Jotkut väittävät, että Jeesus elää ja Jumala
vaikuttaa maailmassa. Minä haluaisin nyt
niitä todisteita asiasta. En väitä, että
Jeesus ei elä eikä Jumalaa ole olemassa,
haluaisin vain muutaman todisteen kiitos !
vaikuttaa maailmassa. Minä haluaisin nyt
niitä todisteita asiasta. En väitä, että
Jeesus ei elä eikä Jumalaa ole olemassa,
haluaisin vain muutaman todisteen kiitos !
Vastaukset 57
Vanhimmat
Sinulle ei siis riitä, että maailma on täynnä kaikenlaisia kristittyjä. Toiset tunnustavat Jeesusta "huulillaan, mutta heidän sydämensä on hänestä kaukana". Toiset ovat niitä, jotka "tulevat autuaiksi sydämen uskolla ja suun tunnustuksella". Niitäkin löytyy, jotka "tutkistelevat hänen sanaansa päivin ja öin". Myöskin löytyy "totisia rukoilijoita", jotka ovat erityisesti Jumalan mieleen.
"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä."
On kemiaa. Eikä sillä ole mitään tekemistä henkimaailman juttujen kanssa.
maailma on täynnä kaikenlaisia muslimeja, eikö se todista Allahin olevan olemassa?
Onni ei ole kemiaa. Miten voin tulla kemiallisesti onnelliseksi, kun joku tällä ateistipalstalla kertoo uskovansa Jeesukseen? Kyllä onni on jotain muuta kuin kemiaa. Usko on tietoa, ymmärrystä, luottamusta ja vakaumusta. Usko pitää yllä elämää - sitä henkistä.
Allah on olemassa, siitä on todisteena miljoonia muslimeja, jotka rukoilevat häntä.
"Allah on olemassa, siitä on todisteena miljoonia muslimeja, jotka rukoilevat häntä"
Todisteena?
Miljoona rukoilevaa ihmistä ei ole todiste mistään muusta kuin ihmisten typeryydestä.
Samalla logiikalla voisi olettaa, että tyydyttävä määrä ihmisiä kädet ristissä ajattelemassa punaisia avaruusnorsuja todistaisi punaisten avaruusnorsujen olemassaolon.
Uskovaisten omituisuus ja logiikka käyvät päivä päivältä naurettavimmiksi.
Vielä suurempi todiste ihmisten typeryydestä on nähdä heitä suurina joukkoina aseistettuina menossa taistelemaan toisiaan vastaan.
Olen samaa mieltä.
Mitä aivojen toiminta on ellei kemiaa? Kun juot kahvia ja tunnet olosi piristyneeksi, se on kemiaa. Kehosi toimii vastaanottimena, sama tuleeko "signaali" ruoansulatusjärjestelmän, korvien, silmien tai kosketuksen kautta. Mutta kaikki viestinkuljetus suuntautuu kuitenkin aivoja kohti jossa aivot sen sitten prosessoivat.
Sinä olet OPPINUT, että on olemassa taivas ja helvetti, olet oppinut, että helvetti on huono asia. Vielä pienempänä olet oppinut miten tuntea jos asia on niin kutsutusti "huono" tai miten jos se on "hyvä". Kun pidät helvettiä huonoa asiana (ja ennen kaikkea todellisena), haluat tietenkin tehdä kaikkesi välttääksesi sitä ja nyt kun tietoisesti olet onnistunut tekemään parhaimpasi sitä välttääksesi - tunnet siitä iloa. Samaten jos näet, että joku toinen on tehnyt ratkaisun, joka on sinun uskomustesi mukaan hyvä/oikea, tunnet onnea hänen puolesta.
Omatuntokaan ei ole mikään pysyvä asia, joka on kaikilla samanlainen. Sekin on vain oppimiskysymys. Jos olet syntynyt alkeellisissa maalaisoloissa joissa pitää ruoan takia tappaa eläimiä, et koe sitä vääräksi. Nykypäivän kaupunkilaislapsi taas kokee kalastamisenkin murhaksi.
Jokaisen aivot ovat yksilölliset ja kehittyvät ulkoisten vaikutteiden ja perintötekijöiden tuloksena. Ja näin ollen käsittelevät asiat hyvin erilaisten algoritmien pohjalta.
Viestisi sanoma todistaa ihmisten olevan juuri niin typeriä että he voivat joukolla uskoa tosissaan jumaliin ja allaheihin.
