Avo-vaimoni kuoli vähän ennen joulua kun meidän piti muuttaa uuteen yhteiseen kotiin,olen nyt rikkirevitty.
Yritin kirjoitella tuonne 60 palstalle,saadakseni ulos tätä tuskaani,ensin tuntui siltä että ymmärrystä löytyy,mutta sitten yhtä-äkkiä kaikki muuttui,syytä en tiedä.
Teenkähän nyt toisen virheen kun tänne yritän purkaa tuskaani,kun joskus on sellainen olo,että haluaa olla kuulematta kenenkään ääntä lukea vain, en osaa sitä oikein selittää mikä tunne se on.Ei nähdä ihmisiä ei kuulla heitä,mutta kuitenkin haluaa että joku ymmärtäisi.
Yritin kirjoitella tuonne 60 palstalle,saadakseni ulos tätä tuskaani,ensin tuntui siltä että ymmärrystä löytyy,mutta sitten yhtä-äkkiä kaikki muuttui,syytä en tiedä.
Teenkähän nyt toisen virheen kun tänne yritän purkaa tuskaani,kun joskus on sellainen olo,että haluaa olla kuulematta kenenkään ääntä lukea vain, en osaa sitä oikein selittää mikä tunne se on.Ei nähdä ihmisiä ei kuulla heitä,mutta kuitenkin haluaa että joku ymmärtäisi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
oikeassa olet ei kaikkea voi kuulla ja nähdä,mutta tietoisuus että voi purkaa itseään,vaikka koneelle se antaa elämän jatkuvuuden tunteen.
Usko hyvä!!
Kyllä täältä meitä saman kokeneita löytyy varmasti ja ymmärrystäkin riittää ymmärtämään sinun tuntemuksesi tällä hetkellä, itse jäin leskeksi joitakin vuosia sitten. Ota ystäviisi yhteyttä ja keskustele heidän kanssaan asioista. Älä jää tuskasi kanssa yksin, uusi harrastus olisi ihan hyvä "elvyttäjä" ja kirjasto on kirjoja pullollaan ja uimahallissa on joskus ihan kiva piiphtaa. Aurinkoisia päiviä sinulle surun keskelle, toivoo "kohtalotoveri"
Kiitos sinulle lohduttavista sanoistasi.
Olen sen havainnut ja huomioinnut täällä että 60
palstalle ei kannata mistään huolistaan ja suruistaan kirjoitella,siellä toisen suru on toisen ilo.
uudelleen mainitsemaasi palstaa. Siellä on mahdotonta aina tietää kuka on uusi ja tosissaan kirjoittava. Ja se johtuu siitä, kun siellä nikitellään liikaa. Samat vakituiset kirjoittajat muuttavat nikkejään ja vastailevat jopa itselleen, ainakin jotkut.
Olen huolissani puolestasi,sillä huomaan Sinun olevan tosissasi suruinesi.Kirjoittele lisää ja kerro kun saat oikeata apua.
Poikaystäväni kuoli lokakuussa. Sain paljon hyväätarkoittavia neuvoja ystäville puhumisesta, aika haavat parantaa jne. Kun puhuin ystäville, huomasin etteivät he ymmärrä miltä minusta todella tuntuu. Sainkin enemmän lohtua aivan vierailta ihmisiltä, runojen lukemisesta ja yksinolosta. Kaikki me kuitenkin loppujen lopuksi ollaan yksin tässä elämässä, ihmiset tulevat je menevät. Voimaa sinulle!
Tämän käsitteen kuolema ja siitä aiheutuva tuskan voi vasta ymmärtää sitten, kun se on sattunut omalle kohdalle, sen kokeneena voin sano, että siitä toipuu ajallaan.
Ja ammattiauttajan apua on myös saatavilla.
Ymmärrän sinua,sinun suru on kova. Avovaimosi
on ollut sinulle hyvin rakas ihminen. Muistele
teidän yhteisiä hetkiä ja jos se tekee kipeää
anna itkun tulla se helpottaa sillä se helpot-
taa sinun taakkaasi. Mutta jonain päivänä jos
huomaat pienen pienen valopilkun näkyvän alat
pikku hiljaa toipua. Mutta anna itsellesi aikaa
elä suotta kiirehdi. Toivotan sinulle voimia
jaksaa.
Usko Hyvä
Tiedän miten turhalta tuntuu sanat, osan otosta. Ei kukaan voi tuntea toisen tuskan syvyyttä.
Emme edes me saman kohtalon kokeneet, jokainen on yksilö. Jokainen tuntee tuskansa ainutlaatuisena, ja jokaisessa tuskassa on kuitenkin *taivaanisä* mukana. Hän antaa sinullekin voimia, kestää tuskasi. Rukous ja turva Jumalassa auttoi aikoinaan minua suuremman tuskan yli, ja nykyisinkin häneen on hyvä turvata:
Siunausta sinulle ja elämääsi))
Edessäni on unettomia öitä, kysymyksiä,syyllisyyttä.
Sain juuri yllättävän tiedon läheinen ystäväni oli poistunut oman käden kautta.Miksi?Mitä nyt?
Toivon sinulle, ystäväni,
että elää taas uskaltaisit,
että surujen suurten jälkeenkin
ilon siiville nousta saisit.
Toivon sinulle, ystäväni
ettet lakkaisi luottamasta,
vaikka vielä on aivan hämärää,
kevään pelto on roudassa vasta.
Toivon sinulle, ystäväni,
taivaan raikkaat ja lempeät tuulet,
että kaikkina elinpäivinä
levon löydät ja lohdun kuulet.
Toivon sinulle, ystäväni,
mitä kauneinta on elämässä:
että rakkaus puhdas, ikuinen,
sinut ympäröi juuri tässä.
Nämä Anna-Mari Kaskisen runon ajatukset lähetän Sinulle lohduksi. Älä kiirehdi surun kanssa. Anna itkun tulla, kun on itkun aika.
(Itse olen monesti elänyt surujani ja murheitani läpi musiikin kautta, esim. Petri Laaksosen musiikki. Kokeilepa, kun siltä tuntuu.)
tiedän miltä Sinusta Usko-Hyvä tuntuu. Olen ollut leski 1v.3kk. Suru ei ole poistunut, muta se on muutanut muotoaan. Haluatko vaihtaa ajatuksia sähköpostissa? Voisin lähestyä sinua sitä kautta ja vaihtaa ajatuksia kanssasi.
Voimia Sinulle tarttua uudestaan elämään ja jaksamista toivottaa saman kokenut
..Jos olet valmis ottamaan tietoa siitä, että mitä kuolema todella sisältää,(?) niin lainaa kirja kirjastosta, jonka nimi on "Kuolemaa ei ole", - joka on jo vaha klassikko ja käännetty monelle eri kielelle. Kirjoittajana Rauni-Leena Luukanen-Kilde.