Irak alkaa muistuttaa palestiinalaisia

" Täysin tolkuttomalta vaikuttavat surmatyöt alkavat yhdistää palestiinalaisia ja irakilaisia toisiinsa, elleivät sitten Irakin terrori-iskut nimenomaan olekin palestiinalaisten työtä. "

Tuossa on paljon perää. Riippumatta siitä, pitääkö USA:n toteuttamaa Irakin miehitystä hyväksyttävänä vai ei, oli vastarinta miehittäjää kohtaan aluksi johdonmukaisempaa ja valikoivampaa; iskut pyrittiin pääosin kohdistamaan vain miehittäjää tai sitä tukevaa irakilaista hallintoa vastaan. Attentaatit, joissa ei selvästikään ole edes yritetty kohdistaa iskua miehitääjää vastaan, ovat valitettavasti lisääntyneet.

Mitä Israelin tilanteeseen tulee, on mielestäni nähty kyllin pitkään jo se, että Israel ei kykene ratkaisemaan tilannetta. Uskon Israelin haluun vain elää rauhassa, mutta tilanne on tulehtunut jo niin pahoin, että senkin toiminnassa on liikaa epätoivoista ja summittaista väkivallan käyttöä, jossa ei edes yritetä kovin hyvin välttää siviiliuhreja. Yhden vihollisen tappamiseksi surmataa surutta kymmenen siviiliä sivussa. Se ei johda hyvään, vaan synnyttää lisää vihaa niidenkin keskuudessa, jotka eivät mieluiten aseeseen tarttuisi.

Kyllä Israel ja yhtä hyvin palestiinalaiset tarvitsisivat nyt ulkopuolista apua konfliktin loppumiseksi. Olen esittänyt ratkaisua jo aiemmin ja uskon, että Israel suostuisi jopa myönnytyksiin, jos ratkaisu otettaisiin käyttöön. Siinä sovittaisiin kansainvälisessä foorumissa Israelille alue, jonka sisällä heidän turvallisuutensa taattaisiin. Uskon, että Israel olisi valmis jonkinasteisiin miehitetyistä alueista luopumisiin, jos jäljellä olevan alueen turvallisuus voitaisiin varmistaa. Ja tämä pitäisi toteuttaa riittävän suurilla turvavyöhykkeillä, joita valvoittaisiin erittäin tehokkaasti kansainvälisin voimin. Se olisi tehokkaampi kuin mikään aita. Myös palestiinalaisille tulisi turvata oma alue ja antaa mahdollisuus (vielä kerran, he ovat saaneet kyllä yrittää, mutta ei näin selkeästi) organisoida oma hallintonsa ja alueensa. Kummankin tahon pitäisi sitoutua ehdottomaan hyökkäämättömyyssopimukseen, jopa niin että siitä pidettäisiin kiinni, jos toisen osapuolen taholta tapahtuisi joku attentaatti. Israel on vahva ja hyvin järjestäytynyt valtio, joten uskon että heillä olisi kyky pysyä nahoissaan, eihän heidän taholtaan nytkään tapahdu hallitsemattomia iskuja. Palestiinalaisten kohdalla haluaisin uskoa siihen, että hekin voisivat saada aikaan järjestäytyneen yhteiskunnan, mutta jos siihen ei olisi kykyä, vaan heidän puoleltaan tehtäisiin attentaatteja muiden alueelle, tämä merkitsisi vain yhtä asiaa, järjestystä valvomaan ja järjestäytynyttä yhteiskuntaa pitäisi organisoida rakentamaan ulkopuolinen taho.

Kansan, joka janoaa itsenäisyyttä, on kyettävä elämään naapureitaan uhkaamatta. Uskon, että aikaa myöden myös palestiinalaiset siihen kykenisivät. Mikäli ulkopuolista voimaa tarvittaisiin luomaan järjestäytynyttä yhteiskuntaa palestiinalaisille niin, että sen sisällä olisi yhteiskuntarauha ja se ei myöskään hyökkäisi naapureidensa kimppuun, pitäisi tämä kuitenkin toteuttaa niin, että valtikka olisi palestiinalaisilla ja sen kansalla. Ulkopuolista voimaa tarvittaisiin turvaamaan järjestystä, etsimään ja pidättämään rikollisia ja luomaan yhteiskuntajärjestystä, mutta vain siten, että se toteutettaisiin demokraattisesti valitun palestiinan hallinnon kanssa, ylimmän päätäntävallan ollessa heillä. Ulkoisin voimin ylläpidetty valta ja miehitys ei toimisi, se vain antaisi aiheen kapinaan ja sotilaalliseen vastarintaan.

