Vastasin Sinulle, OivaHärkönen Nato-kannanottoosi jo tuossa IronMiken aloittamassa "Kiitos, Anneli" -ketjussa, mutta kun en tiedä, vieläkö käyt siellä, niin laitan saman tekstin tässä uutena avauksena:
Kiitos perusteellisesta ja perustellustakin vastauksestasi! Yksi oikaisu aluksi: sanot, että Nato-keskustelua vaativat vain ne, jotka ovat sinne suinpäin syöksymässä. Ei toki niin, vaan keskustelua toivovat ne, jotka haluaisivat tärkeän asian perusteellista käsittelyä. Minä kyllä pitäisin keskustelua myös osoituksena siitä, että Suomessa voidaan nykyisin keskustella avoimesti asioista, joista meidän oli pakko vuosikymmeniä vaieta! Minusta on erinomaisen hyvää se, että myös minun näkemysteni vastakkaisia ajatuksia voidaan esittää. Kun asioista esitetään erilaisia kantoja; silloin syntyy keskustelu, jossa ennen pitkää totuus – jos nyt asioista yleensä on olemassa vain yksi totuus – pääsee voitolle ja löytyy paras tai ainakin enemmistön mielestä paras ratkaisu. Ruotsissahan ei tehdä edes työpaikoilla mitään tärkeitä ratkaisuja ilman pitkää debattia, mikä suomalaisten mielestä on yleensä vain ajanhukkaa, mutta ruotsalaiset itse pitävät sitä hyvin tärkeänä; näin sitoutetaan kaikki tehtyihin päätöksiin ja niiden toteuttamiseen. Kyllä siellä on tästä hyvät kokemukset – monet tulokset puhuvat käytännön puolesta – ja ennen muuta se on demokratiaa, aivan toista, mihin meillä on totuttu. Meillä tuo paljon ylistetty Korpilammen kokouksesta alkavaksi katsottu konsensus on sittenkin ollut paljon sanelua ylhäältä päin, niin poliitikkojen kuin työmarkkinajärjestöjenkin taholta.
Minä perustan näkemykseni liittoutumisemme tarpeesta paljolti historiaan. Nimimerkkini mukaisesti olen historian harrastaja, ollut sitä jo kauan. Olen ollut kiinnostunut historiasta lähinnä siksi, että sen tutkiminen – en ole varsinaisesti tutkija, vaikka yleisen kirjallisuuden lisäksi käytän jonkin verran arkistolähteitäkin – on hyvin mielenkiintoista. Ihan uteliaisuudesta haluan tietää, mitä itse asiassa todella tapahtui ja miksi tapahtui niin kuin tapahtui. Uskon, että historian tuntemus antaa eväitä ymmärtää paremmin myös nykypäivää ja kaikkea siinä tapahtuvaa. Historiaahan ovat aina tehneet ihmiset, eikä ihminen ole muuttunut paljonkaan, vaikka maailma on muuttunut suunnattomasti; samoja pyrkimyksiä ihmisillä ja kansoilla on myös tänään kuin vuosikymmeniä ja jopa vuosituhansia sitten ja samoja virheitä niin ihmiset kuin kansatkin yhä tekevät. Myös Paasikiven toteamus ”kansa, joka ei tunne historiaansa, on kelvoton” on myös motivoinut minua harrastuksessani, kun olen huomannut monen – koulutetunkin – nykysuomalaisen historian tuntemuksen niin huonoksi; en ainakaan osaltani halua olla tuota tasoa vielä madaltamassa!
Joulun alla kirjoitin maailman menoa –osastossa viime sotiamme ja niiden syitä koskevista näkemyksistäni. On niitä vielä luettavissa tuosta osastosta. Noihin näkemyksiini ja käsitykseeni ihmisen ja kansojen vähäisestä muuttumisesta, historian taipumuksesta toistaa itseään, minä paljolti perustan käsitykseni nykyisestä liittoutumistarpeestamme. Tässäkin minä nojaan Paasikiveen, valtiomiehistämme historian parhaiten tuntevaan, joka sanoi ”pieni kansa on yksin aina liian heikko, se tarvitsee liittolaisen, pitää vain liittoutua oikein”.
