Olen vakavasti harkinnut lapseni siirtämistä kotiopetukseen. Nykyinen peruskoulujärjestelmä ei tunnu opettavan keskivertolapselle kuin vuoron odottelua. Kaikki ilo uuden oppimisesta unohtuu hitaan ja kaavamaisen opettamisen myötä. Oma mielipiteeni on että lapselle tulisi opettaa asioita jotka juuri sillä hetkellä kiinnostavat. Kuka voi kiinnostua sata sivuisesta matematiikan kirjasta, jonka viimeisen sivun laskutkin osaa kuin vettä vain. Tai äidinkielen tunnilla, kuunnella kun se hitainkin oppilas vuorollaan lukee ääneen osuutensa. Toki hänkin on tärkeä, mutta kyllä seitsenvuotiaan mielenkiinto ehtii lopahtaa ennen kuin viidentenätoista saa oman vuoronsa. Mielipiteitä?
lapsen opettaminen kotona
sini
36
3282
Vastaukset
- inis
Mistä luulet lapsesi sitten hankkivan KAVEREITA?
Itsellä ainakin tapaan vielä monia jo ala-asteelta tuttuja kamuja.- Vähän vanhempi äiti
että lapsesi ei mitään tärkeää koulussa opi. Jos vuoroaan ei jaksa odottaa, kyse ei ehkä ole erityislahjakkuudesta. Tietysti voi olla sopimaton opettaja, joka ei osaa huomioida sopivasti kaikenlaisia lapsia. Älä hätäile asian kanssa. Keskustele opettajan kanssa ja vaihda sitten vaikka koulua kesäloman jälkeen, jos tilanne on mahdoton. Viestistäsi ei saa informaatiota, kumpi on kypsähtänyt, äiti vai lapsi. Teoreettisesti lahjakas lapsi voi olla sosiaalisesti ja käytännöllisesti kömpelö ja tarvitsee nimen omaan ryhmää ja rutiineja edistyäkseen näilläkin aloilla. Kotiopetus on raskas vaihtoehto ja siinä pitäisi kuitenkin olla mieluummin useampia lapsia ja takana useampia perheitä.
- sini
kavereita on hankittu jo kuusi vuotta ennen eskariin menoa, minne ne kaverit naapureista haihtuis?
- äityli
Oman vuoron odottaminenkin on ihan tärkeä taito.
- Ope
olla siis etuoikeutetussa asemassa, koska minun 20 ekaluokkalaistani ovat innokkaita ja ahkeria oppilaita. He kaikki jaksavat odottaa kohtuullisesti vuoroaan, ainakin mukisematta, silloin kun pitää. Joskus joku on väsyneempi, mutta yleensä ottaen ihania, aitoja ja iloisia kaikesta opista ja kokemuksesta (hyvin vähäisestäkin). Toivon totisesti, että oppimisen ilo säilyy, enkä nujerra sitä, vaikka olenkin aivan tavallinen opettaja.
- kati
lapselle koulu on tärkeä paikka siellä lapsi opii myös olemaan ryhmässä odottamaan omaa vuoroa joka on minusta todella tärkeää.
arvelen että tuskimpa lapsesi on kyllästynyt olemaan koulussa.- sini
Toki tiedän että lapsen on tärkeä oppia kaikki nuo perustaidot jotka mainitsitte, mutta ryhmässä olon ja vuoron odottelun uskon hänen oppineen jo vuosia sitten kerhoissa ja laajassa kaveriporukassa. Tiedän myös sen että opetus tehtävä on haastava. Eniten ihmetyttää tämä ärhäkkä vastustus asian suhteen. Suomessahan on kaiketi kolmisen sataa lasta kotiopetuksessa, enkä usko heistä yhteiskunnan hylkiöitä tuon vuoksi tulleen.
- sini
Vaikka opettaisinkin lastani kotona ei sen tarvitse olla ikuinen järjestely. Voinhan kokeilla puolivuotta tai vuoden, seurata mitä haittoja/hyötyjä asiasta löytyy ja harkita tilannetta uudelleen. Tuskin tuossa ajassa saisin niin paljoa hallaa aikaiseksi ettei lapsi enä kouluun sopeutuisi.
- Ope
oletkin alan ammattilainen, mutta jos et ole suosittelen, että otat selville valtakunnallisen opetussuunnitelman sekä kunnallisen opetussuunniteman ja ryhdyt suunnittelemaan kotiopetusta, jos se kiinnostaa. Itse kyllä epäröisin sille tielle lähtemistä, kun kokemuksesta tiedän kuinka taitavia kollegoita itselläni on. On helppoa silloin tällöin vaihtaa tunteja sitä mukaa, mitä toinen osaa paremmin esim. taideaineissa. Näin lapset saavat myös eri aikuiskontakteja ja hyödynnetään osaamista. Opetussuunnitelmat ja -menetelmät ovat pyritty laatimaan lasta kiinnostavista ja innostavista asioista. Melkein voisin väittää, että useimpia ne kiinnostavat. Oppimateriaali ja opetustyylit ovat myös muuttuneet rajusti vuosien aikana. Onko sinulla ikäviä/ikävystyttäviä omia kokemuksia koulusta? Se on ainakin minun mielestäni huono peruste lapsen kotiopetukseen.
