Miltä tuntuu todistajalapsesta jonka isä erotetaan seurakunnasta ja jonka vanhemmat sen jälkeen eroavat? Uutissivu on suomentanut kertomuksen, jossa nuori mies muistelee lapsuutensa ja murrosikänsä ristiriitoja.
"Lopulta minut sai lähtemään se seikka, että havaitsin, kuinka paljon vihaan kuulumista uskontoon, joka pakottaa valitsemaan ystävien ja perheen sekä oman mielenrauhan ja itsekunnioituksen välillä."
http://medlem.spray.se/aaac/2/vanhemmat.html
Lisää uutisia Vartiotornin takaa: http://medlem.spray.se/aaac/uutiset.html
"Lopulta minut sai lähtemään se seikka, että havaitsin, kuinka paljon vihaan kuulumista uskontoon, joka pakottaa valitsemaan ystävien ja perheen sekä oman mielenrauhan ja itsekunnioituksen välillä."
http://medlem.spray.se/aaac/2/vanhemmat.html
Lisää uutisia Vartiotornin takaa: http://medlem.spray.se/aaac/uutiset.html
Vastaukset 13
Vanhimmat
The Tergiversatorin sivut löytyvät osoitteesta:
http://tergiversator.freeservers.com/
Kiitos A.Men hyvästä suomennoksestasi
http://medlem.spray.se/aaac/2/vanhemmat.html
En tiedä millä kaikella tavalla heitä pelotellaan mutta tuostakin kirjoituksesta näki että aamenkin on jotain pahaa. Olen seurannut jonkinverran erästä jt:tä erilaisissa sukulaistilaisuuksissa (sellaisia johon hänenkin on ollut melkein pakko osallistua) ja näyttää siltä että hänen päässään raksuttaa koko ajan että mitä hän saa tehdä ja mitä ei ja mitä puhua ja mitä ei. Hautajaisissakin hän teki jonkun kumman liikkeen (aivan kuin noitui, tämä on oma huomioni ja sellainen tuli mieleen). Ei ole helppoa ei. Miten normaali ihminen tulee tuollaiseksi luulosairaaksi vai onko hänellä siihen jo valmiudet alunperinkin.
Aamen ei sinänsä ole paha sana jehovalaisille, ainostaan se, että heitä on kielletty osallistumasta millään tavalla minkäänlaiseen muuhun "hengelliseen" toimintaan kuin omiin rituaaleihinsa. Kun joku muunuskoinen lukee esim. ruokarukouksen, tulee jehovalaisen silloin joko ääneti mielessään rukoilla omaa rukoustaan muistaen ehdottomasti huomauttaa Jehovalle, ettei hän tässä näin osallistu tuohon toiseen epäjumalanpalvontaan. Aamenen sanomattajättäminen puolestaan on näkyvä mielenosoitus, jolla halutaan näyttää ulkopuolisillekin, ettei puhdasoppinen jehovalainen osallistu muiden riekkujien palvontamenoihin.
Aivan normaalitkin ihmiset saadaan luulosairaaksi pitkäaikaisen ja taitavan aivopesun avulla. Ei siinä ole mitään kummallista. Jehovalaisten aivopesumenetelmät ovat täysin rinnastettavissa hypnoosiin.
Onko siis jehovantodistajien Jehova eri jumala kuin esim. ev.luttien Jumala.
...tai sitten kaikki, jotka ovat tiettävästi jollain tavalla muita uskonnollisempia, joutuvat muiden silmätikuksi ja KAIKKEA toimintaa, liikkeitä, silmänräpäytyksiä ja päänraapimisia pidetään jonkinlaisina USKONNOLLISINA eleinä.
Vähemmästäkin tarkkailusta varmasti vaivaantuu.
Kenellekään ei ole tainnut tulla mieleen, että kyseinen jehovantodistaja varmasti TIETÄÄ, että muut koko ajan tuijottavat ja tarkkailevat hänen jokaista liikettään... ja jälkeenpäin yhdistävät KAIKEN tekemisen ja sanomisen suoraan uskontoon.
