Lukiessani joidenkin uskovien keskinäiset väittelyt, on tullut mieleen, muistavatko nämä Jeesuksen sanat : "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. 15. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne." (Matt.6)
Miksi minun pitäisi antaa anteeksi ? Minähän olen oikeassa. Toinen on väärässä. Tai yleisemmin : Enhän minä ole tehnyt mitään pahaa. Se toinen sen teki ja loukkasi minua.
Ja sitten jatketaan kinastelua ja etsitään syyllistä tai kuka heitti "ensimmäisen kiven".
Olenko katkera ? En, toiset vaan käyttäytyvät epäoikeudenmukaisesti ja loukkaavasti minua kohtaan.
Onko se katkeruuden syy ? Onko katkeruus koskaan puolustettavissa ?
Katkeruus on eräs tämän päivän pahimmista syöpäpesäkkeistä. Ollaan katkeria toisille ihmisille, esivallalle, olosuhteisiin, Jumalalle ja usein jopa itselleen. Katkera ihminen kylvää katkeruutta ympärilleen.
Raamattu kuitenkin kehottaa elämään anteeksiantamuksessa. Anteeksiantava mieli toista ihmistä kohtaan ei tarkoita sitä, että hyväksyisimme hänen tekojaan ja sanojaan. Mutta me emme asetu tuomariksi. Jokainen ihminen vastaa omista teoista ja sanoista. Me useimmiten emme edes tiedä niitä kokemuksia ja taustoja, jotka piilevät toisen ihmisen tekojen ja sanojen takana. Usein jopa voi olla kysymys väärinkäsityksistä. Mutta me itse olemme vastuussa oman katkeruutemme hedelmistä.
Jumala antaa syntimme anteeksi, kun me nöyrästi ja rehellisesti pyydämme anteeksi ja olemme valmiit parannuksentekoon. Jumalan kanssa ei käydä "kaupantekoa", että kun minä annan jollekin anteeksi, niin Jumala antaa vastaavasti anteeksi minulle. Näin se ei suinkaan toimi.
Tulee kuitenkin muistaa, että kun Jumala antaa syntimme anteeksi, meidänkin tulee antaa kanssaihmisille anteeksi. Jos meillä on anteeksiantamattomuutta ja katkeruutta sydämessämme, ei Jumalan anteeksiantamus toimi meidän kohdalla. Tästä Jeesus on puhunut hyvin selkeästi.
Kun on kysymys anteeksipyytämisestä ja anteeksiantamisesta ei ole ensisijaisesti kysymys siitä, kuka on syyllinen. Tästä on paljon väärinkäsityksiä ja siitä on syntynyt paljon tulehtuneita ja lukkiutuneita henkilösuhteita ja monet saavat kärsiä siitä omassa elämässä. Katkeruus on niin kuin pahanlaatuinen syöpä, joka levittäytyy helposti ja myrkyttää ilmapiiriä katkeroituneen ympärillä.
Meidän tulee elää anteeksiantamuksessa toisin sanoen olla vapaita katkeruudesta toista ihmistä kohtaan, myös vaikka tämä olisi yksin syyllinen tiettyyn tekoon meitä kohtaan. Tämä ei suinkaan ole helppoa, mutta siihen meidän tulisi pyrkiä. Anteeksiantava mieli siis ei ole riippuvainen siitä, kuka on syyllinen tai siitä, kenen tulisi ensiksi pyytää anteeksi.
Anteeksiantamisen voima on suuri (http://www.nic.fi/~jlindell/anteeksi.htm )
Sen kautta on moni saanut kokea ihmeellisiä käänteitä elämässään ja suhteissaan toisiin ihmisiin. Kannattaa todella paneutua tähän aiheeseen, vaikka se on omalle itsekkyydelle ja ylpeydelle tavattoman vaikea asia.
Tämä on ainoa ratkaisu myös eri ihmisryhmien välisiin konflikteihin. "Väkisin" tehty rauha tai aselepo ei ole loppujen lopuksi mikään ratkaisu. Se antaa vain aikalisää.
