Vuosi 1975 piti oleman maailmanlopun vuosi.Näin sanoivat ainakin Sievin Jehovan todistajat.Se ei siitä muutu eikä murene,vaikka he nykyisin väittävät,että eivät öle koskaan ennustaneet täsmällistä aikaa.No,päivää ja kuukautta he eivät ennustaneet,mutta vuoden kyllä.Se oli heille aktiivista aikaa.Kentällä käynti oli monella päätyö.Muistan kuinka eräskin nuorimies sanoi äidilleen tämän käskettyä häntä syömään."Ei nyt jouda syömään.On hirveä kun harmakeedon tulee ja minä olen syömässä.Kentälle minä lähden."Mutta kun vuosi vaihtui,eikä loppua tullut,niin kyllä sen huomasi kuinka into sammui ja jopa luopioita tuli.
1975
tuomas
14635
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Itse ajattelin kauheita.
onhan se JT:n kirjallisuudessa moneen kertaan myönnetty,että jotkut hoppuili liikaa...
Kannattaa varmistua vanhoistakin mokista...
ne on päivitetty jo..
Vuoden 1975 kohdalla ei ongelmallista ole se, että "jotkut hoppuilivat liikaa", vaan se, että Vartitorniseura itse "hoppuili". Seura julisti suorin sanoin, ilman mitään kiertelyä, että vuosi 1975 tulisi olemaan Jumalan kalenterissa merkkivuosi, jolloin tuhatvuotiskausi alkaisi. Kun tällaista julistaa Järjestö, joka on ilmoittautunut Jumalan äänitorveksi maan päällä, niin on selvää, että tällainen ilmoitus otettiin vastaan suorastaan "Jumalan sanana". Seura itse lietsoi vuoteen 1975 kohdistuvia toiveita, eivät suinkaan jotkut yksittäiset todistajat. Näiden Seuran herättämien toiveiden ansiosta monet tekivät hyvin pitkälle meneviä ja laajakantoisia ratkaisuja. Useat Jehovan todistajat kieltäytyivät menemästä naimisiin tai hankkimasta lapsia läheiseen Harmageddoniin vedoten. Monet kieltäytyivät hankkimasta korkeampaa koulutusta ja ilmoittautuivat sen sijaan tienraivaajiksi. Jotkut intomieliset jopa myivät asuntojaan ja omaisuuttaan ja lahjoittivat rahat "Valtakunnan työhön", jotta mahdollisimman monet voitaisiin pelastaa ennen Harmageddonia. Kaikki ehkä sinällään ihailtavia uskon ilmauksia, mutta yhtäkaikki vääristä lähtökohdista syntyneitä.
Totta tietenkin on, ettei Seura missään vaiheessa julistanut ehdottomalla varmuudella vuotta 1975 Harmageddonin ajankohdaksi. Asiaa ei esitetty ehdottomasti sitovana opinkohtana, mutta käytännössä sitä käsiteltiin sellaisena. Totta on myös, että Seura ainakin jossain kohdin pyrki hillitsemään Jehovan todistajien kiihkeää odotusta, mutta toiselta puolen se itse lietsoi tätä odotusta yhä suurempaan liekkiin.
Tietysti pitää myös paikkansa, että Seura vuoden 1975 kohdalla tunnusti julkisesti erehtyneensä ja pahoitteli nostattamiaan turhia toiveita ja niiden raukeamisen aiheuttamaa mielipahaa. Tämän Seura tosin tunnusti vasta vuoden 1978 konventtipuheissa ja sittemmin vielä avoimemmin Vartiotornissa 1979; toisin sanoen siis kolme vuotta sen jälkeen, kun historia oli osoittanut laskelmat vääriksi. Seuran nöyryyden syynä oli ilmeisesti vuoden 1975 pettymyksen aiheuttama radikaalisti laskuun kääntynyt todistajien määrä.
