Työpöytäni ääressä on vierähtänyt taas pari päivää, pitkästä aikaa. Tuoliani pyöritellen, jalat pöydällä, ikkunasta ulos katsellen. Ja tuttu, raskas ja pyöreämuotoinen kahvimuki kädessäni lämpimänä. Päästäen ilmoille ja hajuhermoilleni aivan erityisen maukkaita kahvin tuoksuja, aivan kuin mukini toivottaisi minut tervetulleeksi takaisin työpöytäni ääreen ja luokseen.
Uusi vuosi aluillaan, mitä se mahtaakaan tuoda tullessaan. Vuoteen voi mahtua niin paljon kaikenlaista, tai niin paljon ei mitään. Toivon että minulle tapahtuu, toivon ettei vuottani täytä pelkät arkirutiinit.
Ehkäpä jo keväällä saan katsella kevätauringon kultaamia hiuksiasi ja iloisena tuikkivia silmiäsi...
Ehkäpä jo kesällä istun jossakin lämpimällä rantakalliolla tuntien pehmeän kätesi omassani...
Ehkäpä jo syksyllä pimeänä ja myrskyisenä iltana kun saavun kotiin, ikkunani ei olekaan kylmän pimeä. Vaan näenkin ikkunasta kajastavan lämpöisen valon ja tiedän sinun olevan odottamassa minua siellä... vaikkapa hyvän tuoksuisen ruoan äärellä. Tai yhtä hyvin se voisin olla minä joka odotan sinua kotona, päästäkseni tarjoilemaan sinulle hyvää ruokaa...
Hmmm... mieleeni tulee niin paljon kaikenlaista mukavaa.
Huomaan että mukin on jäähtynyt. Lasken jalkani lattialle. En kuitenkaan taida aloittaakaan töitäni ihan vielä. Täytyy aloittaa rauhallisesti loman jälkeen, välttäen liian äkkinäisiä liikkeitä. Aion käydä täyttämässä mukini uudelleen ja katsella vielä hetken ulos ikkunastani…
Uusi vuosi aluillaan, mitä se mahtaakaan tuoda tullessaan. Vuoteen voi mahtua niin paljon kaikenlaista, tai niin paljon ei mitään. Toivon että minulle tapahtuu, toivon ettei vuottani täytä pelkät arkirutiinit.
Ehkäpä jo keväällä saan katsella kevätauringon kultaamia hiuksiasi ja iloisena tuikkivia silmiäsi...
Ehkäpä jo kesällä istun jossakin lämpimällä rantakalliolla tuntien pehmeän kätesi omassani...
Ehkäpä jo syksyllä pimeänä ja myrskyisenä iltana kun saavun kotiin, ikkunani ei olekaan kylmän pimeä. Vaan näenkin ikkunasta kajastavan lämpöisen valon ja tiedän sinun olevan odottamassa minua siellä... vaikkapa hyvän tuoksuisen ruoan äärellä. Tai yhtä hyvin se voisin olla minä joka odotan sinua kotona, päästäkseni tarjoilemaan sinulle hyvää ruokaa...
Hmmm... mieleeni tulee niin paljon kaikenlaista mukavaa.
Huomaan että mukin on jäähtynyt. Lasken jalkani lattialle. En kuitenkaan taida aloittaakaan töitäni ihan vielä. Täytyy aloittaa rauhallisesti loman jälkeen, välttäen liian äkkinäisiä liikkeitä. Aion käydä täyttämässä mukini uudelleen ja katsella vielä hetken ulos ikkunastani…
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mustaa, jo hieman jäähtynytta kahvia hörppäillen.
Aamun askareita mietiskellen tänne kurkkasin.
Mitenkä hyvä mieli tulikaan...arki on palannut.
Hyväntuulinen ja toivorikas kaikkine pienine asioineen...ajatella jo kevättä ja kesää...
Hmm...kuinka hyvältä kahvi tänä aamuna maistuukaan..
Kiitti -JX- :)
t.cesi
Ole hyvä cesi, toivottavasti kahvi maistuu tänäänkin :)
Huomenta huikkaa! Mutta...missäs kirjoitus...
Vamaanki sulla "töikiireitä" välillä...
Ethän noista lannistu, mokomista Regina jutuista.