Eikä siinä vielä kaikki... myös kaikki tekemättä jättäminen ja sanomatta jääneet asiat yhdistetään suoraan uskontoon. Elikkä teet sitten niin tai näin, kaikki menee uskonnon piikkiin.
Jos sattumalta vaikka vahingossa aivastat hautajaisissa, katsovat kirkkosukulaiset kieroon ja olettavat sinun, jehovisti-pakanan, yrittävän tahallaan pilata hautajaisten arvokas tunnelma. MUUT tottakai saavat aivastella ihan rauhassa... mutta auta armias, jos joku JEHOVANTODISTAJA siihen syyllistyy... PYHÄINHÄVÄISTYS!!
Luulosairaus on tietämättömyyttä. Ja valitettavasti tähän sairauteen sairastuvat yleisimmin ne, jotka eivät oikeastaan kyseistä uskontoa edes tunne. Tulee ihan mieleen keskiajan noitavainot. Tietämättömyys sai ihmiset pitämään aivan normaaleja asioita ja käyttäytymistapoja "noituutena" ja eiku roviolle vaan... sen enempiä kyselemättä.
Tottakai jotkut tavat saattavat tuntua oudoilta. Haluaisinpa nähdä tavallisen rivi-luterilaisen ilmeen, kun joku vähän hartaampi katolilainen vieras vetäisisi julkisessa tilanteessa esiin rukousnauhan ja alkaisi mumista ave mariaa.
En ole vielä kovin "peloteltuja" jehovantodistajia nähnyt, "aivopestyistä" puhumattakaan... Harvinaisen selväjärkisiä ja nopeita ajatuksenjuoksultaan näyttävät olevan. Ja varmasti on vähän pakkokin, kun jokaiseen tekemiseen ja sanomiseen vaaditaan aina välittömästi selitys.
Ainoat aivopestyt joihin (onneksi harvoin) olen törmänny, ovat niitä ahdasmielisiä henkilöitä, jotka suuressa "kristillisessä vanhurskaudessaan" eivät anna toiselle edes mahdollisuutta olla kerrankin poissa parrasvaloista... siten että ei tarvitsisi koko ajan miettiä jokaista elettään ja sanaansa... hankalaksi käy elämä, kun kaikkea sanottua ja tehtyä käytetään kuitenkin kyseisen uskonnon tuomitsemiseen.
Ei ole helppoa, ei... niinkuin itse totesit. Juuri tuollaiset noitavainotyyppiset kommentit ja harhaluulot NIMENOMAAN tekevät jehovantodistajien elämän hankalaksi.
Pikaista paranemista luulosairaudestasi :)
Hyvin harva sukulaisista edes tietää että kyseinen henkilö on jehovantodistaja. Hänen miehensä - joka siis on meidän sukua - ei kääntynyt painostuksista huolimatta. Tämä vaimo kääntyi jehovantodistajaksi kun sai papin aamenen ja kaksi pientä lasta ja ensin miehen sidotuksi itseensä (oma huomioni). Mies ei ole kääntynyt mutta on eristyksissä sukulaisistaan ja myöskin tapaa heitä vain kun on pakko. Luulenpa että hän häpeää sitä että vaimo (ja lapsetkin) on jehovantodistajia eikä sen takia selittele poissaolojaan. Myöskään hän ei vieraile yksin koska matkat ovat pitkät. Itse asiassa eräs lähiomaiseni kärsii siitä hänen veljensä ei pidä kovin paljon yhteyttä. Olen joskus sanonut että ota selvää mitä jehovantodistajien tapoihin kuuluu niin ymmärrät paremmin mutta hän vain väittää että ei oma veli ole jt! ja sillä sipuli.
Zaarittarelle tiedoksi että nämä jt-lapset jäivät kirkon oven suuhun seisomaan toimituksen ajaksi. Eivät uskaltaneet tulla edes kirkon penkkiin istumaan. Pelkäsivät vielä enemmän "pahaa kirkkoa" kuin äitinsä.