"Totta tietenkin on, ettei Seura missään vaiheessa julistanut ehdottomalla varmuudella vuotta 1975 Harmageddonin ajankohdaksi."
Väitteesi on perätön, tarkista vaikka esimerkiksi (Watchtower 1968 August 15 p.499 Why Are You Looking Forward to 1975):
Are we to assume from this study that the battle of Armageddon will be all over by the autumn of 1975, and the long-looked-for thousand-year reign of Christ will begin by then? Possibly, but we wait to see how closely the seventh thousand-year period of man's existence coincides with the sabbathlike thousand-year reign of Christ. If these two periods run parallel with each other as to the calendar year, it will not be by mere chance or accident but will be according to Jehovah's loving and timely purposes. Our chronology, however, which is reasonably accurate (but admittedly not infallible), at the best only points to the autumn of 1975 as the end of 6,000 years of man's existence on earth. It does not necessarily mean that 1975 marks the end of the first 6,000 years of Jehovah's seventh creative "day." Why not? Because after his creation Adam lived some time during the "sixth day," which unknown amount of time would need to be subtracted from Adam's 930 years, to determine when the sixth seven-thousand-year period or "day" ended, and how long Adam lived into the "seventh day." And yet the end of that sixth creative "day" could end within the same Gregorian calendar year of Adam's creation. It may involve only a difference of weeks or months, not years.
Australian konventtipuheessa Fred Franz tarkensi ajankohdan vuoden 1975 syyskuun 5. päivän auringonlaskuun. Äänitallenne löytyy netistä.
Lisätietoa täällä:
http://quotes.jehovahswitnesses.com/1975.htm
Valitettavasti en vielä ennättänyt lukea kaikkia linkissäsi esitettyjä kohtia. Ainakaan tuo sinun siteeraamasi kohta ei kuitenkaan todista, että Seura olisi ehdottomalla varmuudella julistanut vuoden 1975 Harmageddonin ajankohdaksi. Tekstihän pyrkii jopa tietyssä määrin suhteellistamaan ajanlaskua ja sen luotettavuutta. ("Possibly, but we wait to see...", "Our chronology is reasonably accurate, but admittedly not infallible..."). Tietysti viimeinen lause "It may involve only a difference of weeks or months, not years." rajaa ajan jo aika tarkkaan, mutta siltikin se sallii ehkä jopa vuoden heiton (not yearS). Ei tältä pohjalta voida väittää, että 1975 olisi ollut ehdottomasti sitova opinkappale, vaikka monet lukijoista asian ehkä niin ymmärsivätkin.
Fred Franzin konventtipuhe oli hänen henkilökohtainen puheensa. Tietääkseni ei yksikään Seuran julkaisuista rajannut ajankohtaa noin tarkkaan.
Kerropa tarkasti ne "Seuran kirjallisuuden" kohdat, joissa tuo fiasko on selväsanaisesti myönnetty. Anteeksipyytäjänä pitää olla Seura, eikä syytä saa vierittää opit pakotettuina nielleiden rivijäsenten niskaan.
Fred Franz nyt vain sattui olemaan tuohon aikaan Seuran virallinen oraakkeli. Että revi siitä.
>>Ei tältä pohjalta voida väittää, että 1975 olisi ollut ehdottomasti sitova opinkappale, vaikka monet lukijoista asian ehkä niin ymmärsivätkin.
Esittämästäsi (not years) kohdan mukaan täällä olisi hiljaista jos Harma olisi tullut 1976, joten puolustelu noin vuoden heitolla on hieman jälkijättöistä vajaan 30 vuoden kuluttua.
Niin, seuran oman ohjeen mukaanhan todistajan on esitettävä asia aina esittää selvästi ja käsitettävästi. Mutta ilmeisesti jehovantodistajat hyväksyvät sen, että heitä voidaan viedä kuin pässi narussa. Tosiasiassa 1975 ei keskusteltu vuodesta, vaan siitä kuukaudesta koska Harma iskee.