Huomaan, että Sinäkin olet kyllä perehtynyt historiaan, mutta vedät sen opetuksista aivan erilaiset johtopäätökset kuin minä! Näin ollen vasta-argumenttisi eivät kyllä minun käsitystäni liittoutumisen tarpeestamme muuta.
Miten ja missä lienee historiaa tutkinut tuo Suomenmaan toimittaja, jonka ajatuksia sinä nyt ”raamatun sanana” esität? Ainakin hän esittää varsin omituisia käsityksiä historiallisista ajanjaksoista ja tekee yhtä omituisia johtopäätöksiä. En minä voi tässä rajoitetussa tilassa niitä kaikkia kommentoida, mutta puutun muutamiin:
Ruotsiko antoi Suomelle turvatakuut 800 vuoden ajan? Suomi oli vain Ruotsin takamaata, sille toisarvoinen alue muuten, paitsi tarpeellinen riittävän laajana puskurina Venäjää (Novgorodia) vastaan ja hyvin sikiävänä kansana hyvä apaja sotaväen pakkorekrytoinnille. Varsinainen Ruotsi ja sen ruotsalainen väestö oli aivan toisenlaisessa asemassa maan valtiaitten mielissä. Meillä puhuttiin ennen kouluissa Ruotsi-Suomesta. Ei Ruotsissa ole koskaan niin puhuttu, oli vain Ruotsi ja sen itäinen maakunta, jonka vähäarvoisuus Ruotsille nähtiin viimeistään vv. 1808-09, jolloin Ruotsi luopui siitä kovin helposti.
Sanot, että viime sodissamme me ”liittouduimme Natsi-Saksan kanssa”. Suomella ja Saksalla ei ollut missään vaiheessa keskinäistä liittoa, sen sijaan Saksalla ja Neuvostoliitolla oli, kuten näyt tietävän, ja myös Suomella ja Neuvostoliitolla oli 1932 tehty hyökkäämättömyyssopimus, jonka NL yksipuolisesti irtisanoi 28.11.1939 ja hyökkäsi kaksi päivää myöhemmin maahamme. Me tosin liityimme anti-komintern-sopimukseen myöhäissyksyllä 1941, jolloin sopimuksessa oli jo 13 maata, mukana myös sotaan osallistumattomia. Tuo sopimus, minkä alun perin tekivät Saksa ja Japani, oli laajennut, kun joukkoon oli halunnut liittyä monia muita, jotka halusivat estää kommunismin leviämisen ja kokivat uhkaa NL:n taholta. Kyllä meillä oli tuolloin täysi syy liittyä tuohon joukkoon, kun olimme joutuneet jo kaksi kertaa NL:n hyökkäyksen kohteeksi! Jos ajattelussasi on edes jäänteitä vanha-maalaisliittolaisista näkemyksistä, et voine olla sitä mieltä, että talvisota ja sen epäoikeudenmukainen rauha ei ollut jatkosodan syy!
Niin, länsi todella jätti meidät sodan jälkeen yksin NL:n ”armoille”, ei auttanut siten kuin voittamaansa Saksaa tai tämän vuoksi kärsimään joutuneita maita. Totta, mutta aivan vastakkaisesta syystä, kuin tuon Suomenmaan toimittajan mielestä! Jäimme tuohon tilaan siksi, että me emme olleet liitossa lännen kanssa! Länsi ei todellakaan jättänyt liittolaisiaan, vaan antoi niille turvatakuut ja auttoi niitä monin tavoin entisistä vihollisuuksista huolimatta, aivan toisin kuin Neuvostoliitto omia liittolaisiaan!
Halunneeko tuo Suomenmaan toimittaja (kenties sinäkin) meidän taas saavan mahdollisuuden olla urhoollisia suomalaisia, päästä taas yksin taistelemaan tiettyä suurvaltaa vastaan! Varmasti tuossa tilanteessa taas saisimme länsivalloilta samanlaista ylistävää suitsutusta kuin talvisodankin aikana, mutta lopputulos vielä paljon huonompi, vihdoinkin se voisi olla se ”finis Finlandiae”, mitä jo tsaarin apurit suomelle kuuluttivat vuosisata sitten!
