Tunnen uskovia helluntaiseurakunnan piiristä ja olen tullut siihen tulokseen, että toisen ja kolmannen polven helluntailaisissa on enää jäljellä kristillisyyden ulkokuori. Todellinen Kristuksen kohtaaminen ja seuraaminen on monen kohdalla ihan hukassa.
Se on todella surullista katsottavaa, kun uskoviksi itseään tituleeraavat elävät villisti ja joskus villimmin kuin maailman ihmiset.
Avioerot, viinalla titraamiset, ravintolaillat ovat nyt ihan sallittuja juttuja hellareiden piirissä.
Minkäänlaista hengellistä keskustelua ei saa aikasiksi heidän seurassaan. Mutta kyllä juorut kiinnostaa. Ja jos aikaa on, istutaan kokouksessa hurskaan näköisenä ja nyökytellään, rauhaa, rauhaa.
Surullista, mutta niin totta monen kohdalla!
Se on todella surullista katsottavaa, kun uskoviksi itseään tituleeraavat elävät villisti ja joskus villimmin kuin maailman ihmiset.
Avioerot, viinalla titraamiset, ravintolaillat ovat nyt ihan sallittuja juttuja hellareiden piirissä.
Minkäänlaista hengellistä keskustelua ei saa aikasiksi heidän seurassaan. Mutta kyllä juorut kiinnostaa. Ja jos aikaa on, istutaan kokouksessa hurskaan näköisenä ja nyökytellään, rauhaa, rauhaa.
Surullista, mutta niin totta monen kohdalla!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onkos se toisten uskon arvioiminen kovinkin yleistä helluntailaisten piireissä?
Etta sitten tykkaat tuomita kaikki hellarit sen perusteella miten tuntemaasi hellarit elaa?! Hellarit eivat hyvaksy avioeroja, ryyppaamista eika muutakaan synnillista elamaa. Kaypa itse hellarikokouksessa niin opit vahan enemman. Tule sitten tanne kertomaan miten asiat oikeasti on.
En missään tapauksessa tarkoita, että kaikki hellarit olisivat tällaisia. Mutta valitettavasti juuri toisen ja kolmannen polven hellareista löytyy näitä, joilla on jumalisuuden ulkokuori, mutta todellinen uskonelämä Kristuksessa puuttuu.
Olen asiaa pohtinut ja ajatellut, että monesti vanhemmat ovat pakottaneet lapsensa seurakuntaelämaan, vaikka heillä itsellään ei ole vielä asiat olleet ajankohtaisia.
Silloin on hyvä tullut pahan käyttöön.Jumalan kutsu pelastukseen ei aina mene niinkuin me ihmiset ajatellaan asioista.
Tunnen toki myös tosiuskovia hellareita ja tunnen heidän kanssaan hengenyhteyttä ja myös he ovat huolissaan seurakuntansa tilanteesta.
Olen ollut hell.srk:n tilaisuuksissa ja saanut hyvää hengellistä opetusta. Juuri sen tähden kauhistuttaa, että siellä on sitten kahden tien kulkijoita, vaikka opetus on selvää ja raamatun mukaista.
heiltä puuttuu hyvän omantunnon liitto
Olikohan aihe vähän väärin otsikoitu?
Ainakaan alustus ei vastaa sitä mitä kysyjä mahtoi tarkoittaa.