Keväällä 1917 Helsingissä venäläiset matruusit murhasivat upseerinsa. Matruusit ajelivat autolla pitkin Helsinkiä ja ampuivat ihmisiä keskelle Aleksanterinkatua.
Tapettujen upseerien ruumiit vietiin yliopiston patologisen laitoksen kellariin.
"Neljä suurta huonetta oli täynnä ruumiita. Suuret verilätäköt osoittivat, että monet uhreista olivat saaneet viimeisen kuoliniskunsa vasta täällä ja vaikeasti haavoittuneina kuolleet verenvuotoon kellarissa."
"Kymmeniä upseerien ruumiita makasi pinossa täysissä pukimissa, mikä milläkin tavoin murhattuna, useimmat ammuttuina, joiltakin kolhittu pää muodottomaksi kiväärin perällä."
Suurinta osaa upseereista ei tuotu maihin, vaan heidät heitettiin suoraan mereen. Tästä nimitys "Upseerien uimakoulu".
Kuukauden päästä tästä tapahtumasta metalliliitto järjesti lakon Helsingissä, johon osallistui n. 10.000 työläistä. Työläiset turvautuivat venäläisten apuun. Venäläisten sotilaiden kurittomuus ja vallankumouksellisuus koettiin muiden taholla suurena vaarana.
Senaatintorilla pidettiin päivästä toiseen yhteiskunnan vastaisia kiihotuspuheita. Tuhannet venäläiset sotilaat parveilivat torilla ja kirkon rappusilla. Pääasiassa puheet olivat tarkoitettu venäläisille sotilaille, mutta niitä pidettiin myös suomeksi. Erityisesti yksityisomistusta vastaan hyökättiin ankarasti ja lietsottiin väkivaltaisuuksia.
"Nyt on lähdettävä tappamaan kaikki tämän kaupungin miljonäärit, kuten Stockmann, Krogius, Ahlström, Hackman, jne..."
Tokoin senaatin jäsenet katselivat työhuoneidensa ikkunoista kokouksia puuttumatta niihin. Eduskunnan puhemies Kullervo Manner, monien muiden sosialistien tavoin, vastusti kokousten lopettamista, vaikka puheet kiihottivat anarkistisiin tekoihin.
Joka puolelta Suomea tuli uutisia venäläisten ja punaisten suorittamista surmatöistä ja muista laittomuuksista mm. naisia raiskattiin, omaisuutta tuhottiin ja varastettiin.
Syksyllä 1917 Helsingistä oli siirretty Lahteen venäläisiä sotilaita. Kuri heidän keskuudessaan oli heikko ja he terrorisoivat paikkakuntaa.
Olojen käydessä yhä levottomammiksi ja tilanteen kiristyessä, tajuttiin että aseellinen yhteenotto venäläisten miehitysjoukkojen ja suojeluskuntalaisten välillä on väistämätön.
6.11. saapui junalla Mommilan pysäkille 30 venäläistä matruusia, joiden päämääränä oli n. 9 kilometrin päässä sijaitseva Mommilan kartano. He saapuivat vasta seuraavana aamupäivänä kartanoon. Matruuseja johti erään Helsingin hotellin entinen ovenvartija, Ismailoff.
Mommilan kartanon isännällä Alfred Kordeliinilla oli 50-vuotis syntymäpäivät ja kartano oli täynnä vieraita mm. tuleva presidenttimme Risto Ryti vaimoineen.
Kartanosta soitettiin lähiseutujen suojeluskunnille sekä Lahteen ja Riihimäelle avun saamiseksi. Suojeluskuntalaisia ehtikin saapua autolla Lahdesta. Venäläiset eivät olleet tietoisia suojeluskuntalaisten läsnäolosta. He ottivat 21 vierasta vangeikseen, Risto Rydin vaimo mukaan lukien ja lähtivät kuljettamaan heitä kävellen Mommilan asemalle. Puolta tuntia myöhemmin venäläiset vankeineen törmäsivät Haminan kylän luona Lahdesta tulleisiin suojeluskuntalaisiin, jotka yrittivät vapauttaa vangit. Kaksi suojeluskuntalaista kuoli ja yksi haavottui.