Siinäpä sen sanoit :):)
ja minä olemme varmasti samaa mieltä hyttysen tappamisesta.
että sinulta menee koko teksti ohi.
Olet varmaan ammatiltasi kemisti? (Ehkä et kuitenkaan puisto-). Vastaukset ovat toinen toistaan omituisempia sen mukaan, mitä ihmiset ovat opiskelleet ansaitakseen jokapäiväisen leipänsä.
Puusepän onni on puutalo, jääkiekkoilijan onni on voitto, opettajan onni on hyvät oppilaat (hyvät numerot, siis hyvä opetus), lakaisukoneenkuljettaja on onnellinen puhtaista kaduista, pappi suuresta kuulijakunnasta.
Eräs lääkäri oli surullinen, koska oli menettänyt potilaansa. Häneltä kysyttiin, mihin potilas kuoli. Lääkäri vastasi: "Ei hän kuollut, vaan parani." (Onni vai onnettomuus? miten sen nyt kukin käsittää.)
Ajattelitko nyt kenties kääntää asia niin, että minun onneni olisi kemia(a)? Aika ovela veto.
Mutta olen kyllä ihan ATK-alan opiskelija, enkä kemiasta kyllä ole juuri koskaan kiinnostunut. Siltikin samalla tavalla kun tiedän, että tietokoneen toimiminen perustuu sähköön niin myös aivojen toiminta kemiaan (ja itseasiassa sähköön myös).
Jos olisin opiskellut aivojen toimintaa niin osaisin varmaan olla paljon uskottavampi. Mutta sehän on ihan tosielämää, että ihmisen aivoissa hoitaa toinen puoli järjellisiä tehtäviä ja toinen tunteita. Viestit välittyvät hermoimpulsseina välittäjä-aineiden kautta aivosoluista toisiin.
Kaikki tunnetilat mitä olet elämäsi aikana kokenut pystyttäisiin toteuttamaan yhä uudelleen kunhan tekniikka vielä kehittyisi.
Eikä tämä ole mitään hölynpölyä. Eiväthän ihmiset aikoinaan uskoneet maapallonkaan olevan pyöreä.
Saarnaajalla tuli varmaan pää kipeäksi liiasta tiedosta, kun hän totesi: "Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää."
Mutta tuleehan joka päivä uutta tietoa kaiken maailman asioista. Onnellinen se, joka osaa napsia hyödylliset tiedon jyvät ja asetella ne mosaiikkityöhönsä kauniiksi kuvioksi. Kun työ alkaa valmistua, siitä voi todella iloita, varsinkin, jos on nähnyt vaivaa sen hyväksi.
Miksemme näkisi vaivaa, jos rakastamme työtämme?
Tieto siitä, että maapallo on pyöreä, on ollut käänteentekevä maailmankuvamme muodostumisessa. Nyt meitä askarruttaa maailmankaikkeuden muoto. Miten sen hahmotammekin, se tapahtuu yksilöllisenä prosessina, jota ei ehkä ole kovinkaan helppo kuvailla toisille. Konkreettisia todisteita saamme varmaan odottaa vielä kauan. Oma intuitiivinen näkemyskin on toki kiehtova, oma ainutkertainen luomuksemme.
Aivot ovat kuin maailmankaikkeus, täynnä mahdollisuuksia, erilaisia toimintakaavoja, malleja, yhdistelmiä, jotka hakevat koko ajan parempaa ja selkeämpää ratkaisua erilaisille ongelmille. Aivot rakastavat ongelmia. Siis me rakastamme ongelmia, jotkut meistä jopa niiden ratkaisemista. Mutta miten oppisimme hallitsemaan tunteet?
Kerro millaisen todisteen haluat?
Kenen oppien ja normien mukaan haluat todisteet esitettäviksi?
Millaisen hahmon hyväksyisit Jumalaksi?
Pitääkö hänen osata ihmetekoja vai mitä?
Kerro nyt hyvä ihminen ensin millainen on Jumala että hänestä voidaan sinulle sitten esittää todisteita! Itse olen vakuuttunut esimerkiksi että pp. on Jumala koska hän tietää kaikesta kaiken ;-D Hän ei vaan ehkä itse tiedä sitä...
minäkin kysyn.
