Vuorokausi sen jälkeen, kun Israel YK:n päätöksen nojalla 14.5.1948 julistautui itsenäiseksi valtioksi, viisi arabinaapuria eli Egypti, Irak, Jordania, Libanon ja Syyria julistivat sodan Israelille.
Vihamielisten arabien aloittama sota kesti seuraavan vuoden puolelle ja synnytti valtavat pakolaisjoukot. Yleensä sodan seurauksena voittaja voittaa ja häviäjä häviää. Tämä sota laajensi jonkin verran Israelin aluetta.
Israelin kannalta hyvin merkittävä sota käytiin v. 1967. Tämä "Kuuden päivän sodan" -nimellä kulkeva sota käynnistyi 5.6.1967. Arabinaapurit pyrkivät jälleen pyyhkäisemään piskuisen Israelin pois maailmankartalta. Israel valtasi salamasodalla parissa päivässä Jordanialta Itä-Jerusalemin ja Länsirannan, Egyptiltä Gazan kaistan ja Siinain sekä Syyrialta Golanin kukkulat.
YK:n välittämä tulitauko astui voimaan 10. kesäkuuta. Israelilta kaatui sodassa 769 miestä ja noin 3 000 haavoittui. Arabimailta kuoli ja haavoittui noin 15 000.
Jo itsenäisyyssodan peruja oleva suuri palestiinalaisten pakolaisten joukko lisääntyi noin puolella miljoonalla.
Israel on kooltaan kuin kärpäsen jätös erämaassa suurten arabinaapureiden syleilyssä. Usea alueellisesti suuri arabimaa pystyisi heittämällä sijoittamaan palestiinalaiset omalle alueelleen.
Miksi näin ei tapahdu? Tähän on lähinnä kaksi syytä: Ensinnäkin arabimaat haluavat käyttää palestiinalaiskysymystä jatkuvana käsikassarana Israelia vastaan ja ne eivät todellisuudessa oikeasti haluakaan tilanteen ratkaisemista. Toinen syy on se, että mikään arabivaltio ei halua maaperälleen sitä terrorismia harjoittavaa joukkoa, joka nyt kylvää kuolemaa viattomien israelilaisten siviilien keskuudessa.
Israel on koko lyhyen olemassaolonsa ajan joutunut olemaan varuillaan sekä moneen otteeseen myöskin sotimaan naapurivaltiotaan vastaan. Kyseessä on alueellisesti pienen pieni maa, jossa on hieman enemmän asukkaita kuin Suomessa. Sitä vastaan on usein ryhmittäytynyt miljoonien ja taas miljoonien väkiluvun omaavat naapurimaat yhteisvoimin.
Israel on voittanut jokaisen sodan. Miten ihmeessä tämä on mahdollista? Vastaus on se, että ikiaikojen Jumala pitää omiensa puolta. Silloin eivät maiden väkiluvut tahi muut vastaavat seikat paina vaakakupissa.
Voittaja on aina selvillä jo mahdollisen sodan alkaessa.
Vihamielisten arabien aloittama sota kesti seuraavan vuoden puolelle ja synnytti valtavat pakolaisjoukot. Yleensä sodan seurauksena voittaja voittaa ja häviäjä häviää. Tämä sota laajensi jonkin verran Israelin aluetta.
Israelin kannalta hyvin merkittävä sota käytiin v. 1967. Tämä "Kuuden päivän sodan" -nimellä kulkeva sota käynnistyi 5.6.1967. Arabinaapurit pyrkivät jälleen pyyhkäisemään piskuisen Israelin pois maailmankartalta. Israel valtasi salamasodalla parissa päivässä Jordanialta Itä-Jerusalemin ja Länsirannan, Egyptiltä Gazan kaistan ja Siinain sekä Syyrialta Golanin kukkulat.
YK:n välittämä tulitauko astui voimaan 10. kesäkuuta. Israelilta kaatui sodassa 769 miestä ja noin 3 000 haavoittui. Arabimailta kuoli ja haavoittui noin 15 000.
Jo itsenäisyyssodan peruja oleva suuri palestiinalaisten pakolaisten joukko lisääntyi noin puolella miljoonalla.