Sanot, että Nato on vain USA:n kansallisen politiikan tukemista. Onko se siis vain USA:n käsikassara? Puhut heti vastoin itseäsi, kun toteat, että Nato ei lähtenyt Irakiin, kun suurimmat Nato-maat kieltäytyivät kunniasta. Näinhän se oli. Nato on tarkoitettu siihen kuuluvien valtioiden turvaksi. Siis jos yhtä noista maista uhataan, muut tulevat apuun, mutta niillä ei ole velvollisuutta lähteä yhden jäsenmaan muihin operaatioihin.
Et keksi yhtään syytä, miksi meillä olisi tarve kuulua Natoon. Minä luettelin jo tuossa kirjoituksessani, johon vastasit, muutamia hyviä syitä, olen luetellut lisää monia muita muissa yhteyksissä ja monet muut ovat olleet samaa mieltä. Historiamme on pullollaan noita syitä! Sanot, että koko Nato on tarpeeton, meidän ei kannata pitää tyhjän panttina tuollaista organisaatiota! Oletko todella sitä mieltä, että nyt vihdoin maailma ja myös ihminen on lopullisesti muuttunut! Odotatko myös leijonan ja karitsan kohta käyvän yhdessä laitumella! Millaiseksi ovat osoittautuneetkaan nuo 1930 luvun lopulla julkituodut viisaudet ”varusteluun ei kannata sijoittaa mitään, kun sotaa ei kuitenkaan tule” (Cajander ja Tanner) ja ”eivät Venäjän johtajat niin tyhmiä voi olla, että he aloittaisivat sodan” (Tanner) ja ”ei Venäjä uskalla hyökätä, se vain bluffaa” (Erkko)!
Sanoit luottavasi Suomen puolustusvoimiin. Niin minäkin, arvostan niitä suuresti ja pidän niistä huolehtimista meille elintärkeänä. Mutta tiedän myös niiden mahdollisuuksien rajallisuuden, ehkä jopa sinua paremmin, ”olen näes ollut siellä ennenkin” (Tuntemattoman sotilaan Koskelaa lainatakseni), kun olen ollut muutamia vuosikymmeniä puolustusvoimain palveluksessa. Arvostan suuresti myös YK:ta ja sen saavutuksia kriisien hallinnassa. Tämänkin tiedän sisältäpäin oltuani vuosien 1965-82 aikana yhteensä yli kolme vuotta rauhanturvaoperaatioissa Kyproksella, Siinailla ja Golanilla. On kunnianosoitus Suomelle ja aivan aiheellinen luottamuksenosoitus kenraali Hägglundin kykyihin, että hän, komentajani Siinailla everstinä 1978-79, on korkeassa asemassa EU-sotilaselimessä. On siellä ollut muitakin tuntemiani ja arvostamiani upseereita, entisiä työtovereitani noista ”sinibarettisavotoistakin”, mm. eversti Lauri ”Lasse” Ovaska, ja on siellä joitakin edelleen. Olen varma, että nuo EU:n yhteistä puolustusta antaumuksella rakentavat asiantuntijat myös mielissään yhtyvät puolustusvoimiemme nykyisen komentajan amiraali Kaskealan sanoihin ”sopimus EU:n yhteisestä puolustuksesta ilman Nato-yhteyttä on varsin köykäinen paperi”.
Sinä ymmärtääkseni tunnustaudut keskustan kannattajaksi? Minä todella olen puolueisiin täysin sitoutumaton. Pidän kyllä sosialidemokraatteja historiallisesti merkittävimpänä poliittisena liikkeenä. Myös arvostan heidän nykyistä puheenjohtajaansa Paavo Lipposta nykyisistä poliitikoistamme ehkä merkittävimpänä, ainakin visionäärisimpänä, mutta en toki jumaloi häntä. Tuomiojaa en voi mitenkään arvostaa ja taidanpa kuulua siihen viiteen prosenttiin kansastamme, joka ei pidä Tarja Halostakaan presidenteistämme – tuskin edes demaripresidenteistämme – ylivertaisena. Minun puolueeni on tämä isänmaa – sen hyväksi ja turvaksi tehtävään työhön toivoisin kaikkien puoluekannastaan riippumatta osallistuvan.