Hakee cesi kupillisen lisää, hieroo loput unoset silmistään. Odottelen...josko joku aamu taas unelmoidaan..
t.cesi :)
kotiasi, äläkä unelmoi.Miehet ei pidä unelmoivista naisista,jää kotityöt tekemättä.
Nooh...niin...miksipä pitäis miehiä miellyttää?
Koti hoidetaan yhdessä.Unelmoidaankin sen yhden miehen kans ihan vaan kahdestaan...Eletään ihan oikeata elämää johon mahtuu myös unelmia... ;)
t.cesi
vaihda nyt jo levyä, ei noi päivästäpäivään samanlaiset höpinät enää jaksa kiinnostaa...
Silti vain tulet aina lukemaan........
Hänen nimimerkkinsä ja otsikkonsa on helppo huomata joten miksi luet niitä jos et kestä lukemaasi?
Valitettavasti et yksin päätä mitä täällä kirjoitetaan ja mistä muut saavat tykätä. Moni lukee ilolla JX:ää. Älä sinä lue jos et ilman itkua kestä =)
Men vaikka tuonne Autot ja liikenne.
Regina itsellesi ,siellä on paljon parempia juttuja.Itiootit vain lukee tuollaista sontaa päivästä päivään.Ei tuo ole enää terveen ihmisen kirjoitusta... Lääkitystä lisää pliis....heh
Niin vain pikkupoika tulee ja lukee joka kerta... Taitaa olla komero Reginoita täynnä, tunnusta pois ;)
Heräsin eilen aamulla hämmennyksenomaiseen tunteeseen - tunsin aromikkaan kahvin tuoksun - miten tämä voi olla mahdollista? Ihana tunne, mutta KUKA on keittänyt kahvin? Kuuntelin kuuluuko keittiöstä mitään ääniä - aivan hiljaista?? Joko minun ajatukseni tekevät minulle tepposia? Tunne ja tuoksu oli niin todellinen, että lähdin hiljaa keittiöön katsomaan... Ei kahvinkeittäjää, ei keitettyä kahvia - en ymmärrä - mistä tämä kaikki tuli? Asiaa mietittyäni syyllistin makuuhuoneeni pöydällä jo vuoden verran olleen vaniljantuoksuisen kynttilän. Ihmettelen kyllä, ei se ole koskaan ennen minua herättänyt eikä mielenrauhaani heiluttanut. Nautinnollisen tuoksun muisto johdatti minut kahvinkeittimen luo, jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Ei muuta kuin kahvin keittoon.
Onneksi ei ole kauhee pakkanen, lämmityskin on vähäisempää. Lähtiessäni hakemaan lehtiä portaat kaipaavat lumenluontia. Yksi hyvä puoli tässä on, ei tarvi lähteä kuntosalille. :)
Posti toi mm. Kotivinkin, selailin sitä päiväkahvia juodessani, niin monia mielenkiintoisia aiheita, en ehdi nyt lukea, täytyy jättää toiseen kertaan.
Pieneksi vinkiksi jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan: PERHE ON PARAS, 30 x rakastan sinua, Vanhemmuus merkitsee kasvua, Arki on elämän tarkoitus, Riitely tukee kehitystä, 5 x meidän perhe (viikonloput ovat parhaita, adoptioperheestä, yhteishuoltajuudesta, vanhemmuudesta eron jälkeen, tiivis henkisestä yhteydestä, suurperheestä. Ruokavinkkejä myös, esim. reipasta rakkausruokaa: yllätä puolisosi drinkillä, illallisella, iltapalalla tai pienellä makealla herkulla. Tarpeellista tietoa myös osteoporoosista. Tällä keskustelupalstalla puhutaan usein unelmista ja haaveista. Itseäni pysähdytti juttu Ota vakavasti sydänoireet. Naisten sydäntauti jää kuulemma usein tunnistamatta, koska oireet ovat epämääräisempiä kuin miehillä. Kiireiseen ohitusleikkaukseen voi joutua jopa alle nelikymppinen nainen. Parisuhdeongelmat sairastuttavat naisen herkemmin kuin miehen.. voi kunpa me kaikki osaisimme keskustella mahdollisista ongelmista suhteissamme. Psykologi, kirjailija Tony Dunderfelt kirjoittaa tyytymättömyydestä: rakkauden ja arvostuksen puutteesta. Nämä puutteet voivat kummuta ihmisen omasta sisimmästä: jollei itse arvosta sitä mitä tekee tai rakasta itseään, on vaikea uskoa muidenkaan näin tekevän. Tartu tähän hetkeen: 6 kohtaa.. Energiasta on myös asiaa.