>>Fred Franzin konventtipuhe oli hänen henkilökohtainen puheensa.
Parasta, mitä olen aikoihin lukenut, vai tarkoitatko kaikkien konventtipuheiden olevan puhujan henkilökohtaista tarinaa? Miksiköhän juuri hallintoelimen jäseniä ja vastaavia mennään kuulemaan erityisellä innolla? Minäkin kuuntelin Knorria täällä haltioituneena.
Sikälikin outo väite, koska konventtipuheissa tuli aikoinani usein esille oppimuutoksia. Minulla ei ainakaan ollut taitoa erottaa konventtipuheista milloin ne olivat henkilökohtaista huulenheittoa ja milloin vakavasti otettavaa.
Fred Franzia kutsuttiin tosiaan Seuran Oraakkeliksi, ja käytännössä hän johtikin Seuran opillista kehitystä Rutherfordin kuoleman jälkeen. Esim. vuoteen 1975 viittaavat aikalaskelmat olivat peräisin hänen kynästään. Toisaalta hänellä ei ollut mitään virallista "Oraakkelin" asemaa. Puheensa pitäessään hän ei ollut edes Seuran puheenjohtaja vaan varapuheenjohtaja - merkittävä herra tosin sekin.
En yrittänytkään puolustella opetusta vuodesta 1975. Pari viestiä aiemminhan päinvastoin korostin, että kyseessä ei ollut vain joidenkin hoppuilu, kuten eräs kirjoittaja väitti, vaan nimenomaan Seuran oma opetus.
Totesin kuitenkin, että Seura ei koskaan sanonut ehdottomalla, dogmaattisella varmuudella lopun tulevan vuonna 1975, vaan se jätti pienen takaportin auki. Mielestäni siteerattu Vartiotornin kohta oli juuri hyvä esimerkki siitä. Vaikka spekulaatio vuodella 1975 oli hyvin selvää, mukaan jätettiin muutamia varauksia siitä, että ajanlasku voi olla epätarkka, että heittoja voi olla viikkojen, kuukausien ja ja ehkä jopa vuoden suhteen. Tietystikään 1970-luvun alun Vartiotorneissa ei todellakaan väläytelty mahdollisuutta, että viive voisi olla 30 vuotta!
Kaikki konventtipuheet eivät varmasti ole puhujan henkilökohtaista tarinaa. Käsittääkseni kierros- ja piirikonventeissa puheet pidetään Seuran valmiiden jäsennysten pohjalta. Seuran johtokunnan jäsenet sen sijaan puhuvat "omalla suullaan", eivät siis valmiiden jäsennysten pohjalta. Heidän puheissaan saattaa myös tulla uusia opinkohtia ja selvityksiä vanhoihin. Myös kierros- ja piirikonventeissa voi tulla tällaisia "paljastuksia", mutta ne perustuvat Seuran jäsennyksiin ja pohjustavat yleensä uutta julkaisua.
Kaikkea, mitä konventtipuheissa sanotaan, ei kuitenkaan voi pitää uusien oppien julistuksina, ei vaikka puhujana olisi Seuran johtokunnan jäsenkin. Tämä edellyttää kyllä, että asia julkaistaan myös jossain Seuran julkaisussa, tai vähintäänkin, että puhuja sanoo nyt julistavansa Järjestön uuden käsityksen jostain asiasta.
Viitatussa Fred Franzin puheessa, jossa hän ilmoitti lopun koittavan 5. lokakuuta 1975, auringonlaskun jälkeen, oli selvästi kyseessä hänen henkilökohtainen mielipiteensä (jota hän kylläkin perusteli Raamatun ajanlaskulla). Missään Seuran julkaisussa ei lopun aikaa ilmoitettu näin tarkkaan, päinvastoin todettiin, että tarkkaa päivämäärää ei voida sanoa, kellonajasta puhumattakaan. Franz ei liioin sanonut julistavansa jonkin uuden, Järjestöä sitovan opin, eikä edes, että hän puhuisi koko Järjestön nimissä tai Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran johtokunnan nimissä. Hän esitti yksinkertaisesti oman käsityksensä lopun ajankohdasta. Eri asia tietysti on, miten moni kuulijoista luotti Franzin "raamatulliseen ajanlaskuun" niin kritiikittömästi, että uskoi hänen laskelmansa. Arvelen, että suurin osa uskoi.