Vanhalla ja kuluneella kehotuksella ”pidä kynä terävänä” toivotan Sinulle hyvää jatkoa tälläkin areenalla, jonne myös minä vielä varmasti palaan!
Kiitos perusteellisesta ja perustellustakin vastauksestasi! Yksi oikaisu aluksi: sanot, että Nato-keskustelua vaativat vain ne, jotka ovat sinne suinpäin syöksymässä. Ei toki niin, vaan keskustelua toivovat ne, jotka haluaisivat tärkeän asian perusteellista käsittelyä. Minä kyllä pitäisin keskustelua myös osoituksena siitä, että Suomessa voidaan nykyisin keskustella avoimesti asioista, joista meidän oli pakko vuosikymmeniä vaieta! Minusta on erinomaisen hyvää se, että myös minun näkemysteni vastakkaisia ajatuksia voidaan esittää. Kun asioista esitetään erilaisia kantoja; silloin syntyy keskustelu, jossa ennen pitkää totuus – jos nyt asioista yleensä on olemassa vain yksi totuus – pääsee voitolle ja löytyy paras tai ainakin enemmistön mielestä paras ratkaisu. Ruotsissahan ei tehdä edes työpaikoilla mitään tärkeitä ratkaisuja ilman pitkää debattia, mikä suomalaisten mielestä on yleensä vain ajanhukkaa, mutta ruotsalaiset itse pitävät sitä hyvin tärkeänä; näin sitoutetaan kaikki tehtyihin päätöksiin ja niiden toteuttamiseen. Kyllä siellä on tästä hyvät kokemukset – monet tulokset puhuvat käytännön puolesta – ja ennen muuta se on demokratiaa, aivan toista, mihin meillä on totuttu. Meillä tuo paljon ylistetty Korpilammen kokouksesta alkavaksi katsottu konsensus on sittenkin ollut paljon sanelua ylhäältä päin, niin poliitikkojen kuin työmarkkinajärjestöjenkin taholta.
Minä perustan näkemykseni liittoutumisemme tarpeesta paljolti historiaan. Nimimerkkini mukaisesti olen historian harrastaja, ollut sitä jo kauan. Olen ollut kiinnostunut historiasta lähinnä siksi, että sen tutkiminen – en ole varsinaisesti tutkija, vaikka yleisen kirjallisuuden lisäksi käytän jonkin verran arkistolähteitäkin – on hyvin mielenkiintoista. Ihan uteliaisuudesta haluan tietää, mitä itse asiassa todella tapahtui ja miksi tapahtui niin kuin tapahtui. Uskon, että historian tuntemus antaa eväitä ymmärtää paremmin myös nykypäivää ja kaikkea siinä tapahtuvaa. Historiaahan ovat aina tehneet ihmiset, eikä ihminen ole muuttunut paljonkaan, vaikka maailma on muuttunut suunnattomasti; samoja pyrkimyksiä ihmisillä ja kansoilla on myös tänään kuin vuosikymmeniä ja jopa vuosituhansia sitten ja samoja virheitä niin ihmiset kuin kansatkin yhä tekevät. Myös Paasikiven toteamus ”kansa, joka ei tunne historiaansa, on kelvoton” on myös motivoinut minua harrastuksessani, kun olen huomannut monen – koulutetunkin – nykysuomalaisen historian tuntemuksen niin huonoksi; en ainakaan osaltani halua olla tuota tasoa vielä madaltamassa!
Joulun alla kirjoitin maailman menoa –osastossa viime sotiamme ja niiden syitä koskevista näkemyksistäni. On niitä vielä luettavissa tuosta osastosta. Noihin näkemyksiini ja käsitykseeni ihmisen ja kansojen vähäisestä muuttumisesta, historian taipumuksesta toistaa itseään, minä paljolti perustan käsitykseni nykyisestä liittoutumistarpeestamme. Tässäkin minä nojaan Paasikiveen, valtiomiehistämme historian parhaiten tuntevaan, joka sanoi ”pieni kansa on yksin aina liian heikko, se tarvitsee liittolaisen, pitää vain liittoutua oikein”.