Edes yksi konkreettinen "ihmeteko" jonka myös tiede voisi esittää "ihme"-teoriana
Mikäli tiede tunnustaa ihmeteon, se ei ole enää tiedettä. Teko voi olla "ei tieteen keinoin" tunnistettavissa tai tutkittavissa" tai sitten se on tunnistettavissa oleva fysikaalinen ilmiö. Ei siis koskaan ihme.
Sama pätee Jumalaan.
Ei Jumalaa voi todistaa.
tässä asiassa olet vahvasti väärässä, sillä
maailmalla on tuhansia jumalia joidenka ole-
massa olo on todistettu satojamiljoonia kertoja.
mutta jos tarkoitat jotakin erityisesti esillä
pidettyä jumalaa, niin erittele hänet meille
muille palstan lukijoille, niin katsotaan mikä
jumala on kyseessä sinun tapauksessa.
Ja mikä on ihme toiselle voi toiselle olla
normaali(a) tapahtumaa/teko tai tekoja.
Ihme sanalla sanana on myös laajenpi merkitys.
...mainitsisitko edes yhden jumalan jonka olemassa olo on todistettu?
Jos niitä jumalia on sitten vaikka 5000kpl jotka on todistettu vaikka 500000000 kertaa niin se tekee yhteensä 100000 todistusta per jumala. Se on aika paljon...
Mutta mikä sitten on ihmeteko ja mikä "ei tieteen keinoin tunnistettavissa tai tutkittavissa" ?
Jos tieteen avulla ei pysty selittämään jotain asiaa niin eikö sitä voida luonnehtia "ihmeeksi" kunnes tieteellinen selitys on keksitty?
Voi kuvitella että jotain luonnonilmiöitä on pidetty aikoinaan ihmeinä kunnes ihminen on oppinut ymmärtämään ilmiön syyn ja seurauksen.
Nyt täytyy muistaa minkä tahon asettaa ylimmäkseen määriteltäessä todellisuutta. Tiede on yksi tapa tutkia todellisuutta ja sen varaan voi luoda joitain määritelmiä. En kuitenkaan tiedä yhtään ihmistä joka rakentaisi henkilökohtaisen maailmankuvansa pelkästään tieteen varaan.
Tiede ei tunne käsitettä ihme. Sen sijaan tieteellistä maailmankuvaa väljästi tulkiten voisi ajatella että ihme olisi esimerkiksi jokin sellainen ilmiö joka toimisi täysin vastoin olemassaolevia fysiikan lakeja.
Aikaisemmin tuntemattomia ja selittämättömiä ilmiöitä on LUULTU ihmeiksi vaikka ne eivät ole sitä olleetkaan.
Esimerkiksi UFO ei ole ihme vaikka monet niin väittävätkin. UFO on tieteessä "tunnistamaton lentävä esine" - ei muuta. Se ei pidä sisällään oletusta ulkoavaruuden vierailijoista. Minä esimerkiksi uskon ufoihin: näin sellaisen noin vuosi sitten. Oletukseni sen sijaan oli että kyseessä oli avaruusromu tai harvinaisen kookas meteoriitti.
Minulle esitettiin Indonesiassa patsas, josta sanottiin että se on jumala. Ei, sehän oli puusta veistetty patsas.
Katolisessa kirkossa oli kuva ristillä riippuvasta miehestä. Sekin oli kuva, ei jumala.
Tietääkseni ainoastaan Pohjois-Koreassa voi tavata todistettavasti jumalan. Tästä kristityt voivat taas olla toista mieltä. Sielläkin miljoonat palvovat samaa olentoa. Hän elää ja toimii keskuudessamme ja on todistettavasti olemassa jopa olemassa olevien fysiikan lakien mukaan. Vaikka miljoonat uskovat häneen, onko hän jumala?
Useitten määritelmien mukaan jumala/Jumala on henkiolento. Millaisia todisteita on henkien olemassaolosta?
Olemme nyt jatkuvasti ottaneet tieteen siksi auktoriteetiksi joka määrittelee todellisuuden. Mutta onko tiede ylipäänsä oikea lähestymistapa? Varsinkin jos tulkitsemme ahtaasti tieteeksi ainoastaan fysikaalisia ilmiöitä tutkivan luonnontieteen? Miksi todistaa jotain keinoin jotka todentavat aivan eri tyyppisiä ilmiöitä?