Jehovantodistajien vuoden 1975 puolustelu on läpinäkyvää. Itse tuon huuman nähneenä en voi kun ihmetellä sitä lujaa vakaumusta, jolla vasta tuohon aikaan tai myöhemmin syntyneet vesittävät tuon ajan kokeneiden näkemyksiä. Täsmälleen saman unohduksen koin lapsena vuoden 1925 Harmagedonfiaskon suhteen siitä ei neljännesvuosisata myöhemmin mainittu sanaakaan. Mutta vanhemmat, vuosien 1919 ja 1922 konventit tulivat esille tuon tuosta.
Tuota 1975 huumaa itse saarnanneena on helppo nykypolven vähättelystä havaita Vt-seuran mielenhallinnan vaikutus. Jos minulle olisi tuolloin kerrottu vuoden 1925 (ja vielä pahempi: 1914), niin ilmeisesti olisin kuitannut asian valheena. Näin se historia toistaa itseään.
>Kaikkea, mitä konventtipuheissa sanotaan, ei kuitenkaan voi pitää uusien oppien julistuksina, ei vaikka puhujana olisi Seuran johtokunnan jäsenkin.
Haluaisimpa olla kärpäsenä katossa kun julistaja menisi seurakunnan vanhimman pakeille ja vakavissaan ja sinnikkäästi kritisoisi hallintoelimen jäsenen pitämän puheen opillista sisältöä. Ei tule unohtaa, että jo seurakunnan vanhimman sana on Jehovan tahdon mukaista, eli vanhimman antaman ohjeen laiminlyönnin perusteella voidaan erottaa. Siinä on pitkä ketju nokkimisjärjestystä ennen kuin ollaan, ainoastaan tarpeen vaatiessa erehtymättömässä, hallintoelimessä.
Nuorelle pojalle jäi lähtemättömästi mieleen se haltioituminen, jonka Knorrin puheen kuunteleminen sai täällä aikaan. Siinä oli pohjolan väelle tuulahdus Seulasista.
Vt-seuran opetuksessa on kyse kaikenkattavasta mielenmuokkauksesta, jolla henkilö saadaan kuuntelemaan ainoastaan yhtä lähdettä.
Vuosien 1925 ja 1975 välillä on sentään se ero, että vuoden 1975 jälkeen Seura myönsi julkisesti tehneensä virheen. Rutherford ei myöntänyt elinaikanaan laskeneensa väärin, vaan hän syytti odotuksesta ja pettymyksestä yksittäisiä, liian innokkaita seuraajiaan ja joskus itseään Perkelettä.
Nykyään Jehovan todistajat puhuvat aiempaa paljon avoimemmin pieleen menneistä laskelmistaan, esim. Seuran uusi virallinen historiateos "Jehovan todistajat - Jumalan valtakunnan julistajia". Tähän liittyy toki edelleenkin selittelyä ja vähättelyä. Lisäksi pieleen menneiden ennustusten korostaminen on sekin tarkoitushakuista: Jehovan todistajia opetetaan näkemään epäonnistuneet laskelmat luonnollisena osana Jehovan todistajien historiaa. Tämä ilmeisesti osaltaan vahvistaa todistajia siihen pettymykseen, että vuoden 1914 sukupolvi katoaa, eikä Harmageddon tulekaan.
Haluaisin minäkin olla kärpäsenä katossa kuvaamassasi tilanteessa. Käytännössä edes yksittäisten seurakunnanvanhimpien mielipidettä on vaikea kritisoida, vaikka kyseessä olisi hänen oma tulkintansa.