Monesti katkeruuskierre on jatkunut niin kauan ja syöpynyt niin syvälle, ettei taida olla muuta ratkaisua, kuin että ihmiset saavat kokea rauhaa Jumalan kanssa. Vaikka tämä tarjotaan kaikille, niin milloin ihmiset ovat valmiit ottamaan vastaan ??
"Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet." (Hebr.12:15)
Miksi minun pitäisi antaa anteeksi ? Minähän olen oikeassa. Toinen on väärässä. Tai yleisemmin : Enhän minä ole tehnyt mitään pahaa. Se toinen sen teki ja loukkasi minua.
Ja sitten jatketaan kinastelua ja etsitään syyllistä tai kuka heitti "ensimmäisen kiven".
Olenko katkera ? En, toiset vaan käyttäytyvät epäoikeudenmukaisesti ja loukkaavasti minua kohtaan.
Onko se katkeruuden syy ? Onko katkeruus koskaan puolustettavissa ?
Katkeruus on eräs tämän päivän pahimmista syöpäpesäkkeistä. Ollaan katkeria toisille ihmisille, esivallalle, olosuhteisiin, Jumalalle ja usein jopa itselleen. Katkera ihminen kylvää katkeruutta ympärilleen.
Raamattu kuitenkin kehottaa elämään anteeksiantamuksessa. Anteeksiantava mieli toista ihmistä kohtaan ei tarkoita sitä, että hyväksyisimme hänen tekojaan ja sanojaan. Mutta me emme asetu tuomariksi. Jokainen ihminen vastaa omista teoista ja sanoista. Me useimmiten emme edes tiedä niitä kokemuksia ja taustoja, jotka piilevät toisen ihmisen tekojen ja sanojen takana. Usein jopa voi olla kysymys väärinkäsityksistä. Mutta me itse olemme vastuussa oman katkeruutemme hedelmistä.
Jumala antaa syntimme anteeksi, kun me nöyrästi ja rehellisesti pyydämme anteeksi ja olemme valmiit parannuksentekoon. Jumalan kanssa ei käydä "kaupantekoa", että kun minä annan jollekin anteeksi, niin Jumala antaa vastaavasti anteeksi minulle. Näin se ei suinkaan toimi.
Tulee kuitenkin muistaa, että kun Jumala antaa syntimme anteeksi, meidänkin tulee antaa kanssaihmisille anteeksi. Jos meillä on anteeksiantamattomuutta ja katkeruutta sydämessämme, ei Jumalan anteeksiantamus toimi meidän kohdalla. Tästä Jeesus on puhunut hyvin selkeästi.
Kun on kysymys anteeksipyytämisestä ja anteeksiantamisesta ei ole ensisijaisesti kysymys siitä, kuka on syyllinen. Tästä on paljon väärinkäsityksiä ja siitä on syntynyt paljon tulehtuneita ja lukkiutuneita henkilösuhteita ja monet saavat kärsiä siitä omassa elämässä. Katkeruus on niin kuin pahanlaatuinen syöpä, joka levittäytyy helposti ja myrkyttää ilmapiiriä katkeroituneen ympärillä.
Meidän tulee elää anteeksiantamuksessa toisin sanoen olla vapaita katkeruudesta toista ihmistä kohtaan, myös vaikka tämä olisi yksin syyllinen tiettyyn tekoon meitä kohtaan. Tämä ei suinkaan ole helppoa, mutta siihen meidän tulisi pyrkiä. Anteeksiantava mieli siis ei ole riippuvainen siitä, kuka on syyllinen tai siitä, kenen tulisi ensiksi pyytää anteeksi.
Anteeksiantamisen voima on suuri (http://www.nic.fi/~jlindell/anteeksi.htm )
Sen kautta on moni saanut kokea ihmeellisiä käänteitä elämässään ja suhteissaan toisiin ihmisiin. Kannattaa todella paneutua tähän aiheeseen, vaikka se on omalle itsekkyydelle ja ylpeydelle tavattoman vaikea asia.