Jos lähdemme siitä että henki vaikuttaa ihmisessä, meidän on tietenkin tutkittava ihmistä ja ihmisen ajattelua eikä fysikaalista todellisuutta.
Jos minä tulisin uskoon ja kohtaisin Jeesuksen, se olisi ihme. Tieteen keinoin se voitaisiin tietenkin analysoida psykoosiksi, mutta minulle henkilökohtaisesti se olisi ihme. Kenen todisteita siis tarvitsemme ja kenelle meidän on asia todistettava? Ja miksi?
Käsittääkseni kristitylle pitäisi merkitä ainoastaan oma usko. Uskonsa kautta kristitty pelastuu. Miksi kristitylle on sitten niin tärkeää todistaa oma uskonsa myös muille ihmisille? Ja vieläpä käännyttää muut uskomaan samoin? Mielestäni vastausta voisi etsiä aika itsekkäistä tarkoitusperistä....
koti "psykologi" heitti taasen herjan.
>>>Itse olen vakuuttunut esimerkiksi että pp. on Jumala koska hän tietää kaikesta kaiken ;-D Hän ei vaan ehkä itse tiedä sitä...
sinunmielestä ajattelu on?
>>>Jos lähdemme siitä että henki vaikuttaa ihmisessä, meidän on tietenkin tutkittava ihmistä ja ihmisen ajattelua eikä fysikaalista todellisuutta.
huomaan että vika onkin teidän tajunnassa ja
tietoisuuden tasossa, jokainen jumala mikä
maailmassa on olemassa, olkoon sitten kiveä tai puuta tai jotain muuta, on jumala ihan yleisenkin
käsite-maailman mukaan, muuta teille tämä ei
ole tietona jostain syystä tullut perille,
eli onpa niitä ihmeitäkin näköjään olemassa, ja
epäilen lievää savonia-kuumetta kun ei kuulo-
eikä näköhermot toimi kyseisillä herroilla.
... no minäpä lähden nyt hakemaan mukillisen jumalaa, eli kahvia. Minä nimesin sen jumalaksi joka on tehty kahvista. Ja se on todistettavasti olemassa.
juuri näin tämä maailma toimii ja on toiminut
tuhansia vuosia, ja sentähden niitä jumalia on
niin paljon kaikkialla, mutta ei hätiä mitiä,
tuosta on hyvä lähteä Liikkeelle, onnea matkalle.
Kyse on nyt vain sinun jumala - sanan määritelmästäsi. Muilla on siihen omia määritelmiään. Se, että tajuan sinun määritelmäsi ei tarkoita että olisin samaa mieltä taikka ylipäätään että se olisi "oikeasti" niin. Taikka onhan se sinulle oikeasti niin jos kerta niin haluat ;-)
Niin minullehan sinua ei ole olemassa. Ainoa merkki olemassaolostasi on näytölle piirtyvä merkkijono, joka noudattaa yhteisesti sovittua koodia jota tekstiksi kutsutaan.
Ottamalla huomioon erilaisia todennäköisyyksiä tulen tiettyyn lopputulokseen. Voisit olla vaikkapa lammas tai nim. Kihdin ehdottama automaattinen hakumoottori. Tai Jumala. Opitun maailmankuvan ja tiedon ansiosta minun on kuitenkin tehtävä oletus että olet töistäsi lintsaava runsaat viisikymppinen mielisairaanhoitaja. Miten tarkka tuo tulkinta on, ainoastaan sinä tiedät sen.
Rinnastat mielelläsi uskovaiset ja mielisairaat. Mielestäni rinnastuksesi ei tee oikeutta mielisairaille ja on moraalisesti väärin varsinkin mikäli toimit ammatissa.
Eläinkin tekee tulkintoja ympäröivästä todellisuudesta vaikka ei olekaan uskossa (eikä mielisairas). Tuo tulkinta perustuu kokemuksen kautta opittuun ja aistien kautta hahmottamiseen.
Kuten sanoit, mielisairaalat ovat täynnä ihmisiä jotka tulkitsevat harhansa todellisiksi. Sen sijaan tunnekokemus ei ole harha. Vai oletko kenties niitä ihmisiä, jotka eivät koe tunnekokemuksia lainkaan? Rakkaus vaimoon tai isän rakkaus lapsiinsa ei ole harha. Samoin ihminen saattaa tuntea olevansa rakastettu. Onko se harhaa?