Huomaan, että Sinäkin olet kyllä perehtynyt historiaan, mutta vedät sen opetuksista aivan erilaiset johtopäätökset kuin minä! Näin ollen vasta-argumenttisi eivät kyllä minun käsitystäni liittoutumisen tarpeestamme muuta.
Miten ja missä lienee historiaa tutkinut tuo Suomenmaan toimittaja, jonka ajatuksia sinä nyt ”raamatun sanana” esität? Ainakin hän esittää varsin omituisia käsityksiä historiallisista ajanjaksoista ja tekee yhtä omituisia johtopäätöksiä. En minä voi tässä rajoitetussa tilassa niitä kaikkia kommentoida, mutta puutun muutamiin:
Ruotsiko antoi Suomelle turvatakuut 800 vuoden ajan? Suomi oli vain Ruotsin takamaata, sille toisarvoinen alue muuten, paitsi tarpeellinen riittävän laajana puskurina Venäjää (Novgorodia) vastaan ja hyvin sikiävänä kansana hyvä apaja sotaväen pakkorekrytoinnille. Varsinainen Ruotsi ja sen ruotsalainen väestö oli aivan toisenlaisessa asemassa maan valtiaitten mielissä. Meillä puhuttiin ennen kouluissa Ruotsi-Suomesta. Ei Ruotsissa ole koskaan niin puhuttu, oli vain Ruotsi ja sen itäinen maakunta, jonka vähäarvoisuus Ruotsille nähtiin viimeistään vv. 1808-09, jolloin Ruotsi luopui siitä kovin helposti.
Sanot, että viime sodissamme me ”liittouduimme Natsi-Saksan kanssa”. Suomella ja Saksalla ei ollut missään vaiheessa keskinäistä liittoa, sen sijaan Saksalla ja Neuvostoliitolla oli, kuten näyt tietävän, ja myös Suomella ja Neuvostoliitolla oli 1932 tehty hyökkäämättömyyssopimus, jonka NL yksipuolisesti irtisanoi 28.11.1939 ja hyökkäsi kaksi päivää myöhemmin maahamme. Me tosin liityimme anti-komintern-sopimukseen myöhäissyksyllä 1941, jolloin sopimuksessa oli jo 13 maata, mukana myös sotaan osallistumattomia. Tuo sopimus, minkä alun perin tekivät Saksa ja Japani, oli laajennut, kun joukkoon oli halunnut liittyä monia muita, jotka halusivat estää kommunismin leviämisen ja kokivat uhkaa NL:n taholta. Kyllä meillä oli tuolloin täysi syy liittyä tuohon joukkoon, kun olimme joutuneet jo kaksi kertaa NL:n hyökkäyksen kohteeksi! Jos ajattelussasi on edes jäänteitä vanha-maalaisliittolaisista näkemyksistä, et voine olla sitä mieltä, että talvisota ja sen epäoikeudenmukainen rauha ei ollut jatkosodan syy!
Niin, länsi todella jätti meidät sodan jälkeen yksin NL:n ”armoille”, ei auttanut siten kuin voittamaansa Saksaa tai tämän vuoksi kärsimään joutuneita maita. Totta, mutta aivan vastakkaisesta syystä, kuin tuon Suomenmaan toimittajan mielestä! Jäimme tuohon tilaan siksi, että me emme olleet liitossa lännen kanssa! Länsi ei todellakaan jättänyt liittolaisiaan, vaan antoi niille turvatakuut ja auttoi niitä monin tavoin entisistä vihollisuuksista huolimatta, aivan toisin kuin Neuvostoliitto omia liittolaisiaan!
Halunneeko tuo Suomenmaan toimittaja (kenties sinäkin) meidän taas saavan mahdollisuuden olla urhoollisia suomalaisia, päästä taas yksin taistelemaan tiettyä suurvaltaa vastaan! Varmasti tuossa tilanteessa taas saisimme länsivalloilta samanlaista ylistävää suitsutusta kuin talvisodankin aikana, mutta lopputulos vielä paljon huonompi, vihdoinkin se voisi olla se ”finis Finlandiae”, mitä jo tsaarin apurit suomelle kuuluttivat vuosisata sitten!