Israel on kooltaan kuin kärpäsen jätös erämaassa suurten arabinaapureiden syleilyssä. Usea alueellisesti suuri arabimaa pystyisi heittämällä sijoittamaan palestiinalaiset omalle alueelleen.
Miksi näin ei tapahdu? Tähän on lähinnä kaksi syytä: Ensinnäkin arabimaat haluavat käyttää palestiinalaiskysymystä jatkuvana käsikassarana Israelia vastaan ja ne eivät todellisuudessa oikeasti haluakaan tilanteen ratkaisemista. Toinen syy on se, että mikään arabivaltio ei halua maaperälleen sitä terrorismia harjoittavaa joukkoa, joka nyt kylvää kuolemaa viattomien israelilaisten siviilien keskuudessa.
Israel on koko lyhyen olemassaolonsa ajan joutunut olemaan varuillaan sekä moneen otteeseen myöskin sotimaan naapurivaltiotaan vastaan. Kyseessä on alueellisesti pienen pieni maa, jossa on hieman enemmän asukkaita kuin Suomessa. Sitä vastaan on usein ryhmittäytynyt miljoonien ja taas miljoonien väkiluvun omaavat naapurimaat yhteisvoimin.
Israel on voittanut jokaisen sodan. Miten ihmeessä tämä on mahdollista? Vastaus on se, että ikiaikojen Jumala pitää omiensa puolta. Silloin eivät maiden väkiluvut tahi muut vastaavat seikat paina vaakakupissa.
Voittaja on aina selvillä jo mahdollisen sodan alkaessa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kahta sotaa!!!!
Libanonin ja palestiinalaisia vastaan olevan sodan.
Käsitteellä "sota" ymmärretään tavallisesti valtioiden välistä konftiktia. Toki maailmassa käydään monenlaisia muitakin sotia. On sisällissotia, heimosotia yms.
Israel on selvinnyt hyvin nopeasti voittoisasti kaikista niistä sodista, jotka se on joutunut käymään vihamielisiä arabinaapureitaan vastaan. Arabivaltiot ilmaisivat heti Israelin perustamisen jälkeen v. 1948 tavoitteekseen työntää piskuinen Israel mereen.
Yritykset ovat aina päättyneet arabivaltioiden totaaliseen takaiskuun.
---------
Libanonissa Israel ei sotinut Libanonin valtiota vastaan vaan terroristeja vastaan. V. 1964 perustettu Palestiinan vapautusjärjestö PLO (Palestine Liberation Organization) irtautui pian perustamisensa jälkeen muiden arabivaltioiden tiukasta holhouksesta ja asetti tavoitteekseen palestiinalaisvaltion perustamisen Israelin alueelle.
PLO toimi aluksi Jordaniasta käsin ja sen päätukikohdat olivat Jordaniassa. Vuoden 1967 sodan seurauksena Jordania alkoi suhtautua entistä kriittisemmin PLO:n läsnäoloon alueellaan.
Jatkuvat sissihyökkäykset Israelin miehittämälle alueelle aiheuttivat kostoiskuja Jordaniaan. Lisäksi palestiinalaiset alkoivat puuttua entistä enemmän maan sisäisiin asioihin ja radikaaleimmat vaativat jopa kuningas Husseinin syrjäyttämistä. Näiden tekijöiden seurauksena Jordanian armeija aloitti syyskuussa 1970 PLO:n maastakarkoituksen, joka saatiin suoritettua vuoteen 1971 mennessä.
PLO:n tärkeimmäksi uudeksi tukikohdaksi tuli nyt Libanon.
Kolmantena kesäkuuta 1982 Shlomo Argovia, Israelin Iso-Britannian suurlähettilästä, vastaan suoritettiin murhayritys Lontoossa. Kesäkuun 6. päivän aamuna Israelin panssarivoimat vyöryivät maan pohjoisrajan yli Libanoniin ja Operaatio Rauha Galileaan jyrähti käyntiin.
Taistelut jatkuivat sitkeinä ja v. 1982 syyskuun alussa Israel saavutti tavoitteensa eli PLO oli ajettu pois Libanonista. Tämä ei kuitenkaan rauhoittanut tilannetta, vaan Israel joutui jatkossakin sotimaan sisejä vastaan.