Mielenkiintoinen kysymys onkin sitten miksi ja miten joku kokee rakkaudentunteen ilman fyysistä kohdetta ja korvaa sen mielikuvallaan henkiolennosta. Siis en epäile hetkeäkään etteikö tuo rakkaudentunne uskovaisella olisi todellinen. Siksi on väärin yrittää "korjata" ja "oikaista" todellista tunnetta. Kyseessähän ei myöskään ole aistiharha, siksi rinnastaminen mielisairaisiin on mielestäni hieman ontuvaa.
Et voi aina tietää mitä ihminen tarkoittaa "Jumalan rakkaudella" ellet ole itse sellaista kokenut. Rakkaudentunnekin voidaan selittää fysikaalisina ja kemiallisina ilmiöinä pään sisällä, mutta se ei silti selitä sitä olemattomaksi. Ihminen voi sitten selittää kokemuksensa millaisin termein hyvänsä.
Viisaana miehenä mitä on ajattelu ja miten sitä tutkitaan?
Kuten olen aikaisemminkin todennut, voit tutkia loputtomiin televisiovastaanottimen elektroniikkaa, mutta vaikka kuinka tutkisit et voi millään sitä kautta saada selville, miksi sieltä tulee niin helvetin huonoa ohjelmaa.
Ei kyllä ole "minun" jumala sanasta kyse, koska
"minä" käytän aivan omaa sanaa "minun" Uskoni keskeisestä tekijästä ! Jumala sana on kyllä
lähtöisin pakana kulttuureista jossa ihan
yleisesti annettiin persoonaan viittaava omi-
nais nimitys jokaiselle luonnon-voimalle ja yleis-
nimi näille maailmassa vaikuttaville voimille ja
se on luettavissa monista eri lähdeteoksista,
aloittaen vaikka Kalevalasta tai jostakin muusta
suuresta teoksesta.
Jos minä saisin valita niin ketään maanpäällä ei
kutsuttaisi jumalaksi, sillä niin huono kaiku tällä yleis-nimellä on.
arvailee vain, mutta arvailemalla ei tehdä useinkaan oikeita "diagnoseja" eikä johtopäätöksiä, etkä tehnyt nytkään.
Mutta tästähän oli kysymys?
>>>Itse olen vakuuttunut esimerkiksi että pp. on Jumala koska hän tietää kaikesta kaiken ;-D Hän ei vaan ehkä itse tiedä sitä... >olet töistäsi lintsaava runsaat viisikymppinen mielisairaanhoitaja. >>Rinnastat mielelläsi uskovaiset ja mielisairaat. Mielestäni rinnastuksesi ei tee oikeutta mielisairaille ja on moraalisesti väärin varsinkin mikäli toimit ammatissa.>>Eläinkin tekee tulkintoja ympäröivästä todellisuudesta vaikka ei olekaan uskossa (eikä mielisairas). Tuo tulkinta perustuu kokemuksen kautta opittuun ja aistien kautta hahmottamiseen.>>Sen sijaan tunnekokemus ei ole harha. Vai oletko kenties niitä ihmisiä, jotka eivät koe tunnekokemuksia lainkaan?Rakkaus vaimoon tai isän rakkaus lapsiinsa ei ole harha. Samoin ihminen saattaa tuntea olevansa rakastettu. Onko se harhaa? >Mielenkiintoinen kysymys onkin sitten miksi ja miten joku kokee rakkaudentunteen ilman fyysistä kohdetta ja korvaa sen mielikuvallaan henkiolennosta. Siis en epäile hetkeäkään etteikö tuo rakkaudentunne uskovaisella olisi todellinen. Siksi on väärin yrittää "korjata" ja "oikaista" todellista tunnetta. Kyseessähän ei myöskään ole aistiharha, siksi rinnastaminen mielisairaisiin on mielestäni hieman ontuvaa. >Et voi aina tietää mitä ihminen tarkoittaa "Jumalan rakkaudella" ellet ole itse sellaista kokenut. Rakkaudentunnekin voidaan selittää fysikaalisina ja kemiallisina ilmiöinä pään sisällä, mutta se ei silti selitä sitä olemattomaksi. Ihminen voi sitten selittää kokemuksensa millaisin termein hyvänsä.
satuin esittämään ensin kysymyksen, mitä ajattelu sinun mielestäsi on jos se ei ole fysikaalista?