”Taistelun puhjetessa vangit olivat matruusien etujoukosta n. 700 metriä taempana. Suurin osa vartijoista kiiruhti taistelupaikalle ja jäljellejääneet alkoivat käyttäytyä vankeja kohtaan uhkaavasti. Isännöitsijä Forssellin astuessa hiukan tiensivuun häntä iskettiin pistoolilla päähän. Kun vangit eivät kulkeneet vartijain vaatimaa vauhtia, ampui eräs vartija suoraan heitä kohti haavoittaen kahta. Samassa edestäpäin juoksi muuan matruusi paikalle huutaen jotain. Eräs vangeista käsittää venäjänkieliset sanat käskyksi ampua heidät kaikki. Henkensä hädässä vangit ryntäävät eri tahoille metsää kohti, ja vaikka venäläiset ampuvat pistoolinsa tyhjiksi, ei kehenkään osu.”
Näin tuleva presidenttimme vaimoineen selvisi kuin ihmeen kaupalla hengissä.
Kordelin ja isännöitsijä Pettersson istuivat vaunuissa erossa muista vangeista ja olivat siis vielä venäläisten vankeina. Samassa juoksee edestäpäin muuan matruusi. Hän syöksyy vaunujen taakse, iskee kaikin voimin pistoolinsa piipun Kordelinin päähän ja laukaisee. Seuraavassa hetkessä hän ampuu myös Petterssonin. Molemmat uhrit lyyhistyvät kuolleina alas.
”Valkoisten taholla koettiin Mommilan verityön yhteydessä erittäin selvästi voimattomuus venäläisten sotilaallisen ylivoiman edessä sekä yleensä tilanteen sekavuus yltyvän vallankumouksellisuuden keskellä. Lehdistölle tapaus merkitsi sotilasmielivallan ylintä huipentumaa, ja sen reaktiot olivat varsin jyrkät. Helsingin neuvoston ltämeren laivaston keskuskomitea ja aluekomitea julistivat Suomen sotatilaan Mommilan kahakan johdosta.”
Kordeliin murhattiin vaikka hän oli suostunut työväen vaatimuksiin mm. työajan lyhentämisestä ja työväen talon rakentamisesta omalle maalleen.
Helsingissä julistettiin 13.11. sosialidemokraattien suurlakko. Kun tieto suurlakosta saapui Lahteen, päättivät työväen jyrkimmät ainekset yhtyä lakkoon. Työpaikoilla työt keskeytyivät. Lakkolaiset valtasivat puhelinkeskuksen ja vaativat koulujen sekä liikkeiden sulkemista. Venäläinen miliisi yhtyi lakkolaisten rintamaan.
15.11. Lahdessa kävi Ali Aaltosen johtama 200-miehinen venäläisin asein varustettu kotkalainen punakaartilaisjoukko etsiskelemässä Mommilan kahakaan osallistuneita suojeluskuntalaisia. Linkkinä kunnanlääkäri J. H. Vitalin kertomus tapahtumista: http://www.saunalahti.fi/arnoldus/vitali2.html
Tammikuussa senaatti julisti suojeluskunnat virallisiksi joukoikseen. Mannerheim nimitettiin toimimaan niiden päällikkönä.
Vöyriin perustetiin sotakoulu, jonka joukot lähtivät riisumaan aseista vieraan maan joukkoja jotka olivat laittomasti maassa. Vähänkyrön valtauksessa satakunta venäläistä ratsumiestä antautui neuvottelujen jälkeen vastarintaa tekemättä. Ylistaron 500-miehisen venäläisen varuskunnan riisuminen aseista tapahtui tappioitta. Näin olisi varmaankin loputkin venäläisjoukot saatu karkoittettua Suomesta, mutta samanaikaisesti punakaartin joukot miehittivät Helsingin ja ilmoittivat vallankumouksen alkaneen.
Venäjän neuvostohallitus julisti sodan Suomen hallituksen joukkoja vastaan ja asettui selkeästi punakaartilaisten puolelle, jotka venäläisten avulla muodostivat vallankumousneuvoston Helsinkiin.