- sini
Ope kirjoitti:
oletkin alan ammattilainen, mutta jos et ole suosittelen, että otat selville valtakunnallisen opetussuunnitelman sekä kunnallisen opetussuunniteman ja ryhdyt suunnittelemaan kotiopetusta, jos se kiinnostaa. Itse kyllä epäröisin sille tielle lähtemistä, kun kokemuksesta tiedän kuinka taitavia kollegoita itselläni on. On helppoa silloin tällöin vaihtaa tunteja sitä mukaa, mitä toinen osaa paremmin esim. taideaineissa. Näin lapset saavat myös eri aikuiskontakteja ja hyödynnetään osaamista. Opetussuunnitelmat ja -menetelmät ovat pyritty laatimaan lasta kiinnostavista ja innostavista asioista. Melkein voisin väittää, että useimpia ne kiinnostavat. Oppimateriaali ja opetustyylit ovat myös muuttuneet rajusti vuosien aikana. Onko sinulla ikäviä/ikävystyttäviä omia kokemuksia koulusta? Se on ainakin minun mielestäni huono peruste lapsen kotiopetukseen.
Lähinnä harmin aihe on suhteellisen pieni koulu pienellä paikkakunnalla, sekä opettaja että koulunjohtaja ovat aika selkärangattomia muutamien häiriköivien oppilaiden suhteen. Resursseja avustajien palkkaamiseen ei ole ja tilanne on syksyn myötä kärjistynyt aika hankalaksi. Toiselle paikkakunnalle en lastani hennoisi kouluun lähettää, matkat veisivät leijonan osan ekaluokkalaisen päivästä. Toisenlaisiakin opettajia on tiedän, heitä vain tuntuu olevan lähes mahdoton saada pienen kunnan palkkalistoille. Vaihtuvuus opettajistossa on suurta, lapsella voi pahimmassa tapauksessa olla kuusi eri luokanvalvojaa jo ala-asteella. Paljosta kauniista puheesta huolimatta kodin ja koulun välinen yhteistyö kangertelee, ja pian kai lukeudun hankaliin vanhempiin vain koska olen kiinnostunut lapseni koulunkäynnistä ja hyvinvoinnista. Omia koulumuistoja tietysti on toki nekin saattavat vaikuttaa asiaan en kiellä. Kuten jo kerroin en ole suinpäin ottamassa lastani koulusta, enkä ehkä koko peruskoulun ajaksi vaan harkitsen hankalassa tilanteessa eri vaihtoehtoja.
- Ope
sini kirjoitti:
Lähinnä harmin aihe on suhteellisen pieni koulu pienellä paikkakunnalla, sekä opettaja että koulunjohtaja ovat aika selkärangattomia muutamien häiriköivien oppilaiden suhteen. Resursseja avustajien palkkaamiseen ei ole ja tilanne on syksyn myötä kärjistynyt aika hankalaksi. Toiselle paikkakunnalle en lastani hennoisi kouluun lähettää, matkat veisivät leijonan osan ekaluokkalaisen päivästä. Toisenlaisiakin opettajia on tiedän, heitä vain tuntuu olevan lähes mahdoton saada pienen kunnan palkkalistoille. Vaihtuvuus opettajistossa on suurta, lapsella voi pahimmassa tapauksessa olla kuusi eri luokanvalvojaa jo ala-asteella. Paljosta kauniista puheesta huolimatta kodin ja koulun välinen yhteistyö kangertelee, ja pian kai lukeudun hankaliin vanhempiin vain koska olen kiinnostunut lapseni koulunkäynnistä ja hyvinvoinnista. Omia koulumuistoja tietysti on toki nekin saattavat vaikuttaa asiaan en kiellä. Kuten jo kerroin en ole suinpäin ottamassa lastani koulusta, enkä ehkä koko peruskoulun ajaksi vaan harkitsen hankalassa tilanteessa eri vaihtoehtoja.
huoltasi tilanteessanne. Onko sinulla mahdollisuutta mennä seuraaman opetusta? Jos jotenkin ystävällisesti ujuttautuisit seuraamaan koulupäivää? Se saattaisi huojentaa mieltäsi ja realisoida tilanteen koulussa. Samalla se voisi tuoda selkärankaa lisää opetukseen. Huom. Sinulla on oikeus mennä seuraamaan tuntia, mutta varmaan on hyvä tehdä se rakentavassa hengessä. Ehkä muutkin vanhemmat voisivat kysellä mahdollisuutta tulla seuraamaan opetusta? Koulu voisi järjestää ns. avoimien ovien päivän, jolloin kaikki ovat tervetulleita seuraamaan opetusta. Ja tuosta yhteistyöstä, niin olisiko teistä vanhemmista yhteistyöhön? Olisi hienoa, jos pystyisitte kokoamaan rivit ja järjestäisitte te vanhemmat (jos kerran opeilla ei riitä paukkuja) yhteistyötä koulun kanssa aktiivisesti, siten että opettajat ei kokisi sitä uhkana, vaan etuoikeutena osallistua? Esim. lastenjuhlat, kirpputori, lauluilta, näytelmäilta, ulkoilutapahtuma, jääpallo-ottelu...