>>>Kuten olen aikaisemminkin todennut, voit tutkia loputtomiin televisiovastaanottimen elektroniikkaa, mutta vaikka kuinka tutkisit et voi millään sitä kautta saada selville, miksi sieltä tulee niin helvetin huonoa ohjelmaa.
Et näköjään ymmärrä edes sitä että kysymys saattaa olla myös vastaus. Vastaukseni sisältyy esittämääni vertaukseen televisiosta.
Vastaukseksi ei riitä "aivot". Kiertelet ongelmakenttää johon et kykene antamaan vastausta edes itsellesi.
Tutkimalla niitä fysiologisia prosesseja joilla aivot toimivat voit saada vain hyvin vähän tietoa siitä, mistä ajattelussa on perimmältään kysymys. Vaikka ymmärtäisit prosessin et sitä kautta voi ymmärtää sisältöjä joita ajatteluprosessit tuottavat. Siksi myös uskonnollisten kysymysten suhteen huomio täytyisi kohdistaa ajattelun ja ajattelun tuottamien sisältojen, maailmankuvan tutkimiseen - ei fysiikan lakeihin. Ne kertovat eri asiasta.
>>Siksi ihmisellä onkin aivot millä päätellä ja minä ainakin päättelisin, että sieltä tulee siksi niin "helvetin huonoa" ohjelmaa, kun sitä lähetetään sitä kautta?>>
Oletko todella siinä luulossa että lähetyskanava luo ohjelmien sisältöjä...? ;-D
sinä uskot silmiisi.
alunperin tästä väitteestäsi...
>>>Jos lähdemme siitä että henki vaikuttaa ihmisessä, meidän on tietenkin tutkittava ihmistä ja ihmisen ajattelua eikä fysikaalista todellisuutta.> Oletko todella siinä luulossa että lähetyskanava luo ohjelmien sisältöjä...? ;-D
Puuttuuko sinulta totaalisesti sekä abstrakti ajattelukyky että huumorintaju?
Alkaa pikkuhiljaa selvitä miksi kanssasi ei kukaan kykene rakentavaan keskusteluun. Lue vastaukseni ja vertaukseni uudelleen ja yritä, please, edes himmeällä liekillä hehkuttaa sitä kynttilääsi...
>>Aivotkin vastaanottavat singaaleja, mutta ne myös "luovat" eli muodostavat niistä "ohjelman" eli ymmärryksen, mielen, tunteen jne..ja se on,,, siis sinun mielestäsi mitä jos se ei ole sinusta fysikaalista toimintaa?>>
Mutta hyvä! Alat olla oikeilla jäljillä!
Nyt voisin antaa pikku vinkin: millä suureilla mittaat ajatuksia? Miten "fysikaalisia" ajatukset ovat? Jopa sinun pitäisi tajuta se että ajatus ei ole yhtä kuin sen tuottanut prosessi... Vaikka tuntisit prosessin et voi analysoida prosessia tutkivin metodein itse prosessin lopputulosta.
vastaamatta kysymykseen väitteestä jonka esitit:
Milläs keskustelen kansasi "rakentavasti" kun et vastaa vai oliko vastauksesi kysymykseen...
>>>Kuten olen aikaisemminkin todennut, voit tutkia loputtomiin televisiovastaanottimen elektroniikkaa, mutta vaikka kuinka tutkisit et voi millään sitä kautta saada selville, miksi sieltä tulee niin helvetin huonoa ohjelmaa.
unohtui, miten se "henki" vaikuttaa siihen ajatteluun, ei ainakaan fysikaalisesti kait?
>>>>>>Jos lähdemme siitä että henki vaikuttaa ihmisessä
>>Jos vastauksesi edelleen tökkii minäkin annan pikku vinkin, millähän luulisit, että aivotutkimusta yleensä tehdään?>>
Kuka on puhunut aivotutkimuksesta?
Sinä poika se alat tutkia aivoja, kun pitäisi selvittää ajattelun tuottamia tuloksia.
Heh-heh! Onnea matkaan!
Etkö osaa lukea vai etkö ymmärrä lukemaasi?