Tänä päivänä posti toi Koti -lehden (Kotitalouden ammatti- ja järjestölehden). Tässäkin hyviä juttuja mm. Maaseudun mies löytänyt paikkansa, miten siirtää malli omille pojille? Nykyään on erilaiset kivijutut muotia. Tässä lehti kirjoittaa isästä ja tyttärestä jotka ovat liekopuun lumoissa, mielenkiintoista. Kuinka harmaantunut puu, kanto onkaan kaunista. Matkalla aikuisuuteen Tiina Komi kirjoittaa miten nuori tarvitsee kypsymisrauhaa. Ravitsemuksesta jälleen hyviä ohjeita, viisas syö viljaa. Mitä tämä on? Elämän tarkoitus on olla jouten kotona, Tiina Komin teksti, haastattelun lisäksi käyttänyt lähteenään Jaakko Heinimäen kirjaa "Vapahtajan varpajaiset". Vielä mielenkiintoinen kirjoitus: Liisa Välilä toivottaa tervetulleeksi perheiden taloon. Ylöjärven vanha 1860-luvulla rakennettu pappila, jota emännöi toiminnanjohtaja Liisa Välilä. Hän on lehden lukijoille tuttu Elämänlanka -palstan kirjoittaja. Lehden lopussa on vielä Lasisen lapsuuden varjo -kirjoitus. Tässä käsitellään alkoholiperheessä kasvamisen vaikutusta elämään.
Onpas iltapuhteeksi tiedossa lukemista. Sen verran mitä olen täällä eri keskustelupalstoilla lueskellut näitä juttujanne, haluaisin sanoa että osan täällä käyttämästänne ajasta voisitte perehtyä mm. em. lehtien kirjoituksiin. Uskon että niistä voisi olla jopa apua jollekin. Eikä nämä lehdet ole tarkoitettu yksistään naisille, monet aiheet kannattaa lukea tai niistä keskustella yhdessä avo- tai aviopuolison kanssa.
Ps. Lehtiähän ei ole pakko ostaa jos ei raski, yleensä kirjastoisssa on monia eri lehtiä lukusaleissa.
Rakentavaa yhdessäoloa ja nautintoja elämäänne. :)))
kirjoita kuin muutama ihminen 5 miljoonasta joten äläpä yleistä.Se on ihan sama missä tämä määrä aikaansa viettää,ja sitäpaitsi jokaisen oma asia.Älä neuvo muita elämässä kun omasikin näyttää olevan noin pahasti vinossa.
Jokainen ihminen harkitsee itse tekemisensä ei siihen mitään kahvin haistelijoita tarvita oppimestareiksi.Hoida vaan omat asiasi äläkä puutu miutten tekemisiin.
Hyvää jatkoa ja koita ryhdistäytyä,elämä on nurkan takana...
Anteeksi, ei ollut tarkoitukseni määräillä muiden tekemisiä, jokainen saa tietenkin käyttää aikansa mihin haluaa. Joillekin tämä voi olla ainoita kommunikointi tapoja millä on yhteydessä muihin. Kirjoitukseni sisälsi vinkin, otsikko muodossa tietyistä aiheista, mikäli joku katsoo asian kiinnostavan. :)
Seuraavassa valaistusta mielipiteeseeni, mikä osiltaan vaikutti kirjoitukseeni.
?? Olen onnellinen omassa elämässäni, olen sinut itseni kanssa. Minulla on terveet lapset, joiden elämä on ainakin tällä hetkellä kunnossa. Olen kiitollinen siitä, että ammattimme puolesta saimme olla ja kasvattaa lapsemme yhdessä, toinen toisiltamme oppien ja toisiamme tukien vaikka monesti oli kiirettä ja tiukkaa asioiden hoidossa.