- Vähän vanhempi äiti
sini kirjoitti:
Lähinnä harmin aihe on suhteellisen pieni koulu pienellä paikkakunnalla, sekä opettaja että koulunjohtaja ovat aika selkärangattomia muutamien häiriköivien oppilaiden suhteen. Resursseja avustajien palkkaamiseen ei ole ja tilanne on syksyn myötä kärjistynyt aika hankalaksi. Toiselle paikkakunnalle en lastani hennoisi kouluun lähettää, matkat veisivät leijonan osan ekaluokkalaisen päivästä. Toisenlaisiakin opettajia on tiedän, heitä vain tuntuu olevan lähes mahdoton saada pienen kunnan palkkalistoille. Vaihtuvuus opettajistossa on suurta, lapsella voi pahimmassa tapauksessa olla kuusi eri luokanvalvojaa jo ala-asteella. Paljosta kauniista puheesta huolimatta kodin ja koulun välinen yhteistyö kangertelee, ja pian kai lukeudun hankaliin vanhempiin vain koska olen kiinnostunut lapseni koulunkäynnistä ja hyvinvoinnista. Omia koulumuistoja tietysti on toki nekin saattavat vaikuttaa asiaan en kiellä. Kuten jo kerroin en ole suinpäin ottamassa lastani koulusta, enkä ehkä koko peruskoulun ajaksi vaan harkitsen hankalassa tilanteessa eri vaihtoehtoja.
on edelleen ihan käyttökelpoinen vaihtoehto. Ei niin pientä paikkakuntaa SUomessa olekaan, että on vain yksi ala-aste!! Tietysti lasta voi opettaa kotonakin, eihän se mahdotonta ole, mutta siitä seuraa työn lisäksi monenmoista harmia. Pitää varautua ainaisiin selittelyihin ja siihen, että ympäristön muut lapset voivat suhtautua asiaan aika ikävästi. Tiedän tästä jotakin, sillä meidän lapset eivät ole lähikoulussa, vaan hiukan etäämmällä ja senkin asian kanssa on ollut aika paljon selittelyä. Suoranaista kiusaamistakin on esiintynyt kotikulmilla. SIlti pidän ratkaisuamme lapsillemme parhaana. Tässä koulussa on hyvä työskentelyrauha ja kiinteä perheen ja koulun välinen yhteys.
- ?-?
Vähän vanhempi äiti kirjoitti:
on edelleen ihan käyttökelpoinen vaihtoehto. Ei niin pientä paikkakuntaa SUomessa olekaan, että on vain yksi ala-aste!! Tietysti lasta voi opettaa kotonakin, eihän se mahdotonta ole, mutta siitä seuraa työn lisäksi monenmoista harmia. Pitää varautua ainaisiin selittelyihin ja siihen, että ympäristön muut lapset voivat suhtautua asiaan aika ikävästi. Tiedän tästä jotakin, sillä meidän lapset eivät ole lähikoulussa, vaan hiukan etäämmällä ja senkin asian kanssa on ollut aika paljon selittelyä. Suoranaista kiusaamistakin on esiintynyt kotikulmilla. SIlti pidän ratkaisuamme lapsillemme parhaana. Tässä koulussa on hyvä työskentelyrauha ja kiinteä perheen ja koulun välinen yhteys.
"Ei niin pientä paikkakuntaa SUomessa olekaan, että on vain yksi ala-aste!!"
Jaa-a. Tässä kehäkolmosen sisälläkin on yksi tuollainen kunta. Tai no kakshan siellä on, mutta kun se toinen on ruotsinkielinen. - Vähän vanhempi äiti
?-? kirjoitti:
"Ei niin pientä paikkakuntaa SUomessa olekaan, että on vain yksi ala-aste!!"
Jaa-a. Tässä kehäkolmosen sisälläkin on yksi tuollainen kunta. Tai no kakshan siellä on, mutta kun se toinen on ruotsinkielinen.Että siis kaikki kunnan 1-6 -luokkalaiset kuljetetaan yhteen ainoaan kouluun?? Sano paikkakunta, minun on vaikea uskoa tuota. Tiedän monia, monia muutaman tuhannen asukkaan kuntia, joissa on monta ala-astetta. Yläasteita on yleensä vain yksi.
- yks äiti
Vähän vanhempi äiti kirjoitti:
Että siis kaikki kunnan 1-6 -luokkalaiset kuljetetaan yhteen ainoaan kouluun?? Sano paikkakunta, minun on vaikea uskoa tuota. Tiedän monia, monia muutaman tuhannen asukkaan kuntia, joissa on monta ala-astetta. Yläasteita on yleensä vain yksi.
ole kuin yksi ala-aste jossa on tosiaan kaikki kunnan ja sivukylien oppilaat esikoulua myöten yläaste.Oppilaita kai n.reilu sata kaikki mukaan lukien.Asumme Itä-Suomessa.
- tarvitse
Vähän vanhempi äiti kirjoitti:
Että siis kaikki kunnan 1-6 -luokkalaiset kuljetetaan yhteen ainoaan kouluun?? Sano paikkakunta, minun on vaikea uskoa tuota. Tiedän monia, monia muutaman tuhannen asukkaan kuntia, joissa on monta ala-astetta. Yläasteita on yleensä vain yksi.
kuljetella, koulumatka jää kaikilla alle sen rajan. Paitsi tietysti niillä, joiden vanhemmat ovat halunneet lapsensa muuhun kuntaan tai lapsen tilanne vaatii erityiskoulua/opetusta.