Siitä huolimatta emme voi samaistaa yksittäisen seurakunnanvanhimman tai edes yksittäisen hallintoelimen edustajan mielipidettä Seuran virallisen opin kanssa. Seura ei koskaan ole virallisesti opettanut, että aika päättyy vuoden 1975 lokakuun 5. päivän iltana auringonlaskun jälkeen. Tätä ei yksikään Seuran virallinen julkaisu maininnut. Käsittääkseni Franzin laskelmat eivät edes olleet yleisesti tunnettuja Australian ulkopuolella. Sinä, joka olet ollut liikkeessä aktiivinen tuohon aikaan, osaat varmasti vastata tähän paremmin.
>Vuosien 1925 ja 1975 välillä on sentään se ero, että vuoden 1975 jälkeen Seura myönsi julkisesti tehneensä virheen.
Oliko tuo 1980, tuo lievä myöntö? Välittömästi vuoden 1975 fiaskon jälkeen oli ääni kellossa tällainen:
"It may be that some who have ben serving God have planned their lives accordin to a mistaken view of just what was to happen on a certain date or in a certain year. They may have, for this reason, put off or negleting things that they otherwise would have cared for. But they have missed the point of the Bible's warnings concerning the end of this system of things, thinking that Bible chronology reveals the specific date.....If anyone has been disappointed trough not following this line of thought, he should now consentrate on adjusting his viewpoint, seeing that it was not the word of God that failed or deceived him and brought disappointment, but that his own understanding was based on wrong premises." (Watchtower July 15, 1976, p. 440-441)
Vasta vuosien jälkeen tuli lievä myöntö ja samalla osavastuun vieritys julistajille.
Järjestö on sorvannut selvät säännöt, joilla edellytetään ehdotonta kuuliaisuutta opetuksille ja kun opetuksia seurataan, niin seuraajat ovat käytännössä kaikki väärässä.
> Rutherford ei myöntänyt elinaikanaan laskeneensa väärin, vaan hän syytti odotuksesta ja pettymyksestä yksittäisiä, liian innokkaita seuraajiaan ja joskus itseään Perkelettä.
Oliko vuoden 1918 fiaskon jälkeen kun Rutte tuumasi, että "I made a complete ass of myself." Ehkä kännissä päästelty totuus?
>Nykyään Jehovan todistajat puhuvat aiempaa paljon avoimemmin pieleen menneistä laskelmistaan...Lisäksi pieleen menneiden ennustusten korostaminen on sekin tarkoitushakuista: Jehovan todistajia opetetaan näkemään epäonnistuneet laskelmat luonnollisena osana Jehovan todistajien historiaa. Tämä ilmeisesti osaltaan vahvistaa todistajia siihen pettymykseen, että vuoden 1914 sukupolvi katoaa, eikä Harmageddon tulekaan.
607 painaa päälle ja sitäkin on purettava. Osin purku alkoi jo 1914-sukupolven napanuoran katkaisulla.
>Siitä huolimatta emme voi samaistaa yksittäisen seurakunnanvanhimman tai edes yksittäisen hallintoelimen edustajan mielipidettä Seuran virallisen opin kanssa.
Sillä ei yksittäisen julistajan kannalta vaan ole mitään merkitystä. Erottamista on tapahtunut niin kirjavilla perusteilla, että on turha puhua mistään yläkerran hyväksynnästä.
> Seura ei koskaan ole virallisesti opettanut, että aika päättyy vuoden 1975 lokakuun 5. päivän iltana auringonlaskun jälkeen. Tätä ei yksikään Seuran virallinen julkaisu maininnut.
Ehkä tämä on käsitettävä siten, että yksittäiset työmuurahaiset ovat jostain kumman syystä käsittäneet jotain sellaista, jota yksikään seuran puhuja tai kirjoittaja ei parhaalla tahdollaankan ole tarkoittanut. Sitä jää vaan ihmettelemään miksi työmuurahaiset tekivät täsmälleen saman virhearvioinnin juuri 1914 ja 1925?
