Viimeksi kaiketi, kun katselin Euroviisuja joskus vuonna yksi ja kaksi, tunsin samanlaista nolotusta, kun tänään, kun katselin Nelosen lähettämää Vaihtoehtovankilat -nimistä eri maiden rikollisia kohtaan omaksumia kohtelutyylejä. Jos olisi ollut tekarit suussa, ne olisivat varmasti tippuneet, kun leuka loksahti auki, kun loppukaneettina kaikenmoisten Natsisheriffien ja sapelilla ruumiinjäsenet irti -kuvaelmien jälkeen ruutuun tupsahti armas Suomemme maa, jonka vankiloitsemisoloja tutkailtiin äärimmäissen hellä-äänisen miehen kertoessa tarinaa Ihmeellisestä Pohjolan Maasta, jossa rikollisiin suhtaudutaan lämmöllä ja kunnioituksella.
On se vaan todettava, että kyllä kaikenmoinen äärimmäisyys on pahasta. En todellakaan toivo rikollisille epäinhimillisiä oloja (No joo, yksilötasolla, tietenkin toivon, jos joku uskaltaisi tehdä pahaa läheisilleni)vaan siltä pohjalta, että joku inhimillisen tragedian kokenut saa kostona aikaan kaikille vangeille samanlaiset kärsimysolot huolimatta teon vakavuuden asteesta. En myöskään kannata toista äärilaitaa, jossa hymistellään ja taputetaan päähän rikollisia, kuten täällä Suomessa näyttäää nyt sitten käyneen tuon ohjelman perusteella arvioituna.
Tulee vaan mieleen taas eräs kuppikunta, joka vaikuttaa tuolla idässä päin, joille uhrin kärsimyksillä ei näytä olevan mitään merkitystä, sen sijaan rikollisen suojeleminen olisi se tärkein kriteeri, kuten esimerkiksi raiskaajahan voisi menettää kunniallisen elämänsä kulissit raiskaustuomion perusteella, joten koskapa rikollisella on sentään työpaikka, ei se kovin paatunut voi olla, joten lievennetäänpä tuomiota, niin pääsee taas ansaitsemaan nopeammin lyhyemmän tuomion jälkeen.. viis siitä, mitä traumoja uhri on saanut tai siitä raiskaako raiskaaja uudelleen. Voi tsiisus sentään tätä maailmanmenoa!
Pitääkö sitä mennä äärilaidasta toiseen, jumalauta, kai se väkivallantekijä itse tajuaa mihin ryhtyy, kun tekoaan ryhtyy tekemään. tietysti mahdollista on, että enää nykyaikana ei tajua, koska tuomioistuinsedät ja lässyslässyntädit vääntää oikein rautalangasta että kyllä se rikos sittenkin kannattaa tehdä, kun siitä selviää niin helpolla.
Muutan kohta erämaamökkiin asumaan ja posautan haulikolla persauksiin sitä joka tulee omalla oikeudellaan tontilleni häiriköimään. Tätä se, ihmiset ääripäisyys saa aikaan, kimmahduksen taas toiseen äärilaitaan. Mistä löytyisi se kultainen keskitie?
On se vaan todettava, että kyllä kaikenmoinen äärimmäisyys on pahasta. En todellakaan toivo rikollisille epäinhimillisiä oloja (No joo, yksilötasolla, tietenkin toivon, jos joku uskaltaisi tehdä pahaa läheisilleni)vaan siltä pohjalta, että joku inhimillisen tragedian kokenut saa kostona aikaan kaikille vangeille samanlaiset kärsimysolot huolimatta teon vakavuuden asteesta. En myöskään kannata toista äärilaitaa, jossa hymistellään ja taputetaan päähän rikollisia, kuten täällä Suomessa näyttäää nyt sitten käyneen tuon ohjelman perusteella arvioituna.