>>Vaikka ymmärtäisit prosessin et sitä kautta voi ymmärtää sisältöjä joita ajatteluprosessit tuottavat.>>
Pikku vinkki: oletkos ikinä kuullut herrasta nimeltä Jung?
aivot eivät toimi kuten automaatti, ts. samat virikkeet (kysymykset) eivät tuota samallakaan yksilöllä samoja vastauksia kerrasta toiseen, vaan ne ovat muuntuneet. Jos näet saman mainoksen samana iltana useaan kertaan, alat ärsyyntyä, koska et halua oppia sitä ulkoa. Haluaisit katsoa elokuvaa, mutta nuo samat tutut mainokset tulevat väliin. Pikkulapset ehkä katsovat mielellään mainoksiakin ja laulelevat niitä piisejä joka paikassa, mikä voi olla huvittavaakin.
Eri yksilöillä sama ärsyke voi tuottaa vallan erilaisia vastauksia, jotka voimistuvat tai laimenevat - siis muuntuvat - jos ärsyke toistuu. Kukaan ei voi väistää tunnereaktiota, mikä pakosta seuraa kaikkea tietoisuuteen tulevaa tai tungettua. Lähes tunteetta sivuutettu asia voi jonakin päivänä olla hyvin henkilökohtainen ja aiheuttaa valtavan tunnereaktion. Esim. henkilö, joka vilkaisee kuolinilmoituksia lehden sivuilla ei juuri hetkahda niistä. Mutta eräänä päivänä hänen silmiinsä osuu jonkun läheisen ihmisen kuolinilmoitus ja hän järkyttyy sen johdosta.
Oppilas, jolta on juuri kuollut lemmikkikoira, suhtautuu biologian tunnilla eri tavoin kuin muut oppilaat, kun tutkitaan koiran luustoa, ruokavaliota ym.
Aivojen rakenne ja toiminta ovat luku sinänsä. Mutta minun aivoni ja sinun aivosi ovat ladattuja arvoilla ja asenteilla ja tunteilla ja erilaisella tiedolla, joten ne tuottavat erilaisen vastauksen, kun kysytään esim. Millainen Jumala on? (Ns. "oikea vastaus" siis puuttuu.) Mutta miksi vain harvat meistä pystyvät hyväksymään erilaiset vastaukset?
>>Mutta minun aivoni ja sinun aivosi ovat ladattuja arvoilla ja asenteilla ja tunteilla ja erilaisella tiedolla, joten ne tuottavat erilaisen vastauksen, kun kysytään esim. Millainen Jumala on? (Ns. "oikea vastaus" siis puuttuu.) Mutta miksi vain harvat meistä pystyvät hyväksymään erilaiset vastaukset?>>
Siksi että ihmiset pelkäävät erilaisuutta. Erilaisuus luo turvattomuuden tunnetta ja silloin on takerruttava siihen jonka tuntee omakseen.
Uskontojen Uhrien Tuki ry:n sivustolta löytyy välillä hyviä helmiä. Yksi niistä on tämä "ainoa oikea totuus". Elämänkatsomus joka väittää omaavansa ainoan oikean totuuden pyrkii alistamaan ihmistä jonkin sellaisen ajattelutavan piiriin jota henkilö ei "arvojensa, asenteittensa ja tunteittensa" mukaan välttämättä muuten hyväksyisi.
Avoimmuus ei merkitse myöntymistä eikä keskustelu oppien sisäistämistä. Vuoropuhelu sen sijaan lisää ymmärrystä. Siksi ihmettelen itsekin miksi niin monet haluavat alistaa muita omiin fiksaatioihinsa.
Minusta keskustelun uskonnosta ei pitäisi olla tätä eipäs-juupas -vääntöä vaan pikemminkin pyrkimystä ymmärrykseen.
Aivokuolleiltakaan on turha kysyä ymmärrystä vaikka henki pihisee...
minä ymmärrän ihan hyvin mitä sinä ajat takaa, mutta ennenkuin keskustelu jatkuu siitä mitä on ja miten sisältö tuotetaan haluaan sinulta vastauksen, MITÄ SINUN MIELESTÄSI AJATTELU ON?
Ymmärsin väitteestäsi, ettei se ole mielestäsi fysikaalista toimintaa koska sitä ei voi fysikaalisin menetelmin tutkiakkaan?
Onko siis mielestäsi ajattelu fysikaalista vai jotakin muuta toimintaa ja jos on niin mitä toimintaa se on.
Ihan yksinkertainen kysymys, mikä tökkii etteet vastaa siihen?