Kehäkolmosen "sisällä" ovat Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen, joista Kauniaisissa on yksi suomenkielinen ja yksi ruotsinkielinen ala-aste, yläaste ja lukio. Koulurakennuksia on yhteensä neljä. Ala-asteet ovat omissaan, yläasteet ja lukiot omissaan.
Asukkaita tuolla on noin 8350.
- Saija
Suomessahan ei ole koulupakkoa ja kotona kouluaan kävyiä oppivelvollisuusikäisiä on muutama sata Suomessakin. Olen kuulunut aiheeseen liittyvälle postituslistalle jo toista vuotta ja vaikka toistaiseksi lapseni on vielä peruskoulussa, olen vakavasti harkinnut kotiopetukseen siirtymistä. Lisää tietoa löydät liittymällä jäseneksi
http://groups.yahoo.com/group/oppiomaantahtiin/ - Taata
Vanhempien tulee pitää silmällä, ettei ympäristö pääse latistamaan lahjakasta lasta. Sekä koulutovereita että opettajia on sekä viisaasta ja ymmärtävästä (kiitokset heille) että siitä toisesta päästä aina väkivaltaisiin saakka.
Vanhempien tulee ehdottomasti ja välittömästi puuttua kaikkiin kavereiden kiusaamisyrityksiin ja mahdollisiin opettajien "normalisointitoimiin".
Rikkaan kunnan "säästötoimet" riepottelivat luokkia ja lapsia, ja kärsijien paikalle laitettiin aina kiltit ja lahjakkaat, "kun he sen ruljanssin paremmin kestäisivät." Pysyvät vaikeudet liittyivät aina luokan rauhattomuuteen, joka lapsen mukaan haittasi vakavasti tärkeiden asioiden opettelua. Asia ratkesi vasta siirrolla vaativaan kouluun, jossa kaikki olivat kiinnostuneita opiskelusta ja jossa jokainen sai näyttää osaamisensa.
Yliopisto-opinnoissa ei sitten mitään ongelmia enää ollutkaan.
Tarinan opetus on mielestäni se, että myös lahjakas ja oppimishaluinen lapsi on herkkä ja vaatii suojelua. Ympäristö voi koettaa lannistaa ja keskinkertaistaa lahjakkaan lapsen, ellei hänellä ole kovaa itsetuntoa. Ratkaisevaa on pääsy oman oppimisen putkeen, jossa saa työskennellä rauhassa.
Tietysti vanhempien pitää lukiovaiheessa myös toppuutella liiallista opiskelumotivaatiota, jos se uhkaa jättää yöunet lyhyiksi. - Tuikku
peruskoulussa selviytyvät parhaiten juuri keskivertolapset. Koulu on suunniteltu sellaiseksi, että siellä pystyttäisiin samalla kertaa opettamaan kaikki oppivelvollisuusikäiset lapset. Väistämättähän siitä seuraa se, että ne lapset, jotka ovat luonteenpiirteiltään, lahjakkuudeltaan ja taipumuksiltaan kauempana keskiarvosta, saavat heikoimmin heidän tarpeitaan vastaavaa opetusta. Jokainen lapsi menestyy ainakin teoriassa paremmin saadessaan yksilöllistä huomiota ja opetusta (käytännössähän lapsen oppimiseen vaikuttavat monet muutkin asiat kuin luokkakoko ja opetusmetodi), mutta erityisen vahingollinen ympäristö peruskoulu on lapsille, joilla on erityistarpeita.
Lapset, joilla on oppimis- tai keskittymisvaikeuksia (mikä ei tarkoita sitä, että lapsi olisi tyhmä!), jäävät avustajasta huolimatta helposti jälkeen, eikä avustajan saaminen ole niillekään, jotka sitä kipeästi tarvitsevat, mitenkään itsestäänselvyys. Älykkäät tai erityislahjakkaat lapset turhautuva tai alisuoriutuvat. Ne lapset, jotka kaipaavat itselleen vastuuta ja ovat taipuvaisia kyseenalaistamaan asioita, joutuvat jatkuviin konflikteihin opettajien kanssa, jolloin heistä kasvaa häiriköitä, vaikka heillä luonteensa puolesta olisi potentiaalia johtajiksi tai tutkijoiksi.
On ikävää, ettei Suomessa ole juurikaan tarjolla vaihtoehtoisia koulumuotoja. Kotiopetus on hyvä vaihtoehto silloin, jos perheellä on mahdollisuus sellainen järjestää ja lapselle on mahdollista tarjota sosiaalisia virikkeitä opetuksen ulkopuolella. Kaupungeissahan tuo onnistuu yleensä mainiosti. Minua kiehtoisi ajatus maalle muuttamisesta, mutta juuri kouluasioiden järjestyminen siellä mietityttää kovasti.- Ope
Aivan rupesi hirvittämään, kun luin edellistä tekstiä. Sinänsä teksti on hyvä ja asiallinen. Opetan koulussa jossa on harjaantumisluokka, kaksi pienluokkaa, laaja-alainen erityisopettaja, kolme pätevää koulunkäyntiavustajaa, muutama opetusharjoittelija ja taitavia työtovereita. Lisäksi on tavallisella luokalla oppilaita, joilla on mukautettuja henkilökohtaisia opetussuunnitelmia.
Mekö olemme vahingollinen ympäristö lapselle, joilla on erityistarpeita?