Onneksi lapsemme, ja etenkin nuorimmaiseni oli jo sen verran vanha mieheni kuollessa, että hän muistaa isän ja kaikki ne hetket jotka oli isän mukana eri töissä kuin myös harrastuksissa. Isä auttoi myös eri leikeissä ja ajanvietteessä kehitellen tarpeen mukaan asioita. :) Ymmärrän nuorimmaiseni tunteen, että nyt niitä ei voi enää harrastaa koska hän on poissa. :( Elämä pysähtyy, on ikävä, kaipaus, suru.. Voit vain kuvitella tunteitani, mitä tässä tilanteessa pystyin sanomaan!! Itkin, lohdutin ja kannustin, sanoin että ollaan hyvillämme, että olet saanut tehdä näitä kaikkia asioita isän kanssa. Sinulla on muistot hänestä ja mielessä neuvot ja opit siitä mitä olette yhdessä tehneet. Näitä harrastuksia ja vapaa-ajan leikkejä voidaan jatkaa ja kehitellä yhdessä. Lapsemme kuin heidän kaverinsakin ovat tulleet entistäkin läheisemmiksi ja tarpeellisiksi toisilleen kuin myös minulle.
Kaikesta huolimatta aika kuluu. Äitinä olen joutunut hoitamaan ja järjestelemään monenlaisia asioita, sellaisiakin jotka aiemmin mieheni teki. Meillä oli pari vuotta aikaa valmistautua tulevaan, raskasta aikaa. Elimme kuitenkin päivää kerrallaan, lastenkin takia, kuin myös toistemme, halusimme vielä nauttia yhteisestä ajasta mitä meillä vielä oli jäljellä. Ymmärrän hyvin sellaisten omaisten surun jossa puoliso menehtyy esim. liikenneonnettomuudessa tai muuten äkkiarvaamatta, sellaiseen ei osaa valmistautua.
Anteeksi myös jos olen astunut jonkun varpaille, se ei todellakaan ole ollut tarkoitukseni. Uutena tulokkaana oli vain jotenkin helppo istahtaa kupposen ääreen, kuin kylään tullessa ja katsoa mitä talo tarjoaa. Toden sanoakseni ei kaikki tuntunut omaltani, ehkä mukauduin liikaa, tosin oli siinä tottakin, tapanani ei ole valehdella.
Kiitos sinulle kannustuksestasi, en ole pohjalla jos niin luulet. Elämässäni on kaikesta huolimatta paljon hyviä asioita: hyvä koti, ihanat lapset, heillä hyvä kaveripiiri, hyviä ystäviä ja onnelliset muistot avioliitostani ja miehestäni. Tästä eteenpäinkin elän vain päivää kerrallaan, tosin en kiellä haaveitani tai unelmianiani, onkait minullakin niihin oikeus.
Ei hätiä mitiä! Jospa tuulet puhaltaisivat minullekin. Edessä on kuitenkin valoa, tieto töiden jatkumisesta piakkoin. :)
Ei voi mitään, mun täytyy mennä pesemään kasvoni... itkettää
Älä "minän" puheistä välitä, et sinä ole ketään loukannut tai varpaille astunut. Jos joku kokee niin niin hänen omassa ajattelussaan on vikaa. Kirjoittele huoletta edelleen ja iloisin mielin, äläkä todellakaan unohda haaveitasi ja unelmiasi :)
Pirteyttä!
elän vain päivän kerralaan.Siksi päivän kerrallaan,koska unelmoin ja haaveilin niin kauan että koko maailmani romahti.Reaali elämä lyö nyt pahasti vasten kasvoja.Minäkin toivon että tuulet puhaltaisivat,mutta eivät aina vastaan.Iänikuinen tuolilla kiikkuminen ja paskaisen mukin piteleminen että se olisi jonkun unelma ihmisen käsi.Se ei vaan minusta ole tervettä.Varmasti on oikeita ja hyviä haaveita,vaikkakaan ne ei koskaan toteutuisikaan.
Pyydän sinulta anteeksi koska en tiennyt että otat kirjoituksen näin vakavasti.Toivotan sinulle hyvää jatkoa,tiedän että pärjäät elämässä.
Olet viisas ja lämmin nainen. Hei heiii..
Taidat olla mennyttä miestä. Katkeruuden pilaama, periksiantaja. Älä valita ja arvostele muiden haaveiluja. Jos omasi ei toteudu niin on ehkä syytä katsoa peiliin, eikä arvostella ja tuomita täällä muita. Sillä eihän se sinulle kuulu muiden haaveilut, eihän??
Olisko Auto ja liikenne osasto sinulle parempi keskustelupaikka?