Eli, ennenkuin puhutaan sisällöstä joka onkin ihan mielenkiintoinen aihe, pitäisi tietää minkä prosessi tulos se on ja siihen haluaan vastauksesi, koska sisällöstä on kait turha keskustella jos ei ole tietoa mistä sisältö on lähtöisin jolloin joutuu vain arvailemaan.
>>>Pikku vinkki: oletkos ikinä kuullut herrasta nimeltä Jung?
>>>aivot eivät toimi kuten automaatti>>kun kysytään esim. Millainen Jumala on? (Ns. "oikea vastaus" siis puuttuu.) Mutta miksi vain harvat meistä pystyvät hyväksymään erilaiset vastaukset?
vain siellä missä on varmuutta. Mistä sinä olet varma, jotta voisit epäillä Jumalan olemassaoloa?
Marttyroitukaa Herramme puolesta!
kysymys. Kertokaa nyt sitten minulle, että mikä on Jumala ja mistä tiedän, että se on olemassa.
En kaipaa syvyysmystisfilosofista apologetiikkaa
enkä kvasifilosofiaakaan, kaipaan paria vastausta
onko tämä kysymys jotenkin outo.
Ei ole olemassa mitään todisteita. Jumala on taruolento jonka olemassaoloa ei ole todistettu millään tavalla.
Ihmisistä osa uskoo että jumala on olemassa, -syitä voidaan miettiä-, mutta uskominen ei tee jumalasta yhtään todempaa.
Jumala on se joka antaa sinulle uskon.
Uskon saadaksesi sinun täytyy kaivata ja pyytää sitä.
Sitten jos tai kun saat uskon tiedät mikä se Jumala on.
Jumalan olemassaolon todiste on sitten sinun uskosi. Jos et usko, ei sinulla ole todisteitakaan.
että sillä voidaan todistaa ihan mitä tahansa, niin siis, jos siihen uskoo.
Mitäs helvettiä sitä todistelemaan! Uskonnossa on kyse uskosta eikä tieteestä. Jotkut taulapäät molemmin puolin aitaa sekoittavat koko ajan nämä kaksi asiaa.
Uskon suhteen voidaan luonnontieteellisin metodein tutkia prosessia (usko, uskonnon harjoitus) tai henkilöä (uskonnon harjoittaja), mutta ei itse uskon kohdetta. koska se on puhtaasti uskonvarainen.
Sen sijaan on mielekästä tutkia tulkintaa uskonnosta, uskonnollisia kokemuksia ja sitä kuvaa jumaluudesta joka ihmisillä on. Tätä kautta voimme saada selville ainakin sen millaisena ihmiset jumaluuden kokevat.
Tämä on puhtaasti uskontotieteellinen näkökulma: tutkitaan, millaisena ihmiset jumaluuden kokevat. (Voin vakuuttaa, että tulkintoja on yhtä monenlaisia kuin tulkitsijoitakin.)
Mielenkiintoista että täällä on kokonainen palsta jumalankieltajille, mutta täällä ei koskaan puhuta jumalista...;-D
Muilla (varsinkin ei-kristityillä) palstoilla huomaa miten erilainen käsitys ihmisillä on jumaluudesta. Jos ateismi on jotain joka kieltää jumaluuden niin silloin olisi tietenkin kiva ihan ensteks tietää mitä siinä oikein kielletään...
siinä kielletään persoonallinen Jumala, tahtova ja toimiva "olento", jolla on kaikki valta (taivaassa ja maan päällä). Ehkä vähemmälle kieltämiselle jää jumaluuden kaikkialla läsnäolevaisuus, "maailman henki", jota panteistit tunnustavat.
Noh jumalahan on tietenkin AnthraX. Ja pyhäkirja on "Melonin mehu", mutta nyt minun on mentävä kaatamaan vettä sangosta keskelle paikallista toria "jumalaisen elämän" todisteeksi sillä ylipappo Idiootris käskee.
pääsee tietysti määrittelemällä koko asian
uskon asiaksi. En tiedä onko koko Jumala
loppujen lopuksi mitenkään erityisen vakava
kysymys siinä kuin henkiparantaminenkaan, mutta
hyvin laajalle levinnyt uskomus kuitenkin.
Sen takia tekee mieli kysyä, mihin koko homma
perustuu. Nähtävästi ei sitten kuitenkaan
mihinkään, uskon asia ja hyvä niin, uskokoon
ken tahtoo.