Olen opettanut jokaista luokkatasoa peruskoulussa. Mielestäni juuri keskivertolapset tahtovat jäädä helposti huomiotta. Lahjakkaat loistavat osaamisellaan ja kun taas joku ei opi, niin sekin huomataan ja pyritään antamaan tukea tukiopetuksella ja erityisopetuksella.
Koska lahjakkaiden huomioimisesta on puhuttu paljon ja koulutustakin annettu, uskon että nykypäivän opettaja ei pelkää lahjakkaan oppilaan antamia haasteita.
Jos lapsi on haluton minkäänlaiseen yhteistyöhön, valitettavasti usein tällainen asenneongelma on kotoa peräisin. Kotona ei uskota, että koulussa osataan tehdä mitään oikein. Lapsi kuulee, kun koulua moititaan ja se näkyy ja kuuluu sitten myös lapsen käytöksessä koulussa.
Jos siis haluat tukea lapsesi kehitystä kannusta lasta löytämään hyviä asioita koulustakin. Ota opettajaan yhteyttä, jos haluat tuoda jotain erityistä esiin. Opettaja on toki velvollinen huolehtimaan, että kaikki oppilaat saisivat huomiota. Minä näkisin nykypäivän suurimman ongelman kuitenkin yhä suurenevissa luokissa. Mitä enemmän oppilaita, sitä paremmin "keskiverto-oppilas" voi kaikessa rauhassa piiloutua toisten selän taakse ja alisuoriutua kaikkien huomaamatta.
Tervetuloa maalle!
- pirre
Miten käytännössä tapahtuu lasten kotiopetus??
Kuka kustantaa ja mitä maksaa??
Olen melkein pakosti ajautunut kotiopetuksen kannalle. - emo
säästöt säästöt...ja ketkä kärsivät, meidän tuleva aikuisväestö.
Luokkakoot tulevat niin suuriksi, ettei yksi opettaja millään ehdi paneutua muuhun kuin siihen, että päästään seuraavalle sivulle.Nyky luokissa ei todellakaan pärjää hiljaisempi, arempi eikä hitaammin oppiva opppilas enää.Ja tukiopetustakaan ei välttämätä enää saa tarvittaessa.Aletaan erotella jo koulussa lapsia toisistaan ihan turhan takia ja vaan siksi, että ns. lahjakkaille löytyy aikaa ja tilaa.Kuitenkin kaikkia lapsia pitäisi kohdella tasavertaisesti ja ikävä kyllä tämä ei enää tänäpäivänä ole taattua.- emo
naurettavin perustelu kyläkoulun lopettamiselle, minkä olen kuullut:LAPSISTA EI TULE SOSIAALISIA KUN EI OLE PALJON OPPILAITA!
Suoranaisesti naurettavaa.Eihän nyt niin aneemista koulua ole missä ei sosiaalisia toimia oppisi.On vaan niin päin, että on mahdollisuus kaikilla oppilailla pysyä ns. mukana kun opettajalla riittää resulssit paremmin. - Mam
Voihan joissakin kouluissa tilanne olla tuollainen, mutta ainakin meidän lastemme ala-asteella tilanne on juuri päinvastainen. Heikommat kyllä saavat tukiopetusta, henkilökohtaisia kouluavustajia, mukautettua opetusta, erityisopetusta, pienryhmäopetusta. Lahjakkaammat sen sijaan jäävät selvästti vähemmälle huomiolle. Ilmeisesti oletetaan, että he eivät lahjakkuutensa takia mitään erityishuomiota tarvitsekaan. Mutta täytyy myöntää, että tämäkin riippuu paljon opettajan suhtautumisesta lahjakkuuteen. Esimerkiksi poikani rinnakkaisluokan opettaja on pystynyt eriyttämään opetusta siten, että lahjakkaatkin lapset saavat kykyjään vastaavaa opetusta. Oma lapseni sai mm. matikan tunnilla lukea pulpettikirjaa, kun opettaja opetti hitaampia. Edes todistuksissa ei saa erotella heikompia ja parempia toisistaan. Sanallisen arvion mukaan kaikki oppilaat voivat olla yhtä hyviä tyyliin "saavutit tavoitteet", oli hän sitten kympin tai kutosen oppilas. Eikö tämä ole juuri sitä paljon puhuttua tasapäistämistä?
- Vähän vanhempi äiti
Mam kirjoitti:
Voihan joissakin kouluissa tilanne olla tuollainen, mutta ainakin meidän lastemme ala-asteella tilanne on juuri päinvastainen. Heikommat kyllä saavat tukiopetusta, henkilökohtaisia kouluavustajia, mukautettua opetusta, erityisopetusta, pienryhmäopetusta. Lahjakkaammat sen sijaan jäävät selvästti vähemmälle huomiolle. Ilmeisesti oletetaan, että he eivät lahjakkuutensa takia mitään erityishuomiota tarvitsekaan. Mutta täytyy myöntää, että tämäkin riippuu paljon opettajan suhtautumisesta lahjakkuuteen. Esimerkiksi poikani rinnakkaisluokan opettaja on pystynyt eriyttämään opetusta siten, että lahjakkaatkin lapset saavat kykyjään vastaavaa opetusta. Oma lapseni sai mm. matikan tunnilla lukea pulpettikirjaa, kun opettaja opetti hitaampia. Edes todistuksissa ei saa erotella heikompia ja parempia toisistaan. Sanallisen arvion mukaan kaikki oppilaat voivat olla yhtä hyviä tyyliin "saavutit tavoitteet", oli hän sitten kympin tai kutosen oppilas. Eikö tämä ole juuri sitä paljon puhuttua tasapäistämistä?