Huomattavaa on että Suomi lunasti itsenäisyytensä valkoisten ansiosta, joista huomattava osa oli suojeluskuntalaisia.
Voidaankin sanoa että vasta Helsingissä 16.5. valkoisten voitonparaatin jälkeen Suomi oli todella itsenäinen!!!!
Tapettujen upseerien ruumiit vietiin yliopiston patologisen laitoksen kellariin.
"Neljä suurta huonetta oli täynnä ruumiita. Suuret verilätäköt osoittivat, että monet uhreista olivat saaneet viimeisen kuoliniskunsa vasta täällä ja vaikeasti haavoittuneina kuolleet verenvuotoon kellarissa."
"Kymmeniä upseerien ruumiita makasi pinossa täysissä pukimissa, mikä milläkin tavoin murhattuna, useimmat ammuttuina, joiltakin kolhittu pää muodottomaksi kiväärin perällä."
Suurinta osaa upseereista ei tuotu maihin, vaan heidät heitettiin suoraan mereen. Tästä nimitys "Upseerien uimakoulu".
Kuukauden päästä tästä tapahtumasta metalliliitto järjesti lakon Helsingissä, johon osallistui n. 10.000 työläistä. Työläiset turvautuivat venäläisten apuun. Venäläisten sotilaiden kurittomuus ja vallankumouksellisuus koettiin muiden taholla suurena vaarana.
Senaatintorilla pidettiin päivästä toiseen yhteiskunnan vastaisia kiihotuspuheita. Tuhannet venäläiset sotilaat parveilivat torilla ja kirkon rappusilla. Pääasiassa puheet olivat tarkoitettu venäläisille sotilaille, mutta niitä pidettiin myös suomeksi. Erityisesti yksityisomistusta vastaan hyökättiin ankarasti ja lietsottiin väkivaltaisuuksia.
"Nyt on lähdettävä tappamaan kaikki tämän kaupungin miljonäärit, kuten Stockmann, Krogius, Ahlström, Hackman, jne..."
Tokoin senaatin jäsenet katselivat työhuoneidensa ikkunoista kokouksia puuttumatta niihin. Eduskunnan puhemies Kullervo Manner, monien muiden sosialistien tavoin, vastusti kokousten lopettamista, vaikka puheet kiihottivat anarkistisiin tekoihin.
Joka puolelta Suomea tuli uutisia venäläisten ja punaisten suorittamista surmatöistä ja muista laittomuuksista mm. naisia raiskattiin, omaisuutta tuhottiin ja varastettiin.
Syksyllä 1917 Helsingistä oli siirretty Lahteen venäläisiä sotilaita. Kuri heidän keskuudessaan oli heikko ja he terrorisoivat paikkakuntaa.
Olojen käydessä yhä levottomammiksi ja tilanteen kiristyessä, tajuttiin että aseellinen yhteenotto venäläisten miehitysjoukkojen ja suojeluskuntalaisten välillä on väistämätön.
6.11. saapui junalla Mommilan pysäkille 30 venäläistä matruusia, joiden päämääränä oli n. 9 kilometrin päässä sijaitseva Mommilan kartano. He saapuivat vasta seuraavana aamupäivänä kartanoon. Matruuseja johti erään Helsingin hotellin entinen ovenvartija, Ismailoff.
Mommilan kartanon isännällä Alfred Kordeliinilla oli 50-vuotis syntymäpäivät ja kartano oli täynnä vieraita mm. tuleva presidenttimme Risto Ryti vaimoineen.
Kartanosta soitettiin lähiseutujen suojeluskunnille sekä Lahteen ja Riihimäelle avun saamiseksi. Suojeluskuntalaisia ehtikin saapua autolla Lahdesta. Venäläiset eivät olleet tietoisia suojeluskuntalaisten läsnäolosta. He ottivat 21 vierasta vangeikseen, Risto Rydin vaimo mukaan lukien ja lähtivät kuljettamaan heitä kävellen Mommilan asemalle. Puolta tuntia myöhemmin venäläiset vankeineen törmäsivät Haminan kylän luona Lahdesta tulleisiin suojeluskuntalaisiin, jotka yrittivät vapauttaa vangit. Kaksi suojeluskuntalaista kuoli ja yksi haavottui.