Sanot, että Nato on vain USA:n kansallisen politiikan tukemista. Onko se siis vain USA:n käsikassara? Puhut heti vastoin itseäsi, kun toteat, että Nato ei lähtenyt Irakiin, kun suurimmat Nato-maat kieltäytyivät kunniasta. Näinhän se oli. Nato on tarkoitettu siihen kuuluvien valtioiden turvaksi. Siis jos yhtä noista maista uhataan, muut tulevat apuun, mutta niillä ei ole velvollisuutta lähteä yhden jäsenmaan muihin operaatioihin.
Et keksi yhtään syytä, miksi meillä olisi tarve kuulua Natoon. Minä luettelin jo tuossa kirjoituksessani, johon vastasit, muutamia hyviä syitä, olen luetellut lisää monia muita muissa yhteyksissä ja monet muut ovat olleet samaa mieltä. Historiamme on pullollaan noita syitä! Sanot, että koko Nato on tarpeeton, meidän ei kannata pitää tyhjän panttina tuollaista organisaatiota! Oletko todella sitä mieltä, että nyt vihdoin maailma ja myös ihminen on lopullisesti muuttunut! Odotatko myös leijonan ja karitsan kohta käyvän yhdessä laitumella! Millaiseksi ovat osoittautuneetkaan nuo 1930 luvun lopulla julkituodut viisaudet ”varusteluun ei kannata sijoittaa mitään, kun sotaa ei kuitenkaan tule” (Cajander ja Tanner) ja ”eivät Venäjän johtajat niin tyhmiä voi olla, että he aloittaisivat sodan” (Tanner) ja ”ei Venäjä uskalla hyökätä, se vain bluffaa” (Erkko)!
Sanoit luottavasi Suomen puolustusvoimiin. Niin minäkin, arvostan niitä suuresti ja pidän niistä huolehtimista meille elintärkeänä. Mutta tiedän myös niiden mahdollisuuksien rajallisuuden, ehkä jopa sinua paremmin, ”olen näes ollut siellä ennenkin” (Tuntemattoman sotilaan Koskelaa lainatakseni), kun olen ollut muutamia vuosikymmeniä puolustusvoimain palveluksessa. Arvostan suuresti myös YK:ta ja sen saavutuksia kriisien hallinnassa. Tämänkin tiedän sisältäpäin oltuani vuosien 1965-82 aikana yhteensä yli kolme vuotta rauhanturvaoperaatioissa Kyproksella, Siinailla ja Golanilla. On kunnianosoitus Suomelle ja aivan aiheellinen luottamuksenosoitus kenraali Hägglundin kykyihin, että hän, komentajani Siinailla everstinä 1978-79, on korkeassa asemassa EU-sotilaselimessä. On siellä ollut muitakin tuntemiani ja arvostamiani upseereita, entisiä työtovereitani noista ”sinibarettisavotoistakin”, mm. eversti Lauri ”Lasse” Ovaska, ja on siellä joitakin edelleen. Olen varma, että nuo EU:n yhteistä puolustusta antaumuksella rakentavat asiantuntijat myös mielissään yhtyvät puolustusvoimiemme nykyisen komentajan amiraali Kaskealan sanoihin ”sopimus EU:n yhteisestä puolustuksesta ilman Nato-yhteyttä on varsin köykäinen paperi”.
Sinä ymmärtääkseni tunnustaudut keskustan kannattajaksi? Minä todella olen puolueisiin täysin sitoutumaton. Pidän kyllä sosialidemokraatteja historiallisesti merkittävimpänä poliittisena liikkeenä. Myös arvostan heidän nykyistä puheenjohtajaansa Paavo Lipposta nykyisistä poliitikoistamme ehkä merkittävimpänä, ainakin visionäärisimpänä, mutta en toki jumaloi häntä. Tuomiojaa en voi mitenkään arvostaa ja taidanpa kuulua siihen viiteen prosenttiin kansastamme, joka ei pidä Tarja Halostakaan presidenteistämme – tuskin edes demaripresidenteistämme – ylivertaisena. Minun puolueeni on tämä isänmaa – sen hyväksi ja turvaksi tehtävään työhön toivoisin kaikkien puoluekannastaan riippumatta osallistuvan.