Kun nyt niin moni on ryhtynyt lahjakkaiden lapsien (jotka jostakin syystä ovat aina omia) puolesta puhujaksi, niin eihän heille riitä eriytetty superopetus. Jatkossa tarvitaan myös oma lahjakkiden reservaatti, sillä eihän huippuyksilöt millään jaksa sietää työelämässä, urheiluseurassa eikä kylätoimikunnassakaan harmittavan hidasjärkisiä kanssakulkijoitaan.
- Mam
Vähän vanhempi äiti kirjoitti:
Kun nyt niin moni on ryhtynyt lahjakkaiden lapsien (jotka jostakin syystä ovat aina omia) puolesta puhujaksi, niin eihän heille riitä eriytetty superopetus. Jatkossa tarvitaan myös oma lahjakkiden reservaatti, sillä eihän huippuyksilöt millään jaksa sietää työelämässä, urheiluseurassa eikä kylätoimikunnassakaan harmittavan hidasjärkisiä kanssakulkijoitaan.
Minä kyllä tunnen muitakin lahjakkaita kuin omani. Eivätkä kaikki omani ole lahjakkaita, vain 2/5. En ole heille vaatimassa reservaattia enkä edes aio opettaa kotona, koska kuitenkin luotan opettajien pätevyyteen. Mutta kyllä heissäkin on eroja, kuten kaikissa muissakin ammattiryhmissä. Lapsemme sietävät heikompia ja ovat heidän kavereitaan. Joidenkin heikompien oppilaiden on sen sijaan vaikeampi sulattaa sitä, että osa porukasta onkin lahjakkaita. Meidän lapsemme eivät saa eriytettyä superopetusta, eivät edes eriytettyä opetusta; heikot sen sijaan saavat.
- Vähän vanhempi äiti
Mam kirjoitti:
Minä kyllä tunnen muitakin lahjakkaita kuin omani. Eivätkä kaikki omani ole lahjakkaita, vain 2/5. En ole heille vaatimassa reservaattia enkä edes aio opettaa kotona, koska kuitenkin luotan opettajien pätevyyteen. Mutta kyllä heissäkin on eroja, kuten kaikissa muissakin ammattiryhmissä. Lapsemme sietävät heikompia ja ovat heidän kavereitaan. Joidenkin heikompien oppilaiden on sen sijaan vaikeampi sulattaa sitä, että osa porukasta onkin lahjakkaita. Meidän lapsemme eivät saa eriytettyä superopetusta, eivät edes eriytettyä opetusta; heikot sen sijaan saavat.
Vahinko vain, että hyvin usein heikkolahjaisuudeksi tulkitaan esim. vaikeista kotioloista ja traumaattisista kokemuksista johtuvia ongelmia. Myös esim. asperger-lapset, joiden kykyprofiili on hyvin epätasainen ovat vaarassa joutua heikkolahjaisten kirjoihin, vaikka joillakin aloilla he ovat usein huippulahjakkaita.
Hyvin usein ns. lahjakkuus on yleistä hyväosaisuutta ja on suuri virhe, jos tätä hyvä- ja huono-osaisten eroa vielä korostetaan sillä, että opetusta eriytetään kovasti. Kun kuitenkin loppujen lopuksi meidän kaikkien on tultava toimeen samassa yhteiskunnassa. Mitä suuremmat erot hyvä- ja huono-osaisuudessa, sitä levottomammat yhteiskunnalliset olot. - Mam
Vähän vanhempi äiti kirjoitti:
Vahinko vain, että hyvin usein heikkolahjaisuudeksi tulkitaan esim. vaikeista kotioloista ja traumaattisista kokemuksista johtuvia ongelmia. Myös esim. asperger-lapset, joiden kykyprofiili on hyvin epätasainen ovat vaarassa joutua heikkolahjaisten kirjoihin, vaikka joillakin aloilla he ovat usein huippulahjakkaita.
Hyvin usein ns. lahjakkuus on yleistä hyväosaisuutta ja on suuri virhe, jos tätä hyvä- ja huono-osaisten eroa vielä korostetaan sillä, että opetusta eriytetään kovasti. Kun kuitenkin loppujen lopuksi meidän kaikkien on tultava toimeen samassa yhteiskunnassa. Mitä suuremmat erot hyvä- ja huono-osaisuudessa, sitä levottomammat yhteiskunnalliset olot.En ole myöskään vaatimassa, että heikommilta pitäisi poistaa tukitoimet. Voi että...en taida osata ilmaista itseäni selvästi. Mutta onko edes pieni eriyttäminen myös lahjakkaiden hyväksi liikaa vaadittu? Toiset opettajat sen hallitsevat, toiset eivät. Tai edes pienen pieni kehu vaikka todistuksessa?
- Vähän vanhempi äiti
Mam kirjoitti:
En ole myöskään vaatimassa, että heikommilta pitäisi poistaa tukitoimet. Voi että...en taida osata ilmaista itseäni selvästi. Mutta onko edes pieni eriyttäminen myös lahjakkaiden hyväksi liikaa vaadittu? Toiset opettajat sen hallitsevat, toiset eivät. Tai edes pienen pieni kehu vaikka todistuksessa?
lahjakas lapsi saa!! Siltähän ei voi välttyä eikä tarvitsekaan. Mutta kehujen tarpeessa ovat nekin, joilta asiat sujuvat huonommin. Pienikin onnistuminen pitäisi huomata, ettei menisi itsetunto kokonaan.