”Taistelun puhjetessa vangit olivat matruusien etujoukosta n. 700 metriä taempana. Suurin osa vartijoista kiiruhti taistelupaikalle ja jäljellejääneet alkoivat käyttäytyä vankeja kohtaan uhkaavasti. Isännöitsijä Forssellin astuessa hiukan tiensivuun häntä iskettiin pistoolilla päähän. Kun vangit eivät kulkeneet vartijain vaatimaa vauhtia, ampui eräs vartija suoraan heitä kohti haavoittaen kahta. Samassa edestäpäin juoksi muuan matruusi paikalle huutaen jotain. Eräs vangeista käsittää venäjänkieliset sanat käskyksi ampua heidät kaikki. Henkensä hädässä vangit ryntäävät eri tahoille metsää kohti, ja vaikka venäläiset ampuvat pistoolinsa tyhjiksi, ei kehenkään osu.”
Näin tuleva presidenttimme vaimoineen selvisi kuin ihmeen kaupalla hengissä.
Kordelin ja isännöitsijä Pettersson istuivat vaunuissa erossa muista vangeista ja olivat siis vielä venäläisten vankeina. Samassa juoksee edestäpäin muuan matruusi. Hän syöksyy vaunujen taakse, iskee kaikin voimin pistoolinsa piipun Kordelinin päähän ja laukaisee. Seuraavassa hetkessä hän ampuu myös Petterssonin. Molemmat uhrit lyyhistyvät kuolleina alas.
”Valkoisten taholla koettiin Mommilan verityön yhteydessä erittäin selvästi voimattomuus venäläisten sotilaallisen ylivoiman edessä sekä yleensä tilanteen sekavuus yltyvän vallankumouksellisuuden keskellä. Lehdistölle tapaus merkitsi sotilasmielivallan ylintä huipentumaa, ja sen reaktiot olivat varsin jyrkät. Helsingin neuvoston ltämeren laivaston keskuskomitea ja aluekomitea julistivat Suomen sotatilaan Mommilan kahakan johdosta.”
Kordeliin murhattiin vaikka hän oli suostunut työväen vaatimuksiin mm. työajan lyhentämisestä ja työväen talon rakentamisesta omalle maalleen.
Helsingissä julistettiin 13.11. sosialidemokraattien suurlakko. Kun tieto suurlakosta saapui Lahteen, päättivät työväen jyrkimmät ainekset yhtyä lakkoon. Työpaikoilla työt keskeytyivät. Lakkolaiset valtasivat puhelinkeskuksen ja vaativat koulujen sekä liikkeiden sulkemista. Venäläinen miliisi yhtyi lakkolaisten rintamaan.
15.11. Lahdessa kävi Ali Aaltosen johtama 200-miehinen venäläisin asein varustettu kotkalainen punakaartilaisjoukko etsiskelemässä Mommilan kahakaan osallistuneita suojeluskuntalaisia. Linkkinä kunnanlääkäri J. H. Vitalin kertomus tapahtumista: http://www.saunalahti.fi/arnoldus/vitali2.html
Tammikuussa senaatti julisti suojeluskunnat virallisiksi joukoikseen. Mannerheim nimitettiin toimimaan niiden päällikkönä.
Vöyriin perustetiin sotakoulu, jonka joukot lähtivät riisumaan aseista vieraan maan joukkoja jotka olivat laittomasti maassa. Vähänkyrön valtauksessa satakunta venäläistä ratsumiestä antautui neuvottelujen jälkeen vastarintaa tekemättä. Ylistaron 500-miehisen venäläisen varuskunnan riisuminen aseista tapahtui tappioitta. Näin olisi varmaankin loputkin venäläisjoukot saatu karkoittettua Suomesta, mutta samanaikaisesti punakaartin joukot miehittivät Helsingin ja ilmoittivat vallankumouksen alkaneen.