Vanhalla ja kuluneella kehotuksella ”pidä kynä terävänä” toivotan Sinulle hyvää jatkoa tälläkin areenalla, jonne myös minä vielä varmasti palaan!
Vastaukset 12
Vanhimmat
... Suomen historiaan on varmasti paikallaan. Samoin minun kertomukseni turvatakuista ja sotilasliitoista tuhat vuotisen historiamme aikana on syytä noteerata.
Olen vain edelleen sitä mieltä, että meidän tulee säilyttää itsenäisyytemme, kun sen vihdoin ilman ehtoja voimme pitää Venäjästä päästyämme irti 1917 ja vapauduttuamme N-liiton etupiiristä sen romahdettuua 1990.
Meillä kävi vain omituinen ilmiö: kun vapauduimme Neukuista, niin Suomen herrat eivät kunnolla jaksaneet nousta pystyyn rähmästään itään, kun kääntyivät kumarassa länteen. Meidän tulee nyt nauttia itsenäisyydestämme!
Et ole lainkaan ymmärtänyt sotilasliittojen ja -sopimusten luonteiden erilaisuutta, rinnastat alistaja-neuvostoliiton pakkojärjestön luonteen ja pakkosopimukset pienempien naapureittensa kanssa vapaiden valtioiden vapaaehtoiseen puolustusjärjestöön. Neuvostoliiton pyrkimyksenä oli ensin vangita osa valtioista ja lopuksi koko maailma. Naton tarkoituksena on ja on ollut pitää jäsen-kansansa vapaina pienintä piipertäjää myöten. Eli Varsovan Liiton ja naton ero on täysin totaalinen - toisella kiväärit osoittivat sisäänpäin, että olisi näyttänyt siltä kuin kiväärit osoittaisivat ulospäin. Naton rauhanaseet taas ovat aina puolustaneet pienimpiään hyökkääjää vastaan.
Jos on kumartanut neukkujen herrakansan edustajalle, on täysin moraaliton hylkiö. Jos kumartaa naton edustajalle, kumartaa itselleen.
Minusta 20 ja 30-luvuilla olimme puolueettomia ja liittoutumattomia - mitä nyt pohjoismaista solidaarisuutta ja turvaa odotimme, mutta emme sitä sitten hädän hetkellä saaneet.
Silloin kai nautimme itsenäisyydestämme. 40-luvulla maksoimmekin itsenäisyydestämme kovan hinnan - onneksi säilytimme itsenäisyytemme.
Toivon, että nyt kun nautimme itsenäisyydestämme, ei pääsisi käymään samalla tavalla.
Samalla on hyvä muistaa, että kehitys Venäjällä ei viime aikoina ole mennyt demokraattiseen suuntaan ja joidenkin mielestä suurvallan luonnollinen raja voisi kulkea Pohjanlahtea myöten.
Puolueettomuuden ongelma on juuri tuo, minkä totesit: kriisissä puolueettoman maan kaverit ovat "puolueettomia".
Venäjä ei kehity demokraattiseksi. Venäjä kuitenkin hakeutuu naton lähipiiriin saadakseen olla "oma itsensä". Jos ja kun Suomi on naton jäsen, sen turvallisuus on naton ja venäjän yhteisessä taskussa.
Pitää muistaa, mitkä Venäjän vaaleissa voittivatkaan.
Jos Venäjä ei saa myönnytyksiään Natossa ja jos EU uhkaa viedä Venäjän rikkaudet, ei Suomen ole hyvä olla EU-puolustukseen ja Natoon liittoutuneena.
Venäjän taloudellisesta puolustautumisesta on hyvänä esimerkkinä kansallismielisten nousu vaaleissa ja venäläiskansallisten omaisuuksien suojaamiseksi tehdyt lait.