Toivottavasti ei enää kuulla sinun valitustasi, eihän? Hyvää jatkoa sinulle.
ihme että olet jäänyt neiti-ihmiseksi.Nyt haaveet nurkkaan ja miestä metsästämään.Meillä on ihan liikaa yksinäisiä haaveiliota kerrostalojen loukoissaan.Ei kiinnosta muitten neuvominen minua,olen nimittäin itse aika neuvoton tätä elämää vastaan.En ole katkera,pettynyt no jaaa..
Ainahan sitä joutuu pettymään elmässä,ainakin joiltakin osin.
Mutta haaveilu toisen ihmisen kultaisista hiuksista ja sametti-ihoista ja sormen imemisestä ym ei kuulosta ihan terveeltä haaveksimiselta.
Jos kuitenkin rakas neiti saat siitä elämäsi sisällön niin ole hyvä vaan.
Mutta sama oikeus on minulla kirjoittaa tänne kuin on kaikilla muillakin,katkerasti tai ei katkerasti.
Joka tapauksessa enemmän asiaa kuin joka-aamuinen kitkuttelu tuolissa ja vitkuttelu yhden vaivaisen kahvimukin kanssa.
Tai valvoa öitään ja haaveksia että jos neiti olisi tässä vierellä.
Eipä jaksa sytyttää kun 15v vanhaa murkkua tai elämässä katkeroitunutta ihmistä joka ei uskalla enää ottaa riskiä tulla hylätyksi.
Kiitos tästä ja hyvää jatkoa sinulle Neiti kulta.
Jos ei jaksa sytyttää niin miksi sitten luet? Koita nyt hyvä lapsi päätää luetko vai et, pidätkö vai et. Ei ihme jos olet jäänyt yksin kun ei ole miestä tekemään päätöksiä.
Kirjoita omia keskusteluja jos ei toisten jutut kiinnosta, niin yksinkertaista se on. Suotta täällä roikut jos menee herne nenään, vai tykkäätkö kiusata itseäsi?
Joo, mitä sinä reppana täällä haahuilet jos ei haaveilut kiinnosta, miksi ihmeessä änkeät keskusteluun mukaan jos se ei kiinnosta sinua(kuten yrität todistella)???
Olet nyt sanonut mielipiteesi ja se on kuultu, olisitko nyt ystävällinen poistuisit..? Mene "tosi toimiin" kuten uhosit, sinähän et haaveiluista ja haaveilijoista piittaa.
Hah... kohta se taas piipittää täällä...
tiedä mikä teitä neitejä nyt vaivaa,ei elämä voi olla näin vaikeaa.Miksi yleensä luette mitä kirjoitan ja miksi vielä vastaatte siihen.Taidatte olla kiinnostuneita minusta noin niinkuin haaveellisessa mielessä.
Oman kirjoitukseni nimittäib osoitin ihan toiselle henkilölle en teille.Katsokaapa kenelle sen osoitin,en yleiseen reposteluun.
En ole mikään nynnerö,minulla on yli 100 alaista.
Haaveilemalla ei olisi yhtään.
Edelleen hyvää jatkoa rakkaat neitseet.....
Vastaustanne odottaen...
Kiitos sanoistasi, ne lämmittivät ja kannustivat. :)
Lämmittelen tässä käsiäni siemaillessani kahvia pyöreähkön muotoisesta motistani - tahtoo vain päästä jäähtymään, niin harvakseltaan siemailen.
Nautiskele ja unelmoi sinäkin vielä kupposesi äärellä, parempi niin. :) Niin minäkin aion tehdä. :)
tumput käsiisi jos paleltaa,tai työnnä ne sinne tussun väliin. kyllä ne siellä taas lämpeää..heh heh
Ja mahtavatkin olla todella iloisia alaisia.
Annan anteeksi sanailusi, en tiedä otinko sen niin vakavasti. Olen vain joutunut pitämään puoliani monessakin asiassa, siksi taistelutahtoni nousi pintaan. \O"O/
"korvat höröllään, silmät auki, -O-
otsa kurtussa ja tarpeen vaatiessa oma mielipide, puolustus, pyyntö tms. ilmoille" - tosin se ei ole aina niin helppoa.:)
Olen tottunut tällaiseen sanailuun - huumorin heittämiseen, joskus karkeaankin, maailman parantamiseen; kokoontuessamme aina joskus ystäväporukan kanssa viettämään yhteistä tarinailtaa. On hyvä joskus puhdistaa ajatuksia.
