Sattui tänää silmään kommentti jonka tuo sälli Martti Lindkvist on johonkin virkannut, jokseenkin sillä lailla että hän on aina jäännyt tyhjänä käteen kun on "ratkaissut" moraalisen ongelman. Aina on tullut eteen uusi sommitelma.
Itse ratsastin moraalilla kauan. Se oli minun suuri vahvuuteni ja eksistentiaalinen etiikkani, sen enempää "moraalia" määrittelemättä. Jopa elämän voima ja tarkoitus. No niin.
Yhtäkkiä jouduin "erikoistilanteeseen" ja huomasin hieman jälkeenpäin niinkuin vaikka kirjailija joka etsii "aamutähteä"(=paholaista) että olen ja olin tehnyt aivan helvetillisen "moraalittoman" tempun. Siis minä, moraalinen sankari. Kyse ei ole syyllisyydentunteesta, vaan "moraalittomasta valinnasta" joka on yhteydessä muihin kuin itseeni.
Enää en näe miraalin sankaria peilissäni. Koen pettymystä itseeni. Koen itseni kieroksi pelkuriksi ja peluriksi. Olen pieni lapsi taas, joka vielä odottaa suuria aaltoja ja myrskyä. Ne tulevat kohta.
Olen mielestäni joutunut tilanteeseenjossa joudun pohtimaan koko eksistenssin(-i) tarkoitusta uudestaan silmästä silmään. Veikkaanpa ettei vastausta löydy. Ei tietenkään. Ehkä vain hiljaisuudessa.
Ja mielessä on ehkä itämainen viisaus, joka neuvoo meitä olla takertumaata maallisiin asioihin. Jopa minun aikaisempi "moraalini" vtuntuu maalliselta. Turvalta, vahvuuteni, jonka kautta petin itseni.
Itse ratsastin moraalilla kauan. Se oli minun suuri vahvuuteni ja eksistentiaalinen etiikkani, sen enempää "moraalia" määrittelemättä. Jopa elämän voima ja tarkoitus. No niin.
Yhtäkkiä jouduin "erikoistilanteeseen" ja huomasin hieman jälkeenpäin niinkuin vaikka kirjailija joka etsii "aamutähteä"(=paholaista) että olen ja olin tehnyt aivan helvetillisen "moraalittoman" tempun. Siis minä, moraalinen sankari. Kyse ei ole syyllisyydentunteesta, vaan "moraalittomasta valinnasta" joka on yhteydessä muihin kuin itseeni.
Enää en näe miraalin sankaria peilissäni. Koen pettymystä itseeni. Koen itseni kieroksi pelkuriksi ja peluriksi. Olen pieni lapsi taas, joka vielä odottaa suuria aaltoja ja myrskyä. Ne tulevat kohta.
Olen mielestäni joutunut tilanteeseenjossa joudun pohtimaan koko eksistenssin(-i) tarkoitusta uudestaan silmästä silmään. Veikkaanpa ettei vastausta löydy. Ei tietenkään. Ehkä vain hiljaisuudessa.
Ja mielessä on ehkä itämainen viisaus, joka neuvoo meitä olla takertumaata maallisiin asioihin. Jopa minun aikaisempi "moraalini" vtuntuu maalliselta. Turvalta, vahvuuteni, jonka kautta petin itseni.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.