Tulee vaan mieleen taas eräs kuppikunta, joka vaikuttaa tuolla idässä päin, joille uhrin kärsimyksillä ei näytä olevan mitään merkitystä, sen sijaan rikollisen suojeleminen olisi se tärkein kriteeri, kuten esimerkiksi raiskaajahan voisi menettää kunniallisen elämänsä kulissit raiskaustuomion perusteella, joten koskapa rikollisella on sentään työpaikka, ei se kovin paatunut voi olla, joten lievennetäänpä tuomiota, niin pääsee taas ansaitsemaan nopeammin lyhyemmän tuomion jälkeen.. viis siitä, mitä traumoja uhri on saanut tai siitä raiskaako raiskaaja uudelleen. Voi tsiisus sentään tätä maailmanmenoa!
Pitääkö sitä mennä äärilaidasta toiseen, jumalauta, kai se väkivallantekijä itse tajuaa mihin ryhtyy, kun tekoaan ryhtyy tekemään. tietysti mahdollista on, että enää nykyaikana ei tajua, koska tuomioistuinsedät ja lässyslässyntädit vääntää oikein rautalangasta että kyllä se rikos sittenkin kannattaa tehdä, kun siitä selviää niin helpolla.
Muutan kohta erämaamökkiin asumaan ja posautan haulikolla persauksiin sitä joka tulee omalla oikeudellaan tontilleni häiriköimään. Tätä se, ihmiset ääripäisyys saa aikaan, kimmahduksen taas toiseen äärilaitaan. Mistä löytyisi se kultainen keskitie?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Senverta inside-tietoa, että sillä surullisen kuuluisalla "vakituinen työpaikka"-raiskaajalla ei ole varaa uusiin rötöksiin.
Suomessa vankien kohtelussa on lähedtty siitä, että vankilan tehtävänä on; kasvattaa, eristää ja rangaista. Tärkeysjärjestys on myös tämä.
Strategia on myös onnistunyt koska uusintarikollisuus on saatu vähenemään.
Kovia rangaistuksia kannattavissa maissa kuten Usa:ssa tai naapurissamme Venäjällä suuntaus on toinen. Kovien rangaistusten on huomattu joko koventavan vankien asenteita tai murtavan heikon persoonallisuuden. Epäinhillisten vankiloiden kasvattamat asenteet yhteiskuntaa kohtaan ovat kostonhimoisia nekin. Epäinhimmisyys lisää rikosten tekotavan raakuutta ja johtaa hällävälliä asenteisiin.
Lohdutuksena meille on se että Ruotsissa vankilaolot ovat merkittävästi paremmin hoidetut kuin meillä, hämmästyttävää miksi naapuriamme ei otettu -ohjelmassa- yhdeksi esimerkikki valtioksi.
Väkivaltarikoksissa harvoin -Suomessa- ihminen tietää mitä on tekemässä. Pikaistuksissaan tehtyjä tappoja ja raakoja pahoinpitelyjä suorittaneet ovat useimmiten humalassa tai sekakäytöstä sekaisin. Murhia tällä tehdään suhteellisen harvoin.
Raiskaukset ovat luku sinänsä Suomalainen yhteiskunta suhtautuu merkillisen suvaitsevaisesti naisiin ja lapsiin kohdistuineisiin rikoksiin ja niiden tekijöihin. Vastahan 70 luvulla saatiin avioliitossa tehty raiskaus rikokseksi.
vapaaksi tai edes jätetä henkiin, niin eipä ole yhteiskunnalle kyseisen p*skaläjän kostonhimosta haittaa.
Ai niin, mutta eihän murhaajaakaan saa rankaista, koska sille voi tulla paha mieli. Terveisiä sosiaalitädeille (ja sosiaalitätimäisille sedille).
Olisi kstonhimosta haittaa. Kuitenkin pitkillä vankeustuomioilla ja kuolemanrangaistuksilla ei ole saatu rikoksia vähenemään, missään.
Suomessa ja Ruotsissa ollaan kuitenkin onnistuttu uusintarikollisuuden vähentämiseen merkittävissä määrin. Poikkeuksen muodostavat huumausainerikokset joiden ehkäisemiseksi olisi terveydenhuollon toimenpiteillä enemmän tehoa.