Tammikuussa 1985 Israel ilmoitti vetäytyvänsä Etelä-Libanonista. Iranista saadut uskonnolliset opit vaikuttivat uuteen liikkeeseen ja vuonna 1985 Hizbollah ilmaantui virallisesti näyttämölle.
Hizbollah suoritti vuosikaudet iskuja Israelin pohjoisosiin. Israel vastasi aina näihin. Vuoden 1998 huhtikuussa Israel ja Hizbollah sopivat, etteivät iske enää siviilikohteisiin.
Tämä sotiminen oli siis PLO:n ja Hizbollahin sissejä ja terroristeja vastaan käytävää taistelua.
-------
Nykyistä ääri-islamilaisia järjestöjä (mm. Hamas, Al Fatah) vastaan käytävä taistelu on eräänlaista sisällissotaa, jossa Israel pyrkii torjumaan omiin kansalaisiinsa kohdistuvia itsemurhaiskuja. Nämä iskut raukkamaiset iskujen tekijät pyrkivät kohdistamaan ensisijaisesti siviileihin - mm. naisiin ja lapsiin.
On myöskin syytä muistaa, että "Palestiina"-nimistä valtiota ei ole olemassa.
Huomaan, että tiedät tarkkaan Lähi-Idän kriisiin liittyvät asiat.
Tuollaista asiantuntemusta vastaa luulisi olevan vaikeaa kenenkään argumentoida kiistämällä antamasi tiedot.
Voit kuitenkin varautua siihen, että tämän palstan kaikkein kiihkeimmät juutalaisvastaiset kirjoittajat laativat omat kannanottonsa, jotka huipentuvat kaikkein asiantuntemattomimmilta kirjoittajilta suoranaiseksi solvaamiseksi.
Siihen on allekirjoittanutkin saanut tutustua.
Hyvää uutta vuotta sinulle, Boker tov !
Olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Tällaista faktatietoa tarvitsemme,kun torjumme israeliin vihamielisesti suhtautuvien valheellisiin kirjoituksiin ja historian vääristelyyrityksiin.
Kiitos ja hyvää ja keskustelurikasta vuotta 2004!
"Israel on kooltaan kuin kärpäsen jätös erämaassa suurten arabinaapureiden syleilyssä. Usea alueellisesti suuri arabimaa pystyisi heittämällä sijoittamaan palestiinalaiset omalle alueelleen.
Miksi näin ei tapahdu?"
Ehkä siitä samasta syystä kuin juutalaisille ei kelvanneet ne maat joissa he jo asuivat. Miksi juutalaiset halusivat suuresta maailmasta tuonne kärpäsenläikän kokoiselle alueelle?
No, eiväthän sentään kaikki, vähemmistö heistä sinne haluaa.
Toisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1945 maailma sai tietää juutalaisten suunnitelmallisesta kansanmurhasta Saksassa ja sen miehittämissä maissa. Tuolloin suunnitelmat juutalaisvaltiosta alkoivat saada eri maissa laajaa kannatusta.
Palestiinaa hallinnut Britannia huomasi olevansa keskellä ongelmaa, joka oli paitsi Palestiinan sisäinen myös kansainvälispoliittinen.
Lopulta Britannia päätti luopua mandaatistaan ja siirsi ongelman YK:n ratkaistavaksi. YK laatikin 1947 suunnitelman, jonka mukaan Palestiina jaettaisiin kahdeksi itsenäiseksi valtioksi siten, että juutalaiset saisivat 55 prosenttia ja arabit 45 prosenttia alueen pinta-alasta. Juutalaisia oli alueella tuolloin noin 600 000-650 000 ja arabeja toista miljoonaa.
Sisällissota Palestiinan arabien ja juutalaisten välillä alkoi heti YK:n jakoehdotuksen jälkeen. Jerusalemiin olisi suunnitelman mukaan tullut kansainvälinen saareke. Arabit vastustivat jakosuunnitelmaa eivätkä juutalaisetkaan olleet siihen täysin tyytyväisiä, joten suunnitelmaa ei pantu toimeen.
