mieltä kanssani niin toiseksi pyydän perusteltuja ehdotuksianne uudeksi puoluejaoksi! Lähetän tämän taipaleelle tuossa politiikka-osastossa demarien, keskustan, kokoomuksen, vasemmistoliiton ja vihreiden fakissa; eivätköhän niitä käy katsomassa myös näiden ulkopuolelle jäävien puolueiden kannattajat. No, laitanpa tämän nyt vähän myöhemmin myös perussuomalaisille. Palaan myöhemmin asiaan!
Nimim. Sosiaaliliberaalinen radikaalikonservatiivi
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannatatko sosiaaliliberaali valinnan vapautta kieliopinnoissa vai pakkoruotsia.
Tässä kohtaa loppui mm. Markus Draken vapaamielisyys, "humanistipiispa" John Wikströmin vapaamielisyys, Irina Krohn,vihreät,vapaamielisyys, Satu Hassin,Heidi Hautalan,Janina Anderssonin vapaamielisyys.
He kaikki kannattavat valtion kansalaisiin kohdistuvaa holhoamista kieliopinnoissa.
Hyvässä seurassa ovat kyllä sillä niin kannattaa myös Paavo Lipponen,Kimmo Sasi,Tarja Halonen,Kimmo Kiljunen,Bjarne Kallis,O-P Heinonen,Arne Wessberg,Pekka Hallberg,Henrik Lax,Ville Itälä...siis koko valtaeliitti.
Entä kansa? No siltä ei kysytä.
Tämä valtion holhous on muutenkin valitettavaa. On kaikeenmailman kansalaiseläkettä, peruskoulua, sairaalaa, sosiaalihuoltoa, poliisitkin tulevat keskeyttämään, jos vähän keräilet irtonaista tavaraa mukaasi, vahvemman oikeuden käyttämisestä puhumattakaan.
Eiköhän se Tonyn linja ole paras. Miehet puolustavat naisiaan (antavat taskurahaa jos on tarvis) ja vetävät turpaan kaikkia, jotka eivät tee niin kuin tahdotaan. TÄssä mitään valtion holhousta tarvita.