Tottakai on luonnollista tuntea kostonhimoa rikoksen tekijää kohtaan, etenkin jos rikos kohdistuu lähipiiriin tai on muuten tunteita kuohuttava. Yhteisöllisesti ajatellen ei kosto kuitenkaan voi olla toiminnan lähtökohtana. Rangaistus funktio ei voi olla tärkein.
Meillä ollaan kyllä menty toiseen äärimmäisyyteen, ei kylläkään Ruotsin tasolle vielä. Jotkut psykologiymmärtäjät (naisia yleensä) saavat ajoittain paljon julkisuutta vaatiessaan vieläkin olemattomampia rangaistuksia, perusteena se, ettei rangaistus "paranna".
No ei paranna ei, ei aina paranna. Rangaistuksen perusfunktio on kuitenkin olla rangaistus (ja joskus eristys), ei välttämättä parannus, kiva kortteeri tai koulutuskeskus. Olisi tietysti hyvä, jos rangaistuksesta otettaisiin opiksi.
Kun luin muutamien uusimpien vankiloiden mukavuuksista, ajattelin, että meidän köyhät kunnolliset puurtajat ovat varmaan hieman katkeria, syystä.
kovasti, jos pääsisin viikoksi ulkoilmaan rakentamaan Suomenlinnaa ja saisin joka päivä rentouttavaa hierontaa selälle. On niin pirun jumissa koko selkä. Kaikkihan me olemme tavalla tai toisella syyllisiä, joten tuon tyyppinen viikon kestävä rangaistus vuodessa tekisi terää ja ehkäisisi ennalta kaikennäköisiä rikkeitä.
voisi ottaa muutaman asian, joista ymmärtääkseni kaikki kriminologit ovat yhtä mieltä.
Ensinnäkin rangaistusten kovuudella ei ole rikoksia estävää vaikutusta. Kovien rangaistusten vaatiminen täytyy siis perustella jollain muulla kuin ehkäisyargumentilla. Mistä kovien rangaistusten ihannoimisessa on kyse, miettiköön niitä haluava omalta kohdaltaan.
Toisekseen väkivaltainen kasvatus tuottaa väkivaltaisen yksilön. Väkivaltarikollisten kotioloissa on liki poikkeuksetta käytetty ruumiillista kuritusta. On myös mahdollista että koko yhteiskunta on hyvin väkivaltainen kuten ilmeisesti Amerikka, jossa tapahtuu ampumatapauksia jopa kouluissa.
Jos vankiloille halutaan parantavaa funktiota, on syytä panostaa vielä nykyistäkin enemmän ensikertalaisten psykologiseen käsittelyyn, koska heidän kohdallaan rikosten uusiminen on todella mahdollista saada pysähtymään. Psykologinen käsittely muuten on melko rankka juttu rikoksentekijälle, kuten itsensä kohtaaminen meistä useimmille olisi, joten kliseiset mielikuvat "päänsilittelystä" voi jättää omaan arvoonsa.
Sitten on olemassa pieni joukko rikollisia ja rikoksia joihin ei voida mitenkään vaikuttaa. On psykopaatteja ja pedofiilejä, raiskaajia jotka uusivat tekonsa sataprosenttisen varmasti. Mitä näille ihmisille pitäisi tehdä on ratkaisematon kysymys. Koko rikollisuuden hoitoa ei kuitenkaan tule tarkastella tämän marginaaliryhmän läpi.
No, tuo tunnereaktio heräsi minulla tuon ohjelman myötä suhteutettuna viimeaikoina kuultuihin raiskaus- ja pedofiilituomioiden alhaisuuteen.
Dokumentin tason olisi ehkä saanut paremmaksi, jos siinä olisi jollain lailla vertailtu samoista rikoksista saatuja erilaisissa vankilaoloissa, nythän siinä oli suloisessa sekasotkussa erilaisia rikollisuuden muotoja, mikä oli omiaan saamaan katsojan kiinnittämään huomiota vääriin seikkoihin.