Tämä on ainoa ratkaisu myös eri ihmisryhmien välisiin konflikteihin. "Väkisin" tehty rauha tai aselepo ei ole loppujen lopuksi mikään ratkaisu. Se antaa vain aikalisää.
Monesti katkeruuskierre on jatkunut niin kauan ja syöpynyt niin syvälle, ettei taida olla muuta ratkaisua, kuin että ihmiset saavat kokea rauhaa Jumalan kanssa. Vaikka tämä tarjotaan kaikille, niin milloin ihmiset ovat valmiit ottamaan vastaan ??
"Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet." (Hebr.12:15)
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Meidän tulee elää anteeksiantamuksessa toisin sanoen olla vapaita katkeruudesta toista ihmistä kohtaan, myös vaikka tämä olisi yksin syyllinen tiettyyn tekoon meitä kohtaan."
Ja hieman alempaa tekstistäsi.
"Tämä on ainoa ratkaisu myös eri ihmisryhmien välisiin konflikteihin. "Väkisin" tehty rauha tai aselepo ei ole loppujen lopuksi mikään ratkaisu. Se antaa vain aikalisää."
Mielestäni se,että sanotaan,"meidän tulee elää" tai vastaavia ihanteita,kertoo siitä,että nimen omaan ihanteeseen perustuva anteeksi anto on "väkisin" tehty rauha.
Ajatuksena pyyteetön anteeksi anto on kaunis,mutta ihanteeseen perustuessaan se ei ole pyyteetön.Ja useassa tilanteessa vääryyden tekijälle anteeksi annettuaan ei edes saa toista mahdollisuutta pyytää anteeksi tai kokeilla jotain muuta ratkaisua ko. konfliktiin.
Esim. Sota tilanteessa anteeksi anto selvästi ainoalle väärin tekevälle osapuolelle voi ratkaista kokonaisen kansan olemassa olon.
Käytännön tapauksia on niin monenlaisia, ettei näin lyhyessä kirjoituksessa voi niitä kaikkea huomioida. Jokainen tapaus on käsiteltävä erikseen, mitä voi tai pitää tehdä ja mitä ei. Näyttää siltä, että tässä pahuuden maailmassa on joskus pakko pistää kova kovaa vastaan, että oikeudenmukaisuus tapahtuisi. Asia olisi ratkaistava mikäli mahdollista kokonaisuuden eikä jonkin (itsekkään) yksityiskohdan pohjalta.
Mutta silloinkin olisivat oikeat asenteet tärkeät. Onko pyrkimys käytössä olevin keinoin päästää sovintoon, vai ryhdytäänkö toimenpiteisiin kovan katkeruuden tai silmittömän kostonhimon vallassa ? Tässä oli se pointti.
Toki tapauskohtaisesti pitäisi ajatella asioita.
Ja siinäkin olit oikeassa,että tuntuu vääremmältä jos toimiin ryhdytään silmittömän kostomhimon tai katkeruuden vallassa.Semmoinen kosto ed. mainituissa mielentiloissa ei ole kenenkään etu,(tai voi olla materiaalin etu,mutta tilanne ei jää henkisesti tasapainoon),mutta mielestäni on anteeksi antamattomia tilanteita,joissa "järkevä kosto" on oikeutettu ja perusteltu.
Mikä tänään on?
Jo toinen "tiukanlinjan" edustajan kannanotto, jossa tulee ilmi , se , että rakkaus ja anteeksianto on tärkeintä.
Ketään ei todellakaan missään vaiheessa eikä milloinkaan saisi tuomita tai syytellä.
Olen käsittänyt, että millä tuomiolla tuomitset toisen sillä sinut tuomitaan. Jos siis ajatuksissa ajattelen, että tuo toinen ei kyllä pääse taivaaseen noine oppeineen vaan joutuu kadotukseen, olen samalla vienyt itseltäni taivaspaikan, siis tuominnut itseni kadotukseen.
Kiitos jli.
Anteeksianto on on tärkeää.
"Siitä kaikki tuntevat meidät Hänen opetuslapsikseen, jos meillä on keskinäinen rakkaus, että mekin niin rakastamme toisiamme"