Britannian mandaattihallinto päättyi vuoden 1948 toukokuussa. Brittisotilaat pysyivät päätöksessään poistua Palestiinasta mandaatin loppuessa, vaikka levottomuudet kiihtyivät juutalaisten ja arabijoukkojen yhteenotoiksi.
Brittijoukkojen poistumispäivää edeltävänä iltana juutalaisten kansanneuvosto julisti Israelin valtion perustetuksi. Uuden valtion ensimmäisen hallituksen pääministeri David Ben-Gurion luki itsenäisyysjulistuksen radiossa samana iltana. Julistus tuli voimaan seuraavana päivänä 15. toukokuuta 1948. Palestiinalaiset käyttävät Israelin syntymisestä ja seurauksista nimitystä al-Nakba eli katastrofi.
Avausteksti kertoo, mitä naapureina olevat arabivaltiot tekivät välittömästi Israelin julistauduttua itsenäiseksi valtioksi.
Pitää vielä muistaa juutalaisvainot Venäjällä. nehän alkoivat jo 1800-luvulla!
Pogromi = venäläisperäinen sana, joka tarkoittaa joukkoväkivaltaa. Erityisesti sillä tarkoitetaan juutalaisiin kohdistunutta väkivallan aaltoa.
Puolan jaon yhteydessä 1700-luvun lopulla joutui suuri osa Puolan juutalaisista Venäjän alamaisiksi. Ensimmäisen kerran asui juutalaisia suuressa määrin Venäjän alueella. Alusta lähtien antisemitismi toimi tsaristisen politiikan välineenä.
1800-luvulla osa assimiloituneesta juutalaisesta sivistyneistöstä osallistui aktiivisesti tsaarin vastaiseen liikkeeseen. Seurauksena oli se, että Venäjällä kietoutuivat tiukasti yhteen tsarismin sortopolitiikka muutoksen voimia vastaan ja antisemitistiset pogromit. Aleksanteri II murhan jälkeen vuonna 1881 olivat juutalaisvainot keskeinen elementti taistelussa vallankumouksen ja edistyksen voimia vastaan. Silloinen sisäministeri Plewhe vaati: "Hukuttakaa vallankumous juutalaisten vereen."
Lisääntyvä sorto lisäsi juutalaisten osuutta radikaalissa vallankumouksellisessa liikkeessä. Samanaikaisesti juutalaisten vastauksena epäonnistuneeseen assimilaatioon alkoi siirtyminen Palestiinaan vuosina 1882-1897. Näin Palestiinaan syntyi jo varhain venäläisjuutalainen siirtokunta.
Assimilaatio eli sulautuminen merkitsee oman kulttuurin hylkäämistä ja enemmistökulttuurin omaksumista sen tilalle.
Ja tämä olisi sopiva ratkaisu palestiinalaisille, mutta ei juutalaisille? Sitähän ehdotit, menkööt pois omasta maastaan ja kadotkoot.
Olet aivan oikeassa.
Elleivät palestiinalaiset saa terroristejaan kuriin, niin paras ratkaisu olisi, että joku naapuri-arabimaa ottaisi koko joukon omalle maaperälleen.
Jos taas raukkamaiset itsemurhaiskut israelilaisia siviilejä kohtaan loppuvat, niin silloin voidaan tarkastella myöskin muita vaihtoehtoja.
Israelin lapsilla pitää olla mahdollisuus mennä kouluun ja Israelin naisilla kauppaan tahi muualle ilman jatkuvaa pelkoa siitä, missä kaupassa tahi missä bussissa raukkamainen murhaaja vetää sokasta ja tappaa jälleen ison määrän viattomia SIVIILEJÄ.
Oletko eri mieltä?
... näkemys on, että arabien ja palestiinalaisten olisi pitänyt jo alun alkaen eli toukokuussa 1948 solmia asiallisen rehellisen rauhalliset suhteet Israeliin. Olisi säästytty monelta kärsimykseltä Lähi-idässä ja todennäköisesti palestiinalaisilla olisi oma itsenäinen valtionsa. Israelia vastaan taisteleminen on vain kurjistanut palestiinalaisten asemaa !