Lueskelinpa minäkin iltalukemisenani noita Kalevi Sorsan uusia muistelmia ”Kansankoti ja punamulta” (joku toinen näillä palstoilla esiintynyt niitä myös kertoi lukeneensa). Mielenkiintoiset ja 1970-luvun poliittisten tapahtumien taustoja hyvin valaisevat! Myös sen, millainen lurjus meillä on nyt ulkoministerinä. Sorsa kertoo: ”Vuosikymmenen suurin poliittinen skandaali oli ilman muuta Zavidovo-vuoto. Se oli samalla vaarallisin erittäin salaisen asiakirjan tahallinen julkistaminen, mikä on Suomesta tiedossani. Se saattoi uhanalaiseksi Suomen valtiollisen johdon luottamuksen naapurisuurvallan muutenkin epäluuloisen johdon silmissä samalla, kun se vaaransi EEC-sopimuksen vahvistamisen, mikä olikin ainakin bulvaanin, asiakirjan toimittaja Tor Högnäsille kuljettaneen Erkki Tuomiojan tarkoituskin. - - - Erkki Tuomioja on kertonut kuljettaneensa asiakirjan julkaistavaksi, mutta ei keneltä hän sen sai. Hänen tekonsa ei ollut rikos, se oli vain poliittista vastuuttomuutta. Rikoksen tekijä lymyää yhä salaisuuden verhoissa”.
Sen jälkeen Sorsa pohtii kymmenkunta sivua mahdollista rikollista ja hänen motiivejaan. Hänen epäilyksensä kohdistuvat Eino S Repoon, (ehkä todennäköisimpänä), Antero Jyränkiin ja eräisiin muihin. Mahdollisena hän pitää sitäkin, että vuodon takana saattaa olla itse Urho Kekkonen, joka hänen älykkyydelleen ominaisella huippukierolla mutta riskialttiilla tempulla olisikin kääntänyt todennäköisen seuraamuksen päinvastaiseksi, eli kun hän sai vuodosta ”synninpäästön” Neuvostoliiton johdolta, hän samalla osoitti korvaamattomuutensa presidenttinä ja varmisti jatkonsa poikkeuslailla!
Että sellaisia poikia! Eipä ole Tuomiojakaan paljon noista ajoista muuttunut. Eiköpähän luonnehdinta ”poliittinen vastuuttomuus” kuvanne hyvin hänen nykyisiäkin toimiaan.
Kuuntelin tuossa aamiaispöydässä Ylen aikaisen ohjelmaa, jossa kosketeltiin päättyvän vuoden merkittävimpiä tapahtumia. Eräs sinne soittanut henkilö piti kielteisesti omaan luokkaansa kuuluvana Anneli Jäätteenmäen valehtelua eduskunnan yleisistunnolle. Hänen mielestään Tony Halmeen tekoset ovat pikkurikkeitä sen rinnalla. Puheenvuoronsa hän päätti lopputiivistelmään jotenkin näin: ”Ja nyt 11 kepun piirijärjestöä on sanonut pitävänsä sopivana ehdokkaana EU-parlamenttiin tuota naista, joka sanoo puhuvansa niin totta kuin voi! Jos koko puolue päätyy samalle kannalle, niin mitä pitää tuollaisen puolueen moraalista ajatella!” Tässäpä hyvä kysymys kaikille ennakkoon pohdittavaksi!
Lueskelin aamiaispöydässä myös päivän Hesaria. Sen mielipideosastossa elintarviketieteiden lisensiaatti Jarmo Heinonen otsikolla ”Nolottaa suomalainen sisuttomuus” suomii kovin sanoin hallituksemme saamattomuutta EU:n elintarvikeviraston saamiseksi Suomeen. Hän pitää käsittämättömänä lepsuiluna periksiantamisesta yhdelle maalle, kun kaikki muut EU-maat olivat Suomen kannalla. Hän toteaa, että ”periksiantajat eivät voita. Järkähtämättömyyttä äänestäjät odottavat ministereiltä ja kansanedustajilta”. On helppo olla samaa mieltä hänen kanssansa. Olen varma, että jos Paavo Lipponen olisi vielä ollut pääministerinä, ei hänen johtamansa hallitus olisi luovuttanut asiassa, kyllä hän niin paljon noita nykyisiä ministereitämme järkähtämättömämpi on ja aseet olisivat olleet hänen käsissään siksikin, kun tuon toisen maan edelleen jatkava pääministeri oli jo antanut lupauksensa hänelle. Eikö kepultakaan löytynyt voimakkaampaa miestä puolueen kannattajakuntaa läheisesti koskettavassa asiassa? Eikö Heikki Haavisto olisi ollut enää käytettävissä?