- Mam
Vähän vanhempi äiti kirjoitti:
Vahinko vain, että hyvin usein heikkolahjaisuudeksi tulkitaan esim. vaikeista kotioloista ja traumaattisista kokemuksista johtuvia ongelmia. Myös esim. asperger-lapset, joiden kykyprofiili on hyvin epätasainen ovat vaarassa joutua heikkolahjaisten kirjoihin, vaikka joillakin aloilla he ovat usein huippulahjakkaita.
Hyvin usein ns. lahjakkuus on yleistä hyväosaisuutta ja on suuri virhe, jos tätä hyvä- ja huono-osaisten eroa vielä korostetaan sillä, että opetusta eriytetään kovasti. Kun kuitenkin loppujen lopuksi meidän kaikkien on tultava toimeen samassa yhteiskunnassa. Mitä suuremmat erot hyvä- ja huono-osaisuudessa, sitä levottomammat yhteiskunnalliset olot.Ei kyse ole hyvä- ja huono-osaisuudesta, jos puhutaan lahjakkuudesta. Et kai ihan tosissasi tuota heittänyt? Silloinhan saman perheen lapset ovat joko lahjakkaita tai heikkoja riippuen siitä, millaisista oloista ovat lähtöisin. Mikä ihme siinä pelottaa, jos toivotaan, että lahjakkaatkin saisivat omia kykyjään vastaavaa opetusta? Että heikot nousisivat barrikadeille? Ei heidän tarvitse, koska he saavat jo eriytettyä ja mukautettua opetusta. Nykyään varmaan myös aspergerin oireyhtymän diagnoosi osataan tehdä riittävän ajoissa.
- Kannatan ajatusta
Minun lapseni ovat hyvin turhautuneita koulussa, kun jo kotona opitut asiat kerrataan siellä noin kahden vuoden viiveellä. On kyllä ihan järjetöntä pistää rahaa moiseen touhuun. Peruskoulu pitäisi laittaa ihan uusiin puihin.
- Vähän vanhempi äiti
Mutta meidän lapset ovatkin steinerkoulussa eikä turhautuneisuudesta näy jälkeäkään.
- sini
haluaisinkin siirtyä kotiopetukseen kun ei täällä kehäkolmosen pohjoispuolella ole stainerkouluja tai muutakaan vähääkään järkevää vaihtoehtoa koulun käynnille. Täällä tuppukylässä lapsia laitetaan kolmekymmentä samaan luokkaan, pari adhd lasta siihen joukkoon mukaan ja johan on soma soppa valmis. Kaikesta huolimatta kyllä maalla on mukavaa :)
- juulia
oma lapseni on noita "adhdriiviöitä" (itseasiassa hänellä on aspergerin syndrooma, kuten minulla ja isoäidilläänkin, eräs autismin muoto) asumme isolla paikka kunnalla, lapseni on erityislahjakas, pääsi musiikkiluokalle mikä ei ole ihan helppoa tässä kaupungissa, mutta mutta....kuri ja tahti koulussa on armoton, kolu on maineeltaan suomen parhaita, mutta säästöt ovat yltäneet sinnekin saakka, lapseni tarvitsisi muutamiin aineisiin kouluavustajan, jota ei myönnetä, luokalla tasan 30 oppilasta opettajan äitiyslomasijaisuutta tekevä opiskeluja...ei hyvältä kuulosta, eihän?Tyttöni ei kunnioita juurikaan auktoriteettja ja on puheliaisuudessan lähes touretten tasoa, ei siis voi olla hiljaa, häiritsee muita oppilaita höpinöillään, muuten on kiltti kuin mikä ja varsin suosittu ystävien keskuudessa. Vaihtoehtona on koulun vaihto; lähiökouluun, puitteet samat, mutta ei mahdollisuutta musiikin opiskeluun, oppilaina häiriköitä ( siis niitä agressiivisia...) yms. Joten olen päättänyt ottaa lapseni kotiopetukseen, ensi viikolla on tarkoitus keskustella asiasta opettajan kanssa, miten se käytännössä tapahtuu, mitä aineita hän mahdollisesti tulisi käymään koulussa suorittamassa (mm ranska, jota itse en osaa lainkaan) yms. Teen itse osaaikaista työtä kotona, joten puitteet sen osin luulisi olevan kunnossa, olen ylioppilas, lienee riittävät tiedot ala-asteen opetukseen? tyttöni on nyt viidennellä luokalla. Olisi ollut kyllä kiva lukea, jos olisi joku jonka lapsi on kotiopetuksessa, olisi kertonut mitä paperi-yms työtä sen toteuttaminen vaatii, mitä aineita voi ja ei voi opettaa kotona?
- leea
Mulla ei ole lapsiakaan, eikä edes tiedossa, mutta mieheni kanssa olemme aika vakavissamme päättäneet, että jos Luoja joskus suo meille lapsia, he saavat kotiopetuksen.
Aika kova vastarinta tuntuu olevan tosin hyvin monella, mitenkähän liene oikeassa elämässä tulisi pahoja mulkaisuja ja kuiskintaa jos vaikka nyt olisimme tässä tilanteessa....?
