anteeksi että roikun..

Mä en vaan saa näitä tunteita pois, vaikka ne satuttaa niin paljo. Joka hetki mä ajattelen kaiken sen ihmisen kautta, että jos se näkis mut nyt, tai että jos se olis nyt mun luona. Kaikki olis helpompaa, jos tämä kyseinen henkilö vaan yksinkertasesti sanois mulle päin naamaa, että häivy mun elämästä. Muttei se sano sitä, se vaan on hiljaa. Mä en edes uskalla ajatella, miten säälittävänä se mua pitää..

Mutta kai se kaikki tää on vaan koettava, mutta pahinta on se, että vaikka kuinka mä tiedän ja ymmärrän sen, että tää tunteilu on turhaa, eikä auta mua saamaan sitä takasin, niin mä sorrun liian usein miettimään sitä, ja puhumaan siitä hyvää, ja puolustamaan sitä ihmisenä vaikka nyt kavereille, vaikka tosiasiassa se ei oo tehny mitään hyvää, mikä tosistais sen semmoseks ihmiseks, minä mä sen valitettavasti nään.

Pimu kirjoitti:

Mä en vaan saa näitä tunteita pois, vaikka ne satuttaa niin paljo. Joka hetki mä ajattelen kaiken sen ihmisen kautta, että jos se näkis mut nyt, tai että jos se olis nyt mun luona. Kaikki olis helpompaa, jos tämä kyseinen henkilö vaan yksinkertasesti sanois mulle päin naamaa, että häivy mun elämästä. Muttei se sano sitä, se vaan on hiljaa. Mä en edes uskalla ajatella, miten säälittävänä se mua pitää..

Mutta kai se kaikki tää on vaan koettava, mutta pahinta on se, että vaikka kuinka mä tiedän ja ymmärrän sen, että tää tunteilu on turhaa, eikä auta mua saamaan sitä takasin, niin mä sorrun liian usein miettimään sitä, ja puhumaan siitä hyvää, ja puolustamaan sitä ihmisenä vaikka nyt kavereille, vaikka tosiasiassa se ei oo tehny mitään hyvää, mikä tosistais sen semmoseks ihmiseks, minä mä sen valitettavasti nään.

Lue lisää

...kun se muuttuu ystävyydeksi:)

Jos sinä näet hänet sellaisena, kuin hänestä kavereillesi puhut, miksi silloin hän olisi sinulle jotain muuta?

Jokaisen ihmisen kuva muodostuu niistä seikoista joita me koemme juuri hänen kanssaan, niistä miten muut hänet kokevat, minkä kuvan asianomainen itse haluaa antaa ja omalle itselleen lopulta vahvinpana se kuva, millaiseksi itse itsensä sisimmältään kokee. Pettymyksiä matkalla sattuu, onko ne pettymykset sitten niitä särkyneitä harhakuvia joita me kannoimme, vaiko vain tilanteen muutoksia...molempia? Tai vielä jotain muuta?
Jätetyksi tuleminen sattuu aina, eikä tunteistaan kerralla pääse eroon; loukatuista, kaipuun tunteista, läheisyyden ikävästä...Pahassa olossa näemme tai olemme näkevinämme toisen negatiiviset puolet helpommin.
Sinä välitit hänestä ilman hyväksitodistamistakin, tarvitseeko hänen enää todistaa mitään?

Et sinä tunnekuohuinesi ole säälittävä. Liki jokaisen elämässä on saman kaltaisia vaiheita. Ei ole säälittävää välittää toisesta ja tuntea kuten sinä tunnet. Mutta: välitä itsestäsikin kaiken muun ohessa. Älä takertumalla takerru jokaisena hetkenä ajattelemaan häntä, vaan hakeudu ystäviesi seuraan, harrasta ja touhua sellaista, jossa ajatuksesi on pakko olla mukana. Silloin saanet etäisyyttä sydänsuruusi ja annat muillekin asioille ajatustilaa.

-lukija