jakelee niin kummallisia tuomioita, että sitä
ihmettelee varmaan eräs itä-suomalainen hovioikeuskin. Herra itse katsoi muutaman päivän ristillä roikkumisen riittävän koko maailman
pelastukseen, mutta ateistille paukkuu ikuisuus
helvetissä pelkästään siitä, että ateistin
on vaikea uskoa siihen, että ateismi on niin
hirveä asia, että ei muutama päivä ristillä
riittäisi siitäkin rikoksesta.
Nykyään on yhä vaikeampi kiittää Herraa siitä, että on ateisti.
ihmettelee varmaan eräs itä-suomalainen hovioikeuskin. Herra itse katsoi muutaman päivän ristillä roikkumisen riittävän koko maailman
pelastukseen, mutta ateistille paukkuu ikuisuus
helvetissä pelkästään siitä, että ateistin
on vaikea uskoa siihen, että ateismi on niin
hirveä asia, että ei muutama päivä ristillä
riittäisi siitäkin rikoksesta.
Nykyään on yhä vaikeampi kiittää Herraa siitä, että on ateisti.
Vastaukset 14
Vanhimmat
purkki lipsahtanut auki vai mistä kyse, kun näin paljon ankkoja liikkellä tänään?
Tervehdys sinullekin, Aku!
Jos yö on ollut levoton ja haureuden henki sotkee, mene itseesi ja lepää vähän. Ristin juurelta löytyy apu.
Muuten:
Haureuden henki on eksyttäväinen henki. Ja tosiasioitakin voi käyttää eksytyksen välineinä, jos asiat sinänsä on jotenkin totta, siis järjellisesti, mutta oma henki sekava ja eksyksissä. Sitten vaan juntataan omaa näkemystä Jeesuksen nimissä...
Niin niin. Puolin ja toisin?
Pieni hetki itsetutkistelua ja rukousta ennen kuin lähetetään viestit liikkeelle. All Right?
varmaan siitä, että tuomion jakelian moraali on sama kuin sillä tuomiolla uhkaavallakin on jostakin syystä.
"Kristinusko" on .........mietityttää!!!
Jos ateisti ei tämän maallisen elämänsä aikana usko Jumalaan, taivaaseen eikä helvettiin, niin miksi hän uskoisi niihin kuolemansa jälkeen? Miksi ateisti joutuisi ikuisuudeksi helvettiin, jota hänen mielestään ei ole olemassakaan? Eikö tässä ole ristiriita? Miksi ateisti ei usko, että hänelle käy kuolemansa jälkeen niin, kuin hän on uskonut? Vai uskooko ateisti näistä asioista kuitenkin samoin kuin uskovat?
eikö tuossa kirjoituksessa kumminkin heijasteltu sitä ajatusmaailmaa jumalastanne ja hänen moraalistaan jonka te uskovaiset haluaatte meille antaa ja ihmetelty sen moraalia?
Mutta sehän onkin aina sama niiden kanssa jotka jumalaansa selittävät?
Eli tuskin se ateisti uskoo sen enempää jumalaanne kuin helvettiännekään.
Eikö tässä voisi keskustella ihan vain objektiivisesti esittämättä arveluja siitä, miten toinen uskoo? Muutenhan keskustelu menee helposti sellaiseksi, että pannaan sanat toisen suuhun tyyliin: te uskovat ( te ateistit ) ajattelette näin, eikä anneta toiselle mahdollisuutta itse selittää kantojaan.
Siis kysymys kuuluu: Miksi joku sellainen pelkää helvettiä, joka ei helvettiin usko?
niin siis tosiaan en usko jumalaan enkä toisinsanoen saatanaankaan (helvettiä ei raamatun mukaan ole). kun kuolen, todennäköisesti olemassaoloni päättyy siihen. mutta kun sitäkään ei ole todistettu, niin en voi siitä sanoa mitään varmaa. tietysti toivoisin olevani olemassa ikuisesti... tämä sama tunne varmaa antaa kristityille ja jehovalaisille sun muille lisää pontta uskoa. onhan aina (toistaiseksi) olemassa mahdollisuus iankaikkisesta elämästä, joka saavutetaan vain uskomalla.
En ymmärtänyt 'lukijan' pelkäävän helvettiä.
Olin ymmärtävinäni että hän piti kristinuskon esittämää rankaisu- ja armahdusmallia epäloogisena ja epäoikeudenmukaisena.
Ainakin niin kauan kuin kirkko pyrkii sekaantumaan maalliseen hallintoon ja arvostelee kaikkien ihmisten moraalia omien asteikkojensa mukaisesti, saattaa uskontojen taipumus epäoikeudenmukaisuuteen koskettaa ketä tahansa, vakaumuksesta riippumatta.
>>>Siis kysymys kuuluu: Miksi joku sellainen pelkää helvettiä, joka ei helvettiin usko?
Viestissä puhuttiin ateistille paukkuvasta ikuisuudesta helvetissä. On asia sitten esitetty leikkimielellä tai ei, niin mielestäni silti voi aina kysyä. Muuten jos ei halua herättää turhaa ärtymystä, niin voi jättää kysymysten kritisoinnit vähemmälle.
siinä kuitenkin puhuttiin uskovaisten ajatusmallista, ei ateistin ajattelusta ja käsityksestä?