Näitä sinun tekstejäsi lukiessani ymmärrän mielipiteesi. Pärjätäkseen täällä pitää tehdä työtä, on rajoituksia monelta suunnalta, ns. varasuunnitelma olisi hyvä olla takataskussa mietittynä, sekään ei aina auta. Tätä taustaa vasten ymmärrän kantasi näihin asioihin. Elämän tilanne ei ole samanlainen meillä täällä keskusteluissa olevilla. Aika karkeaa tekstisi kyllä oli. Jokaisella kuitenkin on oikeus omiin ajatuksiinsa, mielipiteisiinsä niin haaveisiin kuin unelmiinkin.
Toivon todella että tuulet olisivat myötäiset sinulle ja kuppikunnallesi jos sinulla sellainen on. ;) Pärjäillään.
Aioin olla vastaamatta sinulle, ..mutta
lämmitys tökki, kuului ihmeellistä ääntä, säikähdin, juoksin katsoon, joku ruuvi oli pudonnut jostakin mutta en löytänyt, hoksannut mistä. Oli jo myöhäistä, en halunnut vaivata naapurin miestä tähän aikaan katsomaan ja korjaamaan - mun täytyi sammuttaa tuli. Onneksi olin kotona - ei ollut ehtinyt tapahtua pahempaa.. Onneksi on mahdollisuus kääntää lämmitys sähkölle, sen teinkin. Eilen poltin joulukuusen, jonka olin pannut uuniini sekä puita, siitä sain lisälämpöä huoneisiin, ihana pelastukseni. Ei tuolla sähkölämmöllä tarkene, jotain on vialla, onko säädöt oikein?
Sanoin kerran naapurin emännälle että on se hyvä kun voin joskus, tarpeen vaatiessa, lainata sun miestäs. Emäntä oli hyvillään kun miehensä auttoi pulassa ollutta naapuria. Että tälleen täällä, on joskus hyvä keventää näitä arkisia touhuja. ;)
On hyvä kun on näitä ystävällisiä naapureita, ei aina tarvi soittaa jollekin korjaajalle, autetaan puolin ja toisin. Kullanarvoisia ihmisiä, pitäisi vaan keritä aina joskus poikkeamaan, kysymään kuulumisia.
Kyllä täällä pitäisi rueta taas tarkenemaan, eiköhän ne ruuvit ole paikallaan, muutenkin miehen silmällä tarkastettu, nimittäin pannuhuone. ;)
Kyllä nyt pitää laittaa kahvi tulelle, hakea päivän lehdet ja ottaa niskasta kiinni itseä. Ei olisi aikaa viettää täällä, tosin koneen ääressä kumminkin. Ehkä vilkasen jossain välissä. ;)
On pian puoliyö.
Pitkän kokouksen jälkeinen kotimatka rauhallisesti kävellen tuulisessa myöhäisillassa teki ajatuksille hyvää.
Talvinen viima tunkeutui vaatteiden alle vaativana, kuin sille ei mikään olisi pääsemättömissä. Kevääseen on vielä aikaa.
Kylmän jälkeen lämmin suihku oli kuninkaallista huvia. Ajatukset puhdistuivat vartalon kanssa kilpaa. Saippuavaahto lattialla oli kuin lumivyöry, minä keskellä, mutta kadoksissa.
Ajatuksissani olit luonani.
Sekoitan lasiini tilkan rommia, kaakojauhetta ja kaadan päälle kahvia. Lisään lasiin vielä vanilijavaahtoa; Kuin lumivuorenhuippu. Hetki itselleni, nauttien rentoutuneesta olosta. Avaan TV:n.
Vaihdan asemaa ja kuulen tutun laulun. Hiuksiani kuivatellen jään tunnistamaan muistojeni musiikkia.
"tried too hard to reach you
But you must be moving fast
All my hopes about the future
Will just live on, Into the past
You know that it ain't easy
And the twilight starts to fade
Sittin here
In the chill of the morning
Thinking of the plans we made"
Ohjelma on Joe Cocerista ja syvään henkäisten jään kuuntelemaan.
Voin tuntea höyhenen keveän kosketuksesi niskassani.
Olisitpa luonani.