Olen kuullut erittäin paljon hyvää ja positiivista kotiopetuksesta, joten negatiivinen asenne hieman ihmetyttää...
En tiedä, mitä sini tarkoitit alun kertomuksellasi, koska moni käsitti sen niin, ettei lapsesi jaksa odottaa vuoroaan? Itse sen enempää kehumatta olen ollut samassa tilanteessa kuin lapsesi, olin hyvä koulussa, ja välistä oli todella turhauttavaa, kun sain tehtävät tehtyä ja olin edellä toisia, ja silti piti mennä samaa tahtia. Tarkoititko kenties tätä...?
Olisi todella ihanaa kuulla kertomuksia ja kokemuksia kotiopetuksesta, myös niitä huonoja puolia...Tuolla ylempänä puhun samasta aiheesta, ja penään myös mistä netistä tietoa asiasta löytyisi, ja onko esim. jotain vaatimuksia sillä, joka opetusta lapselle antaa.
Olisi erittäin mukavaa muutenkin vaihtaa asiassa ajatuksia, vaikka meillä lapsia ei olekaan mutta tulevaisuutta varten... - linkkinikkari
"24.02.2010 Matti E Simonaho
Lasten ja nuorten todelliset ongelmat juurtuvat lähinnä siihen, että lapsille opetetaan koulussa liian paljon heidän ikäänsä nähden. Lapsille opetetaan asioita joiden todenperäisyyttä lapset eivät ikäisekseen osaa arvioida, asioita jotka suoraan tai epäsuoraan loukkaavat heidän ihmisarvoa, kunniaa, omatuntoa, vakaumusta ja oikeuksia. Lapsilta vaaditaan koulussa liian paljon heidän ikäänsä nähden, ja lapsia käsitellään väärin.
Lasten henkilökohtaisia lahjoja ei huomioda ja niitä ei pyritä tukemaan, vaan lahjakkuudet joista yhteiskunta hyötyisi kaikilla tasoilla, syövyttää sellaisten asioiden pakko-opetteleminen joissa lapsi on vähemmän lahjakas, tai jotka ovat ristiriidassa lapsen luonnollisen lahjakkuuden kanssa - ja lapsen mieli pahoittuu. Esimerkiksi matemaattisesti lahjakkaalle mutta täysin epämusikaaliselle henkilölle, musiikin pakko-opettaminen "että saa tarpeeksi hyvän keskiarvon", on henkinen rasite jota hän voi olla ilman.
Kaikki mitä 1-9 luokalla on pakotettu oppimaan, mutta mikä on unohtanut 30 vuotiaana, tai että siitä ei ole ollut mitään hyötyä yksityis- ja/tai työelämässä, on ollut hukkaan heitettyä aikaa ja varoja, puhumattakaan siitä, että kaikki mikä on ylimääräistä mutta mikä on pakko opetella vaikka se ylittää lapsen käsitystason, on lapselle ylimääräinen henkinen rasite mitä hän voi olla ilman. Näistä asioista kumpuaa lasten huonovointisuus.
Vähentämällä viisaasti lasten ylimääräistä taakkkaa ja investoimalla lasten henkilökohtaisiin lahjoihin, ja poistamalla kaikki opit mitkä voi luokitella epäsivistyneiksi k e pakkoruotsi, vähentyy henkinen paine koskien niin opettajia kuin oppilaitakin. Vaikka tuntien määrä vähenee, luokat pienenee, ja että opettajia tarvitaan lisää, niin silti säästämme miljardeja euroja; Huonovointisuus vähenee kaikilla tasoilla. "
http://www.oph.fi/blogi/perusopetus/101/missa_ja_miten_lapset_ja_nuoret_oppivat_kommentointiaika_paattynyt
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oliko pakko olla taas tyly?
Miksi oot niin tyly mua kohtaan nykyään? Ei edes tunneta kunnolla. Katseita vaihdettu ja varmasti tunteet molemmin puoli642618Naisella tisulit, kuin lehemän utarehet
Oli kyllä isot tisulit naisella, kuin lehemän utarehet, vaikka paita oli päällä, niin tisulit erottui.272594Kemijärven festarit 2025
Onpas taas niin laimea meininki. Eikö tosiaan saada parempia artisteja? ☹️151694- 1021407
Johanna Tukiainen hakkasi miehen sairaalaan!
Viime päivien tiktok-keskusteluissa on tullut esiin, että Johanna Tukiainen on jatkanut väkivaltaista käytöstään. Hän h1271406- 1011359
Kukapa se Ämmän Kievarissa yöllä riehui?
En ole utelias, mutta haluaisin tietää, kuka riehui Ämmän Kievarissa viime yönä?241173Salilla oli toissapäivänä söpö tumma
Nuori nainen, joka katseli mua. Hymyili kun nähtiin kaupan ovella sen jälkeen411106Kalateltta ja Siipiteltta
Siipiteltasta ei saa ruokaa ollenkaan ja ovatko työntekijät ihan selvin päin siellä. Kalateltassa taas lojuu käytetyt la141083Jännä tunne kun ekaa kertaa elämässään tuntuu siltä
Että on tarkoitettu jollekin. Saattaahan tuo olla että on sekaisin kuin seinäkello, mutta silti tunne yhteenkuuluvuudest59995