Maahinen... jos ootkaan olemassa *uskoo kyllä ihan varmasti taruolentoihin* niin kirjoita
[email protected]
[email protected]
Maahinen kateissa
-tanssii maahisten kanssa-
11935
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Maahinen pyyteli
kuuhista tanssiin
vitsejä syyteli
meni melkein transsiin
rukkasten tultua
hän painui kotiin
ei saanut kultua
nyt tyytyi totiin
taivaalla loistavaa
katsoo nyt kuuta,
kaipuuta poistavaa
ei enää toivo muuta
Sinut mä muistan
kuin karkaavan unen
päätäni puistan
itse unhoittunen
Kristiinalle uutta vuotta toivoo
mahis
Kuuhinen huomiosta ilostuu,
edelleen maahista luokseen kutsuu.
Kuuhinen ei rukkasia anna,
sellasista surkua syömmessään kanna.
Ilolla ottaa vastaan viestin kauniin,
sydämellä toivoo,
hellii unta,
antaa mahista monta.
kuu Lukki lankaa virittää
ansaan tahtoo saalista
hopeisen verkon kirittää
löytyykö järki kaalista
onneton on peikkoruoja
uskoo kullaks kaiken kiillon
luullen siinon ilontuoja
saa vain sieluun tuskanviillon
terveisiä sateenkaarenpäitten välistä
kuuhiselle
toivoo mahis ilman toista a:ta
joka onkin toista maata!
Ei Kuuhista saaliiksi saa ottaa
eikä langoin sitoa edes hopeisin
Vankeudessa jos on Kuuhisen sielu
katoaa ilo, riemu ja nauru,
Kuuhisen elinehto.
Kuuhinen ei oo kultaa eikä kimallusta,
sen sielu on tähtisumua ja unihiekkaa,
suuria unelmia ja tavallista arkea.
Kuuhinen ei kaipaa kultaa eikä kimallusta,
se haluaa lentää korkealla,
välistä itkeä meret täyteen,
myös suukottaa kuuta poskelle
ja kutittaa Lukkia jalkapohjista.
Kuuhinen löysi Maahisen,
vaan ei tiedä mistä maasta on miehiään.
Peikkoruojasta Kuuhinen arvaa,
sen olevan varsinaisesta kotimaasta,
paljon kiertänyt,
suurta ja näkyvää aikaan saanut.
Kuuhinen rakastaa taruolentoja,
tähdenlentoja ja pienen pieniä siemeniä,
niin hienoja ja kauniita ne ovat
Kuuhinen pelkää menevänsä rikki,
kaikesta kauniista ja rakkaudesta ympärillänsä.
en noin hyvää runoa osais kirjottaa:)))
Kuuhinen on ihmeissänsä,
mieli Kuu Maassa matalalla.
Mahikselle käden Kuuhinen ojensi,
vaan selän tuo vain näytti.
Tyhjän paikan seitissä jätti,
kuin varkain Mahis piiloon lensi.
Kuuhinen tahtoisi Mahiksen esiin taikoa ,
vaan Kuu Maahan on Mahiksen itse tultava.
Kuu Maahan kulkee viestit ja seitissä on sätti,
ei aina voi Mahis vain odottaa ja aikoa,
on paikalla Mahiksen itsekin oltava.
prinssi muuttui sammakoksi
saatuaansa sättisuukon
timantista tuli koksi
linnasta vain vuokraboksi
ei ole mulla timantteja,kultaa
eikä linnaa vuorella
kynnen alta löytyy multaa
mutt mitäs ulkokuorella
sytyttelin virvatulta
runoilin vain satua
anteeksi kai saanen sulta
eikä tarvitse sun katua
mahis köyhä muttei pahis!
vaikka häkki olis kultaa on se
häkki kumminkin.
Hui hiisi huusi Kuuhinen,
maan pinnalle palasi Nainen.
Pahiksista ei piittaa eikä rahasta,
mutta nauttii sanailusta oivasta.
Vaikka onkin arveluttavaa vongata,
ois Mahis kiva sätissä bongata.
Älä huoli hopeakuu
ajatus jo matkaan lähti
korvallesi laskeutuu
olet kaunein taivaan tähti
Useita ovia tempoillen
kiertää monta huonetta
Etsii sydän sykkien
ystävää jolla on luonnetta
Mistä tunnistaa mahiksen
ettei joudu seittiin pahiksen
Monta asiaa mielessä
runosuoni tukossa
Vaan kun aika ehtii iltaan
sätin maailmaan palaan
Mielen Kuuhisen laisen Naisen,
sekoitti Mahis sanan taitavainen.
Ei ole Maahinen Mies Naisen,
josko Mahis toisi toivon toisen.
Ei pysty iltoja pitkiä netissä pyöriä,
Naisen monessa pitää mukana hyöriä.
Osasi Mahis iloa ja riemua tuoda,
odotusta viestistä uudesta,
mahdollisuudesta suuresta.
Sitä toivoo Nainen,
Kuuhisen lainen,
josko Mahis toivon toisi,
viestin postilaatikkoon Naisen kirjoittaisi.
Tulisi Naiselle tutuksi,
ystäväksi oivaksi.
[email protected]