Voi olla että olen katkera jt-uskonnolle siitä että se usko on vienyt hyvän velisuhteen eräältä henkilöltä ja että se asia vaikuttaa monen muunkin elämään. Toki vika on tässä "surijassakin" koska ei ota asiaa puheeksi eikä tosiaan ota selvää jehovantodistajien tavoista. Hän oli itse todistamassa kuinka tätä veljeä painostettiin vaimon kääntymisen jälkeen jt-sisarien ja veljien (vai miksi niitä sanotaan) toimesta ja siksi hän ei pysty edes puhumaan jt-uskonnosta.
Tuolla joku oli linkittänyt erään eronneen kertomuksen. Siinä tämä eronnut sanoi että hänen jehovantodistajaperheensä (etenkin äiti) oli kokenut että tämä uskonnosta eroava hylkää heidät.
Kyllä se asia on toisinpäinkin eli uskontoon liityvä tavallaan hylkää omaisensa, koska tavat ja kiellot poikkeavat normaalista suomalaisesta elämästä ja kulttuurista.
Jahvettilaisten mielestä luterilaisten Jumala on itse Saatana. Itse asiassa kaikki muut paitsi jahvetit palvovat Saatanaa, tuumaavat he.
Elikkä, ainoa joka nuo "loitsujen lukemisen" liikkeet huomasi, olit sinä?? Arvelinkin niin...
Viljelet muutenkin aika paljon välihuomautuksia: "oma huomioni" ja "luulenpa". kannattaisiko ottaa oikeasti selvää, eikä vain tehdä omia oletuksia ja summaamisia??
Aika kovan tuomion annoit sukulaisesi JT-vaimolle. Kauhea, KAUHEA, huono ja paha ihminen, kun vaati ensin papin aamenen ja sitten kahden pienen lapsen synnyttämisellä PAKOTTI miehen "sitoutumaan" itseensä... todella KAUHEA oikeusmurha!!!
Ja sitten tämä KAUHEA nainen alkoikin jehovantodistajaksi ja alkoi muiden avustuksella TAAS pakottamaan miestään sellaiseen, mitä tämä ei tahtonut. Ja niin "heikko" mieshän suostui taas heti?? Ai niin, eihän se niin käynytkään... ketään kun ei voida pakottaa jehovantodistajaksi, ja tämähän sen todistaa aika selvästi. Olisi niin heikon miehen luullut jo murtuneen, jos painostus kerta oli NIIN kovaa kuin kerroit...
Ja nyt olet täysin varma siitä, että tämä miesparka HÄPEÄÄ vaimoaan ja lapsiaan... eikä SEN takia ole jatkuvasti ravaamassa sukulaistensa luona ja aiheuttaa suurta kärsimystä veljelleen kun haluaakin viettää nykyään enemmän aikaa uuden perheensä kanssa.
Ja mikä pahinta, tämä miesparka (joka HÄPEÄÄ omaa perhettään niin paljon) ei suostu edes selittelemään muulle suvulleen menemisiään ja menemättä jättämisiään :(
Jos kerta arvuuttelemaan aletaan, niin veikkaisin, että:
a) kyllä suurin osa sukulaisista jo tietää vaimon uskonto-suuntauksen, tällaiset asiat kun tuppaavat kulkemaan puskaradion kautta kulovalkean tavoin
b) mies on sen verran diplomaattinen, että ei tarkoituksella halua viedä vaimoaan sukulaistensa ruodittavaksi... onhan jo aika selvää, mitä esimerkiksi itse olet mieltä kyseisestä uskonnosta ja millä silmällä seuraat vaimon jok'ikistä liikettä ja elettä.