Peräät edelleen sitä seuran virallisen julkaisun puuttuvaa mainintaa syyskuun 5. päivän tapahtumasta. Oletko koskaan kuullut, että konventtitasoa alemmissakaan tilaisuuksissa olisi annettu ymmärtää, että esitetyt asiat ovat puhujan henkilökohtaisia näkemyksiä? Seurakunnan vanhin voi antaa todistajalle ohjeita, joiden noudattamatta jättäminen voi johtaa erottamiseen.
Tämänhetkisen käsitykseni mukaan Fred Franz helli ja kehitteli tätä lempilastaan, vuoden 1975 Harmagedonia yli 30 vuotta, vaikka joutui korjaamaan 1943 korjaamaansa ajanlaskua vielä kolmella vuodella.
Tuntuu olevan vaikea pala tämä 1975, mutta niin tuntui olleen myös lapsuuteeni mennessä unohdettu 1925. Mitä tulee siihen syyskuun viidenteen, niin Rayn kirjassa oli viittaus (jos kyse oli siitä kuuluisasta nauhasta, jota hallintolein kuunteli hartaasti) siihen kauhistukseen, jonka käsittääkseni Fredin orastava mielisairaus aiheutti Australiassa.
Pitkään esille tuomallasi asenteella voisimme ajatella, että Urho Kekkosen viimeisen kauden päätökset eivät olleet lainvoimaisia, koska hän oli, karkeasti ottaen samassa jamassa ja vallassa kuin Fred Franz.
Välittömästi vuoden 1975 jälkeen Seura yritti selviytyä kiipelistä samalla lailla kuin vuoden 1925 jälkeen. Se selitti, että kyseessä oli ollut vain yksittäisten todistajien yli-innokas odotus, ja että heidän odotuksensa perustui väärille premisseille (kuten siteerasit). Tämä selitys ei kuitenkaan enää kelvannut. Jäsenmäärä kääntyi laskuun, ja luottamus hallintoelimen sanaan alkoi yleisestikin ottaen horjua. Vasta tässä tilanteessa Seura myönsi osavastuunsa herättämistään odotuksista ja jopa pahoitteli sitä. Se oli vuonna 1979 tai 1980, en muista tarkkaan.
Rutherford myönsi yksityisessä keskustelussa tehneensä itsestään aasin vuoden 1925 jälkeen, mutta hän ei koskaan myöntänyt sitä julkisesti. Siitä, tapahtuiko kyseinen tunnustus väkijuomien vaikutuksen alaisena, ei minulla ole tietoa. Eipä moista Rutherfordin tuntien ainakaan pois voi sulkea.
Minulla on samanlainen vaikutelma kuin sinullakin siitä, että vuosi 1975 oli Fred Franzin erityinen lempilapsi, jota hän kehitteli pitkään. Voi olla, että tämä oli alun perin seurausta jo vuoden 1925 pettymyksestä, jolloin Franz siirsi lopun ajan yhden riemuvuoden eli 50 vuotta eteenpäin. Franz ilmeisesti itse uskoi täysin vakavissaan, että lopun aika koittaa 5. lokakuuta 1975 auringonlaskun jälkeen, ja hän tuskin koskaan selvisi itse pettymyksestään.
Toisaalta jo se seikka, että muut hallintoelimen jäsenet olivat järkyttyneitä kuullessaan Franzin puheen, osoittaa, että ajatus Harmageddonin alusta 5. lokakuuta ei ollut mikään yleisesti hyväksytty ajatus. Ainakaan minulla ei ole sitä mielikuvaa, että kyseinen ajankohta olisi ollut jokin erityinen odotuksen kohde todistajien keskuudessa - vaikka loppuvuotta kohti odotus tietysti tiivistyikin. Jos sinulla on parempaa tietoa, niin kerro.