Ehkä kannattaisi lukea teksti uudelleen ihan ajatuksen kanssa?
Jos ateisti ajattelee helvetin mahdolliseksi, tuskin hän on silloin ateisti?
kysymys. Molemmissa tapauksissa ateisti on syytön
ateismiinsa, joko järjen kautta tai sen kautta,
että Jumala on luonut ateistin ateistiksi.
Miksi siitä pitäisi tuomita ikuiseen itkuun
ja hammasten kiristykseen. Mielestäni tämä osoittaa selvästi sen, että Raamatussa puhuu
ihminen ei oletettu Jumala.
Kerro minulle yksikin synti, josta pitäisi
tuomita helvettiin ainiaaksi.
josta käsin oikeaa vastausta etsitään, on väärä. ?
Ensinnäkin, jos kysymys ei olekaan siitä, että Jumala, joka on oikeudenmukainen, tuomitsee ihmisiä helvettiin, vaan että Jumala, joka, sen lisäksi että on oikeudenmukainen, on myös armollinen, tahtoisi pelastaa ihmisen kadotukselta, jota kohti tämä automaattisesti on menossa?
Silloin ainoa synti, jolla ihminen tuomitsee itsensä "helvettiin", on oman itsensä asettaminen jumalaksi Jumalan paikalle. Näin tapahtuu kun totuuden mittapuuna on suhteellinen ja sidonnainen ymmärryksemme. Tällöin käy helposti niin että joka eniten suvaitsee, on eniten oikeassa....
Yltiöhumanistinen käsitys, pitäessään ihmistä kaiken keskipisteenä, ei voi löytää oikeaa näkökulmaa Jumalaan ja syntiin, koska totuudellisen näkökulman löytyminen edellyttäisi suostumista ihmiseksi ihmisen paikalle, myöntäen että EHKÄ on jotain minua suurempaa, jonka edessä minun PITÄISI KYSYÄ JA KUUNNELLA sen sijaan että Hänen puolestaan vastaan ja päätän.
Niinpä. Raamatussa puhuu vain ihminen jos kuulen siinä vain ihmisen puheen. Se joka puhuu olen siis minä itse (!) . Homma on vähän sama kuin kahden ihmisen kohtaamisessa, en välttämättä kohtaa niinkään tuota toista vaan oman mielipiteeni ja käsitykseni hänestä. Silloin se mitä toinen ihminen minulle edustaa, on omaa käsitystäni hänestä.
Rehellinen kohtaaminen edellyttää kuuntelemista, johon sisältyy oman itsensä alttiiksi asettaminen, myöntyminen elämän todellisuuden edessä. TAHDON LÖYTÄÄ SEN, MIKÄ ON TOTTA, MAKSAKOON SE MINULLE MITÄ TAHANSA. JOS ON OLEMASSA MIELIPITEISTÄ RIIPPUMATON TOTUUS, JUMALA TAI JUMALUUS, TAHDON LÖYTÄÄ HÄNET TAI SEN, JA MILLÄÄN MUULLA, EDES OMILLA INHIMILLISILLÄ KÄSITYKSILLÄNI, EI OLE MITÄÄN MERKITYSTÄ TÄMÄN RINNALLA.
Edellä kuvattu asenne johti siihen että minulle, entiselle ateistille, agnostikolle ja panteistille, jolle kristinusko edusti vihoviimeistä uskontoa, ihmisten pettämistä ja mielen manipulaatiota pahimmillaan, alkoi Raamattu puhua. Siinä, missä ennen olin kuullut vain ihmisen äänen, avautui Jumalan puhe - elävänä, rikkaana, todellisena.
-----
Suvaitsevaisuudessa muuten on se hassu puoli, että usein suvaitaan kaikki muu, mutta ei sitä mikä on totta. No, toisaaltahan kaikki ihmisten totuudet on keskenään samanarvoisia, joten...
Otetaan huomioon se mahdollisuus että on olemassa Totuus meidän totuuksiemme yläpuolella. Kristinuskon keskeinen sanoma ei ole uskonto vaan elävä suhde Persoonaan. ;)
yrittää estää ateistin menoa kadotukseen, mutta ei pysty ilmeisesti kaikissa tapauksissa.
Joo, Herra pystyy, mutta ei halua puuttua tahdon
vapauteen, vaan antaa ihmisen itse tehdä ratkaisun, ihmisen, joka on mitä on, koska Jumala loi hänet sellaiseksi.
Eräs uskovainen, ilmeisen aloitteleva selittäjä,
vastasi kysymykseen -miksi taivaassa ei tehdä syntejä ? , että Jumalan henki tekee ihmisen sellaiseksi, että ihminen ei tahdo enää tehdä
syntejä. En ymmärtänyt logiikkaa siinä, enkä
ymmärrä logiikkaa tässä, missä ihminen itse tuomitsee itsensä helvettiin omilla vapailla
valinnoillaan, jotka Jumala tietää etukäteen, ja
jotka ihminen tekee, koska on mitä on eikä voi sille mitään. Vapaa tahto kristillisessä mielessä
on mieletön.