Kerran Muusa ja Tessu kohtasivat toisensa tutulla tolpalla, jonka juurelle oli aikojen kuluessa muodostunut kauniin keltainen kehä ja ympäristöön taivaallinen hajujen sinfonia.
-Ai hittolainen, kun taas raavituttaa, murahti Muusa koiraksi rapsuttaessaan autuaallisesti joka toisella takakoivellaan joka toisen korvansa juurta. Että tekeekin hyvää.....aaaahh!
-Kuulepas Muusa, urahti Tessu mietteliäänä. Et sinä sattunut lehtiä hakemaan isäntäväellesi tänä aamuna?
-No en, tunnusti Muusa. En minä ole opettanut niitä sellaiseen. Joskus haen, kun eivät pyhäaamuna muuten älyä nousta antamaan murkinaa. Haetkos sinä muka joka aamu?
-Jotakuinkin, paitsi jos pitää osoittaa mieltä. Siellä oli mielenkiintoinen juttu lääkäripäiviltä.
Kerrottiin, että koirakin voi tulla allergiseksi kotiväelleen, eikä vain päinvastoin. Minä jätin sen oikein esille, kun ne on puhuneet, että antaisivat minut kenneliin, kun niitten pikkupaviaani aivastelee. Muka minun takia.
-Älä ihmeessä, tuohan on jännää. Meinaatkos...aprikoi Muusa keskeyttäen rapsutuksen käyttääkseen takajalkaansa sen toiseen tarkoitukseen.
-Justiinsa, vahvisti Tessu. Älä nyt loukkaannu, mutta minusta tuntuu, että sinä saatat olla allerginen teidän perheelle, kun sua aina kyhnyttää.
-Olisiko noin, äimisteli Muusa. Saattaa olla kyllä perää, sillä meidän ukolla on niin viimesen päälle hilsettä, että ei oo tosikaan, vaikkei ole paljon tukkaakaan jäljellä. Se rapsuttaa aina vähän väliä korvallistaan ja sitten minua samalla kädellä.
-Siinäs näet, haukahti Tessu. Selvä tapaus. Olenhan minäkin sen tursakkeen nähnyt. Eikä se sinun emäntäsikään kovin siistiltä näytä, semmoinen homsantuu, jos saan sanoa.
-Totta muriset, myönteli Muusa. Meikäläinen, sisäsiisti koira joskus katsoo kauhistuksella, kun se ei siivoa viikkoon ja sängynaluset on täynnä villakoiria, joista ei ole ees seuraa.
-Just niin. Eikä ne villakoirat ole varmaan ainoat otukset, uhosi Tessu.
-Kauhistus! Olisihan se kamalaa, meinaan näin koiralle...
-Räksytäpäs muuta. Asialle on kuule tehtävä jotakin, ärhenteli Tessu jämerästi. Tulehan perässäni.
Niin jolkuttivat Muusa ja Tessu peräkanaa suoraan lehden ilmoituskonttoriin ja laittoivat lehteen liikuttavan, joskin lievästi valheellisen ilmoituksen:
Pitovaikeuksien takia annetaan KILTILLE KOIRALLE vähän käytetty, hyvätapainen ja sisäsiisti PERHE. Vast.tlk. nimim. Muusa.
Vastauksia tuli toista sataa, joista Muusa valitsi erään lyhytkarvaisen chihuahuan. Siihen loppui Muusan itsensä rapsuttaminen.
¤_¤_¤
(_!_)
-Ai hittolainen, kun taas raavituttaa, murahti Muusa koiraksi rapsuttaessaan autuaallisesti joka toisella takakoivellaan joka toisen korvansa juurta. Että tekeekin hyvää.....aaaahh!
-Kuulepas Muusa, urahti Tessu mietteliäänä. Et sinä sattunut lehtiä hakemaan isäntäväellesi tänä aamuna?
-No en, tunnusti Muusa. En minä ole opettanut niitä sellaiseen. Joskus haen, kun eivät pyhäaamuna muuten älyä nousta antamaan murkinaa. Haetkos sinä muka joka aamu?
-Jotakuinkin, paitsi jos pitää osoittaa mieltä. Siellä oli mielenkiintoinen juttu lääkäripäiviltä.
Kerrottiin, että koirakin voi tulla allergiseksi kotiväelleen, eikä vain päinvastoin. Minä jätin sen oikein esille, kun ne on puhuneet, että antaisivat minut kenneliin, kun niitten pikkupaviaani aivastelee. Muka minun takia.
-Älä ihmeessä, tuohan on jännää. Meinaatkos...aprikoi Muusa keskeyttäen rapsutuksen käyttääkseen takajalkaansa sen toiseen tarkoitukseen.
-Justiinsa, vahvisti Tessu. Älä nyt loukkaannu, mutta minusta tuntuu, että sinä saatat olla allerginen teidän perheelle, kun sua aina kyhnyttää.
-Olisiko noin, äimisteli Muusa. Saattaa olla kyllä perää, sillä meidän ukolla on niin viimesen päälle hilsettä, että ei oo tosikaan, vaikkei ole paljon tukkaakaan jäljellä. Se rapsuttaa aina vähän väliä korvallistaan ja sitten minua samalla kädellä.
-Siinäs näet, haukahti Tessu. Selvä tapaus. Olenhan minäkin sen tursakkeen nähnyt. Eikä se sinun emäntäsikään kovin siistiltä näytä, semmoinen homsantuu, jos saan sanoa.
-Totta muriset, myönteli Muusa. Meikäläinen, sisäsiisti koira joskus katsoo kauhistuksella, kun se ei siivoa viikkoon ja sängynaluset on täynnä villakoiria, joista ei ole ees seuraa.
-Just niin. Eikä ne villakoirat ole varmaan ainoat otukset, uhosi Tessu.
-Kauhistus! Olisihan se kamalaa, meinaan näin koiralle...
-Räksytäpäs muuta. Asialle on kuule tehtävä jotakin, ärhenteli Tessu jämerästi. Tulehan perässäni.
Niin jolkuttivat Muusa ja Tessu peräkanaa suoraan lehden ilmoituskonttoriin ja laittoivat lehteen liikuttavan, joskin lievästi valheellisen ilmoituksen:
Pitovaikeuksien takia annetaan KILTILLE KOIRALLE vähän käytetty, hyvätapainen ja sisäsiisti PERHE. Vast.tlk. nimim. Muusa.
Vastauksia tuli toista sataa, joista Muusa valitsi erään lyhytkarvaisen chihuahuan. Siihen loppui Muusan itsensä rapsuttaminen.
¤_¤_¤
(_!_)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Muusa on viisas koira. Ystävälläni on samanniminen.:)
näin kahvin kera. Ei tarvittu edes pullaa tälläkertaa...
kanelisokeripullan koiruuteen. Minulla kului kirjoittaessa puoli pannullista kahvia, mutta ilman pullaa.
Voi, meinas pöksyni unohtua.;)
¤¤¤¤
(_!_)
varastossa. Mukavaa vaihtelua välillä tähän ihmisten raadollisuuteen. Ja hienot pökät sulla, en voi muuta sanoa......
Varastossa ei ole ainuttakaan valmiina, mutta hatustani tuntuu pulppuavan aika ajoin piristeitä kahvittelun lomaan.
Hienot pökät? Tulispa kevät ennen kesää;)))))
````
¤*¤*
(_!_)