Ajattelin:
"Tänään rakastan hiljaa
haparoiden, etsin oikeaa suuntaa
Kuinka koskettaa
huultesi kaarta, otsaa, olkapäidesi
silkinpehmeyttä"
Rukoilin että Herra Jeesus
auttaisi rakastamaan niin, ja rukoillessani
tunsin Hänen sanansa hehkun
sisälläni
Hänen kasvonsa olivat täynnä valoa
ja Hän hymyili toinen toistaan etsivien
kättemme yli
"Katso minuun kaikessa,
ja tee sydämestäsi kaikki se mitä teet"
Mutta sinä olit niin kaunis
Ja oli jotain
pahaa, jota emme tunnistaneet, sillä emme
tahtoneet, eksyimme
Kosketuksestamme
ryöppysi villisti kohiseva koski
Jonka partaalla tiesin
että minun pitäisi peräytyä,
mutta houkutus
oli liian suuri, kastoin varpaani veteen
enkä hallinnut veden voimaa
Kun sisimpämme padotun kaipauksen
virta tempaisi meidät pyörteisiinsä -
Ihmislapset ovat kuin lastut joita virta
heittelee ja ohjaa kivikkoihin
"Herra Jeesus, auta ja armahda
nyt meitä!"
Istun rannalla
ja tähyän pimeyteen
Niin paljon mennyt rikki
Onko täällä vielä siltoja,
onko täällä tie -
meille
Kuinka tahdonkaan että voisin jälleen nähdä Vapahtajani hymyn
Katsoessani Hänen kirkkaisiin kasvoihinsa,
kuulisin sanan
kuin suloisen soiton sisälläni
Sen sävelet ohjaavat ihmiset rauhan
ja totuuden teille
Laupeuteen, puhtauteen, onneen
Kauneuteen
"Tänään tahdon rakastaa hiljaa, haparoiden
etsiä oikeaa suuntaa, kuinka - - "
"Mutta Herra, onko se mahdollista?
onko se mahdollista vielä?"
Voidaanko
valloilleen päästetty virta
padota uudelleen?
voidaanko ottaa askelia
taaksepäin?
Voidaanko vielä löytää
se puhdas rakkaus, jonka ylle koski
kohinallaan lupausta kuiskaten
heittää ilon herkimmät pisarat -
Ei
Emme voi palata siihen mitä oli
Olemme liikaa uineet sielujemme pyörteissä
ja saaneet ruumiiseemme haavat
terävinä pistävistä kivistä syvyyksissä
Mutta ehkä voimme jatkaa eteenpäin
viisaampina,
rakastaen hiljaa, haparoiden?
Kunnes, eräänä päivänä, aamun
koittaessa auringon kaikilla säteillä
astumme koskeen joka ei ole
silloin enää satuttava, rikkova ja
täynnä pimeitä syvyyksiä
täynnä pimeitä syvyyksiä joiden onkaloista
pahuus myrkyttää elämää
"Jeesus, minä tahtoisin niin uskoa
että se on mahdollista vielä?
Vieläkin?"
"Jumalani, auta minua löytämään sanasi jälleen!
pyhyytesi jälleen!
kauneutesi jälleen, ja kaikki muu
jääköön, menköön menojaan, kuihtukoon pois
Säilyköön ja kasvakoon
ainoastaan se
mikä Rakkautesi johdatukseen alistettuna
soi sopusoinnussa sanasi kanssa
laupeutta, puhtautta
Onnea"
Sillä vain Hänen sanansa alamaisuudessa
kasvosi säilyvät puhtaina, kauniina
Ja laulu kietoo meidät yhteen
siunaten kuuliaiset askeleemme totuuden tiellä
"Herra Jeesus... auta ja armahda nyt meitä..."