Venäjän neuvostohallitus julisti sodan Suomen hallituksen joukkoja vastaan ja asettui selkeästi punakaartilaisten puolelle, jotka venäläisten avulla muodostivat vallankumousneuvoston Helsinkiin.
Huomattavaa on että Suomi lunasti itsenäisyytensä valkoisten ansiosta, joista huomattava osa oli suojeluskuntalaisia.
Voidaankin sanoa että vasta Helsingissä 16.5. valkoisten voitonparaatin jälkeen Suomi oli todella itsenäinen!!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos keisarillinen Saksa olisi pärjännyt I-MS:ssa paremmin, toisin sanoen voittanut, niin miten Suomen itsenäisyys???
Saksa painosti Leniniä tunnustamaan maamme itsenäisyyden ja myönnetään, että Mannerheim haki tunnustukset lännestä!
Saksalla oli vain pieni ehto, että Saksalla on suomen ulkomaankauppaan etuosto-oikeus ja tietty huokealla! Suomesta olisi tullut Hessenin prinssin johtama osa keisarillista Saksaa, noin niinku teoriassa!
Ei tullut kuningas Väinöä meille, onneksi!
liittyi paljon ikäviä asioita kuten kirjoittamasi kaltaiset venäläisupseerien murhat ja Mommilan tapahtumat. Kansakunta etsi tietään ja kahden suurvallan välisessä puristuksessa ylilyöntejä tapahtui. Merkille pantavaa on tuossa kaikessa että, kuivailemasi kaltaiset raakuudet ovat huolellisesti dokumentoitu osoituksena punaisten tekemistä raakuuksista. Niihin syyllistyneet saivat aikoinaan tuomionsa raskaimman jälkeen ja siinä sivussa surmattiin myös tuhansia viattomia. Tuossa alempana eräs ehdotti totuuskomission kaltaisen elimen muodostamista jossa selvitettäisiin perinpohjin vuoden 1918 tapahtumat ja niihin liittyvät raakuudet ja kuka niihin syyllistyi. Linkistä http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main?lang=fi
jota ylläpitää valtioneuvoston kanslia saa melko paljon tietoa siitä kuinka suuria uhriluvut olivat kummallakin puolella. Syyllisyys-näkökohtiin siellä ei oteta kantaa. Vaikka olisihan sitä lähempänäkin historiassa tapahtumia joiden vuoksi olisi syytä perustaa totuuskomissio. Elina Sanan Tieto-Finlandia palkittu teos Luovutetut ovat osoitus siitä. Onneksi sentään tutkimukset luovutetuista ovat käynnistyneet hallituksen nimeämän arvostetun professori Heikki Ylikankaan johdolla.
mikä onni se on ja kenelle?että tutkitaan jotain sota-vankien luovutusta saksaan?kerro!
Onpa tuosta hessu alirätistä tullut arskalle oikein jumala mitä hän palvoo. Lukisi vain totuuden tietoja eikä valetta. Totuutta on kyllä täältä Pohjanmaaltakin saatavana ei tarvitse tyytyä "pohjalaisen" hessu alirätin väärennöksiin.
Siis "hessu alirätti"? Tarkoitatko Tie Tampereelle kirjoittajaa Heikki Ylikangasta? Eikös hän saanut aikoinaan tästä teoksesta tieto-finlandia palkinnon vai muistanko väärin? Mikä sun mielestä on siinä kirjassa vikana? Oletko sä lukenut sen? Mun mielestä se kertoo aika hyvin Tampereen taistelusta.
Joka kirjoittaa täysin väärin noista taisteluista.
On hyvä kun joku muu minun lisäksi kirjoittaa totuutta Suomen Vapaussodasta eikä syyllisty punaisen sanan vääristelyyn. Kyllä täällä Pohjanmaallakin oli venäläiset tosi iso ongelma ja puhumattakaan sitten noista lakkolaisista, että kyllä kaikki kunnia kuuluu Suomen itsenäisyydestä Valkoiselle Vapautusarmeijalle.