Ja lukijalle vielä tiedoksi. Ovensuuhun seisomaan jääneet lapset eivät todellakaan "pelänneet pahaa kirkkoa" vaan äitinsä halusi (samasta syystä kuin miehensä) välttää tilanteen, jossa lapset olisivat joutuneet tuimien tuijotusten alle, kun eivät olisikaan suorittaneet jotain kirkko-rituaaleja. Aikuisen kun on helpompi kohdata tällaiset tilanteet selkä suorana, kokemus parkkiinnuttaa. Onhan sukulaisesi vaimo joutunut pakostakin tottumaan tiukkapipoisiin ihmisiin, jotka eivät erilaisuutta suvaitse.
Onko mieleesi koskaan tullut ajatella asiaa toisen näkökannalta?
Jos minua koko ajan tarkkailtaisiin ja kaikkea tekemistäni/sanomaani ruodittaisiin, välttelisin visusti tällaisia ihmisiä, jotka eivät anna minun rauhassa olla erilainen. Aika hyvin sukulaisesi vaimo on onnistunut kuitenkin tasapainottelemaan oman uskontonsa ja kirkon vaatimien rituaalien ja tapojennoudattamisen välillä.
Nostan hattua, että vaimo pahoista silmäyksistä huolimatta silti pysyy miehensä rinnalla ja tulee eri tilaisuuksiin kirkkoon. Olisihan paljon helpompaa keksiä vain tekosyy ja jäädä kokonaan pois...
Itse olen pitänyt kirkkoja jo pienestä pitäen kolkkoina ja rumina rakennuksina, enkä luterilaisuudestani huolimatta astu kirkkoon vapaaehtoisesti... karsea paikka. *puistatus*
Älä ihmeessä vaivu katkeruuteen, kyllä se elämä siitä alkaa sutviutumaan. Elämäntilanteet muuttuvat koko ajan, eikä jonkin ihmisen etääntyminen suvusta välttämättä ole mistään uskonnosta kiinni... ehkä menossa on vaan vaihe, jossa aika menee niin tiukasti kahden pienen lapsen kasvattamiseen, ettei sukulaisille, eikä ehkä edes entisille kavereille riitä juurikaan huomiota.
Jahka lapsukaiset vähän varttuvat, niin vanhemmillekin löytyy taas omaa aikaa ja meno alkaa maittamaan ;)
Tämä jehovantodistajavaimo on käytökseltään, se vähä mitä olen häntä tavannut, paljon paljon parempi ihminen kuin esim. Zaaritar.
Sanon "minusta näytti", "oma mielipiteeni on" sen takia että kirjoitukseni ei olisi yleistämistä. Ja silti mukamas "kaikki tarkkailivat jt:tä koko ajan". Ei tosiaankaan pidä paikkaansa.
Minusta on tosiaankin melkeinpä "aviorikos" ensin luvata papin edessä rakastaa myötä- ja vastamäessä ja sitten liittyä sellaiseen uskontoon jonka säännöt ovat niin kovin poikkeavat normaalista suomalaisesta elämästä. Mies olisi voinut ottaa eron mutta heidän tapoihinsa ei kyllä kuulu erota. Se heille kunniaksi? luettakoon.
En tiedä onko hyvä vai huono asia että sukulaiset eivät edes tiedä kaikkea mitä jehovantodistajat eivät saa tehdä. Kuten joku tuossa mainitsi niin on luettava omaa rukousta ettei Jehova luule että osallistuu.
Lapset ovat jo aikuisia joten se siitä.
Sanoit että "Nostan hattua, että vaimo pahoista silmäyksistä huolimatta silti pysyy miehensä rinnalla ja tulee eri tilaisuuksiin kirkkoon. Olisihan paljon helpompaa keksiä vain tekosyy ja jäädä kokonaan pois... "
Jonkun ajan kuluttua oli häät ja tämä pariskunta "myöhästyi kirkosta" - kuten heidän selityksensä kuului.
Mielestäni Zaaritar on enemmän kuin väärässä kun luulee että jt olettaa että häntä koko ajan tarkkaillaan. Hänen itse on tarkkailtava itseään ettei tee mitään väärin ja oppiensa vastaisesti.