Olen kanssasi samaa mieltä, että erityisesti ensikertalaisten tuomiot tulisivat olla luonteeltaan sen tyyppisiä, että funktiona olisi kierteen jatkumisen pysäyttäminen. Kuitenkin myös uhreja ja heidän mielenterveyttään ja heidän kokemansa vääryyden oikaiseminen eli nimenomaan rankaisu ei saa jäädä huomioimatta! Myös yksilöä, tässä tapauksessa uhria on muistettava, muutoin saadaan aikaan katkeria rikoksen uhreja, jotka eivät toivu ikinä kokemastaan vääryydestä. Rankaisun saattaminen rikoksen tekijälle on ensimmäinen askel uhrin nopemammalle toipumiselle.
Toisekseen ei voida jättää huomiomatta sitäkään, että tietty lepsu linja erityisen pahojen rikosten kohdalla, saa aikaan ihmisissä tuohtumusta, ja vahvistaa käsitystä siitä, että rikollisia on kohta enemmän oikeuksia kuin rikoksen kohteeksi joutuneilla tai aivan tavallisilla ihmisillä. Se ei voi olla oikea keino.
Hyvä huomio on tuo "Toisekseen väkivaltainen kasvatus tuottaa väkivaltaisen yksilön". Tälläisten henkilöiden kohdalla väkivaltainen tuomiotapa ei todellakaan vähennä rikollisuutta vaan tulevaisuutena on nimenomaan jokin Jenkkilän kaltainen väkivaltayhteisö, jossa ollaan helisemässä kasvavan rikollisuuden kanssa.
Mielestäni rangaistuksen ensi sijainen tarkoitus on olla rangaistus, ehdottomasti. Uhrin ja ympäröivän yhteiskunnan oikeustaju edellyttää lailliseksi miellettyä tuomioistuimen antamaa rangaistusta, joka on kohtuullisessa suhteessa tehtyyn tekoon.
Jos sitten vankeinhoitolaitoksella on resursseja parantaa, auttaa jne rikollista, niin hyvä. Se on tärkeää, mutta kuitenkin sekundaarista. Yksilöiden ja yhteiskunnan kannalta olisi onnellista, jos uusintarikollisten määrä vähenisi.
Tietenkään rangaistusten koventaminen ei estä rikoksia, mutta eipä estä rangaistusten lieventäminenkään, pikemminkin päinvastoin, laki joutuu naurun alaiseksi, sopimusyhteiskunnan normit paukkuvat (kuten mm. autovarkaudet ovat osoittaneet).
Rikoksia tehdään aina, taso erilaisille rikostyypeille on suhteellisen vakio, rangaistus ei ole "kosto", vaan lainmukainen tuomio rikoksesta.
>> Rikoksia tehdään aina, taso erilaisille rikostyypeille on suhteellisen vakio
Mielestäni Michael Mooren Oscar-palkittu dokumentti amerikkalaisen yhteiskunnan (rikollisuuden) pelosta ja asehulluudesta on varsin opettavainen. Amerikassa nuo tunnot ovat niin kärjistyneitä että on helppo meidän ulkopuolisten nähdä miten yhteiskunta on joutunut kovenevien asenteiden kierteeseen. Vastaavaan suuntaan en todellakaan haluaisi kehityksen meillä menevän.
Ko. elokuva on kai saatavilla vuokraamoista ja kaupoista. Kannattaa ehdottomasti katsoa.
Amerikkalainen kulttuuri on mennyt järkyttävästi vikaan aseiden käytön vapautta puolustaessaan. Tuloksena on, että kaikilla on kovat piipuissa. Ei sitä voi verrata eurooppalaiseen normistoon eikä oikeuskäytäntöön. Liialliset rangaistukset ja toisaalta liian lepsut rangaistukset (tai ei ollenkaan rangaistuksia) ovat mielestäni molemmat pahasta. Ihmisten luottamus oikeudenmukaisuuteen katoaa.