Seuraava puolustuskeino Venäjällä on aseet...
Venäjä on arvaamaton maa. Siksi olisi parasta, että Suomi olisi liittoutumaton ja puolueeton.
Eipä siinä mitään mielisteleviä syväkumarruksia Venäjän suuntaan tarvita.
Kiihdyttääkö vai lannistaako venäläistä luonnetta ylivoimainen puolustaja?
Suomihan oli liittoutunut jatkosodassa. Emme taistelleet yksin, mutta se ei auttanut. Itse asiassa talvisotakin syttyi pitkälti epäilystä, että Suomi tulee liittoutumaan tulevassa maailmansodassa.
Mikä ihmeen liittoutumisepäily?
Stalin ja Hitlerhän sopivat vähän ennen talvisodan alkua, että Suomi kuuluu Neuvostoliiton etupiiriin. Tämän perusteella Neuvostoliiton oli helppo hyökätä Suomeen (huom! Suomi ei hyökännyt - tämän ovat venäläiset tunnustaneet), kun se tiesi, että Suomea ei kukaan auta. Stalin piti Suomea helppona nakkina.
Suomi ei hyväsynyt Stalinin Suomeen kohdistamaa ryöstöä, jolle oli odotettavissa vielä jatkoa. Suomi liittoutui Saksan kanssa ja saksalaisen aseavun turvin Suomi säilytti itsenäisyytensä.
Jatkosodassa vanhan rajan ylittäminen oli pakon sanelema juttu - muutoin Saksan apu olisi loppunut ja Suomesta olisi tullut sosialistinen neuvostotasavalta.
Talvisota syttyi vain ja ainoastaan siksi, että Stalin halusi palauttaa Venäjän imperiumin rajat entiselleen eli valloittaa Suomen. Muut puheet olivat pelkkää hämäystä.
Kirjoituksesi ei kyllä ansaitsisi vastaustani muuten, mutta en voi olla esittämättä syvän suruni ilmausta siitä, että Suomessa on vielä kansalaisia, jotka tuntevat noin huonosti - väärä ilmaus; eivät tunne ollenkaan historiaamme. Jos sitä vähänkin tuntisit, et kehtaisi vetää siitä noin pahasti pieleen meneviä johtopäätöksiä mistään tarkoituksenmukaisusssyistäkään, et, vaikka poliittinen kantasi olisi lähempänä NKP:tä kuin SKP:tä! Paasikivi sanoi: "Kansa, joka ei tunne historiaansa, on kelvoton". Kelvoton on yksilökin, joka ei tunne sitä sinua paremmin!
"Venäjä on arvaamaton maa. Siksi olisi parasta, että Suomi olisi liittoutumaton ja puolueeton", sanot. Olen samaa mieltä, että Venäjä on arvaamaton, todella. Siksikö olisi siis parasta olla liittoutumaton, että pääsisimme taas yksin taistelemaan sitä vastaan ja näyttämään sankaruuttamme, kuten talvisodassa? Kuinka joku, joka näkee kyllä asianlaidan, voi vetää siitä niin nyrjähtäneen johtopäätöksen! Laskenet leikkiä vakavassa asiassa. Huumorisi ei naurata minua.
Pitkä kirjoitus, johon puutun vain seuraavasti:
- Suomen ja Natsi-Saksan liitto oli valmisteltu ja tosiasiallinen vaikkei aivan juridinen. Vain vanha historiankirjoitus nojautuu valtiojohdon kansalle antamaan kuvaukseen pelkästä "kanssataistelusta".
- Muilla länsimailla ei ollut ennen toista maailmansotaa keskinäisiä puolustussopimuksia, vaan "liittoutuminen" tapahtui sodan kuluessa. Suomella ei olisi ollut mahdollisuuksia liittoutua esimerkiksi Ison-Britannian kanssa.
- Mitä taas tulee toisen maailmansodan jälkeiseen "tuohon tilaan", Suomihan on menestynyt erittäin hyvin ilman liittoutumisia. Mitä apua ja turvatakuita olemme kuluneina vuosikymmeninä kaivanneet mistään suunnasta?