"Tänään rakastan hiljaa
haparoiden, etsin oikeaa suuntaa
Kuinka koskettaa
huultesi kaarta, otsaa, olkapäidesi
silkinpehmeyttä"
Rukoilin että Herra Jeesus
auttaisi rakastamaan niin, ja rukoillessani
tunsin Hänen sanansa hehkun
sisälläni
Hänen kasvonsa olivat täynnä valoa
ja Hän hymyili toinen toistaan etsivien
kättemme yli
"Katso minuun kaikessa,
ja tee sydämestäsi kaikki se mitä teet"
Mutta sinä olit niin kaunis
Ja oli jotain
pahaa, jota emme tunnistaneet, sillä emme
tahtoneet, eksyimme
Kosketuksestamme
ryöppysi villisti kohiseva koski
Jonka partaalla tiesin
että minun pitäisi peräytyä,
mutta houkutus
oli liian suuri, kastoin varpaani veteen
enkä hallinnut veden voimaa
Kun sisimpämme padotun kaipauksen
virta tempaisi meidät pyörteisiinsä -
Ihmislapset ovat kuin lastut joita virta
heittelee ja ohjaa kivikkoihin
"Herra Jeesus, auta ja armahda
nyt meitä!"
Istun rannalla
ja tähyän pimeyteen
Niin paljon mennyt rikki
Onko täällä vielä siltoja,
onko täällä tie -
meille
Kuinka tahdonkaan että voisin jälleen nähdä Vapahtajani hymyn
Katsoessani Hänen kirkkaisiin kasvoihinsa,
kuulisin sanan
kuin suloisen soiton sisälläni
Sen sävelet ohjaavat ihmiset rauhan
ja totuuden teille
Laupeuteen, puhtauteen, onneen
Kauneuteen
"Tänään tahdon rakastaa hiljaa, haparoiden
etsiä oikeaa suuntaa, kuinka - - "
"Mutta Herra, onko se mahdollista?
onko se mahdollista vielä?"
Voidaanko
valloilleen päästetty virta
padota uudelleen?
voidaanko ottaa askelia
taaksepäin?
Voidaanko vielä löytää
se puhdas rakkaus, jonka ylle koski
kohinallaan lupausta kuiskaten
heittää ilon herkimmät pisarat -
Ei
Emme voi palata siihen mitä oli
Olemme liikaa uineet sielujemme pyörteissä
ja saaneet ruumiiseemme haavat
terävinä pistävistä kivistä syvyyksissä
Mutta ehkä voimme jatkaa eteenpäin
viisaampina,
rakastaen hiljaa, haparoiden?
Kunnes, eräänä päivänä, aamun
koittaessa auringon kaikilla säteillä
astumme koskeen joka ei ole
silloin enää satuttava, rikkova ja
täynnä pimeitä syvyyksiä
täynnä pimeitä syvyyksiä joiden onkaloista
pahuus myrkyttää elämää
"Jeesus, minä tahtoisin niin uskoa
että se on mahdollista vielä?
Vieläkin?"
"Jumalani, auta minua löytämään sanasi jälleen!
pyhyytesi jälleen!
kauneutesi jälleen, ja kaikki muu
jääköön, menköön menojaan, kuihtukoon pois
Säilyköön ja kasvakoon
ainoastaan se
mikä Rakkautesi johdatukseen alistettuna
soi sopusoinnussa sanasi kanssa
laupeutta, puhtautta
Onnea"
Sillä vain Hänen sanansa alamaisuudessa
kasvosi säilyvät puhtaina, kauniina
Ja laulu kietoo meidät yhteen
siunaten kuuliaiset askeleemme totuuden tiellä
"Herra Jeesus... auta ja armahda nyt meitä..."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ruusunpiikit lihassani
purppuranpunainen veri suussani
Ajattelin:
"Mihin katosi valkoinen liljankukka
puhtoinen pumpulin kosketus?"
katse lämmin ja rakastava niin aito ja valloittava
Ruusunpiikit lihassani
sanat satuttavat
joita lausua en halunnut
kuitenkin huuleni avoimet
purppuranpunaiset
"Kosketuksesi polttava
aivan kuin tulessa palava
vei hehkuun kuohuvaan
katso katso..vieläkö voimme rakastaa?"
..en tiedä en
mutta, uskon ja rukoilen
"Herra armahda ja auta meitä!"
katso en taakse enää
edessäin nään...kukkaniityt puhtoiset ja värikkäät
Odotan hiljaa..kuunnellen.