Tästä voimmekin palata luontevasti Irakiin. Siellä yritetään nyt ulkoisin voimin ylläpitää valtaa ja yhteiskuntajärjestystä ilman, että Irakin kansalla on minkäänlaista demokraattista vaikutusmahdollisuutta. Se ei valitettavasti tule koskaan toimimaan, vaan tilanne luisuu kohti anarkiaa, niin kuin on nähtävissä. Jopa Saddamin hallinnon aikana yhteiskuntarauha oli parempi. Sitä voidaan yrittää selittää sillä, että ihmisiä piti kurissa pelko, mutta se perustelu ei toimi. Mitä pelättävää kapinoitsijoilla olisi ollut silloin enempää kuin nykyisilläkään itsemurhapommittajilla; vain oma kuolema? Nykyinen tilanne osoittaa karulla ja ikävällä tavalla sen, että irakilaiset ovat vieläkin tyytymättömämpiä ja epätoivoisempia nykyisessä tilanteessa kuin Saddamin hirmuhallinnon aikana.

Irakissa tapahtuu sekä terroritekoja että miehittäjään kohdistuvaa vastarintaa. Kukaan ei voi tietää, mitkä tahot ovat minkäkin takana, mutta uskon, että alueella toimii eri tahoja. Osa taistelee kansan vapauden puolesta, osa on vain vihaa täynnä olevia terroristeja, joita epätoivo ajaa eteenpäin. Irakin luisumista anarkiaan voidaan yrittää selittää maan ulkopuolelta tulleilla palestiinalaisilla terroristeilla, mutta se ei olisi totuudenmukainen koko kuva tilanteesta. Sen sijaan, jos näitä on väkivallan tekijöiden joukossa, on se jälleen osoitus siitä, että miehittäjä on epäonnistunut yhteiskuntarauhan luomisessa.

Saddamin kukistuminen oli hyvä asia, vaikka olikin sivutuote USA:n täysin itsekkäissä pyrkimyksissä hallita maailmaa ja sen energiavaroja. Mutta olen vakaasti sitä mieltä, että Irakiin ei tule järjestystä muutoin, kuin samankaltaisin keinoin, mitä esitin palestiinalaisten osalla. Maa, jonka hallinto on kaadettu, tarvitsee jonkin aikaa tukea uuden hallinnon organisoimiseksi ja järjestyksen ylläpitämiseksi, mutta niitä ei tulla saavuttamaan, jos miehittäjä käyttää ylintä valtaa. Valta pitää saada kansalle demokraattisen edustuksen kautta ja ulkoinen voima ei saa olla miehittäjä, vaan auttaja ja "turvamies". Jos Irakiin haluttaisiin rauhanomainen kehitys, kansan pitäisi saada aito kokemus siitä, että heillä on valta. Vaikka tilanne on kuinka sekava, maassa pitäisi saada johtoon kansan valitsemat edustajat, joita ulkopuolinen taho (USA ja YK) avustaisivat hallinnon rakentamisessa konsultiivisesti ja järjestyksen ylläpitämisessä operatiivisesti sekä tietysti maan jälleenrakennuksessa tiedollisesti, taidollisesti ja taloudellisesti. Mutta vain niin, että USA ja YK olisivat neuvonantajia, päätösten tekemisen jäädessä demokraattisesti valituille irakilaisille. Samoin järjestyksen pidossa ylin valta tulisi olla irakilaisilla, USA:n ja YK:n tarjotessa neuvonantajia ilman valtaa ja operatiivisen puolen voimaa ylläpitämään järjestystä sekä toimimaan maan jälleenrakennuksessa. Valta irakilaisilla saisi kansan puhaltamaan yhteen hiileen lähes 100%:sti ja myös arvostamaan ulkopuolista apua. Tällä olisi valtavan positiiviset vaikutukset. Ensinnäkin nyt puhtaasti miehittäjää vastaan taisteleva vastarintaliike lopettaisi toimintansa ja tulisi osaksi yhteiskunnan rauhan ja toimivuuden turvaavaa koneistoa. Toiseksi mahdolliset epäjärjestystä ja anarkiaa luovat terroristit menettäisivät toimintamahdollisuutensa, koska kansa paljastaisi heidät ja heidän verkostonsa nopeasti, auttaen viranomaisia toimimaan, koska viranomaiset olisivat heidän omia edustajiaan. Ratkaisu rauhaan olisi olemassa, mutta sitä ei toteuteta. Syynkin tiedän, mutta jätän sen nyt sanomatta. Sen tietänette muutenkin, jos ette ole täysin mustavalkoisen yksisilmäisyyden lumoissa.

Minuakin alkaa tolkuttomuus tympiä. Enkä sulata selityksiä, että ensin pitää saada ne ja ne asiat siihen ja siihen kuntoon, jotta voidaan ryhtyä rakentamaan demokratiaa ja siirtämään valtaa kansalle. Kyse ei ole siitä, voidaanko vai ei, vaan puhtaasti tahdosta. Epävakaammissakin oloissa voidaan.