Ihan varmasti on sukulaismiehesi vaimo paljon parempi käytöstavoiltaan kuin minä. Onhan hän kuitenkin jehovantodistaja ja kyseiseen uskontoon kuuluu vanhojen hyvien periaatteiden vaaliminen; lapset kasvatetaan kunnioittamaan itseään vanhempia, viinalla ei lotrata, hyvät käytöstavat ovat kunniassa, sänkypuuhat vasta aamenen jälkeen jne.
Toista se on meillä luterilaisilla vapaankasvatuksen tuotteilla. Näkeehän tuon eron jo kaukaa. Valitettavaa vain meidän luterilaisten kannalta, että jehovantodistajalapset erottuvat niin paljon edukseen meidän kurittomista kekaroistamme :)
Mutta täytyy todeta, että on sinulla outo käsitys aviorikoksesta.
Elikkä jos liittyy toiseen uskontoon, on rikkonut avioliittovalansa?? Eihän se jehovantodistajuus poikkea normaalista suomalaisesta ELÄMÄSTÄ, vaan normaalista suomalaisesta USKONNOSTA, elikkä luterilaisuudesta. Eiköhän nuo jehovantodistajat vietä ihan normaalia elämää noin yleensä ottaen, jos karsitaan uskonnolliset tavat pois.
Meidän luterilaisten uskonnolliset tavat, riitit ja rituaalit on vain korvattu toisenlaisilla. Millähän perusteella voidaan väittää, että luterilaisten lahkon uskonto-rituaalit olisivat jotenkin parempia ja oikeampia? Onko ainoa peruste, että olemme niihin tottuneet ja näin ollen kaikki muu on kauhistuttavaa ja suorastaan rikollista.
Ja eikös se papin edessä lausuttu lupaus rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä koske ihan samalla tavalla aviomiestäkin. Jos vaimon eri uskonto todellakin on "vastoinkäyminen" niin siinähän on hyvä tilaisuus todistaa rakkautensa...
Mutta ilmeisesti ei tainnut aviomiestä haitata... sua se näyttää vaivaavan enemmän. Ihme juttu.
---
"Jonkun ajan kuluttua oli häät ja tämä pariskunta "myöhästyi kirkosta" - kuten heidän selityksensä kuului. "
Jos kyseessä olisi ollut "normaali" pariskunta, olisitko pitänyt myöhästymistä tahallisena??
Tuskin! Mutta koska kyseessä oli nimenomaan jehovantodistaja, oli asian PAKKO olla tahallinen... vaikka kuinka olisivat muuta sanoneet.
Todistaa vaan koko ajan enemmän väitettäni, että jehovantodistajilta vaaditaan täydellisyyttä. Jos käy vahinko tai moka... ei mistään selityksestä ole apua. KAIKKI miellettään samantien suoraksi hyökkäykseksi, mielenosoitukseksi tai loukkausyritykseksi luterilaisia vastaan.
Valitettavaa mutta totta.
Löytyiskö sulta vielä lisää esimerkkejä??
[Eihän se jehovantodistajuus poikkea normaalista suomalaisesta ELÄMÄSTÄ, vaan normaalista suomalaisesta USKONNOSTA, elikkä luterilaisuudesta.]
Ei pidä paikkaansa. JT:t ovat luoneet oman elämäntavan. He eivät missään nimessä tunnusta olevansa normaaleja suomalaisia.
Emme saastuta itseämme tupakilla emmekä rellestä viinan kanssa. Emme myöskään yhdy eläimiin emmekä ryhdy kolminkeskisiin "puuhasteluihin". Emme ole homoja emmekä lesboja.
Ennen tätä pidettiin normaalina. Nykyään vielä voi juuri ja juuri olla normaali, jos on hetero. Mutta jos ei suvaitse homoutta tai lesboutta, niin johan on epänormaali ihminen.
Eli kaiken kaikkiaan olet tavattoman oikeassa. Minä en ole tavallinen ihminen ja olen ylpeä siitä!