Tämä tällä erää tältä tarkkailupaikalta.
Sen jälkeen Sorsa pohtii kymmenkunta sivua mahdollista rikollista ja hänen motiivejaan. Hänen epäilyksensä kohdistuvat Eino S Repoon, (ehkä todennäköisimpänä), Antero Jyränkiin ja eräisiin muihin. Mahdollisena hän pitää sitäkin, että vuodon takana saattaa olla itse Urho Kekkonen, joka hänen älykkyydelleen ominaisella huippukierolla mutta riskialttiilla tempulla olisikin kääntänyt todennäköisen seuraamuksen päinvastaiseksi, eli kun hän sai vuodosta ”synninpäästön” Neuvostoliiton johdolta, hän samalla osoitti korvaamattomuutensa presidenttinä ja varmisti jatkonsa poikkeuslailla!
Että sellaisia poikia! Eipä ole Tuomiojakaan paljon noista ajoista muuttunut. Eiköpähän luonnehdinta ”poliittinen vastuuttomuus” kuvanne hyvin hänen nykyisiäkin toimiaan.
Kuuntelin tuossa aamiaispöydässä Ylen aikaisen ohjelmaa, jossa kosketeltiin päättyvän vuoden merkittävimpiä tapahtumia. Eräs sinne soittanut henkilö piti kielteisesti omaan luokkaansa kuuluvana Anneli Jäätteenmäen valehtelua eduskunnan yleisistunnolle. Hänen mielestään Tony Halmeen tekoset ovat pikkurikkeitä sen rinnalla. Puheenvuoronsa hän päätti lopputiivistelmään jotenkin näin: ”Ja nyt 11 kepun piirijärjestöä on sanonut pitävänsä sopivana ehdokkaana EU-parlamenttiin tuota naista, joka sanoo puhuvansa niin totta kuin voi! Jos koko puolue päätyy samalle kannalle, niin mitä pitää tuollaisen puolueen moraalista ajatella!” Tässäpä hyvä kysymys kaikille ennakkoon pohdittavaksi!
Lueskelin aamiaispöydässä myös päivän Hesaria. Sen mielipideosastossa elintarviketieteiden lisensiaatti Jarmo Heinonen otsikolla ”Nolottaa suomalainen sisuttomuus” suomii kovin sanoin hallituksemme saamattomuutta EU:n elintarvikeviraston saamiseksi Suomeen. Hän pitää käsittämättömänä lepsuiluna periksiantamisesta yhdelle maalle, kun kaikki muut EU-maat olivat Suomen kannalla. Hän toteaa, että ”periksiantajat eivät voita. Järkähtämättömyyttä äänestäjät odottavat ministereiltä ja kansanedustajilta”. On helppo olla samaa mieltä hänen kanssansa. Olen varma, että jos Paavo Lipponen olisi vielä ollut pääministerinä, ei hänen johtamansa hallitus olisi luovuttanut asiassa, kyllä hän niin paljon noita nykyisiä ministereitämme järkähtämättömämpi on ja aseet olisivat olleet hänen käsissään siksikin, kun tuon toisen maan edelleen jatkava pääministeri oli jo antanut lupauksensa hänelle. Eikö kepultakaan löytynyt voimakkaampaa miestä puolueen kannattajakuntaa läheisesti koskettavassa asiassa? Eikö Heikki Haavisto olisi ollut enää käytettävissä?
Tämä tällä erää tältä tarkkailupaikalta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lipposesta olen samaa mieltä, mutta en yhdy näkemykseesi Tuomiojasta. Puolustelematta hänen hairahduksiaan, jotka johtuivat liiallisesta nuoruuden innosta, minun mielestäni hän on nykyisin aivan toisenlainen, vastuullinen poliitikko. Olihan hän edellisenkin hallituksen ulkoministeri ja ei hänellä ollut linjaerimielisyyksiä Lipposen kanssa.
Jätetään jo tuo Jäätteenmäki rauhaan, hänellä oli myös kova hinku valtaan, joka pani hänet hölmöilemään. Hän saa kyllä rangaistuksensa, ellei oikeudessa niin ainakin poliittisella urallaan, vaikka hän nyt sinne Brysseliin pääsiskin.
Mielestäni meillä on nyt ihan hyvä hallitus. Vanhanen on aivan toisenlainen poliitikko kuin Jäätteenmäki, oikein sopiva pari Kalliomäelle, hyvin rauhallisia ja harkitsevia miehiä molemmat.